Keikarin foorumi

”Yksi, halpa vaihtoehto on perus armeijan maihinnousujalkine, mutta niihin liittyy mielikuvia, joista en pidä eivätkä sovi minuun.”

Ylijäämäkenkiäkin on niin moneen lähtöön. Nykyään tästä lähteestä voi saada laadukkaita jalkineita, jotka eivät eroa ulkonäöltään tai käyttöominaisuuksiltaan välttämättä mitenkään siviilipuolen high-end vaelluskengistä. Se mielikuva halvoista tappelukengistä on syytä unohtaa.

Sotilailla on kovat laatuvaatimukset jalkineilleen koska homman luonteeseen kuuluu pitkiä jalkamarsseja kuormaa päällä. Jalkojen rikkominen huonoilla kengillä harventaa rivejä turhan takia joten nykyään armeijoiden inventaarioista löytyy laadukkaita jalkaa suojaavia ja tukevia eräilykenkiä käytännössä kaikkiin ilmasto-olosuhteisiin.

Ehjä kalvokenkä on riittävän vedenpitävä. Niitähän ei ole alunperin tarkoitettukaan vuorokausitolkulla kestävään suossa kahlaamiseen, sitä varten on kumisaappaat. Monesti se fiilis märistä jaloista on seurausta siitä, että läpimäräksi kastuneet kengän pintamateriaalit saavat jalan tuntumaan märältä, vaikka kalvon sisäpuolella ei ole muuta kosteutta kuin jalkahikeä.

Jos kriteeri on, että kengän pitää kuivua nopeasti, nahka on väärä pintamateriaali. Vuoristojen louhikoissa toimiminen vaatii kengältä toisenlaista jämäkkyyttä kuin pehmeässä metsämaastossa hiippailu. Ja niin poispäin. Vaatimuksia on paljon ja ne ovat usein toisensa poissulkevia.

Jokainen tietysti tekee valintansa omien mieltymystensä mukaan mutta itse en lähtisi ajamaan citymaasturilla erämaahan enkä kaupunkikengillä tunturivaellukselle. Sama koskee myös maailmansotien reproihin: Ymmärrys sekä jalan fysiologiassa että kenkien materiaaleissa ja rakenteissa on nykyään toisella tasolla.

Just my 2c.

Tuo Jeff Bezosin kombo pelittäisi, mikäli paidassa ei olisi taskuja, tai taskuja olisi vain yksi läpätön vasemmalla puolella. Nyt nuo taskut pilaavat kombon.

Sattuipa lasiin yllekirjoittaneen suun mukaista viskiä: Islay Mist.

Kaverin suosituksesta tuli tilattua lasillinen ja makuelämys oli sen verran mieleenjäävä, että pakkohan se oli hakea pullo kotiin. Ihan vain pelkästään tieteellisestä mielenkiinnosta ja tutkimuksellisissa tarkoituksissa.

Islay Mistiä on pullotettu 1920 luvulta alkaen Laphroaigin ja Speysiden tislaamojen tuotteista, ja kun hyvää viskiä sekoitetaan hyvään viskiin niin lopputuloksenahan on pakko olla hyvää viskiä, vai?

Tämä on mielestäni helposti lähestyttävä viski; Makeahko, pehmeä ja vahvasti savun makuinen. Maistelin sellaisenaan, jäillä ja tilkalla vettä, ja yllätyksekseni maku oli mielestäni parhaimmillaan ilman mitään lisukkeita. Alkoholin maku ei puske pintaan, kuten mielestäni monessa kehutussakin viskissä tekee, vaan etualalla on laaja makupaletti josta voi jokainen poimia monenmoisia mielleyhtymiä.

Maku on todella voimakas ja jää suuhun pitkäksi aikaa, eli täydellinen nautiskeltavaksi yksi tilkka illassa.

Miesluolan viinakaapissa tulee täst'edes olemaan aina yksi pullo tätä savuherkkua.

Uppoudutaan muotoiluun ja myöskin imagoon. Nehän eivät ole kaikki kaikessa auton suhteen, vaan on paljon muitakin arvoja sekä näkökulmia...

Heitetääs peliin tämmöiset vaihtoehdot:

- Polestar 2
- Jaguar I-Pace
- Audi e-tron

Noissa autoissa on perinteisen, asemansa vakiinnuttaneen autonvalmistajan kosketus muotoilussa, materiaalivalinnoissa ja toteutuksessa yhdistetty nykyaikaiseen teknologiaan. Ovat samanaikaisesti sekä hillittyjä, että moderneja.

Ja jos on päässyt kokeilemaan ajan kanssa sitä, miltä sähköautoilu tuntuu, paluuta polttomoottoreihin ei ole kuin harrastusmielessä.
 

Helsingin katukuvassa näki vuosikymmeniä elannon omistaman AmericanO pesulaketjun mainoskylttejä. Liiketoiminta myytiin 1995 ensin Kemtek Sailavuolle, joka puolestaan myi sen viisi vuotta myöhemmin Linda Pesupalvelulle.

Jotenkin vaan kutkuttaa ajatus siitä, että Helsingissä toimisi pesula joka palauttaisi visuaaliseen ilmeeseensä näitä 30-luvun viboja.

(Muuten, onneksi on työpaikkaergonomia kehittynyt. Selkä tulee kipeäksi pelkästään siitä, kun katsoo tuota vaattureiden työasentoa.)



 

Eksyin - monessakin mielessä - kansalliskirjaston digitaalisiin aineistoihin. Tunsin löytäneeni loputtoman aarrekammion, tai tavan kurkistaa salavihkaa menneitten sukupolvien arkeen.



Osoite: https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu

^^ En usko että fribergin kuvan asettelu ja asuvalinta tuo vahvasti mieleen ihan vaan sattumalta menneiden presidenttien viralliset valokuvat.