Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Ville - 16.05.20 - klo:10:36
-
Ulkona riehuu rutto ja yhä useampi tekee etätöitä, harrastelee pihalla tai perheen kanssa. Ei ole asupakkoa, eikä ole viiteryhmää tai yhteisöä, jota varten pukeutua.
Miten aika on vaikuttanut tyyleihinne?
-
^Siten, että ulos kauppaan tai satunnaisesti toimistolle lähtiessä joutuu melkein varmistamaan että ovathan sukat samaa paria ja onhan hampaat pesty...
-
Katupölyn torjuvat suojalasit tulivat hankituksi jo ennen pandemiaa. Mutta jos puhutaan asioista, joihin vain ja ainoastaan pandemia on vaikuttanut, niin työhanskat (hillityn tyyliset) ovat tulleet kavereiksi ruokakauppareissuilla. Tässä pitää tietää, että aiemmin kävin kaupassa lähes päivittäin tai joka 2. päivä, mutta nyt vain joka 3. päivä ja silloin haluan säästää neulesormikkaani painavien kantamusten kulumalta.
-
Pari kuukautta etäduunia plus lyhennetty työviikko yhdistettynä siihen tosiasiaan, että omistamani ikääntyvä omakotitalo vaatii jatkuvaa huomiota ja huolenpitoa ovat saaneet sisäisen pers'vakoäijäni puhkeamaan kukkaan.
Näin siis näinä aikoina, alhaalta ylöspäin:
- Kangaspintaiset Gore-tex vaelluskengät todella tylyllä commando-pohjalla. Hyvät esimerkiksi peltikatolla kiipeilyyn.
- Camo-kuvioiset riipputaskuhousut polvisuojilla. Ei tee kipeää kontata renkaita vaihtaessa tai sokkelia maalatessa.
- Ihoa vasten merinovillaa, mahtava materiaali satoi tai paistoi.
- Metsurihenkinen ruudullinen flanellipaita sopii tähän lookkiin kuin suutarin sormi sian...joo...sinne...
- Käsissä motonetissä säkeittäin myytävät mekaanikon hanskat, hyvä grippi, ei hiosta, eikä tee mieli kaivaa nenää.
- Signaalinkeltainen/musta työtakki isoin heijastinnauhoin.
- Bollen tummat suojalasit, käyvät aurinkolaseista mutta kestävät vaikka haulikonlaukauksen. Tarvittaessa 3M maski.
- Metsuriparta + Guerlain Vetiver.
Noilla kamppeilla saa muuten rautakaupassa ja puutavaraliikeessä parasta palvelua ikinä...
-
Puku on vaihtunut sammareihin ja pikkutakkiin. Ja parta ajetaan kaksi kertaa viikossa (lauantaina saunan jälkeen - on muuten todella toimiva systeemi, ja keskiviikkona). Olen käyttänyt vain vanhoja risoja kauluspaitoja loppuun, uudemmat ovat roikkuneet henkareissa.
-
Työpiste kotona, aamuisin työasuksi valikoituu useimmiten chinot ja ocbd sekä ihan vain jonkinlaisen suht asiallisen fiiliksen luomiseksi itselle sekä riittävä siistiksi asuksi satunnaisia palavereja varten joissa tarpeen pitää kamerakin päällä. Solmiot on jääneet lepäämään toistaiseksi.
Kauppareissuilla tyyli on repsahtanut alaspäin, koska 1-2 kertaa viikossa tehtävä isommassa kaupassa käynti tulee useimmiten yhdistettyä muuhun ulkoiluun, joilloin päällä on säänmukaista ulkoilu-/lenkkeilyvaatetta.
Samaan aikaan on ollut myös mahdollisuus käydä läpi vaatekaappeja läpi, ja siivota sivuun vähälle käytölle jääneitä tai istuvuudeltaa toivomisen varaa jättäviä kappaleita ja tarkastella kriittisesti mitä mahdollisia täydennyksiä vaatekaappi vaatisi, kunhan normaalimpiin oloihin palataan. Myös kenkien perusteelliselle huollolle on ollut hyvin aikaa, kunhan vain niillekin tulisi taas enemmän käyttöäkin.
Edit: Parranajosta aamuisin (ihan joka aamu ei laiskuuttaan viitsi) on tullut ehkä aiempaakin mukavampaa kun aamuisin on paljon enemmän aikaa käytettävissä. After shavienkin kanssa voi omaksi ja muun perheen iloksi valita halutessaan vapaammin eri tuoksuvaihtoehdoista, toimistolle mennessä tavallisesti pitää suosia hajusteettomia vaihtoehtoja.
-
Tätä aihetta olen mietiskellyt viime kuukausina paljon. Tällä hetkellä en usko, että kukaan pukeutuu vain itseään varten - vaikka kuinka niin väittäisi. Vaatteilla viestitään toisille minästä ja valitaan jäsenyys jossakin viiteryhmässä, johon kuuluu (tai luulee kuuluvansa). Corona on poistanut monelta työryhmän tai -paikan, jota varten puku on vielä monilla osa arkea, ja kotosalla työtä tehdessä ei ole tarpeen niin siisti asu.
