Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: excavator - 20.03.09 - klo:01:09
-
Painiskelen tämmöisen ongelman kanssa nyt kun huomasin Beaverssienkin kuluneen puhki alle vuodessa. Dieselit ovat olleet boikotissa jo pitkään. Tai sitten mulla vaan farkut kuluu nopeasti. Kieltämättä käytän niitä kyllä aika surutta tilanteissa, joissa tarkemmat hakisivat haalarit ylle. Ongelma on siinä että nykyään ei tahdo löytyä muita kuin valmiiksi kulutettuja malleja. Haaveena olisi jotkut kuluttamattomat paksusta kankaasta tehdyt raw denim-selvedge-yms. versiot joita ainakin Japanissa väännetään mm. vanhoilla Leviksen koneilla. Saako tuollaisia mistään Suomessa, vai onko tämä internetti ainoa mahdollisuus? Foorumilaisten käyttökokemukset ja määritelmät laatufarkuista kiinnostavat myös, joten antaa palaa...
-
Vaikka muuten olen ollut lähinnä sivustaseuraaja foorumin keskustelussa, poimien vinkkejä ja oppia sieltä ja täältä, luulen että farkuista minullakin on muutama sana sanottavana.
Itse olen vannoutunut farkkujen ystävä, jo nuoruuden ajoilta kun muut ikätoverit kulkivat vielä kolmeraitaisissa verkkareissa. Vaikka kyseiset housut eivät usein edustamiseen sovellukkaan, on Villenkin blogista moneen otteeseen voinut huomata kuinka monipuolisesti farkut sopivat eri vaatteiden pariksi.
Raw-farkut on ainakin omasta mielestäni parasta mitä tällä saralla on tarjota. Silmääni miellyttää hyvin hillityt, mieluummin ilman mitään kulutuksia, erikoisia taskuratkaisuja tai muita rönsseleitä varustetut farkut, joten nuo istuvat parhaiten Viime vuosina olen pitkälti tyytynyt Leviksen tarjontaan, sillä hyvälaatuiset perusfarkut on valmistajalta tarjolla alle 100 euron hintaan ja raw-farkkuja, jotka on tehty reunapaloista (herkullinen tiukkaus lahkeissa) saa 150-200 euron haitarissa, jollei jopa halvemmalla. Ensimmäiset ovat vähän kovempaan arkikäyttöön ja jälkimmäiset parempiin tilanteisiin...
Tätä nykyä farkkujenkin osalta on Suomessa mukavasti vaihtoehtoja, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Villen blogissakin on käyty hyvää keskustelua farkuista jo viime vuoden puolella (http://www.keikari.com/blogi/farkkujen- ... skohdista/ (http://www.keikari.com/blogi/farkkujen-yksityiskohdista/)) ja siellä on noita lähteitä mainittu. Helsinki10 on varmasti tarkastamisen arvoinen, Beamhillejä on useampia ja kannattaakin pyörähtää sekä Mikonkadulla että Beamissa Erottajalla. Lisäksi Helsingissä on tätä nykyä aikamoinen liuta pieniä streetpuoteja, joista monet panostavat denimiin tossujen ja t-paitojen ohella. Näitä ovat mm. Bisquit Stash, Mashmarket, Gray Market Supply ja This Is It. GMS on varmasti helpoin löytää kun sijainti on keskellä Lasipalatsia ja This Is Itin tiedän myyvän niin normaaleja kuin Vintage-mallistonkin Leviksiä, onpa joskus ollut jopa Japan-import Evisuja ja Red Monkey Jeanseja tarjolla. Toivottavasti tämä auttaa eteenpäin täydellisen farkun metsästyksessä!
-
jda:n kanssa samoilla linjoilla, mitä tulee farkkujen tyyliin: pitää olla pelkistetyt ja tumma denimiä ilman pesuefektejä ja turhia härpättimiä. olen myös pysytellyt levi's ja vastaavissa enkä ole ihmeemmin lähtenyt kalliiden raw denimien maailmaan, vaikka mieli on tehnyt.
viihdyn useasti tummissa denimeissä, semminkin kun työni puolesta en käytä pukua, jota käytän vain ja ainoastaan huvin vuoksi tai tilaisuuksissa jotka sen edellyttävät.
-
Parisen viikkoa sitten löysin Solon outletista Canalin tummansiniset suoralahkeiset perusfarkut - juuri sellaiset, joita olin jo pitkään etsinyt. Hämmästystä löytö aiheutti, sillä kuvittelin Canalin keskittyneen vain pukupuolelle. On ylipäätään harvinaista löytää Suomesta laatufarkkuja, joissa ei ole mitään ylimääräistä rälläkkää, heijastinta taikka suurifonttista sedän nimeä ympättynä johonkin kohtaan. Mikäli koristelemattoman artikkelin löytää, joutuu tyytymään massatuotettuihin versioihin joita kävelee vastaan joka kadulla. Tästä syystä en aio koskaan Levikseen koskea.
-
eräs tuttuni ulkomailta on kovasti kehunut apc:n ja helmut langin farkkuja. ei taida löytyä koto-suomesta?
itselleni on aivan sama - farkkujen kohdalla - ovatko ne massatuotantoa vai ei, farkkujen ympärillä oleva muu kokonaisuus ratkaise. muutenkaan en ole merkistä / valmistajasta turhan tarkka (kenkiä lukuun ottamatta), kunhan vatteeni toimivat vaikeasti määriteltävässä kontekstissa jota nimellä 'the look' alan piireissä kutsutaan.
farkuista vielä, nimetkääpä farkut jotka eivät ole massatuotantoa, kenties kalleimpia japanilaistuotteita lukuun ottamatta.
-
Ivymanin kanssa samoilla linjoilla (taas) farkkujen suhteen. En ole kovin ronkeli farkkujeni suhteen. Ehkä enemmänkin kiinnitän farkuissa huomiota enemmän muihin tuotannollisiin arvoihin. Tällä hetkellä jalassa on italialaiset Lifegate farkut, jotka on tuotettu italialaisesta luomupuuvillasta, uusiutuvien energian lähteiden avulla ja inhimillisissä työoloissa. En siis halua käyttää pienten kätösten ompelemia riistotuotteita.
-
farkuista vielä, nimetkääpä farkut jotka eivät ole massatuotantoa, kenties kalleimpia japanilaistuotteita lukuun ottamatta.
En saa pieneen mieleeni yhtään esimerkkiä. Ilmaisin tosin itseäni väärin edellisessä viestissä: piti puhumani valtavissa erissä massatuotetuista farkuista (Levis, Wrangler, Lee, James ja vastaavat) verrattuna pienempiin eriin (Canali, Rock&Republic, Evisu ja vastaavat). Mitä eksklusiivisempaa, sitä miellyttävämpi löytö.
-
Mä olen todella pettynyt pepe jeans farkkuihin. Mutta nyt uusimmat farkkuni ovat frank q merkkiset. En ole ko. valmistajaan aikaisemmin törmännyt. Löysin ne kotokaupunkini (ei siis kuopiosta) pienestä vaateliikkeestä. Farkut ovat tummansiniset ilman mitään pesuja yms. kulutuksia. Niissä on tosin käytetty punaista tikkausta josta itse ainakin tykkään kovasti. Itselläni farkut kuluvat ensimmäisenä puhku haaravälistä, yleensä kuluman merkkejä alkaa näkymään parin kuukauden aktiivisella käytöllä. Kävelen siis paljon ja olen sen verran reitevä että tapahtuu hinkkautumista. Mutta näissä farkuissa ei vielä puolen vuoden käytöllä ole näkyvissä kulumaa lainkaan. Kangaskin tuntuu todella tukevalta ja paksulta. Ja ulkonäkö on todellakin kohdallaan.
