Keikarin foorumi
Keikari => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Socrates - 28.02.12 - klo:13:05
-
Herrasmies on tunnetusti vaitonainen finansseistaan, mutta samaan aikaan ja inhimillisesti pirun utelias.
Niinpä tällainen aloitteleva foorumilainen uskaltaa - jo silkkaa maalaisuuttaan - kysäistä, millaisilla budjeteilla herrain pukeutuminen / harrastus / elämäntapa pyörii noin niinkuin vuositasolla?
Mennäänkö joillain kymmenillä kirpparieuroilla ja isolla määrällä omaa aikaa ja vaivaa vaiko platinakortit savuten omien mittojen mukaan, kuitteja katsomatta ja puolisoilta totuutta peitellen? Minkä pitäisi riittää, millä lyödään pahasti yli? Kannattaako parhaaseen saavutettavissa olevaan laatuun satsata vai pärjääkö vähemmällä? Voiko pukeutumista ajatella sijoituksena? Kuinka suuren osan tuloistaan voi uhrata tyyliin, jotta säilyy jokseenkin tolkullisten kirjoissa? Entä millä saisit itseäsi miellyttävän perussetin kasaan, jos joutuisit syystä tai toisesta aloittamaan tyhjästä?
-
Suurin osa garderoobista on löytynyt kirppareilta tai eBaysta ja käytetty ompelijalla istuvuuden parantamiseksi. Kenkiin, hattuihin, hanskoihin ja laukkuihin on kulunut enemmän. Nyt kun oppirahat on enimmäkseen maksettu, veikkaisin, että 2000-3000 eurolla saisi harkiten käyttämällä itselleni riittävän akateemis-maaseutuhenkisen perussetin - halvemmalla, jos kirppareilla käy tuuri.
-
Vaihtelee hirveästi, mutta jos sanon budjetin olevan välillä 10 lampaan hinta Beirutissa viiva tupakkaoikeudenkäynnistä maksetut korvaukset Yhdysvalloissa niin useamman vuoden keskiarvolla en varmasti valehtele merkittävästi.
-
Otin itselle tavoitteeksi ostaa tänä vuonna neljät laadukkaat jalkineet ja budjettina noin 1000 euroa.
-
Kannattaako parhaaseen saavutettavissa olevaan laatuun satsata vai pärjääkö vähemmällä?
Hinta / laatu -suhde (jos ei ole tarpeeksi rahaa).
Joskus vaatii isompaa satsausta, kirpaisua tai odotusta, sillä kompromissien tekeminen ei lopunperin kanna kovin pitkälle. Ainakin jos vähänkin tuntuu, että myöhemmin voisi kaduttaa se ettei ottanut sitä vähän kalliimpaa tai odottanut sitä minkä oikeasti haluaisi.
Voiko pukeutumista ajatella sijoituksena?
Ajattelen enemmänkin harrastuksena. Silloin kun rättiä kertyy siihen malliin, että yksi vaatekappale saa muutaman käyttökerran kuukaudessa niin kestävyys tms. seikat menettävät aika lailla merkityksensä (ok, esim. halpa ja epälaadukas neule voi mennä jo ekassa pesussa tai pienestä hankauksesta surkeaksi). Silloin merkitystä on enemmänkin sillä, että laadukas vaate näyttää ja tuntuu hyvältä.
Työpaikan tai naisten saannin kannalta pukeutumista sijoituksena on mahdotonta spekuloida.
-
Ajattelen enemmänkin harrastuksena. Silloin kun rättiä kertyy siihen malliin, että yksi vaatekappale saa muutaman käyttökerran kuukaudessa niin kestävyys tms. seikat menettävät aika lailla merkityksensä (ok, esim. halpa ja epälaadukas neule voi mennä jo ekassa pesussa tai pienestä hankauksesta surkeaksi). Silloin merkitystä on enemmänkin sillä, että laadukas vaate näyttää ja tuntuu hyvältä.
Työpaikan tai naisten saannin kannalta pukeutumista sijoituksena on mahdotonta spekuloida.
Näin. Harrastushan tämä on. Puolustelen itselleni ajoittain holtitonta yli varojen elämistä sillä, että johonkin yhtä typerään ne rahat kuitenkin menisivät. En harrasta hifi-laitteistoja, vuosikertaviinejä, autojen tuunausta, golffaamista tai mitään muutakaan hintavaa harrastusta. Muut harrastukseni (punttisali, juoksu ja kiipeily) ovat periaatteessa aika halpoja, joten kunhan jättää välillä parit laskut maksamatta niin ihan hyvin riittää rahat välillä niihin MTO-kenkiin tai ylihintaiseen trendipelleilyyn.
-
Budjettihan riippuu siitä mitä "tarvitsee" ja yleisesti tilanteesta.
Vaatekaapin rakennusvaiheessa rahaa menee kun etsii hintalaatusuhdetta ja sellaisia juttuja, jotka itsellä toimivat. Vähitellen kun tietää omat jutut ja sitten peruskamat on hallussa siirrytään määrältään vähempään, mutta laadultaan parempaan täsmäostamiseen, jonka huippupiste on tietysti teetetyissä vaatteissa ja kengissä.
Toki uusia juttuja kokeilee mielellään eBayn ja vastaavien kautta eikä heti osta kalleinta mahdollista. Vähitellen on alkanut päästä eroon (Laatutorin, kirppiksen ja Huudon kautta) sivuosumista samoin kuin sellaisista kamoista, jotka on "päivittänyt" laadukkaampaan tai muuten miellyttävämpään.
Nyt on vähitellen sellainen tilanne, että ilman suurempia päähäniskostumia niin pari vuotta selviäisi muutaman mittatilauspaidan hankkimalla, parit chinot ja sitten kalsareita sekä sukkia linjalla. Hansikkaita ja vöitäkin kaipaisi tietysti...
