Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - salaryman

Sivuja: 1 ... 242 243 [244] 245 246
3646
Asut ja pukineet / Vs: Charles Tyrwhitt
« : 16.03.11 - klo:21:53 »
Muutokset ovat aina kannattavia vain, jos kokee ettei loppusumma niiden kanssa nouse liian korkeaksi. Hinta-laatusuhteen pohtiminen on toki turhaa, jos aivan välttämättä haluaa säilyttää jotakin vain vaikkapa kankaan vuoksi. Omassa kaapissani on tällä hetkellä useampi housupari odottamassa muutoksia juuri tästä syystä...

Pieleen meneiden hankintojen kanssa pelin nimi on tappioiden minimoiminen.

Kaiken hankitun tavaran rahallinen arvo on nolla, sillä on vain käyttö- tai tunnearvoa ellei sitä kamaa saa myytyä jonnekin tai vaikka palautettua myyjälle. Jos joku vaatekappale ei väärän mitoituksen vuoksi ole käytössä, sen käyttöarvokin on nolla ja harvemmin sillä on mitään tunnearvoakaan, ellei sitten materiaalille ole jotain pitkän tähtäyksen käyttösuunnitelmaa. Muutostöiden kannattavuutta voi miettiä sen suhteen mitä kustantaisi nettona vastaavan vaatimukset täyttävän kamppeen hankkiminen. Jos vastaavan hankkiminen tulee korjaustöitä halvemmaksi, virhehankinnasta kannattaa hankkiutua sen kummemmin tunnontuskia tuntematta eroon tavalla tai toisella. Jos vääristä vermeistä saa jotain rahaa niin se on kaikki pelkkää plussaa, ellei niin kierrätysroskikseen vaan.

3647
Asut ja pukineet / Vs: Puketumistyylin(i) kohentaminen
« : 12.03.11 - klo:17:38 »
Sitten kun tietää omat mittansa on helpompaa ostaa netistä ja metsästää käytettyjä.
Samaten on syytä tosiaan varautua myös vierailuihin ompelijan luona, hyvin harvoin saa rekistä suoraa valmista ja mittatilaus kannattaa parhaiten siinä vaiheessa kun tietää ihan varmasti mistä tykkää.

Vinkki pukumieheksi haluavalle: Tilaa netin kautta käytetty mutta laadukkaasta kankaasta tehty puku. Mitoituksessa oikeastaan ainoa huolellisuutta vaativa asia on että hartioitten leveys sattuu kohtuu hyvin kohdalleen eivätkä hihat tai lahkeet ole liian lyhyet. Tämän jälkeen ostoksen kanssa ujostelematta ompelijalle/vaatturille joka rakentaa pukuun istuvuuden.

Itse olen ostanut saksalaisista vintage-liikkeistä parilla sadalla eurolla uudenveroisia pukuja joiden hinta uutena liikkuu seitsemänsadan-tuhannen euron luokassa (siis Saksassa. Suomen hinnat noin puolitoistakertaiset.) Luottovaatturini on muokannut näistä aihioista istuvia pukuja 50-150€ laskutuksella. Puvut ovat keränneet kehuja, niitä on jopa pariin otteeseen epäilty mittojen mukaan tehdyiksi. Mitä ne tavallaan ovatkin.

3648
Todellinen herrasmies on herrasmies myös luonnon suhteen eikä näin ollen omista autoa.

Sanat eivät riitä kertomaan miten paljon rakastan ihmisiä joiden missio on jokaisessa mahdollisessa tilanteessa manifestoida omaa luuloteltua moraalista ylivertaisuuttaan.

3649
Yhteiskunta / Vs: Yhteiskuntaluokista
« : 07.03.11 - klo:22:56 »
Puhun esim. tilanteista, joissa olen kuullut nimeltä mainitsemattomien suuryritysten johtohenkilöiden kommentteja työnhakijoista.  Olen kuullut, millä kriteereillä tiettyjen henkilöiden hakuprosessit on katkaistu, ja mihin henkilöryhmiin kuuluminen saattaa viedä hakijan suoraan umpikujaan.  Nämä asiathan eivät ole yleismaailmallisia, ja varmasti ko. firmoissa selvää syrintää kokeneet ovat muualla työllistyneet ihan hyvin, sillä yhteiskuntamme on kuitenkin suhteellisen tasa-arvoinen jo lainkin ansiosta.  Syrjinnän väheksyminen ja sen leimaaminen nuorten ja naiivien hömpötykseksi on kuitenkin älyllisesti epärehellistä ja äärimmäisen suppeakatseista.  Kyky selvitä aidoista vastoinkäymisistä on toki arvokasta ja hienoa.  Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa.