-
Minulla on ollut Sandin ja Bossin farkkuja. Molempien valikoimista löytyy varsin formaaleja farkkuja ilman valmiita kulutuksia tai öljyläiskiä. Lisäksi molemmat merkit ovat olleet varsin kestäviä sekä mekaanisen kulutuksen että värin osalta.
-
Mä olen todella pettynyt pepe jeans farkkuihin. Mutta nyt uusimmat farkkuni ovat frank q merkkiset. En ole ko. valmistajaan aikaisemmin törmännyt.
Frank Q on erittäin laajasti myynnissä Suomen Sokoksissa ja kilpailee laatumielikuvallaan käsittääkseni Espritin kanssa. Laatu on tuskin henkeäsalpaavaa, mutta näkyy se osittain hinnassakin.
Itse suosin Leviksiä, joita saa usein alennusmyynneistä alle 50 eurolla. Hyvä hintalaatusuhde, ihan kivat mallit ja alkuperäinen farkkujen karu meininki. Funktionaalista pukeutumista parhaimmillaan.
-
eräs tuttuni ulkomailta on kovasti kehunut apc:n ja helmut langin farkkuja. ei taida löytyä koto-suomesta?
APC:ta myy Beam Erottajalla.
Kyseessä on oma suosikkivalmistajani: leikkaukset ovat edustavia (Rescue on perinteistä 501-henkistä mallia, New Standard lähempänä suoria housuja ja New Cure ehkä parasta jättää falsetissa ammatikseen laulaville) ja materiaali sitä himoittua japanilaista selvedge denimiä, joskaan ei nyt aivan hulluimmasta päästä jossa kangas on okinawalaisten vanhusten käsin kutomaa ja luonnonindigolla värjäämää. Laatu on kuitenkin kohdallaan: tällä hetkellä käytössä oleva New Standard -pari on täyttänyt kaksi vuotta ja ei osoita mistään puhkikulumisen merkkejä, mitä nyt alkujaan syvänsininen väri on luonnollisesti haalistunut. Samoin muotokielessä on itseäni puhuttelevaa understatementia, takataskut ovat koristelemattomat ja muutenkin ainoa näkyvä logo on yhteen vyölenkeistä kiinnitetty emalinappi. Suosittelen.
Varoituksen sanana APC:n mitoitus on omalaatuinen: itselleni menee normaalisti vyötärö 31 tai 32 valmistajasta riippuen, mutta APC:n tapauksessa käytössä on alimitoituksen ja denimille ominaisen venymisen takia koko 29. Netissä liikkuu venymisestä uskomattomia urbaanilegendoja, mutta tämä "kaksi kokoa alas keskimääräisestä" on ollut itselleni hyvä nyrkkisääntö.
-
Mä olen todella pettynyt pepe jeans farkkuihin.
Pepessä - kuten miltei poikkeuksetta kaikissa nuorille suunnatuissa logofarkuissa - kova hinta on vain ilmaa.
-
Kiitoksia, paljon on opittu. Tutkimusmatkoja tiedossa Erottajalle ja Lasipalatsin suuntaan. Onneksi ymmärsin jo yhdet Ruskeat Broguet hankkia halvan punnan aikana.
Itsellä on hyviä kokemuksia n. 20 vuoden takaa Bossin farkuista, mutta nykyinen Bossin oranssilla logolla varustettu nuorisovaatelinja on sen näköistä sitä ihtiään noin laadullisessa mielessä, että Seppälä ja Kappahl vaikuttavat laatuboutiqueilta. Bossilta saattaa kyllä löytää farkkuja joltakin 'paremmaltakin' linjastolta, mutten niistä enää nykyään mitään tiedä. Muotitalojen farkkulinjastot epäilyttävät, joko haiskahtavat merkkiuskollisuudella rahastukselta tai sitten suunnittelija on todellakin syönyt vääränmerkkisiä sieniä.
Levikset ovat olleet kestävyydeltään suorastaan erinomaisia, en vaan siihen viisnollaykköseen ole hirveän tykästynyt. Pitäisi taas käydä kokeilemassa kun edellisistä Leviksistä on aikaa varmaan kohta kymmenisen vuotta. Styleforumin mukaan viisnollaykköstä on kuulemma uudistettu ja onhan heillä toki muitakin numerosarjoja olemassa. Sandillakin on ihan hyvännäköistä farkkumallistoa, mutta siinä epäilyttää kun se farkkujen teko ei heillä se pääasia. Sama koskee tietty vaikkapa Brionin farkkuja, niitäkin väitetään ihan tosiolevaisina olevan olemassa.
Omaan silmään näytti erittäin hyvältä http://www.selfedge.com (http://www.selfedge.com) -sivuilla Iron Heart -merkki erityisesti mustana. Onko kellään joko siitä tai ko. liikkeestä tilaamisesta ylipäänsä kokemusta? Iron Heartilla ainakin denimin vahvuus on kohdallaan. Samaten se Cordovannahkainen lompakko olisi aika pähee, mutta jos sen erehtyisin tilamaan niin aika pitkä tovi menisi ennenkuin edes vähän täytettä siihen ilmaantuisi.Eihän nyt hyvää lompakkoa tyhjänä kannata pitää. Toisaalta foorumin henkeen sopisi paremmin, että 'mielummin hyvä tyhjänä kuin huono täytenä'. Mutta nyt takaisin farkkuihin.
-
Aikaisemmin tuli kulutettua Leviksiä (*) ja ne kuluivat rikki melko tarkkaan vuodessa. Nykyään luotan APC:hen joka on ollut erinomainen tuttavuus, koon kanssa vain pitää olla tarkkana. Tai ei varsinaisesti tarkkana, oikea koko -2 toimii hyvin.
(*) Massatuotantoa? Kyllä, mutta niin on Coca-Colakin ja se on lajinsa paras tuote maailmassa 8) Levi's ei sentään vastaavassa asemassa ole, mutta noin yleisenä huomiona.
PS. Villelle vielä sen verran, että Canalilla on erittäin laaja vapaa-ajan vaatteiden valikoima ja tätä mallistoa on myynnissä mm. Stockmannilla.
PPS. Olisiko casual-alue hyvä lisäys tälle foorumille?
-
Aikaisemmin tuli kulutettua Leviksiä (*) ja ne kuluivat rikki melko tarkkaan vuodessa. Nykyään luotan APC:hen joka on ollut erinomainen tuttavuus, koon kanssa vain pitää olla tarkkana. Tai ei varsinaisesti tarkkana, oikea koko -2 toimii hyvin.
Itselläni on päinvastaisia kokemuksia Levisten kestävyydestä. On ollut aikoja jolloin olen pitänyt paria kolmea farkkuparia käytännössä yli 200 päivää vuodesta jalassa ja juuri Levikset ovat tuntuneet kestävän mitä tahansa.
