Me miehet määrittelemme naisihanteemme yleensä - kuten voittopuolisesti tässä threadissa - ulkonäkönä. Mutta ei kukaan nainen eikä mies ole vain sitä, miltä hänen kroppansa tai kasvonsa näyttävät. Eikö sellainen arvio päinvastoin sivuuta ihmisessä jotakin paljon tärkeämpää? Minulle on kerrottu, etä tuo Nti Turstin lainaama Marilyn Monroekin olisi toivonut, että hänet olisi nähty muunakin kuin seksiobjektina. Hänen surullisen kohtalonsa tiedämme...
Naisihanne määräytyy pitkälti ulkonäön perustella. Ihmisihanne sitten sillä sisäisellä kauneudella.
Hey, cmon! Nyt menee lukiofilosofiaksi tämä keskustelu...
Vähän pilkettä silmäkulmaan. Minä väitän, että sisäinen kauneus on rumien ihmisten keksintö.