En ymmärrä pointtiasi. Toiset työyhteisöt ovat ahdasmielisempiä kuin toiset ja jos jonkun yhteisön kulttuuri on että "mehän ei mitään v*tun [lisää haluamasi vähemmistöryhmän nimi tähän] suvaita!" niin omapahan on tappionsa. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin tunkea itsensä yhteisöön jossa taatusti tuntee itsensä ulkopuoliseksi? Ja jos sinne ehdoin tahdoin haluaa niin sitten on vaan nieltävä ne itselle vastenmieliset piirteet. If You can't stand the heat, stay out of kitchen!

Itseltäni kysyttiin erään konsulttikeikan yhteydessä että eihän minulla ole mitään USA:n vastaisia ideologioita painolastinani. Kyseessä oli hyvin suuren jenkkifirman maayhtiö ja ymmärsin että henkilöllä jolla on jonkinmoinen USA-allergia ei ollut minkäänlaisia edellytyksiä duunin läpiviemiseen. Olisiko tuo sitten pitänyt tulkita syrjinnäksi?

Yhteisöt yleensä pyrkivät rekrytoimaan jäsenikseen yksilöitä jotka jakavat yhteisössä vallitsevat arvot ja uskomukset eli kulttuurin. Lika barn leka bäst. Tuskin fanaattinen vegaani olisi onnellinen teurastamon lihanpakkaamossa?

Kyllä työyhteisöillä pitää olla oikeus asettaa ihan itse valintakriteerit rekrytoinneilleen ja valita omista lähtökohdistaan porukkaan parhaiten sopivat ja sopeutuvat. Vaikka se onkin poliittisen ylikorrektiuden läpitunkeman aikamme hengen vastaista.

3650
Yhteiskunta / Vs: Yhteiskuntaluokista
« : 07.03.11 - klo:22:36 »
Olisi kuitenkin hassua ajatella, että kenestä tahansa _pitäisi_ tulla vanhan rahan miljonääri ihan vain haluamalla tai vähän yrittämällä. Ei sitä huippua kukaan saavuta sattumalta ja vanha rahakin voi hassata omaisuutensa. Minun on kuitenkin mahdotonta kuvitella, että joku perusterve aikuinen ihminen olisi niin tämän 'luokkayhteiskunnan' vanki, ettei ihan simppelillä koulutuksella ja perustason työnteolla kykenisi nostamaan itseään pois heikoimmin toimeentulevien joukosta. Jos käytännössä kenellä tahansa on kyky nousta halutessaan keskiluokkaan ja vanhan rahan osuus on pieni, niin mitä merkitystä yhteiskuntaluokilla on käytännössä? Näin joskus tutkimuksen risuaidoista, se mielenkiintoisemman näköistä kamaa kuin luokkaoppi.

Ei "ryysyistä rikkauteen" ole mahdottomuus, siihenkin voi yltää jos vaan uskoo itseensä, tekee periksiantamattomasti duunia ja omaa hippusen tuuria ja riittävästi häikäilemättömyyttä. Eri asia sitten onko tuo tavoittelemisen arvoista.

Tämän palstan kirjoittajista enemmistö tuskin muistaa sitä katkeruutta jota yle:n toimittaja Hannu Taanila vuodatti ohjelmissaan elämäntyönsä rahastanutta yhtiönsä myynyttä Armas Puolimatkaa kohtaan. Taanila kertoi Suomen kansalle ad nausem kuinka monta markkaa A. Puolimatka oli tienannut elämänsä jokaisena minuuttina ja miten se vertautui sen ajan työmiehen ansioihin.

Puolimatka oli tuohon aikaan jo voimansa menettänyt, kuoleman merkitsemä mies.

