Keikarin foorumi

Vintage-kellojen tapauksessa on hyvä muistaa, että edes se, että kello on huollettu valmistajan toimesta, ei takaa, etteikö siihen olisi vaihdettu huollon yhteydessä osia, jotka eivät ole täysin alkuperäisiä, vaan ns. tehtaan uudempia huolto-varaosia. Tämä on suhteellisen yleistä esim. nuppien ja osoittimien kohdalla, kun tehtaan uudet tuotantoerät eivät ole enää 100% samanlaisia, kuin alkuperäiset.

Se, että kellossa on valmistajan tuoreempi huolto-varaosa, tai ei-alkuperäinen ranneke, eivät ainakaan minulta vie yöunia, kunhan kyseistä kelloa ei yritetä myydä täysin alkuperäiskuntoisena.

Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin biker-look ja Koijärvi-look. Molempien "univormujen" käyttäjät edellyttävät myös sitoutumista yhdenmukaiseen ajatusmaailmaan.

Päivyristä sen verran, että sen pois jättäminen olisi kokemukseni mukaan suosittua kelloharrastajien keskuudessa. Tämä siis ihan yleisesti ottaen, ei pelkästään Zenithin kohdalla. Kun olen jutellut aihesta useammankin kellobrandin edustajan kanssa vastaus on kuitenkin ollut aina sama: Päivyrin poisjättäminen pienentää heidän keräämiensä tietojen perusteella potentiaalista asiakaskuntaa niin paljon, ettei siihen haluta mennä kuin poikkeustapauksissa - yleensä silloin, kun halutaan säilyttää ikonisen aseman saavuttaneen mallin imago. Esim. Omega Speedmaster Professioonal.

No niin. Zenith A384 Revival on vihdoin ranteessa. Tämä oli tavallaan riskittömin kellohankinta, minkä olen koskaan tehnyt, koska olen vastaavia alkuperäismalleja kokeillut ranteessani vuosien mittaan useita kertoja ja kellon käyttämästä koneistostakin on jo pitkälti kokemusta. Sain juuri sitä, mitä tilasinkin.

Alkuperäiseen verrattuna Revival-mallin merkittävimmät erot ovat:
- Safiirilasit molemmin puolin. Alkuperäisessä hesaliittilasi etupuolella ja takapuolella metallikansi "NATO-tähdellä".
- Z400 koneisto alkuperäisen 3019 PHC:n sijaan. Teknisesti erot ovat hyvin pieniä (mm. iskusuojausta on parannettu), mutta uudempi versio on visuaalisesti viimeistellympi.
- Nupissa viisisakarainen tähti alkuperäisen nelisakaraisen NATO-tähden sijaan.
- Superluminovan käyttö viisareissa ja indekseissä tritiumin sijaa.

Mieluisan ulkonäön ja tekniikan lisäksi kellon parasta antia on mielestäni mukavuus päivittäisessä käytössä, mikä ei aina ole itsestään selvää moderneissa isompikokoisissa chronografeissa. Mukavuutta lisää Gay Freres tikapuurannekkeen uusioversio, joka kokemukseni mukaan varsinkin kesähelteellä on ihan ykkösvalinta. Kolikon kääntöpuolena lienee syytä mainita, että koska ranneke edustaa 60-luvun suunnittelua yksinkertaisine fold-over-lukkoineen, se ei ole rakenteeltaan yhtä robusti, kuin laadukkaat uudet rannekkeet vastaavan hintaluokan kelloissa. Tämä oli hyvin tiedossani ostopäätöstä tehdessäni ja koska samanlainen vanha ranneke on vintage-Defyssäni palvellut minua luotettavasti, en näe siinä suurempaa ongelmaa.

Ohessa kuva, joka antanee jonkinlaisen käsityksen kellosta. Ranteeni edustaa paksuudeltaan jotakuinkin Suomalaisen miehen keskivertorannetta.