Eihän se riitä vaan tossa pakkasten aikaan alkoi tehdä mieli parkaa, vakosamettihousut ovat nähneet jo elämää ja ja ja...
Kiteytettynä niin pahimmillaan/parhaimmillaan vuosibudjetti on/oli tonneja ja minimissään se voisi olla muutama satanen.
-
En ole koskaan halunnut ajatella tätä rahassa. Ulkopuolisen silmin voi näyttää että rahaa mennyt tolkuttomasti viimeaikoina mutta perustelunani on se että pukeutumiseni ei ole kovin suhdanneherkkä joten vaatteet menevät pitkälle tulevaisuuteen. Kengät olen hankkinut seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Päädyin päivittämään koko kenkähyllyn lähinnä churcheilla koska ne sopivat jalkaani hyvin ja niitä oli helppo tilata herringiltä ja jotkut ostin reissuilta. Eli 3 eri väriset perus oxfordit, yhdet chelsea bootsit, yhdet desrt bootsit, parit derbyt eri väreissä, yhdet sandaalit sekä kahdet mokkasiinit loakelta. Viellä aijon ostaa jotkut pelkästään smokin kanssa käytettäväksi. Näihin meni pari tonnia jotka jaettuna käyttöiällä vievät vuositasolla ehkä pari sataa.
Puvut teetän nykyään räätälillä ja viellä kaksi pukua on haaveissa teettää lisää. Näihin jo teetettyihin ja tuleviin menee arviolta 15 000€, ja niillä aijon pärjätä vähintään 10 vuotta, toivottavasti loppuiän. Eli vuositasolla kustannus maksimissaan ehkä 1000€.
Päällystakit minulla jo on ja niihin mennyt. Arviolta 4000€ joita ajattelin pitää taasen vähintään 10 vuotta. Eli ehkä 400€ vuositasolla.
Paitoja olen jo jonkun verran hommanut ja niitä joudun viellä lisää ostamaan. Näiden kokonaisarvo lienee pari tonnia ja taasen pari sataa vuositasolla.
Muuta sälää ostan ehkä 400€ vuodessa.
Eli uskoisin oman vuosibudjettini pyörivän parin tonnin hujakoilla. Tänä vuonna menee hiukan enemmän mutta tulevaisuudessa kulut tulevat olemaan todella maltilliset. Siksi aijonkin voittaa vuosien 2013-2022 ei poistoja kisat :) vapise Tauno!
-
Riippuu ihan paljon sitä tienaa. Edessä köyhät opiskeluajat, jolloin suurin osa hankinnoista tulee olemaan käytettyinä halvalla / uffista / ebaysta.
Tänä vuonna on mennyt varmaan jo 1000 euroa, mutta sitä ylimäärästä massia on ollutkin. Toisaalta nyt on jo vaatekaappi siinä mallissa, ettei voi perustella kolmannen parkatakin ostoa "pakollisena". Sitä mukaan kun keho frankzanemaistuu, niin vaatteet menee kierrätykseen. Tällä hetkellä aika +-0 tilanne noiden laatutorilta myytyjen/ostettujen kamojen kanssa.
Tietysti jos pätäkkää olis enemmän, niin ultra katu-uskottava Juba-vaatemerkki olis jo pystyssä ja sen lippulaivakappaleena olis keltaset workwear inspired gympantsit. Nike x Juba - Air Max 3000 seurais tietty pikapuolin perässä...
-
Edessä köyhät opiskeluajat
BS. Opintolaina ftw.
-
Muutamin muutoksin tämä toimii itsellänikin:
Nyt on vähitellen sellainen tilanne, että ilman suurempia päähäniskostumia niin pari vuotta selviäisi muutaman mittatilauspaidan John Simons OCBD:n hankkimalla, parit chinot ja sitten kalsareita sekä sukkia linjalla. Hansikkaita ja vöitäkin kaipaisi tietysti...
Eihän se riitä vaan tossa pakkasten aikaan alkoi tehdä mieli parkaa, vakosamettihousut ovat nähneet jo elämää ja ja ja...
Kiteytettynä niin pahimmillaan/parhaimmillaan vuosibudjetti on/oli tonneja ja minimissään se voisi olla muutama satanen.
-
Ilman muuta suurinta hinta-laatusuhdetta hakemalla on tämänhetkinen vaatekaappi koottu. eBay on suurin apu, kirpputoreilta on muutamia vaatekappaleita ja lisänä on vielä Styleforumin myyntipalsta. Käytettyjen vaatteiden myynnillä ei juuri tienaa joten sijoittamisesta en voi puhua, harrasteena ja intohimona suhtaudun tähän projektiin. Hinta-per-käyttökerta on se kultainen ohjenuora, josta suurin hyöty saavutetaan.
-
Edessä köyhät opiskeluajat
Opiskeluajat on kyllä periaatteessa köyhät, mutta opintolainaa saa ja töissä on mahdollista käydä. Erityisesti yliopisto-opinnot mahdollistavat työssäkäynnin helposti. Lisäksi opintojen aikana voi helposti pistää kaikki rahat vaatteisiin (pl. alkoholi, mutta opiskelijabileissä on yleensä OPM tai muuten vain halpaa). Vaikka työelämään siirtyminen tuo lisää tuloja, se lisää myös menoja. Opiskelija tulee toimeen vähemmällä ja pakollisia menoja tuntuu olevan vähemmän. Sitäpaitsi kannattaa ottaa huomioon, että valtio sponsoroi elämää 9 kuukautta vuodesta kunhan vain malttaa opiskella jonkin verran.