Kyllä itse tehty miljoonaomaisuus onnistuu nykysuomessakin. Jokainen voi itse tykönään miettiä onko se maksettavan hinnan arvoinen. Vanhainkodin kiikkustuolissa oman lapsen näkemättä jäänyt ensiaskel, kuulematta jäänyt ensi sana, elämättä jäänyt perhe-elämä saataakin painaa niitä tienattuja miljoonia enemmän.

Elämättä jäänellä elämällä ei ole palautusoikeutta.

3651
Yhteiskunta / Vs: Yhteiskuntaluokista
« : 07.03.11 - klo:22:12 »
“Hän oli kunnon mies, niinhän jokainen on
läpikäytyään krematorion
hän eli niin lujaa, niin lujaa eli hän
että lopulta pyyhälsi läpi elämän.”

Juice Leskinen

Jokainen meistä on oman onnensa seppä. Valitettavasti monelle tämänkin palstan kommentoijista rahalla mitattava omaisuus näyttää olevan onnellisuuden mittari. Mikäs siiinä, suits you sir! Jos näin on niin se on teidän valintanne, ei minun. Oma onneni ei ole rahasta rakennettu.

Voitte olla turvallisin mielin siinä että ennemmin tai myöhemmin elämä järjestää eteenne tiiliseinän jota päin juostuanne teillä on aikaa miettiä ihan oikeasti mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Elättekö te omaa elämäänne vai jonkun toisen? Ovatko tavoitteenne omia tavoitteitanne vai yritättekö elää jonkun teille kirjoittaman käsikirjoituksen mukaan? Tiedättekö te mitä te itse haluatte? Te itse, ei vanhemmat, suku, puoliso, kaverit tai joku muu jolle te jostain käsittämättömästä syystä annatte määräysvallan ainoaan merkitykselliseen asiaan mitä teillä on: Omaan elämäänne. Olisi sääli viettää vain näennäisen tyytyväistä elämää ja huomata liian myöhään eläneensä pääosin muiden ehdoilla ja tehneensä asioita, jotka eivät lopulta tunnukaan tärkeiltä.

Onko johtajanpaikka isin firmassa kaksikymppisenä kadehtimisen arvoinen? Entäpä jos se johtajaksi pakotettu parikymppinen ressukka sisimmässään ei haluaisi mitään sen enempää kuin muuttaa Varpaisjärvelle spelttiviljelijäksi? Tekeekö ennakkoperintönä saatu miljoona pankkitilillä ihmisen onnellisemmaksi kuin itse tienattu kymppitonni? Miksi te kuvittelette että toiset ovat automaattisesti teitä onnellisempia?

Tasan ei käy onnenlahjat. Pikkupoikana halusin hävittäjälentäjäksi. Likinäköiselle tuota uravalintaa ei sallittu. Syrjintää? Lapsuuden leikkikaverin pikkuveli hyppäsi heittoistuimella maahan syöksyvän hornetin kuomun läpi ja istuu todennäköisesti loppuikänsä pyörätuolissa toinen käsi ja jalka halvaantuneena. Elämä on arpapeliä. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Paskoja juttuja sattuu hyvillekin ihmisille. Yhtenä hetkenä olet ajamassa perheesi kanssa hiihtolomalle, seuraavana heräät letkuissa sairaalassa ja kuulet että vastaantullut rattijuoppo vei sinulta kaiken. Toiset jäävät rypemään itsesäälissä, toiset keräävät jäljellejäneet palaset ja rakentavat elämänsä uusiksi.

Itävaltalainen Josef Kirschner on todennut että yhteiskunnassamme elää kolmenlaisia ihmisiä: Välistävetäjät määräävät mitä kilttien pitää ajatella, uskoa, toivoa ja ostaa. Kiltit tarvitsevat välistävetäjiä, koska he eivät itse tiedä mitä tehdä elämällään. Vapaat ihmiset eli terveet egoistit taas ovat pieni vähemmistö. Vapaa ihminen tietää itse mitä elämällään haluaa tehdä ja elää elämäänsä ympäristön vaatimuksista ja odotuksista piittaamatta.

Jokainen on oman onnensa seppä. Tämä sepäntyö vaatii itse tehdyt piirustukset, toisten mallia kopiomalla käteen jää parhaimmassakin tapauksessa pelkkä epämääräinen tyytymättömyyden tunne.