-
Farkkujen kestävyyteen vaikuttaa varmaan merkkiä enemmän kankaan pesu. Nyrkkisääntö lienee mitä tummempi (vähemmän käsitelty) ja karkeampi kangas sitä paremmin kestävät kulutusta. Se haluaako joku sellaisia käyttää on taas täysin toinen asia.
Itse ostan ehkä parit farkut vuodessa. Vaikka käytänkin niitä paljon farkkuja tuntuu kerääntyvän kaappiin nopeammin kuin kuluvat puhki...
-
Itselläni on päinvastaisia kokemuksia Levisten kestävyydestä. On ollut aikoja jolloin olen pitänyt paria kolmea farkkuparia käytännössä yli 200 päivää vuodesta jalassa ja juuri Levikset ovat tuntuneet kestävän mitä tahansa.
Varmasti kestävät jos noin vähän käyttää.. Itse olen joskus ollut enempi "yksi pari, yli 300 päivää vuodesta" -linjalla :P
-
Itselläni on päinvastaisia kokemuksia Levisten kestävyydestä. On ollut aikoja jolloin olen pitänyt paria kolmea farkkuparia käytännössä yli 200 päivää vuodesta jalassa ja juuri Levikset ovat tuntuneet kestävän mitä tahansa.
Varmasti kestävät jos noin vähän käyttää.. Itse olen joskus ollut enempi "yksi pari, yli 300 päivää vuodesta" -linjalla :P
Osui ja upposi tähän tyyliin täälläkin on menty ja sitten kehdataan vielä ihmetellä että mikä on kun eivät farkut kestä...Kyllä ne joskus kesti ihan hyvinkin.
On se muuten ihme ja kumma jos joskus sattuukin olemaan kaksi paria farkkuja käytössä. Jos toinen niistä on hitusenkaan parempi niin sitten se on sen 300 pv/vuosi jalassa ja toinen vaan silloin kun ykköspari on pesussa. Nyt pitänee hommata keskenään niin erilaiset farkut että joutuu miettimään valmiit farkkuasukokonaisuudet niiden ympärille, jolloin molempia pareja joutuisi väkisinkin käyttämään tasaisemmin. Ja samalla tietty pääsee vaatekauppaan useammin tänä keväänä. Toinen vaihtoehto olisi tietysti hommata 2 pari identtisiä farkkuja mutta se nyt on niin tylsä ratkaisu että mä en siihen ala.
-
Kenties yksi tai parikin jäsenistä tietäisi kertoa mistä erottaa oikeasti kestävän denimin peruskamasta, joka hajoaa parissa vuodessa. Tuleeko farkuista löytyä selvedge-merkki, vai tuleeko kankaan olla todella paksua?
-
Kenties yksi tai parikin jäsenistä tietäisi kertoa mistä erottaa oikeasti kestävän denimin peruskamasta, joka hajoaa parissa vuodessa. Tuleeko farkusita löytyä selvedge-merkki, vai tuleeko kankaan olla todella paksua?
Samaan kysymykseen odotan innolla vastausta paremmin tietäviltä. Paksuudella ja jäykkyydellä on varmasti merkityksensä, sillä esimerkiksi omasta mielestäni erinomaisesti kestävät Levikset ovat tuntuvasti jäykempää materiaalia (epämukavampia aluksi päälläkin), kuin useimpien muotimerkkien housut.
-
Kannattaa tutustua Wikipedian artikkeliin aiheesta 'Denim'. Farkkukankaaseen pätee varmaan sama totuus kuin muihinkin eli mitä paksumpaa (painavampaa per neliö) sitä kestävämpää. Lisäksi jos kangasta ei ole esikulutettu tai kemiallisesti pehmennetty niin kestävyys on paremmin tallella.
-
^Tuli luettua wikipedia ja yllätyin, että ne lahkeen sisäpuolella olevat punaiset raidat ovat muutakin kuin koriste :?o Luulin tosiaan noiden olevan vain kiva yksityiskohta käännettyjen lahkeiden ystäville. Kaapista löytyy ainakin yhdet Evisut, joissa tuommoinen on.
-
Lopulta sitten kävin Grey Market Supplystä hakemassa Leviksen Vintage Collection 505:set. Hyvin istuivat ja kun Leviksiä tuli itsekin kehuttua kestävyydestä niin ostin pois vaikka alunperin jotain vähän Levisiä eksoottisempaa olikin hakusessa.
GMS osoittautui olevan jonkinlainen rullalautapoikien hovihankkija. Siinä tiskillä olikin kaksi lippavinokasta ja he katsoivat aika pitkään meikäläisen habitusta, joka sattui koostumaan Covert Coatista + pikkutakista ja suorista housuista. Oli solmiokin, joka varmaan vaikeutti poikain lajinmääritystä. En tiedä mitä tuumivat kun hävisivät siitä tiskiltä aika liukkaasti. Kieltämättä itsellänikin oli vähän semmoinen olo että noinkohan sitä tultiin oikeaan paikkaan. Myyjälläkin löi hetken tyhjää ennenkuin uskalsi tulla puhuttelemaan. Sain jään murrettua kivasti toteamalla että 'markettifarkut ovat niin p***oja ettei niitä kestä selvinpäin, täältä kuulemma saattaisi löytyä järeämpää tavaraa.' Silloin hetkisen ajan tunsin kun sukupolvien välinen kuilu kapeni aivan silmissä ja myyjä olikin jo täysillä mukana.
Muuten GMS:ssä ei kovin suuri valikoima raakadenimfarkkuja ole. Valikoima koostuu LVC:sta ja Erwin-merkistä ja kumpiakaan ei kovin montaa yksilöä löytynyt. Lisää on kuulemma tulossa. Muuta kuin näitä farkkuja en tuolta enää nykyään voisi kuvitella ostavani, paitsi vöitä mutta hyllyssä olleet olivat kaikki liian lyhyitä täyskasvuiselle. Sovituskoppia ei voi kehua mitenkään mukavaksi, mutta onneksi myyjä ja 'epämarkettimainen' tunnelma pelastivat tilanteen. Ynnä se, että liikkeen levylautasella (nykyään kovalevyllä) pyöri Led Zeppelinin kakkosalbumi.
Nähtäväksi jää olenko lopulta tyytyväinen ostokseeni, huonoista kokemuksista johtuen pelkkä hyvä istuvuus ei tällä kertaa riitä vaan kulutuskestävyytäkin pitäisi löytyä.
-
(https://i.ylilauta.org/fa/02/fa02c578922796c7.jpg)
-
Tärkeintä on farkun istuvuus, en halua että joudun huolehtimaan kärsiikö hedelmällisyyteni jos kumarrun kyykkyyn, eli väljyyttä pitää olla liikkumatilana. En ymmärrä niitä farkunkäyttäjiä joilla farkut ovat kireät kuin sukelluspuku - ei kovin esteettinen, saati sitten miehekäskään näky.
Rajansa kaikella, mutta itse olen sitä mieltä että kapeampi lahje näyttää tyylikkäämmältä kuin leveä. Sekä farkkujen että puvun housujen osalta.
Fedex kiikutti pari päivää sitten uuden parin APC:n New Standardeja, mielestäni erinomainen, riittävän muttei kuitenkaan huomiotaherättävän slimmi malli.
