Keikarin foorumi
Keikari => Vapaa sana => Aiheen aloitti: Arska - 31.10.09 - klo:13:27
-
Puvussa tulee valitettavasti usein varsin ylipukeutunut olo Oulun yöelämässä. Ei sillä turpiinsakaan saa, mutta katseita saattaa tulla.
Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että Helsinki on kaameudestaan huolimatta ainut paikka Suomessa, jossa voi elää, ellei sitten asu kartanossa maaseudulla kaukana naapureista, vaikka olenkin pohjimmiltani oikeastaan maalaisjuntti, tosin kaupunkiin syntynyt sellainen ja täällä ikäni elänyt.
-
Puvussa tulee valitettavasti usein varsin ylipukeutunut olo Oulun yöelämässä. Ei sillä turpiinsakaan saa, mutta katseita saattaa tulla.
Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että Helsinki on kaameudestaan huolimatta ainut paikka Suomessa, jossa voi elää, ellei sitten asu kartanossa maaseudulla kaukana naapureista, vaikka olenkin pohjimmiltani oikeastaan maalaisjuntti, tosin kaupunkiin syntynyt sellainen ja täällä ikäni elänyt.
Itselle taas Helsinki on yksi niistä kaupungeista Suomessa joissa en halua asua, mutta syynä on oikeastaan enemmänkin työelämä Helsingissä josta olen saanut tarpeeksi tuntumaa (pienemmässä firmassa ehkä siellä voisin työskennellä). Tampere, Jyväskylä, Turku etc, tuntuu että ymmärretään paremmin tiimityön merkitys. Tehdään töitä pienemmissä, mutta hyvin tiiviissä tiimeissä, eikä ole sellaista oman neliön ylläpitämistä johon kellään muulla ei ole tulemista, mutta ei sieltä itsekkään ulos astuta. No joo tämä on vain oma kokemukseni :) Tampereella viihdyn hyvin ja Ouluun olen harkinnut työn takia kerran muuttavani (sain kuitenkin hyvän työn Tampereelta niin en lähtenytkään). Kauniimpi osapuoli vaan haluaisi meren äärelle (Turku tai Helsinki esim).
-
Puvussa tulee valitettavasti usein varsin ylipukeutunut olo Oulun yöelämässä. Ei sillä turpiinsakaan saa, mutta katseita saattaa tulla.
Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että Helsinki on kaameudestaan huolimatta ainut paikka Suomessa, jossa voi elää, ellei sitten asu kartanossa maaseudulla kaukana naapureista, vaikka olenkin pohjimmiltani oikeastaan maalaisjuntti, tosin kaupunkiin syntynyt sellainen ja täällä ikäni elänyt.
En ole Turussa asunut, mutta olen kuullut sen olevan kenties lähin Helsinkiin verrattava suurempi suomalaiskaupunki. Toivoisin tähän kommentteja foorumin Turun kirjeenvaihtajilta.
-
itse kyllästyin nelisen vuotta sitten Helsingin hälinään ja muutin Helsingin läheisyyteen lapsuuteni maisemiin ja olen ollut tyytyväinen valintaani
-
Puvussa tulee valitettavasti usein varsin ylipukeutunut olo Oulun yöelämässä. Ei sillä turpiinsakaan saa, mutta katseita saattaa tulla.
Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että Helsinki on kaameudestaan huolimatta ainut paikka Suomessa, jossa voi elää, ellei sitten asu kartanossa maaseudulla kaukana naapureista, vaikka olenkin pohjimmiltani oikeastaan maalaisjuntti, tosin kaupunkiin syntynyt sellainen ja täällä ikäni elänyt.
En ole Turussa asunut, mutta olen kuullut sen olevan kenties lähin Helsinkiin verrattava suurempi suomalaiskaupunki. Toivoisin tähän kommentteja foorumin Turun kirjeenvaihtajilta.
Turkulaisena totean kuten isäni: Turku on niin helvetin paska kaupunki että se on oikeastaan ihan helvetin hieno.