-
Mielenkiintoinen aihe. Voisikohan joku osaavampi vääntää tästä kyselyn (=äänestyksen)? Olisi mielenkiintoisa nähfä jakaumaa eri summien välillä.
-
Puolustelen itselleni ajoittain holtitonta yli varojen elämistä sillä, että johonkin yhtä typerään ne rahat kuitenkin menisivät. En harrasta hifi-laitteistoja, vuosikertaviinejä, autojen tuunausta, golffaamista tai mitään muutakaan hintavaa harrastusta.
Mää taas olen ajatellut että kun kaikki muutkin harrastukset on niin kalliita niin ei kait se yksi kallis harrastus lisänä tunnu enää missään :D
Hevosia on muutama (puolison harrastus, mutta kova yritys on itsekin siihen sekaantua), moottoripyörät, tää maatila, nyt uutena laitesukellus ja kummallakin olisi kova mielenkiinto paramotoria kohaan (tulee veljeni kautta), mutta ainakin toistaiseksi se on tehty suomessa hieman vaikeaksi joten katotaan nyt miten se homma lähtee käyntiin vai lähteekö lainkaan.
EDIT: hevosharrastus tuli itseasiassa niin kalliiksi Tampereella (~500e/hevonen/kk ja kaakkeja oli kolme) että oli oikeastaan pakko ostaa tää oma maatila.
-
Olen huomannut pienen ristiriidan mitä en ole vielä saanut itselleni hyväksytysti selitettyä: olen koittanut perustella tätä "harrastusta" sillä, että hyvät, klassiset ja laadukkaat vaatteet ja asusteet kestävät aikaa ja kulutusta, joten pitemmän päälle tulee säästöä kun ei esim. joka syksy tarvitse ostaa uutta takkia. Mutta kun näitä must have- juttuja tulee koko ajan lisää...
-
Nämä must have -jutut tosiaan vaatii selkärankaa. Olen tosissani päättänyt että vaateostokset loppuvat tämän vuoden lopussa. Hommaan siis sen jälkeen vain välttämättömiä juttuja kuten alusvaatteet. Projekti on hyvällä mallilla ja koitan viimeistään syksyllä esitellä vaatekaappini. Tulee olemaan hyvin suppea ja tarkkaan valittu repertuaari vaatteita, joilla aijon pärjätä seuraavat 10 vuotta, tai no ainakin 3 vuotta.
-
^Vähennä vuoteen niin ollaan lähellä totuutta. :D
Tämä vaatetouhu on addiktio, josta ei niin vain pääse.
Nimim. jo toipumassa ollut mutta jälleen sortuva addikti.
-
Tätä vähän pelkäänkin. Todennäköisesti joudun laittamaan säännölliset hyvin rajatut foorumilla oloajat sekä hienosäätämään lääkitystä.
-
ivyman: johnsimons, johnsimons, johnsimons...
-
Hyvää keskustelua herroilla.
Itselläni on perinteisesti ollut tapana mennä uusien innostusten kanssa aika suoraan tyvestä latvaan ja haalia parasta lompakolleni sopivaa laatua ja sama uhkaa käydä näin vaatekaappia rakentaessakin. Toisaalta olen yrittänyt opetella eräänlaiseen minimalismiin ja "mikä on tarpeeksi" - ajatteluun vähän kaikessa ja pyrin soveltamaan tätä myös pukeutumiseen. "Tarpeita" vaan tuntuu täälläkin siunaantuvan kuin tyhjästä.
Olen yrittänyt - vielä täysin onnistumatta - myydä itselleni ajatusta tasokkaiden komponenttien hankkimista ajatuksella, että ne palvelisivat pitkään. Idean tasolla laatuun satsaaminen on toki erittäin bueno, mutta onko jäsenillä konkreettista oman käden näyttöä siitä, että mittakenkää tai vaikkapa räätälinpukua olisi todella tullut käytettyä kymmenen tai edes viisi vuotta? "Buy, play, throw away" -metodi antaa oman maun joustaa enemmän ja säästänee vaatteiden säilytystilaakin. Mietityttää myös, kuinka pitkäaikaishankinnat suhtautuvat aikaan, kun esimerkiksi oma räpylä tuntuu iän myötä "kasvavan" melkoisesti. Puhumattakaan liian makean elämän tai erinäisten urheiluhurahdusten tuomista muutoksista.
Vaikka olenkin lievästi asennevammainen "parhaan" laadun suhteen, päätin silti mällätä (merkityksessä tuhlata) tänä vuonna kenkiin. Taloon ei tule vuoteen uutta viihde-elektroniikkaa ja päivitysharrastukselle korvamerkityt eurot ohjataan tähän uuteen mahdolliseen obsessioon. Tästä voi syyttää tai kiittää pitkälti Villen blogia ja foorumilla vaikuttavia ja vaimokin on vielä iloinen, kun luulee välttyvänsä erinäisiä teknisiä speksejä käsittäviltä luennoilta. Edellä mainittuja on sormella osoittaminen myös jonkinlaisen hinta-laatu -ikkunan avaamisesta, välillä huomaa karvaastikin, kuinka ylihintaista ja kehnoa rättiä on tullut aiemmin etenkin casual-puolella hankittua. Ganttia, Ralph Laurenia, Marc O'Poloa et cetera on ollut viitsimättömyyttään liian helppoa hakea Stockalta, vaikka laatu ei ole mielikuvissa tai käytännössäkään vastannut ainakaan hankintapaikan hintaa missään määrin. Mutkat suoristaen voisi sanoa, että mulle Keikarin lukeminen maksaa tänä vuonna aika suolaiset kenkärahat, mutta säästää pitkän pennin vapaa-ajan kledjuissa.