-
Tärkeintä on farkun istuvuus, en halua että joudun huolehtimaan kärsiikö hedelmällisyyteni jos kumarrun kyykkyyn, eli väljyyttä pitää olla liikkumatilana. En ymmärrä niitä farkunkäyttäjiä joilla farkut ovat kireät kuin sukelluspuku - ei kovin esteettinen, saati sitten miehekäskään näky.
Rajansa kaikella, mutta itse olen sitä mieltä että kapeampi lahje näyttää tyylikkäämmältä kuin leveä. Sekä farkkujen että puvun housujen osalta.
Rivien väleistä lukisin, että ruumiinrakenne on tässä yksi selittävä tekijä. Itse pitkänä ja pitkäjalkaisena en tohdi kauhean kapeita housuja käyttää. Oudoltahan se näyttää. Vastaavasti lyhytjalkaisen on hankala saavuttaa sopusuhtaista olemusta kauhean leveillä jameksilla. Vaikka sopusuhtaisuus ei aina ole sama asia kuin tyyli, yllättävän usein ne kulkevat käsikkäin.
-
Päivää herrat,
ostin Donatellon alennusmyynnistä Cornelianin farkut, joihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Työn jälki on laadukasta, materiaalit ensiluokkaisia ja yleisilme hienostunut (jos kyseistä sanaa on sopiva käyttää farkuista puhuttaessa). Käsittämättömältä tuntui vain tuotteen alkuperäinen hinta, yli 200 euroa. En näe hinnalle minkäänlaista vastinetta. Farkkujen valmistus ei ole kovinkaan vaativa tai aikaa vievä prosessi ja materiaalit ovat edullisia. Edes valmistusmaa Italia ei selitä korkeaa hintaa. Miten tähän on tultu, ja tärkeämpänä kysymyksenä miten tästä päästään pois? Mikä oikeuttaa tuotteen järkyttävän katteen, korkeat mainoskulutko?
Sain farkut 60 eurolla, en voi valittaa, mitä nyt ottaa hieman kantaa maailman menoon.
Mundus absurdus - mieletön maailma.
-
En näe hinnalle minkäänlaista vastinetta. Farkkujen valmistus ei ole kovinkaan vaativa tai aikaa vievä prosessi ja materiaalit ovat edullisia. Edes valmistusmaa Italia ei selitä korkeaa hintaa. Miten tähän on tultu, ja tärkeämpänä kysymyksenä miten tästä päästään pois? Mikä oikeuttaa tuotteen järkyttävän katteen, korkeat mainoskulutko?
Vanha toteamus tietää, ettei se ole typerä joka kovan hinnan pyytää, vaan se joka summan maksaa. Jos on mahdollisuus saada enemmän katetta, tottahan niin kannattaa tehdä mikäli markkinoita löytyy. Perimmäinen syy lienee ahneus. Kapitalismi-dokumentin mukaan esimerkiksi Nike saa noin 800% voittoja, sillä tuotanto on siirretty Aasiaan. Armanin ja Bossin prosentit lienevät pienempiä, mutta molemmat firmat käyttävät ulkomaisia alihankkijoita laajalti. Myös Made in Italy -lätkä on kokenut viime vuosina kovia, sillä julkisuuteen on tullut raportteja luvattomasti maassa oleskelevien riistosta pikkupajoissa. Kunnianhimo on hieno ominaisuus, ahneus katala.
-
...Edes valmistusmaa Italia ei selitä korkeaa hintaa. Miten tähän on tultu, ja tärkeämpänä kysymyksenä miten tästä päästään pois? Mikä oikeuttaa tuotteen järkyttävän katteen, korkeat mainoskulutko?
High end -tuotteet suunnataan aina varakkaimmalle kansanosalle. Niiden tähtitieteellisiä hintoja selittää kansantaloustieteellinen ilmiö, jossa tiettyjen nk. inferioristen hyödykkeiden kysyntä laskee, kun tulot kasvavat eli niiden kysynnän tulojousto on negatiivinen. Kallis hinta luo kysyntää, koska epävarmat ihmiset hinkuvat näyttää vaatteillaan kuuluvansa tiettyyn kansanryhmään.
Juuri tämän ilmiön vuoksi valtavirran muotimerkit lätkivät järkyttävän kokoisia logoja, krokotiileja ja hevosia vaatteisiinsa. Mielenkiintoista on se, että kaikista kalleimmat tunnetut vaatemerkit esim. RL Purple Label ei laita mitään näkyvää logoa vaatteisiinsa. Onko niin, että koska nykypäivänä jokaisella on varaa monen sadan euron vaatteisiin ja paitoihin, toimii logottomuus tehokeinona superrikkaiden joukossa? Vaikka tähän voisikin argumentoida, että kyse on "understatementista", väittäisin silti, että pohjimmiltaan logottomuus on tehokeino muiden joukossa näyttää kenen joukoissa seisoo.
-
Made in Italy, not by Italians - maassa on kiinalaisten siirtolaisten joukko, joka valmistaa vaatteita, laukkuja yms. Toisaalta valmistuspaikka tai tekjät eivät välttämättä ole ratkaisevaa tuotteen laadun kannalta, vaan laatukontrolli. Ko. pajoissa tehdään esim. huippumerkkien laukkuja, mutta myös piraatteja lähtee samoilta linjoilta - toisissa kate vain on hieman parempi.
Kate lasketaan tuotteen myyntihinnasta (yrityksen tasolla liikevaihdosta) eli 100% on ehdoton maksimi. Ja tuo '800%' viitannee pyyntihinta - (raaka-aine+työvoimakulut) laskettuun prosenttiin. Oikeampi tapa olisi laskea myyntihinnasta vähentäen ja tällöin vastaava kate olisi 80-90%. Kyseiset luvut tosin antavat aika harhaisen kuva yritystaloudesta, koska on siinä muitakin kuluja (logistiikka (ml. myymälänketjun ylläpito), markkinointi, tuotekehitys jne.). Eikä se toteutuva hintakaan ole aina sama kuin pyyntihinta. Niken liikevoitto (Net Income) pyörii 10-12% paikkeilla, joka on aika hyvää tasoa. Meidän kannalta olennaista lienee, kuinka paljon olemme valmiita maksamaan brändin ja tuotelaatu erotusta.
-
Onko niin, että koska nykypäivänä jokaisella on varaa monen sadan euron vaatteisiin ja paitoihin, toimii logottomuus tehokeinona superrikkaiden joukossa? Vaikka tähän voisikin argumentoida, että kyse on "understatementista", väittäisin silti, että pohjimmiltaan logottomuus on tehokeino muiden joukossa näyttää kenen joukoissa seisoo.
Urbaani 2000-luvun ihminen joutuu joka päivä niin valtaisan ärsykepommituksen alaiseksi, että vaatteiden merkittömyys lienee vain myönteinen näky. Herrasmiehen sopii erottautua vain istuvuuden, oikeiden yhdistelmien ja persoonallisen tyylinsä kautta. Jokainen näkyvä merkki on valtava miinus. Erityisen inhottavia ovat Hip-Hop -vaatteet, joissa näkyvä merkki on kaikki kaikessa.