Toisin sanoen, olen erittäin fanaattinen pro-turku-turkulainen ja siten idioottimaisuuteen asti ylpeä pyhästä kotikaupungistani, sen kauniista murteesta, sen ylemmyydestä ja paremmuudesta muihin Suomen taajamiin verrattuna, mutta samalla tiedostan turkulaisen nurkkapatriotismnin tietynlaisen nihkeyden ja ärsyynnyn kotikaupunkini päättäjien / vaikuttajien 'mää itte kaikki mulle mää itte, mää, et sää' -tyyppisestä kuppikuntaisesta tavasta hoitaa kaupunkini asioita ts. pelata kaikki omaan pussiinsa ja siten enemmän tärvellä kuin palvella kaupunkiani.
Eli lyhyesti: samalla rakastan ja vihaan Turkua, kotikaupunkiani.
Mutta siis Turun murretta tms. ei , j u m a l a u t a, minun kuullen pilkata.
-
Puvussa tulee valitettavasti usein varsin ylipukeutunut olo Oulun yöelämässä. Ei sillä turpiinsakaan saa, mutta katseita saattaa tulla.
Alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että Helsinki on kaameudestaan huolimatta ainut paikka Suomessa, jossa voi elää, ellei sitten asu kartanossa maaseudulla kaukana naapureista, vaikka olenkin pohjimmiltani oikeastaan maalaisjuntti, tosin kaupunkiin syntynyt sellainen ja täällä ikäni elänyt.
En ole Turussa asunut, mutta olen kuullut sen olevan kenties lähin Helsinkiin verrattava suurempi suomalaiskaupunki. Toivoisin tähän kommentteja foorumin Turun kirjeenvaihtajilta.
Turkulaisena totean kuten isäni: Turku on niin helvetin paska kaupunki että se on oikeastaan ihan helvetin hieno.
Toisin sanoen, olen erittäin fanaattinen pro-turku-turkulainen ja siten idioottimaisuuteen asti ylpeä pyhästä kotikaupungistani, sen kauniista murteesta, sen ylemmyydestä ja paremmuudesta muihin Suomen taajamiin verrattuna, mutta samalla tiedostan turkulaisen nurkkapatriotismnin tietynlaisen nihkeyden ja ärsyynnyn kotikaupunkini päättäjien / vaikuttajien 'mää itte kaikki mulle mää itte, mää, et sää' -tyyppisestä kuppikuntaisesta tavasta hoitaa kaupunkini asioita ts. pelata kaikki omaan pussiinsa ja siten enemmän tärvellä kuin palvella kaupunkiani.
Eli lyhyesti: samalla rakastan ja vihaan Turkua, kotikaupunkiani.
Mutta siis Turun murretta tms. ei , j u m a l a u t a, minun kuullen pilkata.
Amen.
-
Täsmennettäköön vielä: asuin Helsingissä pääosan 90-luvusta, olen jokusen kerran vieraillut Tampereella ja joskus eksynyt Jyväskylään.. Helsinkiin en mielelläni muuttaisi uudelleen, mutta Suomen kaupungeista se on ainut, jossa voisin kuvitella asuvani Turun ohella. Maaseudulle voisin vanhemmiten eristäytyä hyvinkin, esim. Nauvoon Turun Saaristoon.
-
Täsmennettäköön vielä: asuin Helsingissä pääosan 90-luvusta, olen jokusen kerran vieraillut Tampereella ja joskus eksynyt Jyväskylään.. Helsinkiin en mielelläni muuttaisi uudelleen, mutta Suomen kaupungeista se on ainut, jossa voisin kuvitella asuvani Turun ohella. Maaseudulle voisin vanhemmiten eristäytyä hyvinkin, esim. Nauvoon Turun Saaristoon.