-
Ostamalla perusvaatetta uskon että käyttöikä tulee olemaan pitkä. Esimerkiksi kengissä perus oxfordia ym. niin menevät muodoltaan helposti seuraavat 10 vuotta. Kenkähän muotoutuu käytössä joten sen pitäisi olla passeli useammankin vuoden päästä (pois lukien tietysti alle kakskymppiset jotka kasvavat muutenkin). Hyvällä hoidolla ja riittävän monella popoparilla olen ainakin itse itselleni uskotellut tallustelevani pitkään. Kipitteleehän Sproily parhaimmillaan vissiin lähes 100 vuotta vanhoilla kengillä.
Puvuissa kun pysyttelee 2 nappisissa lovi ja pystykaulusmalleissa ja hillityissä kuoseissa, niin niitä pystyy matkan varrella muodistamaan ajan henkeen (edellyttäen että niihin jätetty riittävät varat jotka esim räätälinpuvussa on aina). Toki tuo täälläkin paljon puhuttu hartialinja vaihtuu ajan saatossa. Nyt kun hankkii pyöreälinjaisen kevyellä rakenteella niin eiköhän se mene pitkään. Tai sitten tekee niin kuin minä että pitää omana tyylinä hiukan skarpimpaa hartialinjaa, eikä anna häiritä onko ajan hengen mukaista vai ei.
Mittapaitoja pitää olla reilusti että käyttökerrat eivät kasva liian suureksi mutta omat valkoiset Sauman mittapaidat ovat olleet käytössä 5 vuotta ja hyvin pelittää viellä.
Neuleet ym vaan kuluu ajan myötä joten ehkä satsaisin juuri pukuihin, kenkiin ja paitoihin ja tietysti irtotakit ja housut. Sitten kravateilla, taskuliinoilla, neuleilla ja muilla pikkujutuilla kokonaisuus "muodikkaaksi". Eli näyttämään uudelta ja ajan henkeen sopivalta.
Jos maltat odottaa 10 vuotta niin kerron onnistuiko tämä :D (voi olla että saat tiedon jo paljon aikaisemminkin)
-
Tuo kuulostaa kyllä aivan järjettömän tylsältä. Ts jos ollaan foorumilla jossa kuitenkin rakkaus vaatteisiin lienee se yhdistävä tekijä, niin tarvitseeko siihen pukeutumiseen suhtautua niin kauhean insinöörimäisesti?
Jengi rakentaa vaatekaappeja samalla tapaa kun Muropakettilaiset tietokoneita.
-
Sen jälkeen kun peruskokoelma on valmis eli uskoo jo kaapistaan löytyvän sopivasti popoja, sopivasti pukuja, sopivasti paitoja ja näin edelleen, uusien hankintojen tarve vähenee kummasti. Paitsi jos ryhtyy haalimaan kovempia elämyksiä strutsipopoilla, samettipuvuilla, irtokauluspaidoilla, fossiilikalvosinnapeilla...kierre ei lakkaa.
-
Hevosia on muutama (puolison harrastus, mutta kova yritys on itsekin siihen sekaantua)
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135243366415.gif)
Tuo kuulostaa kyllä aivan järjettömän tylsältä. Ts jos ollaan foorumilla jossa kuitenkin rakkaus vaatteisiin lienee se yhdistävä tekijä, niin tarvitseeko siihen pukeutumiseen suhtautua niin kauhean insinöörimäisesti?
Eihän rationalisointi ole sinällään tylsää.
Jos lähtökohtana on saada rahalle vastinetta, niin on ihan hyvä miettiä, että onko vaatteelle oikeasti käyttöä. Kyllähän räätälin tekemä saketti näyttää peilissä kivalta, mutta missä sitä oikeasti voi käyttää? Tai silkkinen silinteri kiiltelee, mutta oikeasti pipo tai lätsä on käyttökelpoisempi.
Tylsäähän pukeutumisesta tulee kun niitä eri tavalla perusteltuja komponentteja sekoittaa tylsästi. Sopivilla asusteilla räätälin tekemästä harmaasta puvusta saa tyylikkään ja toimivan vaikka sitä pukua käyttäisi tosiaan kymmenen vuotta. Kysymys on vähän siis laatu vastaan määrä asiasta. Rakastaako enemmän muutamaa hyvää vaatetta vai harrastaako irtosuhteita kymmenien/satojan vaatekappaleiden kanssa.
Alussa toki on hyvä (halvalla) kokeilla kaikkea erilaista ja houkuttelevaa, mutta kun oman tyylin ja maun tietää sekä on kokeillut eri juttuja, niin eiköhän tässäkin asiassa vakiintuminen syvennä suhdetta.
Jengi rakentaa vaatekaappeja samalla tapaa kun Muropakettilaiset tietokoneita.
Tosin tietokoneiden käyttöikä on maksimissaan muutama vuosi...
Tietystikään, vaikka internetissä ollaan, kyse ei ole binäärijutusta vaan eri sävyistä, mutta en minä näe myöskään vaateharrastusta postimerkkeilynä, jossa olennaista on harvinaisuus ja määrä vaikka yhdelläkään merkillä ei saa kirjettä lähetettyä.
-
Viime vuonna tuli jonkin verran tehtyä erilaisia kokeiluja ja ylimääräiseksi (käyttämättömäksi) jääneet piti laittaa myyntiin, jos koko/tyyli/väri jne. ei tuntunut omalta. Kyllä siinä pienellä miinuksella mentiin näiden muutamien hairahduksien takia, mutta suuria ylilyöntejä ei onneksi syntynyt. Näistäkin kyllä oppi paljon, ja varsinkin alkuaikoina kun aloin etsimään vaatteita, istuvuudet ym. oli aivan hakusella ja jotenkin harmitti heti kun tuli pari vastoinkäymistä. Nyt niihin on tottunut koska hyvälle tavaralle varmasti löytyy uusi omistaja :).