Onko kukaan jäsenistä lukenut näkyvien vaatebrändien synnystä? Kiinnostaisi kovasti, mistä nykyisen kaltainen merkkipelleily on saanut alkunsa. Vielä 1950-luvulla valtaosa länsimaisista miehistä kulki vähintään suorissa housuissa, eikä vaatteisiinkaan välttämättä kiinnitetty muuta lätkää pesuohjeiden lisäksi.
-
Muistan lukeneeni joskus jostain (akateemisen tarkkka lähdeviitaus), että Luis Vuitton olisi ollut ensimmäinen, joka laittoi tuotemerkin näkyvästi esille. Joka tapauksessa he patentoivat monogramminsa ja alkoivat käyttää sitä 1896. Lacoste perusti nimeään kantavan paitavalmistamon 1933 ja alusta saakka rintaa koristi krokotiili.
Kysymys tuotemerkkien tulosta vaatteisiin on hyvin mielenkiintoinen niin yhteiskunnan kehityksen kuin markkinoinnin näkökulmista.
-
kirjailija Renaud Camus'ta lainaten:
"1. Suurin osa ihmisistä ei omista Vuittonin laukkua, koska ne ovat liian kalliita, koska niitä pidetään rumina, koska toisten ei kuvitella pitävän niitä erityisen kauniina tai koska ei ylipäänsä tiedetä, että sellaisia laukkuja on edes olemassa.
2. Huomattava ryhmä ihmisiä (oltaisiin kuitenkin heikoilla jäillä, jos heitä kokonaisuudessaan kutsuttaisiin pikkuporvareiksi) omistaa Vuittonin matkalaukun, koska he ovat varmoja siitä, että laukku on erottava tunnusmerkki, että sellainen laukku täytyy omistaa, että se vastaa Must de Cartieria ja niin edelleen.
3. Paljon rajatumpi ryhmä ihmisiä ei tarkoituksella omista Vuittonin matkalaukkua, koska pitää niitä rumina ja idioottimaisina ja pitää lisäksi ryhmää 2 liian suurena ja vulgaarina ja ylipäänsä koko must-ajatusta aivan järjettömänä ja niin edelleen.
4. Jäljelle jää pikkiriikkinen ryhmä, tai paremminkin yksittäiset eristäytyneet yksilöt, jotka tietävät, kuinka suuri ryhmä 3 on ja kuinka helppoa on naljailla ryhmästä 2 pilkkaamalla Vuittonin matkalaukkuja niiden suuresta levinneisyydestä huolimatta, sekä sitä, että ryhmäläiset alentuvat siihen että dandyt saattavat arvioida heidät väärin, ja palaavat siksi takaisin Vuittonin matkalaukkuihin. Tämä johtuu joko siitä, että he käsittelevät laukkuja kuin sitaattia tai pastissia, tai siitä - mikä on vielä sankarillisempaa - että he torjuvat kokonaisuudessaan laukkujen käyttämiseen liittyvät raffinoituneet hienoudet ja ottavat kaupanpäällisiksi sen, että ryhmän 3 jäsenet mieltävät heidän kuuluvan ryhmään 2."
Järkyttyneenä huomasin, että niinkin klassinen valmistaja kuin Barbour on lätkäissyt uutuustuotteisiinsa pienen lautasen kokoisen barbour-vaakunan vaatteiden rintamuksiin.
-
Kysymys tuotemerkkien tulosta vaatteisiin on hyvin mielenkiintoinen niin yhteiskunnan kehityksen kuin markkinoinnin näkökulmista.
Mielenkiintoinen ilmiö ovat halvat ja geneeriset merkkivaatteet, joista voisi ottaa esille vaikkapa Cottonfieldin. Minkälaiseen ihmisryhmään näitä pitävät ihmiset haluavat kuulua, kun liputtavat näkyvästi kyseisen putkan logoa? Voiko tällainen, ainakin omasta mielestäni, ponneton brändi todella tuoda lisäkatetta valmistajalle eli nostaa tuotteiden hintoja? Ettei kävisi juuri päinvastoin...
-
kirjailija Renaud Camus'ta lainaten...
Olen jostain joskus aiemmin lukenut samaisen tekstipätkän, en vain muista lähdettä. Missä Camus pohtii noin?
Mitä Burberryyn tulee, yhtiön klassisuudesta on suurin osa varissut jo aikoja sitten. Riittävän kauan kun vaativien miespuolisten pukeutujien foorumikirjoituksia lukee, selviää ettei Burberryltä kelpuuteta enää juuri muuta kuin autenttiset trenssit.
finanssimies: Cottonfieldin logopelleilyä olen ihmetellyt jo vuosia. Koska firma on perusvaatteita melko halvalla tarjoava, näkyvä logo ei ainakaan bonusta voi ostajalle tuoda. Pikemminkin neutraaleja tuntemuksia, joka saattaa olla aikeenakin. Joka tapauksessa: ei hintansa arvoinen vaatettaja.
-
Mielenkiintoinen ilmiö ovat halvat ja geneeriset merkkivaatteet, joista voisi ottaa esille vaikkapa Cottonfieldin. Minkälaiseen ihmisryhmään näitä pitävät ihmiset haluavat kuulua, kun liputtavat näkyvästi kyseisen putkan logoa? Voiko tällainen, ainakin omasta mielestäni, ponneton brändi todella tuoda lisäkatetta valmistajalle eli nostaa tuotteiden hintoja? Ettei kävisi juuri päinvastoin...
Luultavasti. Itse voisin hyvinkin joskus jostain perusneuleesta tms maksaa sen muutaman kympin, mutta markettibrändin logo on kyllä no-go. Enkä ole yleisesti ottaen edes kovin allerginen logoille mitä tulee vapaa-ajan vaatteisiin, terrace casuals -linjalla mennään miltei aina kun päällä ei ole mitään formaalimpaa. Tosin ns. ylisuuriin logoihin vedän rajan (krokotiili ok, "big pony" ei ok jne).
-
^^^ Halpojen logojen voima kumpuaa ihan sieltä samasta kaivosta kuin kalliimpienkin. Pitää logon avulla näyttää mitä on päällä. En keksi paidan rinnukseen ainoatakaan logoa, joka olisi parempi tai huonompi kuin Cottonfield.
Olen ajatellut perustaa uuden vaatemalliston, johon kuuluisi tuttuun tapaan kolme linjaa, '209€', '2.009€' ja huipulla black vulture-mallisto '20.009€'. Jokaisen mallin originelli 'hintalogo' olisi painettu ympäri vaatetta, paitsi tietysti tuon kalleimman, jonka kohdalla logo olisi hillitympi. Luonnollisesti vaatteitani ei saisi koskaan alennuksesta ja pitäisi tutkia voisinko estää loppukäyttäjälisenssissä niiden myymisen/luovuttamisen eteenpäin. Näin jokainen tietäisi paljonko vaatteitani käyttävät ovat räteistään maksaneet. Joka vuosi nostaisin mallivuotta kuvaavaa viimeistä numeroa yhdellä pykälällä, jotta kaikki tietäisivät onko päällä kenties jotain ylivuotista sontaa.
Pidän hyvistä brändeistä ja logot kuuluvat osana brändien visuaaliseen ilmeeseen. Viime aikoina logojen viljely on kuitenkin mennyt överiksi. Usein tuntuu, että merkin näyttämisellä yritetään korvata hyvää suunnittelua. Yleensä logoja viljelevillä merkeiltä löytyy se huippumallisto, josta logot puuttuvat, samalla kun designiin ja laatuun on panostettu enemmän.