Minä vaikutan Helsingissä ja asun Kallion kaupunginosassa. Itse olen siinä määrin juurtunut tänne, että ajatuskin edes Kalliosta pois muuttamisesta tuntuu pahalta. Mikäli syystä tai toisesta joutuisin asuinpaikkaa vaihtamaan voisi vaihtoehto olla Turku. Turku on älyttömän kaunis kaupunki ja pidän suuresti joen tuomasta "mannermaisesta" tunnelmasta. Jotkut tuntemani turkulaisetkin vaikuttavat ihan mukiinmeneviltä. ;)
-
^Kallio on tunnelmaltaan ihan mainio, myönnettäköön. Useat kotikonnuilta pois muuttaneet viihtyvät nimen oman Kalliossa.
-
Minusta Kalliossa on aivan liikaa niin sanottua elämää.
-
Minusta Kalliossa on aivan liikaa niin sanottua elämää.
Juuri tuosta syystä ( sekä toki siitä että se on "väärällä puolella Pitkää-siltaa" ) en pidä Kalliosta, vaan suosin esim. Katajanokkaa, Ullanlinnaa ja Eiraa.
-
Juuri tuosta syystä ( sekä toki siitä että se on "väärällä puolella Pitkää-siltaa" ) en pidä Kalliosta, vaan suosin esim. Katajanokkaa, Ullanlinnaa ja Eiraa.
Pitkänsillan toisella puolelta löytyy Punavuori. Sitä ja Kalliota monet pitävät ainoina suomalaisina alueina, joissa on Oikeaa Kaupunkielämää. Bulevardin eteläpuoli on Rööperiä lukuunottamatta varsin uneliasta ja lähikauppojen vähyys ärsyttää (Stokkalle on pitkä matka). Kamppi ja Töölö toimivat myös edukseen.
-
Pitkänsillan toisella puolelta löytyy Punavuori. Sitä ja Kalliota monet pitävät ainoina suomalaisina alueina, joissa on Oikeaa Kaupunkielämää.
Mikäli oikea kaupunkielämä tarkoittaa spurguja ja leipäjonoja, löytyy sitä täältä Itä-Helsingistäkin.
-
Pitkänsillan toisella puolelta löytyy Punavuori. Sitä ja Kalliota monet pitävät ainoina suomalaisina alueina, joissa on Oikeaa Kaupunkielämää.
Mikäli oikea kaupunkielämä tarkoittaa spurguja ja leipäjonoja, löytyy sitä täältä Itä-Helsingistäkin.
Ess.fi:
"Suomi on noussut maailman parhaaksi maaksi brittiläisen Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä. Se mittaa rahallisen vaurauden lisäksi muun muassa demokratian ja hallinnon laatua. Suomi oli viime vuonna indeksin kolmosena, mutta nousi nyt kärkeen. Seuraavina tulevat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitävät Sudan, Jemen ja Zimbabwe."
-
Juuri tuosta syystä ( sekä toki siitä että se on "väärällä puolella Pitkää-siltaa" ) en pidä Kalliosta, vaan suosin esim. Katajanokkaa, Ullanlinnaa ja Eiraa.
Pitkänsillan toisella puolelta löytyy Punavuori. Sitä ja Kalliota monet pitävät ainoina suomalaisina alueina, joissa on Oikeaa Kaupunkielämää. Bulevardin eteläpuoli on Rööperiä lukuunottamatta varsin uneliasta ja lähikauppojen vähyys ärsyttää (Stokkalle on pitkä matka). Kamppi ja Töölö toimivat myös edukseen.
Mielestäni taas Oikeaa kaupunkielämää edustaa Esplanadin alue, mutta tästäkin toki eriäviä mielipiteita, toinen ei toista huonompi. :)
-
Kaipa sitä ilman spurgujakin osaisi elää.. :) Eikä se Kallion viehätys leipäjonosta ja inhimillisestä kärsimyksestä synny.