Tällä hetkellä olen aika matalalla profiililla liikenteessä, kaapissa on muutamia pukuja joista voisin luopua, koska pukujen käyttötarve on viimeaikoina vähentynyt. Pidän enemmänkin irtohousu+irtotakki -meiningistä, koska puku on aina puku, äärimmäisen virallinen, joka nykytyönkuvassani on hieman ylipukeutumista. Eli todennäköisesti karsin hieman pukuosastoani ja laitan kiertoon muutamat irtotakit joille ei ole tullut käyttöä. Vuodenajat on hyvä myös muistaa, se syystakki harmittaa jättää kaappiin kesäksi ja vice versa, mutta eipä vuodenajoille mitään voi ;).
Olen paitapuolta laittanut remonttiin, vanhat paidat vaihtuu mittatilauspaitoihin. Syynä puhtaasti mukavuus ja esteettisyys. Paita on mukava pukea päälle kun sen voi unohtaa kesken päivän, että se istuu hyvin, pysyy housuissa, kaulukset ovat juuri sellaiset mitkä haluan jne. Tarkoitus on karsia hieman määrää ja korvata se laadulla. Laatutorille on siis varmasti tulossa kaikennäköistä vähänkäytettyä räkkipaitaa pian myyntiin ;).
Pidän itseäni kohtuu pihinä tyyppinä ja olen tarkka hinta-laadun suhteen. Käytettyjä tulee metsästettyä Ebaysta, erityisesti irtotakit, päällystakit ovat ok tavaraa käytettynä. Uutena lähestulkoon kaikki muut. Ennen Keikari.com löytämistä en ikinä uskonut että maksan ikinä yli 100 eur kengistä, enkä nyt hirveästi ole lähtenyt törsäilemäänkään mutta 200 eur popot ovat toistaiseksi kalleimmat mitä itseltäni löytyy, suurinosa muista on 120-180 eur hujakoilta. Puvut muutoksineen ovat myös kalleimmillaan pysyneet 300 eur hujakoilla. Paidasta eniten olen maksanut n. 80 eur, vaikka niitä löytyy 40-80 eur välistä loput. Neuleita on alennuksista tarttunut 10-20 eur/kpl, chinot/molskit n. 40-50 eur/kpl.
Kaupassa usein katselen vaatteita ilman että katson hintalappua. Kun löydän mieleisen vaatteen, katson ja arvioin että "maksan max 40 eur tästä", ja jos hintalappu menee reilusti yli, vaate jää hyllyyn. On osattava sanoa myös "ei". Mikä sen mahtavampaa kun on tehdä hyvä löytö alesta/Ebaysta ja nauttia laatuvaatteesta ja tietää, että sai sen hyvään hintaan ;).
-
Jälkiviisas:
Joo, en nyt ehkä ihan tarkoittanut etteikö saisi tai kannattaisi rationaalisesti kelailla vaatteiden hankintaa. Enemmän viittasin ehkä vaan siihen että täällä foorumilla tulee vähän se fiilis että vaatteiden hankinta tuntuu kauhean monelle olevan vastentahtoista juttua ja sellainen välttämätön paha (ei niinkään pelkästään tämän ketjun perusteella, vaan yleisemminkin). Purraan hammasta ja ostetaan nyt kerralla kaikki ettei sitten tarvitse rättejä miettiä vuosikymmeneen. Selitellään kauheasti kenkien hankintaa vetoamalla excel-taulukoihin jotka todistavat että Alfred Sargentin handgradet ovat oikeasti rahallisesti parempi investointi kun pomarfinnin sämpylät jos verrataan hinta/käyttökerta-kuvaajia ja taivaankappaleiden asentoja.
Tosin itse en ole lähtenyt ostosten rationalisointiin senkään takia, että osaan rationalisoida vähän turhankin hyvin itselleni melkein minkä tahansa järjettömyyden tarpeen. Junyan fair isle-kalsaritkin alkavat vaikuttaa aika must have-hankinnalta kun tarpeeksi kauan ajatusta pyörittelee.
-
Selitellään kauheasti kenkien hankintaa vetoamalla excel-taulukoihin jotka todistavat että Alfred Sargentin handgradet ovat oikeasti rahallisesti parempi investointi kun pomarfinnin sämpylät jos verrataan hinta/käyttökerta-kuvaajia ja taivaankappaleiden asentoja.
Nämä excel-käppyrät mä haluan nähdä. :)
Itse koen, että foorumin henki on vahvasti 'best bang for the buck' -tyyppinen, ei niinkään ostoksia nihkeilevä. Rationalisointi merkkaa toki itse kullekin eri asioita, itse en esimerkiksi jaksa nähdä eBay-troolaamisen ja korjaus- ja muutostöiden aikaa ja vaivaa tai pitää isoa vaatevarastoa näillä asuntojen hinnoilla, se vaatekaappineliö kun kustantaa samat viisi tonnia kuin ne muutkin.
-
Mulla on mennyt viimeisenä parina vuotena vaatteisiin arviolta kolme tonnia ja näin jälkikäteen ajatellen osa on mennyt väärään paikkaan, eli nyt olen sitten kohdistanut ostoksiani enemmän kokonaisuutta silmällä pitäen. Treeni-ilon palattua on yksi kohdistus ollut se, että panostan tämän vuoden isoimmat eurot kenkävalikoimaan ja kasvatan kaapin repertuaaria muilta osin edullisemmilla ostoksilla. Itsehän tein ChuckBassin blogista innostuneena ihan kelpo ostokset harmaista housuista (olivat vielä hajakokona alerekissä), jotka vaimo lyhentää sopiviksi.