Omegan 3303-koneistossa oli tuotantoon tullessaan luotettavuusongelmia, jotka antoivat koko Broad Arrow mallistolle huonon maineen. Omega sai muutamassa vuodessa hiottua koneiston kuntoon, mutta osalle harrastajapiirissä jäi pienoinen epäilys koko koneistoperheen ja siihen pohjautuvien kellojen uskottavuudesta. Aiheesta löytyy netissä lisää tietoa.

Speedmaster Professionaliin yksi harkinnan arvoinen rannekevaihtoehto saattaisi olla Forstner Bandsin Komfit ja Flat Link rannekkeet. Komfit oli NASAn käyttämä ranneke ja Flat Link puolestaan muistuttaa Omegan vanhoja  7912 ja 1039 rannekkeita. Koska nämä rannekkeet ovat 50+ vuotta vanhojen mallien uusioversioita, ne eivät ole laadullisesti ihan uusien Omega-rannekkeiden tasolla, mutta säädettävyys ja fiilis ovat käsittääkseni kohdallaan, eikä hintakaan ole kovin paha.

Uusista Zenitheistä sen verran, että Chronomaster Sportit ovat mielestäni teknisesti kiinnostavia, mutta minun silmääni muistuttavat hieman turhan paljon Rolex Daytonaa. Tämä on tietysti puhtaasti makuasia. En ole myöskään vielä nähnyt niitä luonnossa, joten mielipiteeni saattaa vielä muuttua.

Uusi A385 re-edition on hyvin lähellä alkuperäistä, jollainen itsellänikin on, mutta ainakin kuvien perusteella sen kellotaulun väri on enemmän ruskean sävyinen. Omassani taulu on vihertävämpi. Molempia värisävyjä olen mailmalla vanhoissa A385:ssa tavannut, mutta olen aina kuvitellut, että tuo ruskea sävy on auringon aiheuttaman haalistumisen tulosta, koska Zenithin vanhoissa katalogeissa näkemäni kuvat ovat aina vastanneet omaa kelloani. Muuten merkittävin ero on se, että näissä uusissa on selvästi paremmin viimeistelty koneisto. Mielestäni on hienoa, ettei Zenith ole lähtenyt tekemään tästä kellosta muodin mukaisesti suurempaa versiota, vaan kuoret ovat edelleen täsmälleen alkuperäistä vastaavat.

Kerroin kauan sitten tällä foorumilla etsiväni A385 ja A386 vintage ElPrimerojen rinnalle A384 mallia. Hyvästä yrityksestä huolimatta en onnistunut löytämään kelloa, jossa alkuperäisyys, kunto ja hinta olisivat olleet mielestäni oikeassa balanssissa. Kun Zenith sitten esitteli A384 re-editionin alkuperäisen kaltaisella tikapuu-rannekkeella, pistin tilauksen sisään. Toimitus pitäisi tapahtua "any day now"...

^ Aseman Kello on edustanut Chopardia, joten heiltä kannattaa kysellä myös huollosta. Girard-Perregauxia myy pääkaupunkiseudulla Suomen Kultakello, joten he osannevat vastata ko. brandin huoltoa koskeviin kysymyksiin.

Yleisemmin ottaen, osaava kelloseppä pystyy huoltamaan myös monet in-house koneistot, kunhan kyseinen brandi suostuu toimittamaan mahdollisesti tarvittavat varaosat. Kellobrändien välillä on hyvin erilaisia periaatteita tämän suhteen, joten tämän tarkempaa vastausta en pysty antamaan.

Huomasin, että alkuperäinen postaukseni oli ehkä liian tulkinnanvarainen. Kun kirjoitin "kohtuuhintainen", mielessäni oli koneisto, joka mahdollistaisi niin laadultaan, kuin imagoltaan kilpailukykyisen, noin 5000 - 8000 k€ hintaluokkaan sijoittuvan manuaalisen chronografin tuottamisen