Suorat housut eivät koskaan ole yhtä mukavat kuin pieruverkkarit, sillä niiden kangas ei jousta yhtä paljon, ja T-paita on aina kivempi kuin kauluspaita, sillä siinä ei ole tuettua kaulusta hiertämässä. Coronan myötä vaatehankinnat vähenevät, yhä useampi jää kaipaamaan oloasun mukavuutta ja työasut rentoutuvat yhä enemmän. Näin kristallipalloni kertoo.
-
Ehkä omaa selkärangattomuuttani pyrin kotona työskennellessänikin tekemään myös pukeutumisella eron työajan ja vapaa-ajan välille; Jonkilainen pukeutumisrutiineista kiinnipitäminen tuo ryhtiä ja rytmiä etätyöpäiviin. Töissä ollessa en käytä pieruverkkareita toimistolla enkä kotona. Kotona työpukeutuminen on tietysti kasuaalimpaa kuin toimisto-oloisssa, puvuille ja solmioille ei ole käyttöä, mutta sopivan pehmeäksi muotoutunut ocbd kelpaa satunnaisissa videopalavereissa ja on myös mukava päällä, chinot ei ole niin pillit etteikö niissä olisi mukana olla kotonakin.
-
Kotioloissa on monessa taloudessa jo sen verran lämmintä näinä kevään päivinä, että asu kevenee ihan sen takia.
-
Itse viihdyn kotona yllättävän hyvin kauluspaidassa ja chinoissa. Molemmissa valttia pitkähkö ikä, jolloin kangas ei välttämättä ole enää niin edustavan näköinen, mutta tuntuu paremmalta ihoa vasten. Itseänikin vähän siistimmin pukeutuminen auttaa työmoodiin pääsemisessä
Vaikken toimistollakaan kulje puku päällä, kenkien puute kotioloissa on aiheuttanut jonkin verran vieroitusoireita. Välillä vedän siis nahkapohjaiset kengät jalkaan kotonakin.
-
Kauluspaita on ollut kahdesti päällä sitten maaliskuun alun. Lähinnä t-paita, ja useimmiten shortsit, pääsääntöisesti sweatpants materiaalista, tai sitten muusta puuvillaista / pellavasta.
Kaupungille tosin chinot useimmiten ja t-paidan päällä sweatshirt.
Jos jotain positiivistä tästä ajasta keksii niin rennot vaatteet.
-
Jos jotain positiivistä tästä ajasta keksii niin rennot vaatteet.
No, tässäpä se haaste. Miehet jäävät kaipaamaan mukavuutta, jolloin klassinen tyyli kuihtuu ja tilalle tulee jotain "athleisurea" tai muuta sikarennonsiistii. Vaikka kuinka Permanent Style hehkuttaisi, jotta tästä päästään vielä uuteen nousuun, uskon toista. Etätyö yleistyy ja se vaikuttaa pukeutumiskulttuuriin.
2000-luvulla rakenteeton, Napolista inspiraation saanut puku puhutteli heitä, jotka halusivat tyyliä ja silti jotain rentoa. Siitä kun vielä rentoutetaan lisää, saamme neuloskankaasta tehdyn irtotakin, joka näyttää enemmän neuletakilta.
Puku ja solmiot eivät koskaan voi olla yhtä mukava kuin muut vaatteet, joten tarvitaan muita syitä, jos ne halutaan pitää hengissä.
-
Itse olen yrittänyt pitää ylläpitää tasoa myös kotipukeutumisessa. Täytyy myöntää että aluksi parta jäi ajamatta, kotona ajelehdin puolipukeissa tai collegehousut jalassa ja kauppareissut suoritin usein vähän tavallista rähjäisemmän näköisenä.
Jossain vaiheessa sitten ryhdistäydyin ja totesin että myös poikkeusaikoina on mukava pukeutua hyvin. Päätin että arvostan itseäni sen verran, että en kulje kotona tai ihmisten ilmoilla Ryysyrannan Joosepin näköisenä.
-
Parta kasvanut parturiinkin tarttis kohta mennä. Vaatetuksen osalta on tullut verkkahousua, t paitaa ja kaupassa kävin aluksi en niin huolitellun näköisen.
Parin viikon aikana kun on lämpösempiä kelejä pukannut, niin taas alkanut kiinnittää huomiota mitä ylle laittaa. Kauluspaitaa chinoa/kangashousua sekä ulos mennessä flatcap tai trilby eksynyt taas päähän. Onneksi en ole joutunut etä töihin niin ei ole sillein vaikuttanut niin paljoa arkeen, kaupassa tosin käyn harvemmin pari kertaa viikossa ja isot ostokset.
