13
« : 14.04.11 - klo:18:57 »
Itse hain oikikseen vuosina 2006 ja 2007, joista ensimmäisenä jäin pari pistettä vajaaksi ja toisena menin reilulla kymmenellä pisteellä yli vaaditun rajan. Eroavaisuuksia noissa kahdessa suorituksessa oli valmennuskurssit, ensimmäisellä kerralla Eximian kurssi joka oli kädestä ja toisena vuotena Lexin laajin kurssi, joka oli hieno juttu. Luonnollisesti suoritukseen vaikuttaa kirjat ja kysymykset, itselleni oikeusfilosofia ja -historia ovat pimeä aukko, jotka tappavat lukumotivaatiota. Toisaalta vuosi AMK:ssa toimi "ilmaisena" tsempparina ja valmennuskurssina. Itselleni valmennuskurssilla tärkeintä oli rytmi, tilaisuus nähdä muita hakijoita ja jutella heidän kanssaan ja kysyä kysymyksiä. Valmennuksista ei ole juurikaan hyötyä ellei siellä kysy niistä asioista joita ei lukemalla ymmärrä.
Oikiksen pääsykokeiden mielekkyydestä voi olla montaa mieltä. Jos pääsykokeen tarkoituksena on etsiä niitä henkilöitä, jotka pärjäävät myöhemmin ammatissa ja diibadaabaa, niin silloin ne ovat surkeat. Mielestäni, etenkin oikiksen, pääsykokeiden tarkoituksena on testata pelkästään motivaatiota ja isojen asioiden hahmottamista yhdistettynä ulkolukutaitoon. Kokeet on pisteytetty siten, että pisteitä saa avainsanoista ja lauseista. Tällöin korjaaminen on helppoa ja vältytään marinoilta ja valituksilta, joita etenkin oikikseen hakevat ovat hyviä tekemään. Ulkoluvun ja kokonaisuuksien hahmottamisen kannalta itselleni oli paras keino se, että tein itse omat muistiinpanot, joita liimailin seinälle ja joita kävin skimmaten läpi illalla ja aamulla. Vuorasin siis seinät ja kaapinovet muistiinpanoilla. Se toimi hyvin.