Keikarin foorumi

Materiaali oli kyllä paksua, mutta sen painosta en osaa tarkasti sanoa.

Merkki taisi olla muuten Aros.

Oma tyttöystäväni suosii pääosin 40-luvun pukeutumista, ja muutenkin naisten klassista pukeutumista. Ehkä kuitenkin enemmän vintagepainotteisesti.

Kuvia riittää vaikka millä mitalla, mutta annan teidän tehdä omat johtopäätöksenne.

Otin kuvan kyllä itse, mutta huonolla kameralla (uusi maksaa liikaa) ja nopeasti räpsäisemällä ei hyvää saa aikaiseksi. Yritän saada muokatuksi tänne vielä yhden kuvan, jossa näkyy sitten kaikki muodot.

Ehkä tämä kuva ei hyvää vaikutelmaa tuo, mutta kuvaan tyttöystäväni kanssa häitä. En tässä sen enempää mainosta, mutta jos kiinnostusta on minulle voi lähettää viestiä.

PS: Hääkuvia ei oteta tällä kameralla. Käytössä on ihan ammmattilaiskamera (Canon EOS 5D mk II)

Tässä nyt sitten vielä toinen kuva, lieneekö tämä nyt sitten parempi, mutta tuonee perspektiiviä.

50e maksoi ompelijalle Tampereella liivien teettäminen. Tarkoitus olisi teettää villakankaasta nyt yhdet liivit vielä hänellä enemmänkin mallien mukaan niin katotaan sitten mikä on lopputulos.

Tuo on aika huokea hinta. Kuka on tuo ompelija? Minulla olisi muutama riepu jotka vartovat syntymistään..

Kukin tyylillään. Nuo eivät ole omasta mielestäni niin hienot, juurikin tuon kärkiosan vuoksi.

sproilylle vielä kiitosta avusta ja asusteiden vuokraamisesta sitten helmikuussa.

En minä siitä mitään veloita :)

Shipton & Heneage tarjoaa myös opera pumpseja melko huokeaan 129 punnan hintaan.

http://www.shiptonandheneage.co.uk/mens-patent-evening-shoes-2134-0.html

Solmuke on pikeetä, eli oikea frakkisolmukkeen materiaalina.

Päät ovat epätavalliset, kyllä, mutta mielestäni mikään ei estä frakkisolmuketta olemasta tämän mallinen. Korjatkaa jos olen väärässä.

Kengistä ei ole vielä tietoa, luultavasti kiiltonahkaiset oxfordit.

Aiheesta erillään,

Vetäisin rajan henkilökohtaisesti 1900-luvun alkuun.

Tärkein raja vedetään kuitenkin itse, omassa mielessä. Se, että asu pukee sinua, eikä toisin päin on kaikkein tärkeintä. Jos tunnet, että vaatteesi ovat yhtä olemuksesi kanssa, siltä se näyttää myös ulospäin. Tässä on rooliasun ja henkilökohtaisen pukeutumisen ero. Oman mielen suhde vaatteeseen.

Olkihattuakaan en missään nimessä hylkäisi vain sen takia, että sen asema on mikä on tänä päivänä. Tunnen, että se korostaa omaa olemustani ja mieltymyksiäni. Se on kuin osa minua ja tästä syystä se ei kalskahda rooliasulta. The hat doesn't wear me, I wear the hat.

Hassusti saattaa juurikin rooliasulta jokin näyttää, kun joku esimerkiksi vastentahtoisesti pitäisi erikoisempaa vaatetusta. Ikäänkuin henkilön ja puvun kanssa olisi kitkaa. Ne eivät vain soinnu yhteen.

Signorlaine, mistä ateljeen voisi löytää? Vastauksia yksityisviestillä, kiitos.

Tärkeintä on juurikin tuntea olonsa mukavaksi ja itsekseen vaatetuksessaan. Englanniksi taaplaten voisi sanoa, että silloin "you can pull anything off."

Tietenkin on myös modernin miesten pukeutumisen (1905-) ja sitä vanhemman pukuetumisen raja. Tämän rajan ylittäessään ei voida enää puhua samassa mielessä edes miesten puvusta, sillä kuvioihin tulisivat edwardiaaniset hännystakit ja renesanssin myllynkivet.