Ehkä tämän päivän ongelma on se, että halvalla saa nykyään varsin hyvännäköistä tavaraa. Ilman logoa keskinkertaista laatua tarjoavan valtavirtaan uineen menneiden vuosien mahdin on mahdoton erottua reilusti halvemmasta, mutta laadullisesti lähes yhtä hyvästä.
-
^hyvä postitus, pchan.
ville kyseli seuraavaa:
Onko kukaan jäsenistä lukenut näkyvien vaatebrändien synnystä? Kiinnostaisi kovasti, mistä nykyisen kaltainen merkkipelleily on saanut alkunsa. Vielä 1950-luvulla valtaosa länsimaisista miehistä kulki vähintään suorissa housuissa, eikä vaatteisiinkaan välttämättä kiinnitetty muuta lätkää pesuohjeiden lisäksi.
avaan aiheelle kohta oman ketjun, vahingossa asiasta syntyi rivis jos toinenkin. ja farkkuje ei litaniassa juurikaan mainita joten en laita sitä tänne.
hetken kuluttua valmis.
-
Pchan: vaateideasi on loistava, kenties täydellinen Venäjän markkinoille.
-
Voisiko joku selittää mikä tekee farkuista laadukkaat?
Koska se ei ole leikkaus, viimeistely tai räätälintyö niin liittyykö se jollain tavalla käytetyn kankaan mekaaniseen lujuuteen pellolla kontatessa ja kuokkiessa?
Olen hämmentynyt tavasta jolla tämä, ehkäpä historian kehnoimmista vaatekappaleista on saavuttanut suosion josta kilpailee oikeastaan vain erinäisten ihmisryhmien mieltymys vyölaukkuihin. Ulkomuoto näyttää järjestelmällisesti nuhjaantuneelta tai muutoin likaiselta, vaatekappale on tuskastuttavan kuuma kesällä ja vastaavasti järjettömän kylmä talvella. Taipumus imeä kosteutta ja kuivua hitaasti tekevät niistä suorastaan erinomaisen valinnan sateisina aikoina.
Johtuuko tämä edullisesta hinnasta? Onko kankaan mekaaninen kestävyys toivottava ominaisuus muidenkin kuin kaatokännissä konttaavien kansalaisten keskuudessa?
Mihin näitä mekaanisesti kestäviä housuja käytetään?
-
^Tichy, kiintoisaa kritiikkiä ja oivia havaintoja.
Kenties suosion syy liittyy aikaan, jolloin länsimainen nuorisokulttuuri eriytyi konformismin ikeen alta. Nuoret halusivat omintakeisen tyylin, joka erottui selkeästi lapsista ja aikuisista. Farkut tulivat tähtien yllä tutuiksi, ja suosio lähti käsistä.
Omasta puolestani voin kertoa suosivani usein farkkuja, sillä ne ovat mahdottoman monikäyttöiset. Suorissa housuissa harvoin voi saman päivän aikana mennä aamulla puutarhatöihin, sitten työhaastatteluun, päivällä puistoon, illalla treffeille ja yöksi klubikeikalle. Suorat housut myöskin eväävät repun käyttämisen (moinen olisi karmea tyylivirhe), jonka vuoksi tavaraa ei voi kuljettaa valtaisasti ellei omaa autoa löydy. Olkalaukku on optio, muttei kovin tilava. Silti, toivon mukaan voin jonain päivänä jättää farkut jalastani kokonaan.
-
Syy miksi niin moni käyttää farkkuja on yksinkertaisesti se, että moni muukin niin tekee. Niistä on muodostunut varsin normaali vaatekappale, joita voi käyttää herättämättä suurta huomiota. Tämä on monelle joka ei tyylistä välitä riittävää: housut, joista itse jonkin verran pitää, mutta ennen kaikkea ei erotu muista. Ei kai siihen sen kummempaa syytä tarvitse hakea.
Farkut on ihan mukavat jalassa ja sopivan rennot totta vieköön moneen tilanteeseen. Itse käytän ihan perus Levi's 501, hyväksi ovat osoittautuneet. Värinä tummahko sininen.
-
Uskon, että syy farkkujen nykyiselle suosiolle on juuri se, jonka Jaguar mainitsi. Monta kertaa olen talvikaudella ratikassa laskenut ja todennut, että reippaasti yli puolella ihmisistä ovat farkut jalassa. Eivät siis ole mikään järin omaperäinen valinta.
-
Omasta puolestani voin kertoa suosivani usein farkkuja, sillä ne ovat mahdottoman monikäyttöiset. Suorissa housuissa harvoin voi saman päivän aikana mennä aamulla puutarhatöihin, sitten työhaastatteluun, päivällä puistoon, illalla treffeille ja yöksi klubikeikalle.
Älä ota tätä vakavasti mutta ainakin itselläni on kyllä aikaa vaihtaa vaatteita. Eipä tulisi mileleenkään mennä työhaastatteluun tai töihin farkuissa - saati poistua pihalta puutarhatöiden jälkeen vaatteita vaihtamatta. Toisaalta kun en farkkuja ole koskaan omistanut niin onglema ei ole omakohtaisesti kovin tuttu.
Eivätkö molskihousut olisi mieltä lämmittävämpi vaihtoehto? Miksi ei voisi käyttää pellavaa materiaalina rennompaan otteeseen kesällä.
Vastauksistä päätellen ilmeisesti farkkujen kohdalla laadun määritelmä on mahdollisimman halpa ja samanlainen kuin muilla ja niitä puolustetaan siksi että omassa vaatekappissa tai aktiivikäytössä sattuu olemaan pari?
-
Omasta puolestani voin kertoa suosivani usein farkkuja, sillä ne ovat mahdottoman monikäyttöiset. Suorissa housuissa harvoin voi saman päivän aikana mennä aamulla puutarhatöihin, sitten työhaastatteluun, päivällä puistoon, illalla treffeille ja yöksi klubikeikalle.
Syy miksi niin moni käyttää farkkuja on yksinkertaisesti se, että moni muukin niin tekee. Niistä on muodostunut varsin normaali vaatekappale, joita voi käyttää herättämättä suurta huomiota. Tämä on monelle joka ei tyylistä välitä riittävää: housut, joista itse jonkin verran pitää, mutta ennen kaikkea ei erotu muista. Ei kai siihen sen kummempaa syytä tarvitse hakea.
Kumpikaan isoisistäni ei omistanut farkkuja, vaan he pitivät aina suoria housuja. Heille suorat housut olivat kaikkein monikäyttöisimmät: niissä saattoi tehdä puutarhatöitä, hakata halkoja, käydä töissä, kävellä metsässä, tanssia ja juhlia. Reppukin oli varmasti joskus metsäkävelyllä selässä. Samat housut eivät tietenkään olleet koko päivää jalassa ja kaikissa tilaisuuksissa.
Meidän perspektiivistämme farkut näyttävät monikäyttöisiltä. Isoisäni sukupolvelle suorat housut olivat kaikkein tavallisin housumalli, joten niistä muodostui monikäyttöinen vaatekappale. Suorat housut olivat tälle sukupolvelle vaatekappale, joka ei herättänyt huomiota.