Just my 2cents,

Salaryman

3652
Yhteiskunta / Vs: Yhteiskuntaluokista
« : 07.03.11 - klo:20:17 »
Mielenkiintoisesti oman onnensa seppyyteen uskovat noudattavat oppiaan tasan niin kauan kuin itsellä menee hyvin.
Menemättä omaan henkilökohtaiseen menneisyyteeni niin voin sanoa että pidän itseäni todisteena letkautuksesi paikkansapitämättömyydestä.

Olet ilmeisesti hyvin nuori ja kokematon, kuten myös Dan-D. Kun teille tulee yhtä paljon vuosirenkaita kuin allekirjoittaneelle niin elämä on taatusti tarjonnut sitä nurjaakin puolta. Se, miten noista selviytyy on loppuviimein omasta asenteesta kiinni. Toisille ensimmäinen astetta rankempi vastoinkäyminen (läheisen kuoleman, paha sairastuminen, työpaikan menetys yms.) pudottaa ihmisen polvilleen, toiset toteavat stoalaisesti että tämmöiset kortit tulivat tällä kertaa käteen ja näillä mennään.

"Myös uhrimentaliteettia koskeva osuus kirjoituksessasi osoittaa sen, ettet ole ikinä kokenut syrjintää."

Voi tuota nuoruuden itsesäälissä vellovaa weltschmertziä! Ihan tulee sedälle tippa silmään. Jokainen meistä kokee omasta mielestään syrjintää päivittäin jos ottaa sen asenteen. Jokainen meistä kuuluu johonkin vähemmistöön ja jokainen voi kokea olevansa etuoikeutettujen sisäpiirin ulkopuolella. Ihmisen luonne on vain semmoinen että kaikki omaa mimosanhipiäistä egoa naarmuttavat arkipäivän kolhut on helppo tulkita syrjinnäksi ja "etuoikeutettujen" salaliitoksi. Sitä kutsutaan lieväksi vainoharhaisuudeksi.

Voihan sen elämänsä tuollakin lailla pilata ja elämän kaikinpuoleista epäoikeudenmukaisuutta märehtimällä ja keräämällä katkeruutta tekee vaan hallaa itselleen. Elämä on epäikeudenmukaista ja epäreilua mutta se on sitä kaikille. Kukaan meistä ei ansaitse sitä mitä saa, ei potkut saava symbian-koodari sen enempää kuin miljoonaoptiot kuittaava toimitusjohtajakaan.

IMHO Suomessa luokkajako on olemassa vain siihen uskovien korvien välissä. Ne jotka uskovat yhteiskuntaluokkien välisten raja-aitojen olemassaoloon ovat tuomittuja elämään niiden asettamissa rajoissa.


3653
Kaunis elämä / Vs: BBQ
« : 07.03.11 - klo:19:44 »
Perunoista tuli mieleen kaikkien Kanarian kävijöiden tuntema papas arrugadas eli ryppyperunat.

Oma reseptini noihin on seuraava: Pestään sopiva määrä pienehköjä perunoita, pannaan kattilaan ja päälle vettä sen verran että potut peittyvät. Lisätään reilusti merisuolaa. Reilusti. Keitetään viittä vaille kypsiksi eli lopetetaan kun potut ovat vielä ehjiä.

Kaadetaan vesi pois, lorautetaan päälle hulaus oliiviöljyä, ripotellaan pintaan karkeaa suolaa ja pyöritellään niin että perunoiden pinnassa on tasainen öljy-suolakerros. Paahdetaan uunissa sen verran että pinta vetäytyy hieman ryppyyn.

Kelvollista mojon reseptiä en muista löytäneeni (vielä) mutta jossain interwebin syövereissä sekin köllinee. Tämmöisenäkin mainio grillausten lisuke. Ryppypotut maistuvat yllättävän hyviltä kylminäkin -> loistavaa naposteltavaa hellepäivinä, huuhdellaan alas huurteisella oluella.

3654
Kaunis elämä / BBQ
« : 06.03.11 - klo:21:09 »
Hyvät Herrat,

Suureksi tyrmistyksekseni huomaan ettei tällä arvovaltaisella forumilla ole avattu keskustelua joka koskisi erästä miehen elämän keskeistä arvoa, hyvän elämän kulmakiveä: Kesäistä grillaamista. Luvallanne avaan aiheelle oman stringin.