-
Kotitoimistotyöskentelyn veteraani Nick Cave selitti aikoinaan rutiinien (työhuoneelle pitää lähteä ja sieltä tulla säännöllisesti) ja pukeutumisen (työt tehdään puku päällä) tärkeydestä:
”Maybe it’s the canon of depraved songs, the penchant for noise-rock or the reputation for heroin addiction and messy relationships, but it’s hard to think of Nick Cave as a nine-to-fiver. Yet he’s sitting in the café at the Husdon Hotel on a dreary Friday afternoon insisting his daily routine is no more exciting than a banker’s. “I get up in the morning, put on a suit, kiss my wife goodbye and go to the office,” says the Australian cult hero. The office is a room in his basement, his wife is former Vivienne Westwood model Susie Bick, and…wait, he wears a suit? Yes, he nods. Every day, really? “Well, what am I gonna do,” he retorts, “write a song in Bermuda shorts and a pair of thongs?””
Pitäisi itsekin kokeilla ja jaksaa, nyt kun poikkeusoloja on tiedossa epämääräisen aikaa.
-
Lienee paras ketju tälle. Henry Poole maski, kangasvalinta käsittääkseni vapaa, joko laskoksilla tai ilman.
(https://henrypoole.com/wp-content/uploads/2020/05/IMG_0497-999x1399.jpg)
-
Eikä! Näkyvä logo Savile Row -puodin asusteessa, näin alas en uskonut kadun maineen perustajan voivan hukkua.
-
Totta! En huomannutkaan. Vaikea kyllä keksiä mihin muualle olisivat laittaneet, sisäpuolella vielä huonompi vaihtoehto.
-
Tähän mennessä tapahtunut: Noin 20 vuotta vanhat ns. bile/baaripaidat kaivettu kaapin pohjilta etätyökäyttöön. Eivät ole vieläkään erityisen laadukkaan eivätkä mukavan oloisia, toisin kuin se Seppälän alesta kymmenellä markalla 30 vuotta sitten hankittu grungehenkinen rantakäytössä lähinnä ollut.
Tänään sitten tapahtui se mikä oli väistämättä edessä. Kävelin toimistolle Otzit jalassa. Kun ei siellä kuitenkaan ketään ole jne. Pelottaa. Alkavatko sandaalini seuraavaksi huhuilla kaapin perältä että hei lähdetäänkö kaupungille?
-
Huomenna syyskauden ensimmäinen työpäivä. Silitin jo vaaleansinisen nappikauluspaidan valmiiksi. Parturissakin tuli käytyä.
Kengät voisi huoltaa valmiiksi, jos tulee lähiaikoina tarvetta käydä konttorilla.
-
No niin, kovasti on Suomen media nyt ryhtynyt rummuttamaan toista Corona-aaltoa tulevaksi. Onko jäsenillä vielä suunnitelmia tyyleille, jos sosiaalinen eristäytyminen käynnistyy taas? Verkkarit ja bändipaita vai suorat housut ja neuletakki?
-
Luulenpa, että kuten jossain äskettäin lukemassani artikkelissa ennustettiin, konttorit tulevat jatkossa olemaan tapaamispaikkoja, joihin mennään niiden tapaamisten vuoksi. Ei tuijottamaan monitoria, koska sen voi tehdä yhtä hyvin kotoa käsin. Tai mistä hyvänsä, mihin netti yltää.
Miten tämä skenaario toteutuessaan vaikuttaa duunipukeutumiseen, jää nähtäväksi.
-
Tuossa Klassikko-kirjassa aikanaan esitin, että omilleen jätettynä miehillä on aina taipumus valita mukavuus näyttävyyden sijaan. Koristautumiseen kun kannustetaan juuri tyttölapsia ja tämä seikka toistuu nuorena sekä jatkuu aikuisena.
Todennäköisemmin työpaikkojen asut kevenevät yhä, jos mahdollista. Suorista housuista ja kauluspaidoista on toki vaikea keventää enempää.
-
- - -
Todennäköisemmin työpaikkojen asut kevenevät yhä, jos mahdollista. Suorista housuista ja kauluspaidoista on toki vaikea keventää enempää.
Farkut ja t-paita?
-
...vaan onko farkut ja teepaita enää työpukeutumista? Perinteisesti jonkinlaisella toimistolla työasu oli muodollinen ja vapaalla sitten irroteltiin. Kun eroa ei enää tehdä, millainen viesti siitä tulee muille?
Toisin päin: voisiko ministeriö, oikeusaste tai pankki toimia farkuissa ja teepaidassa ilman, että uskottavuus kärsii? Puvulla ainakin viestitetään, että jokin työ on erilaista kuin muut, edustavampaa tai muodollisempaa tai muuta tällaista.
-
Etätyö jatkuu edelleen "toistaiseksi", samalla omat corona-tyylitkin jatkuu pääosin samalla linjalla kuin keväälläkin: chinot tms ja ocbd noin pääsääntöisesti. Teams -palavereja kameran kanssa on sen verran, että nuhjuiset t-paidat ei tule kysymykseen. Muutenkin jonkinlainen siistimpi pukeutuminen toimii siirtymänä työmoodiin, farkkuihin tai verkkareihin siirrytään vapaa-ajalla.
Toimistolla käydessä vaatetus vähän tilanteen mukaan ja riippuen siitä onko tarvetta osallistua millaisiin palavereihin tai muihin ylipäätään tavata ketään.