-
Yhdyn siihen, että farkut ovat yhdistelyn suhteen kenties monipuolisimmat housut. Niitä voi helposti muilla vaate- ja asustevalinnoilla dressata ylös tai alas. Ja onhan farkuissa eroja. Vaaleansiniset puhkikuluneet farkut tuskin näyttävät hyvältä irtotakin ja broguekenkien kanssa, mutta tummat, slimmit, tasaväriset toimivat kyseisessä yhdistelmässä mainiosti.
Olen saanut käsityksen, että nuorison ja nuorten aikuisten mielissä suorat housut (ilman irto- tai puvuntakkia) tuovat väistämättä mieleen vanhemman ihmisen lookin, joten ei ole ihme että suorat housut eivät ole nuorison mieleen.
-
Viimeksi etsiessäni uusia farkkuja tuli myös kartoitettua mittafarkkujen saatavuus Helsingin seudulla lähettämällä maileja eri vaatetus ja räätäli liikkeisiin sekä vaatturiliittoon. Itseäni olisi kovasti kiinnostaneet mittojen mukaan tehdyt farkut schoffa ei enään palvelua tarjoa. Ainoastaan yhden rätäli liikkeen löysin joka olisi farkut minulle tehnyt, tosin noin 500€ hinta sai minut suosiolla luopumaan ajatuksesta ja päädyin vanhaan varmaan valintaan, Leviksen raaka demin malliin.
-
Ihan sivuhuomiona haluaisin kysyä vielä, että käyttääkö kukaan nykyään enää valkoisia farkkuja? Itsellä on aikoinaan Ruotsista jäänyt käteen Lindebergin slimmit "dirty White" (eli ei vitivalkoiset) kivipestyt farkut, joille en oikeen ole keksinyt käyttöä. Siis nyt keskustelun alla olevan mustan nahkatakin ja mustien chelsea bootsien kanssa vois toimiakin sellanen kombo. Monkstrapitkään ei ehkä ois ihan huti. Lindebergin farkuissa mulla on vaan ollut viime aikoina ongelmana se, että muutama vuosi sitten Ruotsissa suosittiin miehille pahuksen tiukkoja byysia ja itse preferoin kuitenkin hiukan tilaa reisiin ja haaroihin, vaikka istuvaa/linjakasta tyyliä hakisinkin. Täytyypä kaivaa esiin ja koekäyttää.
Enpä jaksanut aloittaa uutta aihetta (vaikka topic onkin ollut hiljainen pitkään), mutta ehkä keskustelua farkuistakin voi herätellä ja ajattelin nyt tätä aloitetta kommentoida mieluummin täällä.
Itse kaivoin valkoiset farkut tänä kesänä jälleen kaapista ulos. Olin niistä jo luopumassa, kunnes tosiaan kesän alussa tajusin, että nämähän toimii.
Varmastikin tuo mainittu Chelseat + musta nahkarotsi & valkoiset farkut toimii mainiosti.
Ja tämä on varmasti hyvin pitkälle mielipidekysymys, mutta omaan silmääni valkoiset farkut nimenomaan toimii slimminä paremmin kuin tummat denimit. (tarkoitan siis, että tummat voivat toimia väljempänäkin hyvin, eikä tarvitse olla niin tiukkaa, mutta valkoisista housuista farkut mieluummin slimmeinä ja sitten ehkä pellava ja puuvillahousut voivat olla hieman väljempää). Yhdisteltynä sitten loafereihin, monkstrappeihin jne, niin saa kyllä hyvin kesäisen lookin, millä pärjää, vaikka keli hieman illan tullen viilenisikin.
Edit. niin piti siis sanomani, että eipä kai nuo valkoiset farkut mitenkään kuolleet ja kuopattu ole, vaan kyllä niillä käyttäjiä riittää edelleen :)
-
^Saatatpa olla oikeassa, mitä tulee valkoisiin farkkuihin ja slimmiyteen, vaikka en itse oikein lämpenekään sen paremmin valkoisille kuin kovin, kovin slimmeille farkuille. Jos siis valkoisia käyttää, varmaankin istuvalle linjalle kannattaa lähteä. Väljistä, valkoisista farkuista tulee maalari mieleen.
Asian sivusta: mitä on foorumin väki mieltä tuon slimmi-sanan korvaamisesta vaikkapa tyköistuvalla. Miltei äidinkielenopettajamaisena hyvän suomen kielen ystävänä tuo sana on alkanut kovasti tökkiä viime aikoina.
-
Ihan sivuhuomiona haluaisin kysyä vielä, että käyttääkö kukaan nykyään enää valkoisia farkkuja? Itsellä on aikoinaan Ruotsista jäänyt käteen Lindebergin slimmit "dirty White" (eli ei vitivalkoiset) kivipestyt farkut, joille en oikeen ole keksinyt käyttöä. Siis nyt keskustelun alla olevan mustan nahkatakin ja mustien chelsea bootsien kanssa vois toimiakin sellanen kombo. Monkstrapitkään ei ehkä ois ihan huti. Lindebergin farkuissa mulla on vaan ollut viime aikoina ongelmana se, että muutama vuosi sitten Ruotsissa suosittiin miehille pahuksen tiukkoja byysia ja itse preferoin kuitenkin hiukan tilaa reisiin ja haaroihin, vaikka istuvaa/linjakasta tyyliä hakisinkin. Täytyypä kaivaa esiin ja koekäyttää.
Itsellä on yhdet valkoiset 501:set mitä käytän satunnaisesti, itselle ongelmana tuossa värissä on vain se että lika näkyy heti ja tuntuu että mun käytössä ne näyttää aina samantien likaisilta. Olen käyttänyt valko-sinisten Saddle Shoesin ja vaalean ruskeiden wholecuttien kanssa ainakin. Ehkä jotain muitakin kenkiä olen niihin katsonut sopineeksi. Monkstrappeja en ikävä kyllä omista vielä.
-
^Saatatpa olla oikeassa, mitä tulee valkoisiin farkkuihin ja slimmiyteen, vaikka en itse oikein lämpenekään sen paremmin valkoisille kuin kovin, kovin slimmeille farkuille. Jos siis valkoisia käyttää, varmaankin istuvalle linjalle kannattaa lähteä. Väljistä, valkoisista farkuista tulee maalari mieleen.
Asian sivusta: mitä on foorumin väki mieltä tuon slimmi-sanan korvaamisesta vaikkapa tyköistuvalla. Miltei äidinkielenopettajamaisena hyvän suomen kielen ystävänä tuo sana on alkanut kovasti tökkiä viime aikoina.
Miten olisi solakka, sorja tai kaita :)? Tyköistuva hiukan töksähtää. Toisaalta se korvaisi oikeastaan kaksi sanaa: "slim fit".
-
^Saatatpa olla oikeassa, mitä tulee valkoisiin farkkuihin ja slimmiyteen, vaikka en itse oikein lämpenekään sen paremmin valkoisille kuin kovin, kovin slimmeille farkuille. Jos siis valkoisia käyttää, varmaankin istuvalle linjalle kannattaa lähteä. Väljistä, valkoisista farkuista tulee maalari mieleen.
Asian sivusta: mitä on foorumin väki mieltä tuon slimmi-sanan korvaamisesta vaikkapa tyköistuvalla. Miltei äidinkielenopettajamaisena hyvän suomen kielen ystävänä tuo sana on alkanut kovasti tökkiä viime aikoina.