Vaimon sitouttaminen harrastukseen on ollut oma taiteenlajinsa, jossa suurin läpimurto tapahtui kiitos Jussin, kenkä-voodoon kautta. Hän kun siinä kuittaillen seurasi minun kenkien rasvausta ja lankkausta muutaman päivän ja näki sitten lopputuloksen (postattu Kenkäketjuun), niin lupaamalla huoltamaan hänenkin kengät on taas rata vapaa. :-) Crockett & Jonesin hankinnat ovat kuulemma hyvä investointi.
-
Hän kun siinä kuittaillen seurasi minun kenkien rasvausta ja lankkausta muutaman päivän ja näki sitten lopputuloksen (postattu Kenkäketjuun), niin lupaamalla huoltamaan hänenkin kengät on taas rata vapaa. :-)
Samat metodit..
-
Purraan hammasta ja ostetaan nyt kerralla kaikki ettei sitten tarvitse rättejä miettiä vuosikymmeneen.
Stereotypian mukaanhan miehelle ylipäätään vaatteiden ostaminen on pakkopullaa...
Minusta tällä foorumilla on kyse enemmän itsepetoksesta, johon itsekin kerroit syyllistyväsi rationalisoinnilla eli käytetään käyttöikää, laatua ja vaikkapa kenkien pohjien vaihtamismahdollisuutta perusteluna, jonka lisäksi uskotellaan "kerralla kuntoon"-mallin oikeasti olevan mahdollinen, vaikka jokainen tietää sisimmässään, että kun on perustavarat hallussa aletaan hinkua erikoisuuksia tai jännästi mukamas "maku muuttuu"...
-
Olin juuri muutama viiko sitten laittanut kerralla vaatekaapin mielestäni ns. lopullisesti kuntoon: olin heittänyt vanhat rytkyt pois ja hommannut uusia monikäyttöisiä ja toisiaan täydentäviä vaatteita. Olin kovin tyytyväinen lopputulokseen. Sitten eksyin tänne foorumille kysymään jotain pikku yksityiskohtaa ja nyt muutaman foorumilla vietetyn viikon jälkeen joudunkin toteamaan, että lähes koko kaapin kelvoton sisältö pitäisi poistaa ja hommata tilalle kunnon vaatteita. Arvatkaapas ketuttaako.
(Tämä koko foorumi pitäisi lailla kieltää tai laittaa ainakin lukkojen taakse ja piiloon, niin kuin tupakat.)
-
Lukeminen omalla vastuulla. Enpä minäkään tiennyt mitä oli edessä, kun aikanaan tartuin Roetzelin kirjaan. Paluuta ei yksinkertaisesti ole.
-
jahas.
Garderoobilankaa lukeneet ja muutenkin miestä tuntevat vetoni tylsyyteen ja minimalismiin.
Oma pukeutumisfilosofia, tuo teennäinen osuus siitä, pohjautuu yksinkertaisen vaatekaappini kulmakiviin. (Oikea syy pukeutumiselleni on se, että olen aina valmis sitä hetkeä varten, jos joku minut esittelee kauniille perijättärelle.) Nuo kulmakivet muotoutuvat työvaatetukseni ympärille. Haluaisin, että minulla olisi sekä kesää ja kevättä, että talvea ja syksyä varten puvut viidelle päivälle viikossa. Siis yhteensä kymmenen pukua kaapissani. Koska pari näistä voi olla aivan hienosti sopivia molempiin vuodenaikoihin, karsin luvun seitsemään. Sama luku toistuu kengissä ja irtotakeissa sekä -housuissa. Paidoissa haluan, että minulla olisi niitä tuplaten. Nämä osaset soisin pysyvän kaapissani niin kauan kuin vain voi olla mahdollista. Uskon tuon vaatevaraston olevan riittävä, ja uusien hankintarytmin olevan kutakuinkin seuraavanlainen: 1 puku, 1 kengät ja 2 paitaa vuodessa riittänee pitämään yllä vaatekaappiani. Variointi ja uudet yhdistelmät syntyvät sitten taskuliinoista ja solmioista, ynnä muista asusteista. Näitä olisi mukava hankkia parin kuukauden välein, vaikkapa kaksi kerrallaan. Kaikki poistuma vaatekaapistani on vaatekaapissani sitä, että jokin vaate tai asuste on vaan tullut elinkaarensa päähän, eikä siitä saa kalua edes korjaamalla. Buy-Play it Slow-Throw Away.
Vapaa-ajan vaatteissa jakaa barcelona ajatukseni täysin. En edes metsästä kummoisempaa "laatumielikuvaa" tai la dolce vitaa noilla. Haluan niiden vain kestävän kohtuullista käyttöä.
Jos ylläolevia laittaa luvuiksi, niin alkutilanteen jälkeen riittää vuodessa 1200 - 1800 euroa ihan mainiosti vaatekaapin ylläpitämiseen.
-
Hän kun siinä kuittaillen seurasi minun kenkien rasvausta ja lankkausta muutaman päivän ja näki sitten lopputuloksen (postattu Kenkäketjuun), niin lupaamalla huoltamaan hänenkin kengät on taas rata vapaa. :-)
Samat metodit..
Itse ostan usein naiselleni sen kengät...
-
Jep! Ja tekee vanhoin kaavoin vaatteita niin itselleen kuin minullekin!
Eipä sitä voisi kai tällä saralla enempää toivoa.
-
Itse ostan usein naiselleni sen kengät...
Kenen ostamia kenkiä luulet minun hoitavan ja lankkaavan? ;-)
Se on jätkät niin, että "miehen euro on naisen 80 senttiä" on mennyt sellaiseksi, että miehen eurosta menee 80 senttiä vaimolle. Jäljelle jäävästä 20 sentistä maksetaan "yhteiset menot".
