Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: chrisjo - 26.10.20 - klo:10:46
-
Miten ekologisuus/kestävä kehitys näkyy vaatevalinnoissasi?
Ennen vanhaan ekohipiksi katsottava ajatus vaatteiden ekologisuudesta taitaa olla nykypäivänä valtavirtaa. Esimerkiksi herrasmies nimeltä David Attenborough lienee hyvä esimerkki tilanteen mukaan oikein pukeutuvasta luonnon ystävästä. https://yle.fi/uutiset/3-11607329
Käytännön sovellutus on kuitenkin haastava; likipitäen kaikki kaupasta löytyvät vaatteet edustavat ns. kertakäyttömuotia. Sekoitekankaat on myös hankalia kierrättää. Jotenkin näyttää siltä, että mitä halvempi vaate, sitä todennäköisemmin kyse on kestämättömästä valinnasta.
Onko kuluttajan ylipäätään mahdollista sanoa vaatetta valitessaan, kannattaako ostaa esim. puuvillaa vai pellavaa, ja onko värjäykseen käytetty myrkkyjä?
-
Hyvä aloitus.
Itselläni tämä ohjaa hyvin vahvasti ostopäätöksiäni seuraavasti:
– Ensisijaisesti ostan käytettyä
– Vältän muovisekotteita
– Ostan korjattavissa olevia vaatteita, eli vahvat kankaat ja uudelleenpohjattavat kengät ym.
– En osta tuotteita, joiden alkuperää en voi pienellä etsimisellä selvittää alusta loppuun
Tämä vaatii vähän aikaa, ja välillä vähän enemmän rahaa, mutta tämä on sekä hyvä sijoitus, että harrastus. Aika nopeasti saa kokoon oman listan luottotekijöistä, johon voi luottaa.
-
Onko sekoitekangas välttämättä epäekologista? Ainakin puuvillakankaiden kulutuksenkestoa muutama kymmenen prosenttia polyesteriä parantaa huomattavasti. Esim. vanhemmat, täyspuuvillaiset Baracutat rispaantuvat luvattoman nopeasti puhki varsinkin helmasta.
-
Onko sekoitekangas välttämättä epäekologista? Ainakin puuvillakankaiden kulutuksenkestoa muutama kymmenen prosenttia polyesteriä parantaa huomattavasti. Esim. vanhemmat, täyspuuvillaiset Baracutat rispaantuvat luvattoman nopeasti puhki varsinkin helmasta.
No ei. Ei se ole, etenkään käyttöiän suhteen.
Sekoite lähinnä vaikeuttaa kuidun kierrätystä ja maatuvuutta (tosin EU-alueella ei puuvillaa saa kompostoida, joten kaikenlaiset biohajoavuuskommentit ovat yhtä tyhjän kanssa). Varsinaisessa hävittämisessä energiapolton mukana ei sekoitteella ole juurikaan huonoja puolia.
Tämä keskustelu on oletettavasti lähtenyt (Ylen?) suhteellisen ohuesti asiaa käsitelleestä tekstistä, joka käsitteli mm. materiaalisisältölappujen paikkansapitävyyttä. Niissä on tunnetusti puutteita.
-
Ekologisuus ei näy vaatevalinnoissani kuin välillisesti.
IMHO tässäkin suhteessa huonoin hankinta on vaate, jota ei käytetä, tai josta hankkiudutaan eroon syystä tai toisesta lyhyen ajan kuluttua.
Itse tähtään siihen, että mitä sitten hankinkin, sen pitää kestää sekä aikaa että käyttöä.
-
Itseä huvittaa olemassaolevien ehjien liimakenkien ja reppujen päivittäminen reunoskenkiin ja nahkalaukkuihin, ikään kuin uuden ostaminen olisi ekologinen vaihtoehto. Ekologisinta on mielestäni käyttää loppuun se mitä on.
Tällä hetkellä lähes kaikki laukkuni (viikonloppulaukku, ostoskassi, olkalaukku) ovat hyväkuntoisena käytettynä ostettuja. Joskus mietin, tuenko tavallaan kertakäyttökulttuuria ostaessani jonkun toisen turhana pitämän tuotteen. Koen kyllä saavani hienoja ja laadukkaita tuotteita edullisesti, mutta luon myös kysyntää, jonka olemassaolo mahdollistaa jollekin toiselle nopeakiertoisen ostokulttuurin. Onko se sitten yhtään kummempaa kuin ostaa menkkahaukan rätti joka päätyy uffeen, koska sinne on helppo laittaa ja sitä kautta vaate menee ”tarvitsevalle”.
Tykkään kyllä nykyään mielummin odottaa, että jotain todella mieluista tulee kohdalle ja vaikka kärvistellä hetki ilman, koska oikeasti mieluista tuotetta käyttää sitten loppuun asti. Luonnonmateriaalit ikääntyvät jotenkin vähemmän nolosti kuin keinotekoiset. Joskus haalistuminen ja rispaantuminen on jopa tyylikästä. Laatu tavallaan realisoituu vasta käytössä, kun käyttäjä sitoutuu tuotteeseen pitkän ajan kuluessa.
-
Lopetin farkkujen ostamisen 5 vuotta sitten kun kuulin paljonko parin valmistaminen kuluttaa vettä. Vanhat toki käytän loppuun kun ovat pirun kestäviä.
Polyesteria myös vältän mutta enemmän itsekkäistä syistä.
Kun pudotin painoa vein muutamat suosikkihousuni ompelijalle kavennettaviksi. Kai sekin oli pieni ekoteko ja työllisti Suomessa.
-
Minullakin kiteytyy ekologisuus, tai itse asiassa ihan perus maalaisjärkisyys, muutamaan seikkaan:
- Kulutan vaatteet & laukut loppuun (vaikka välillä tekisikin mieli upgreidata ennen kuin vaate on elinkaarensa päässä)
- Ostan laadukasta, helposti korjattavaa (mm. uudelleenpohjattavat kengät) ja kierrätettävää vaatetta, sekä second hand -kamaa
- Korjautan ja muodistan (muuttuvaan kehoon sopivaksi) vaatteita ja kenkiä
- Valitsen vaatteita ja asusteita niin, että ne kestävät kulutuksen lisäksi myös aikaa ja trendien vaihtelua (mikä ei ole ihan helppoa)
Ja kaikeen tähän pitää toki yhdistyä myös esteettisyys, mukavuus (materiaalit + istuvuus) sekä funktionaalisuus. Tällä reseptillä garderoobin rakentaminen vie siis vuosia jollei vuosikymmeniä.