Miten olisi solakka, sorja tai kaita :)? Tyköistuva hiukan töksähtää. Toisaalta se korvaisi oikeastaan kaksi sanaa: "slim fit".
Kapea leikkaus on ihan yleisesti käytössä oleva termi.
Enpä kyllä enää osaa kuvitellakaan pitäväni muulla tavalla istuvia farkkuja. Hiphop-meininki ei ole (enää) minua varten ja välimallin löysyys sitten vain näyttää rumalta.
Toisaalta, en kyllä halua nähdä puvunhousuissanikaan yli 20cm lahkeensuuta, mieluummin vähän alle.
Farkuista: Hyvin istuvat valkoiset ja kermanväriset ovat haussa. Muutoin pidän vain hyvin tummia ja erikoispesuttomia farkkuja. Onnekseni (etenkin lompakon onneksi) parhaiten istuvat löytyvät H&M:ltä, hinta/laatusuhde on erinomainen (kestävät vuosia eivätkä haalistu liikaa).
-
Farkuista: Hyvin istuvat valkoiset ja kermanväriset ovat haussa. Muutoin pidän vain hyvin tummia ja erikoispesuttomia farkkuja. Onnekseni (etenkin lompakon onneksi) parhaiten istuvat löytyvät H&M:ltä, hinta/laatusuhde on erinomainen (kestävät vuosia eivätkä haalistu liikaa).
Tälle vahvaa komppia. Sliq malliset tummat denimit oli touko-kesäkuun vaihteessa 9,95€. Jopa 32/30 kokoa oli hyllyssä, yhdet löysin kahdesta kaupungista. Ostin toki molemmat, kun kerrankin sai hyllystä jalkaan lyhentämättä. Oli ilman "nahkamerkkiä" takana, tikkaus vain sen paikalla, täydellinen understatement siis :). Tuosta ei hinta-laatu voi enää paljoa parantua, mikäli kestävyys on edes kohtuullinen. Nimim. edelliset farkut suoraan hyllystä vuonna 2003.
-
Farkuista: Hyvin istuvat valkoiset ja kermanväriset ovat haussa. Muutoin pidän vain hyvin tummia ja erikoispesuttomia farkkuja. Onnekseni (etenkin lompakon onneksi) parhaiten istuvat löytyvät H&M:ltä, hinta/laatusuhde on erinomainen (kestävät vuosia eivätkä haalistu liikaa).
Tälle vahvaa komppia. Sliq malliset tummat denimit oli touko-kesäkuun vaihteessa 9,95€. Jopa 32/30 kokoa oli hyllyssä, yhdet löysin kahdesta kaupungista. Ostin toki molemmat, kun kerrankin sai hyllystä jalkaan lyhentämättä ja oli ilman "nahkamerkkiä" takana, tikkaus vain sen paikalla. Täydellinen understatement, eikä tuosta enää hinta-laatu voi paljoa parantua :). Nimim. edelliset farkut suoraan hyllystä vuonna 2003.
Minä taas olen kuullut päinvastaista H&M:n farkuista ja siksi jättänyt kokeilematta... Pitäisiköhän antaa toinen mahdollisuus? Voi tosin olla ettei leikkauskaan itselleni alkuunkaan passaa.
-
Mulla on tosiaan noista H&M:n vaatteista erittäin huonoja kokoemuksia. Yhdet farkut olen sieltä muistaakseni ostanut ja menivät muistaakseni viikossa haaroista puhki. Ja nyt sitten viimeisimpänä humppari pusakka jonka resorit menettivät elastisuutensa ensimmäisessä pesussa.
-
Farkkuja käytän, koska:
a) kestävät
b) ajattomat
c) ei tarvitse silittää eikä prässätä
d) helppo löytää sopivan kokoiset ja mukavat
On mulla parit khaki-housutkin, mutta ne on liian isoja. Itselläni on myös miehekäs maha, joten korkealla oleva vyötärö tuntuu ikävältä. Ilman vyötä ei pysy ylhäällä. Henkseleiden kanssa taas näyttää klovnilta. Ja jos niitä roikottaa mahan alla, niin sitten sitä vasta hampuusilta näyttääkin.
Jos olisi työn puolesta ulkonäköpaineita, niin teettäisin itselleni räätälillä sopivan kokoiset pöksyt. Vaan eipä ole, työtön kun sattumalta olen. Ja eihän katu-uskottavuudessa farmareiden voittanutta ole.
-
Hm. Kuinka ihmeessä ei tarvitse silittää eikä prässätä?
Ei liene kohtuutonta silittää farkut pesun jälkeen. Pysyvät siisteinä.
-
Ei farkkuja silitetä. Sama juttu rennompien chinojen kanssa.
-
Ei farkkuja silitetä. Sama juttu rennompien chinojen kanssa.
Minulla riippuu täysin tilanteesta. Farkkujen (tai chinojen) yleisilme muuttuu paljon, jos ne silittää – vaikkei niistä toki juhlahousuja millään saa.
-
Asiallisempaan pukeutumiseen tarkoitetut chinot ovat eri asia. Rennossa menossa silitys ei ole tarpeen. Tottakai silitys voi muutenkin olla paikallaan, jos housut on kuivatettu mytyssä.
-
Kyllä minä silitän farkut pesun jälkeen. Eivät ne sen jälkeen näytä silitetyiltä vaan ainoastaan siisteiltä.
-
Kyllä minä silitän farkut pesun jälkeen. Eivät ne sen jälkeen näytä silitetyiltä vaan ainoastaan siisteiltä.
Näin. Lisäksi pesussa mahdollisesti hieman liuennut väri kiinnittyy kankaaseen ja farkut pysyvät kauemmin siisteinä myös tätä myötä.
-
Mielestäni farkkuihin juurikin liittyy haalistuminen, muotoutuminen ja yleinen persoonallistuminen ajan myötä. Pakasta ei saa hyviä farkkuja, ainoastaan farkkujen aihioita. Omakohtaisesti olisi vaikea kuvitella muita farkkuja kuin 501 itselle kulutettuina. Jotkut asiat vain pysyvät.
-
Mikä olisi sellainen James-malli, jossa olisi korkeahko vyötärö ja suora lahje? Matala vyötärö ja porkkanalahje eivät oikein toimi.
-
Mikä olisi sellainen James-malli, jossa olisi korkeahko vyötärö ja suora lahje? Matala vyötärö ja porkkanalahje eivät oikein toimi.
Eivätkö Levikset kelpaa? Jos kelpaavat, kokeile 751:tä.
-
Mikä olisi sellainen James-malli, jossa olisi korkeahko vyötärö ja suora lahje? Matala vyötärö ja porkkanalahje eivät oikein toimi.
Eivätkö Levikset kelpaa? Jos kelpaavat, kokeile 751:tä.
Jamekset ovat muotitietoisen (http://www.youtube.com/watch?v=2MEs6uRpqBc) valinta.
-
Ketjun nimi laatufarkkujen saatavuus ja sitten puhutaan James-malleista.
-
Ketjun nimi laatufarkkujen saatavuus ja sitten puhutaan James-malleista.
Mulle laatu ei tarkoita samaa kuin kallis.
-
Niin no on jameksia ja jameksia
http://www.jamesjeans.us/men/slim-straight-leg/