Tämä on toisaalta johtanut ajatusmaailmassa hirvittävään vapautumiseen, kun ei tarvitse edes palkankorotusta kinuta sillä eihän siitä itselle kuitenkaan mitään jää, vaan kinuaminen kohdistuu työsuhde-etuihin, joita vaimo ei voi evakuoida itselleen. :-D
-
Pidän itseäni kohtuu pihinä tyyppinä ja olen tarkka hinta-laadun suhteen. Käytettyjä tulee metsästettyä Ebaysta, erityisesti irtotakit, päällystakit ovat ok tavaraa käytettynä. Uutena lähestulkoon kaikki muut. Ennen Keikari.com löytämistä en ikinä uskonut että maksan ikinä yli 100 eur kengistä, enkä nyt hirveästi ole lähtenyt törsäilemäänkään mutta 200 eur popot ovat toistaiseksi kalleimmat mitä itseltäni löytyy, suurinosa muista on 120-180 eur hujakoilta. Puvut muutoksineen ovat myös kalleimmillaan pysyneet 300 eur hujakoilla. Paidasta eniten olen maksanut n. 80 eur, vaikka niitä löytyy 40-80 eur välistä loput. Neuleita on alennuksista tarttunut 10-20 eur/kpl, chinot/molskit n. 40-50 eur/kpl.
Samoilla linjoilla Hypnon kanssa, eli tarjouksia ja 2nd hand tavaraa metsästämällä pyrin pitämään hinta-laatusuhteen jomkinlaisessa kuvitellussa optimissa.
Rahankäytön rajat sanelevat perheen tarpeet, eli koti ja siellä asuvat ihmiset vievät tilipussista leijonanosan. Mitä sitten jäljelle jää voi sijoittaa omien mieltymysten mukaan. Viime vuoden luottokorttilaskut olivat suuruusluokkaa 150-250 EUR kuukaudessa, eli suunnilleen reilut pari tonnia olen tainnut menneenä vuonna pukeutumiseen mukaanluettuna myös kaikki asiaan liittyvät tilpehäärit kuten lepolestit yms.
Oma periaatteeni on etten pukeudu nuhjuisiin, rikkonaisiin tai väärällä tavalla kulahtaneisiin vaatteisiin. Viime vuonna taisi mennä neljä-viisi pukua roskiin täysinpalvelleina kun hihan- ja taskunsuut alkavat rispaantua ja kyynärpäissä sekä housuissa alkaa näkyä merkkejä kankaan ohenemisesta. Samon kerran pari vuodessa uusitaan sukka- ja alusvaateosasto. Netin kautta hankittuina nuokin päivitykset onnistuvat siedettävin vaurioin.
Sinänsä tällaisiin rahankäyttöä koskeviin pohdiskeluihin tulee suhtauduttua vähän niin kuin jenkkilinttaansa tankkaava roku kulutuslukemia kyselevään: Kaikki menee mitä tankkiin kaataa. Mulle tähän keikarointiin kuluva raha on ns. ylimääräistä joka takuuvarmasti tulisi muuten tuhlattua johonkin viihteellisempään.
-
Ketjua lukiessa hahmottuu eräänlainen status quo - pukeutuminen nielee kaiken, mikä liikenee. Toisille se on tarkoin määriteltyä "ylimääräistä", toisille paljon enemmän ja sulautuva ja siten erottamaton osa muun elämän kustannusta. Yksimielisyys vallinnee siitä, että tautiin ei ole parannusta.
Olen ketjun perustamisen jälkeen filosofoinut (ympäri)päissäni, että pukeutuminen voi valuuttaa hotkivana harrastuksenakin olla harrastuksista se, joka on arjessa eniten läsnä. Työkiireisenä perheellisenä hi-fi pölyttyy tai särkyy, viiniä ei ehdi tai jaksa juoda, harrasteautoihin ei kalliin farmarin jälkeen ole varaa... mutta toimistokuutio tarjoaa minimissään kahdeksan tuntia päivittäistä laatuaikaa reunoskenkäihmeiden kanssa.
-
^Olin juuri aikeissa kirjoittaa samat aatokset, jotka ovat päässä pyörineet jo jonkin aikaa. Vaatteet - tai klassinen tyyli - harrasteena on vahvemmin läsnä ja iholla tuntuvasti hyödyllisempi kuin nyt vaikkapa tuning, hifistely tai fine dining. Eipä näitä nyt keskenään voi verrata, mutta ajatus on selvä. Vaatteita tarvitsee jokainen ja niiden hyödyntäminen on jokapäiväistä, miellyttävää ja moneen muuhun elämyksiä tarjoavaan harrasteeseen verrattuna melko halpaa.
Onhan se olo nyt aivan toisenlainen kauniissa ja miellyttävissä vaatteissa.
-
Haaveilen ajasta jolloin kaikki pukuni, takkini ja housuni ovat vakioräätälin tekemiä, kenkäni G&G:n ja paitani Turnbull & Asserin. Muusta voi vähän joustaa suuntaan tai toiseen.
Lottovoittoa odotellessa siis pärjään vähemmällä.
-
Enpä tiedä onko tämä vaatehifistely hyödyllisempää tai järkevämpää kuin mikä tahansa muu hifistely. Vaikka moni näin kokee kirjoitustensa perusteella. Toistaiseksi koen enemmän nautintoa esim kulinaristisista jutuista. Se että laittaa hyvän mittapaidan verran ravintolailtaan antaa lyhyen mutta todella kauniin nautinnon jota vaatteilla en pysty saavuttamaan. Syy tähän on että vaatteet ovat käytännössä vain visuaalinen nautinto kun taas ruoka hivelee haju, näkö, tunto sekä makuaistia. Tämän lisäksi kulinaarinen nautinto on yleensä jaettu nautinto itselle tärkeän ihmisen kanssa. Vaatteissa se jää omaksi vaikka miten sitä koittaisin perustella. Tämä on vain oma harrastuneisuuteni tulosta ja tulen edelleen laittamaan huomattavasti enemmän pääomia kiinni vatsalaukkuuni kuin sen verhoiluun kankailla. Toki vaatteet myös minulle jonkin sortin harrastus.