Usein tuntuu siltä, että entisten työläiskaupunginosien ilmapiiri on salliva ja monimuotoista elämää tukeva. Sama ilmiö on mielestäni siis havaittavissa muuallakin. Kallioon mahtuu monenlaista asujaa ja tämä on rikkaus, siitäkin huolimatta, että se ilmenee myös negatiivisina asioina. Kalliossa asukastoiminta on aktiivista, josta erinomainen esimerkki on kukkahattutätien suorittama Karhupuiston siivousoperaatio. Kalliosta löytyy myös paljon kulttuuritarjontaa, etenkin vaihtoehtoisemmasta kulttuurista kiinnostuneille.
Sijaintinsa puolesta Kallio on myös kaupunkiasumista parhaimmillaan. Kohtuullisen suuresta asumistiheydestä johtuen palvelutarjonta on Kalliossa monipuolista. Parturikampaamoiden ja hierontalaitosten seasta löytyy paljon pieniä tutustumisen arvoisia puoteja. Kalliossa on mm. hämmentävän paljon ompelimoita. Myös liikenneyhteyksien puolesta sijainti on mitä mainioin. Siirtyminen juna- tai lentoasemalle on ripeätä ja käytännössä kaikki kantakaupungin palvelut ovat muutaman minuutin spora/metro tai kävelymatkan päässä. Olen mm. auton pitämisestä luopunut jo pari vuotta sitten, koska minulla on kovin vähän tarvetta moiselle.
-
Isommista kaupungeista kokemusta on vain Helsingista (15 vuotta) ja Tampereelta (säännöllisesti viikonloppuja 2 vuotta). Uskallan kuitenkin sanoa Helsingin olevan monella mittarilla aivan omaa luokkaansa kaupunkien keskuudessa. Helsinkiä auttaa tietenkin Espoon ja Vantaan 'syöttöliikenne', jonka avulla Helsinkiin kasautuu kaikenlaista kivaa. Espoossa ja Vantaalla ei esimerkiksi ole kummassakaan ainuttakaan parempaa ravintolaa, joten Helsinkiin on sitten kasautunut parempia paikkoja noidenkin edestä.
Oulussa en ole käynyt, mutta arvioisin ettei suomessa varsinaista kaupunkikulttuuria ole Helsingin lisäksi kuin Turussa ja Tampereella. Tampere on luonteeltaan maanläheisempi kuin Turku, mutta ihan konkreettisena esimerkkinä eroista maakuntien pikkukaupunkeihin: Tampereelta saa ihan hyvää ruokaa: Näsinneula, Masuuni, Hella ja Huone, jne. Toisaalta esim. kahvilla käynti ei Tampereella ollut niin yksinkertaista. Hämeenkadun tienoilla espressoa on tarjolla tasaisin välein, mutta heti syrjemmässä on vaikea löytää kahvilaa.
Mutta mitä väliä näillä asioilla on tyylillisesti? Jotkut jo tosivatkin, että puku on suurimmassa osassa suomea varsin harvinainen. Tuosta johtuen myös vähän parempien pukujen saatavuus on yleensä aika vaatimatonta. Esim. Tampereella ei tainnut olla lainkaan valmispukuja myynnissä Bossin jälkeisessä luokassa (700-1200e). Kenkiä nyt ei meinaa löytää edes Helsingistä.
Helsingin ulkopuolella vaatekaappini sisältäisi varmasti vähemmän pukuja. Pitäisin ainoastaan 2-3 pakollista, muuten panostaisin enemmän pikkutakkilinjaan ja vielä rennompaan.
-
Helsinkiä auttaa tietenkin Espoon ja Vantaan 'syöttöliikenne', jonka avulla Helsinkiin kasautuu kaikenlaista kivaa. Espoossa ja Vantaalla ei esimerkiksi ole kummassakaan ainuttakaan parempaa ravintolaa, joten Helsinkiin on sitten kasautunut parempia paikkoja noidenkin edestä.
Helsinkiä avittaa suuresti myös YTV-alueen muuta maata selvästi suurempi asukasluku ja ostovoima. Tosin Helsinkikään ei mielestäni pärjää kansainvälisessa vertailussa.
Oulussa haisee IT ja sellu. Erityisesti IT. Nokia wunderland in the flesh.