Toivoisin tänne reseptejä, vinkkejä, mielipiteitä yms. jotka auttavat meitä kaikkia täyttämään takapihamme jalat alata vieviltä paahtuvan possun, savustuvan kalan, rapean kanan jne. aromeilla. Unohtamatta luonnollisesti huurteisen oluen ensi puraisua, sangrian raikkautta tai mojiton viettelystä päivän painuessa iltaan.

Ensimmäisenä vinkkinä ensi kesään: Bilteman rosterista puristettu savustuslaatikko. Mukana tulee teline kahdella spriipolttimella joten käyttö onnistunee parvekkeellakin. Itse lämmitän sitä kaasugrillini sivupolttimella jonne boxi istuu kuin tehty. Perheen suosikki on kokonainen nieriä joka savustetaan sitruunaviipaleilla, tillillä ja merisuolalla täytettynä.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

3655
Yhteiskunta / Vs: Yhteiskuntaluokista
« : 06.03.11 - klo:09:33 »
Hyvät Herrat,

Mitä on yläluokka vuoden 2011 Suomessa?

Onko mittarina sivistyksen määrä? Jos on niin miten sivistys mitataan? Yliopistossa kulutettujen vuosien määrällä? Tutkintojen määrällä? Akateemisten julkaisujen määrällä?

Onko mittarina omaisuuden määrä? Komea elämäntapa? Massiivisella velanotolla pääsee pitkälle...

Onko mittarina asema työelämän ravintoketjussa? Mitä isompi pomo olet, sitä enemmän yläluokkaa?

Vai onko "yläluokkaan" kuuluminen pelkkä Suomessa ilmoittautumisasia?

Mihin tällaista luokittelua tarvitaan? Kenen etua luokittelu ajaa?

Ja mitä tuohon kilpailun toimimattomuuteen tulee niin olen jälkiviisaan kanssa samaa mieltä että meillä on periaatteessa kaikilla ihan samat mahdollisuudet kivua haluamillani asteikoilla ihan niin korkealle kuin rahkeet riittävät. Kyse on useinmiten vain halusta.

Keskiarvosta merkittävästi yli meneviin saavutuksiin tarvitaan aina huomattavasti omaa effordia. Pitää olla motivaatiota, kiinnostusta, sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta. Ei ole ilmaisia lounaita, helppoja reittejä ja mitä korkeammalle kiipeät, sitä jyrkemmäksi polku muuttuu ja raskaammaksi eteneminen käy.

Jossain vaiheessa ajatus leikin jättämisestä kesken alkaa kuiskutella viettelevästi korvaan. Todella helpoksi homman läskiksi lyöminen käy jos on sisäistänyt jonkin uhri-kulttuurin jolla normaalit vastoinkäymiset ja varsinkin oman saamattomuuden seuraukset voi selitää itselleen jonkin sortokoneiston syyksi: En menesty koska olen väärää yhteiskuntaluokkaa/sukupuolta/rotua/sukupolvea/kieliryhmää/seksuaalista suuntautumista/puoluetaustaa...

Jokaisella porukalla on oma identiteettinsä ja omat ryhmäpaineensa. Tässä mielessä menestys periytyy mutta sen periytymisen syy ei ole biologinen vaan kultturillinen: Toisissa ryhmissä arvostetaan toisia enemmän oppimista, koulutusta, sinnikästä yrittämistä jne. Stereotyyppisesti juutalaisia pidetään poikkeuksellisen menestyksellisinä sekä taloudellisesti että poliittisesti ja kieltämättä sekä politiikan että rahamaailman huipulta löytyy paljon tämän kansan edustajia. Selituksen uskoisin löytyvän opiskelua ja työntekoa arvostavasta kulttuurista.

Vastaavasti asteikon toisessa on etnisiä kulttuureja joissa esimerkiksi lukutaitoa ei pidetä sosiaalisen statuksen mittarina. Jostain kumman syystä näiden ryhmien edustajat tuntuvan usein kovin äänekkäästi selittävän kurjaa tilannettaan valtaväestön syrjinnällä ja nuiviudella...

Itse uskon vahvasti siihen että jokainen on loppuviimein oman onnensa seppä. Ilmaiseksi ei tässä maailmassa saa kukaan yhtään mitään ja välillä elämä nakkaa eteen ylivoimaisilta vaikuttavia esteitä. Näin vaan sattuu ja suurin karhunpalvelus on uskotella itselleen että näiden takana olisi joku suurempi salaliitto.