-
Itselläni hankintavauhti on aika hidas - muutamia vaatteita vuodessa. Tavoitteenani on enemmän käyttömukavuuteen liittyvä istuvuus- ja materiaalitason parantaminen kuin tyylin muuttaminen. Enemmän olen karsinut epämukavia vaatteita kuin hankkinut uusia.
-
Parempi ettei noita edes mieti. Tänä vuonna jo pelkästään kenkiä kuusi paria puhumattakaan kaikista vaatteista ja muusta. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole muu elämä kärsinyt shoppailusta.
-
Kiitos Keikarin, minulla on ensimmäistä kertaa suhteellisen selkeä suunnitelma siitä mitä "pitää" hankkia ja mitä haluan hankkia. Nythän se on ollut sitten prioriteettijärjestyksen valitsemista ja päätin ottaa kengät tämän kevään ja kesän painopistealueeksi. Tämä jo siitäkin syystä, että laitoin pitkään suunnitelmissa olleen elämäntaparemontin tulille ja tämä väistämättä vaikuttaa mm. vaatekokoihin. Siispä ostan päällysvaatteet harkiten ja mieluusti edullisella hinnalla, sekä muokkausvaroilla.
Elämäntaparemontti tuo myös kustannussäästöjä sen takia, että hieman fitimpänä pääsen iskemään paremmin Laatutorin tarjontaan kiinni. :-)
-
Tuo on kyllä pakko todeta itsekin, että vaikka tämä lähti käyntiin hieman kalliisti, on kuitenkin niin hyviä tavaroita löytänyt joille löytyy käyttöikää ja aamuisinkin on helpompi valita ja tehdä erilaisia yhdistelmiä, että mieluummin ostan sellaista "minkä tiedän olevan oma juttuni", kuin se, että ostan kaikenlaista trendikrääsää joka jää käyttämättä.
Unohtui myös mainita että tiettyjä vaatekappaleita voisi korkeintaan etsiä korvattavaksi paremmilla, jos istuvuus/laatu ei olekaan niin hyvä mitä toivoisi.
-
Enpä tiedä onko tämä vaatehifistely hyödyllisempää tai järkevämpää kuin mikä tahansa muu hifistely. Vaikka moni näin kokee kirjoitustensa perusteella. Toistaiseksi koen enemmän nautintoa esim kulinaristisista jutuista. Se että laittaa hyvän mittapaidan verran ravintolailtaan antaa lyhyen mutta todella kauniin nautinnon jota vaatteilla en pysty saavuttamaan. Syy tähän on että vaatteet ovat käytännössä vain visuaalinen nautinto kun taas ruoka hivelee haju, näkö, tunto sekä makuaistia. Tämän lisäksi kulinaarinen nautinto on yleensä jaettu nautinto itselle tärkeän ihmisen kanssa. Vaatteissa se jää omaksi vaikka miten sitä koittaisin perustella. Tämä on vain oma harrastuneisuuteni tulosta ja tulen edelleen laittamaan huomattavasti enemmän pääomia kiinni vatsalaukkuuni kuin sen verhoiluun kankailla. Toki vaatteet myös minulle jonkin sortin harrastus.
Tässä on ajatusta. Oma nautintoni, klassisen musiikin kuunteleminen ja konsertit ovat halpaa kuin makkara verrattuna vaatehifistelyyn. (Jos ei hullaannu sijoittamaan omaisuuksia oikeaan hifiin:-) Itse koen edelleen vaatteet välineenä, joilla parannetaan muita tilanteita, nautintojakin. Mielestäni vaatteet eivät kuitenkaan jää misään nimessä yksinomaan omaksi nautinnoksi. Ainakin oma seuralaiseni on silmin nähden tyytyväinen ja nauttii siitä, että jaksan hieman nähdä vaivaa pukeutuakseni konserttiin tai illalliselle, johon hänen kanssaan menen.
-
Olen ketjun perustamisen jälkeen filosofoinut (ympäri)päissäni, että pukeutuminen voi valuuttaa hotkivana harrastuksenakin olla harrastuksista se, joka on arjessa eniten läsnä. Työkiireisenä perheellisenä hi-fi pölyttyy tai särkyy, viiniä ei ehdi tai jaksa juoda, harrasteautoihin ei kalliin farmarin jälkeen ole varaa... mutta toimistokuutio tarjoaa minimissään kahdeksan tuntia päivittäistä laatuaikaa reunoskenkäihmeiden kanssa.
Kylläpäs tuosta tuli hyvä mieli. Takana hankala aamu päiväkotirumbaa ja kotona vieläkin jalkalistat laittamatta. Täällä toimistossa sen sijaan voin kopistella parkettia ja istua yhtä hyvin kuin paitani. Nämä farkut tosin pitäisi uusia, liikaa painoa lähtenyt vuoden aikana.
Fiilistellään myös sen verran, että muistelen vastaavaa pukeutumistunnetta mikä tuli kun olin tässä reilu viikko sitten yhdessä tumma puku tilaisuudessa ja koko iltana en oikeastaan edes huomannut, että puku on päällä. Tuo oli ensimmäinen pitkän kaavan tilaisuus, jossa käytin mittapukuani. Muut valittelivat kovasti kuumuutta. Loaketkaan eivät puristaneet, mutta nahkapohjien ansiosta myöhemmin meinasi käydä Ahtisaaret. Ruokakin siellä oli kyllä hyvää joten win-win.