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

3656
Asut ja pukineet / Dr Martens
« : 04.03.11 - klo:22:48 »
Hyvät Herrat,

En löytänyt haulla keskustelua tästä kohtuu tunnetusta jalkinemerkistä, joten lienee sopivaa aloittaa sellainen.

Mikä on raadin yleinen mielipide k.o. kengistä? Itsellä ei ole näistä kokemuksia mutta ensi talven kenkätarpeisiin pitäisi ehkä alkaa miettiä vaihtoehtoja. Netin kautta Englannista tilattuina nuo eivät ole edes kovin arvokkaita joten ovatko potentiaalisia talvikauden käyttökenkiä vai puskenko läpi ensi talvenkin loskan Haixin kengissä?

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

3657
Makuasioista voidaan kiistellä maailman tappiin saakka. Itse olen enemmän urheiluauto- kuin GT-miehiä ja IMHO 993 oli 911-sarjan viimeinen urheiluauto, ellei myöhempiä riisuttuja carrera-malleja lasketa mukaan. 911:lle on käynyt niin kuin meille kaikille: Vuosien myötä matkaan on tarttunut aivan liikaa painoa ja "mukavuutta". Siksi nuo spartalaisen klassiset, noin tuhat kiloa painavat pidemmän akselivälin 911 ajalta ennen joustopuskureita ovat autoja miun maun mukkaa.

Maailman hienoin auto on tietysti 1970-1971 917K.

http://www.dailymotion.com/video/x5sesb_steve-mcqueen-le-mans-1970_sport

3659
Ainoa oikea vastaus alkuperäiseen kysymykseen löytyy täältä: http://www.singervehicledesign.com/

Muuta ei tarvita. Piste. Strigin voi panna lukkoon.

3660
Asut ja pukineet / Vs: Kenkien hoito
« : 03.03.11 - klo:19:47 »
Hyvät Herrat,

Tukevia ulkoilmakenkiä etsiessäni löysin varustelekasta ubertukevat Sveitsin armeijan taistelijan kengät. Kengät ovat tukevuudessaan luokkaa panzerwagen, nahka kestää silmämääräisesti arvioiden hirvikiväärillä ampumisen (ainakin puolivaipalla) ja olemus henkii joka tikkiä myöten käkikellomaan patologisen pedanttia täydellisyydentavoittelua. Lesti on hämmästyttävän leveä, tornin paksu saapassukka mahtuu sisään ilman minkäänlaista puristavaa tunnetta vaikka kenkä on nimelliskooltaan konttorikenkääni vastaava. Hintakin oli naurettavat reilu kaksikymppiä.

Tein kengille pikaisen puhdistuksen: Pesin päällä olevan paksun varastoplankin partavaahdon ja veden avulla pois. Tämän jälkeen käsittelin kengät tornin tuubiplankilla. Seuraavana päivänä lähdin levittämään pintaan purkki-kiwiä, ensin pari ohutta kerrosta kuivalla flanellilapulla pintaan hiedoen, sen jälkeen märällä falanellilla pariin kertaan hyvin ohuita kerroksia ympäriinsä. Tämän jälkeen kiillotus märällä flanellilla.

Lopputuloksesta en osaa käyttää kuin yhtä adjektiivia: Pornograafinen.

Nyt nämä kengät näyttävät siltä kuin ne olisi ruiskutettu kynäruiskulla huolellisesti ympäriinsä tusinaan kertaan äärimmäisen kiiltävällä lakalla ja sen jälkeen kiilloitettu hunajaan kastetulla silkillä. (Mistähän minä tuonkin vertauksen keksin?)

Suoraan sanottuna en ole ikinä nähnyt missään nahan kiiltävän samalla tavalla.

Ainoa mihin en ole ihan tyytyväinen on noiden kenkien nahan kovuus, ilmeisesti nahka on päässyt vuosien varastoinnin aikana kuivahtamaan. Miten kuivuneeseen nahkaan saisi palautettua siihen kuuluvaa kimmoisuutta?

Kunnioittaen Teidän,

Salaryman

Sivuja: 1 ... 242 243 [244] 245 246