Kaupunki kärsii kokoonsa nähden todella pienestä ydinkeskustasta, jota dominoi pari suurtoimijaa. Espressoa on hyvin vaikea löytää, jos ei Robert'sin tai Coffee Housen litku kelpaa. Kaupunkilaisten lempipaikka taitaa olla Bisketti, joskin paikka lienee tunnetumpi korvapuustistaan kuin kahvista. Yhtään miesten vaatteiden kivijalkamyymälää ei ole. Isot Pukumies, City-muotitalo ja Stockmann tarjoavat Turoa, Stockan omia ja Bossia.
Elävää kaupunkikulttuuria ei mielestäni ole edes suomalaisilla standardeilla. Keskusta tuntuu elävimmältä kesäöisin, kun baarit ja terassit ovat tupaten täynnä. Talvella ihmisiä on hyvin, hyvin vähän. Ihmetys on suuri, mitä ne tuhannet maailmalta matkaavat Oulussa iltaisin puuhaavat. Kaiketi ihmettelevät hotellihuoneessaan minne sitä teknohommissa joutuukaan.
Kaupunkihan on Suomen pitsapääkaupunki, mutta kyllä muutakin saa: Matala, Uusi Seurahuone, Uleåborg ja jotkin muut yrittävät pitää fine diningin liekkiä yllä.
Toivottavasti olin tarpeeksi negatiivinen, että positiiviset yllätykset olisivat mahdollisia. ;)
-
...mutta tosiasiahan on se että Suomi on hieman liian pieni, jotta todella saataisiin kaupunkielämää, joka pärjäisi kansainvälisessä vertailussa tällä kaupunkijakaumalla.
Aina on vieressä länsinaapurin Tukholma josta kuitenkin voitaisiin ottaa mallia.
-
Pidän Esa Saarisen periaatetta "Pitää asua kävelymatkan päässä Ekbergiltä" ohjenuoranani. Ajokorttia en omista enkä sitä aja.
-
Helsingin parhaat paikat niin shoppiluun kuin flanööraukseen ovat ehdottomasti Punavuori, Esplanadin alue sekä Ullanlinna. Rauhallisempi Töölö tulkoon hyvänä nelosena sen varjolla, että asun siellä. Sieltä on lyhyt matka mainitsemiini vilkkaampiin kaupunginosiin.
Kalliota en ole koskaan tajunnut. Pitäisi ehkä tutustua tarkemmin.
-
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
-
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
Ainakin Bretelle. :)
-
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
Siellä on muistaakseni Ullanlinnan sähkö, josta saa lamppuja.
-
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
Laskin shoppailuksi myös muut kuin vaateostokset, ja esim. sisustustuotteita ja taidetta sieltä kyllä löytyy. Ja Ullanlinnan määrittelisin tässä melko laajasti, myös Tehtaankadun pohjoispuolta nurkaten. Oikeita kaupungiosien rajoja en edes tiedä.
-
...mutta tosiasiahan on se että Suomi on hieman liian pieni, jotta todella saataisiin kaupunkielämää, joka pärjäisi kansainvälisessä vertailussa tällä kaupunkijakaumalla.
Harvinaisen mielenkiintoinen keskustelu! Itselläni on Suomen kaupungeista kokemusta parikymmentä vuotta Tampereelta, josta olen kotoisina, pari vuotta opiskeluaikoina Mikkelistä sekä muutamia vuosia Helsingistä, jossa olen asunut puolisen vuotta Kalliossa ja kolmisen vuotta Töölössä. Näistä viihdyin Töölöstä paremmin, vaikka kaupunginosan kokoon, sijaintiin ja vaurauteen nähden voisi sen tarjonta esim. palveluiden, ravintoloiden ja kahviloiden osalta olla laajempaa. Puhumattakaan kaupunginosan suurimmasta puutteesta eli laadukkaasta, kohtuukokoisesta ruokakaupasta! Näitä puutteita tietty korjaa helpot yhteydet keskustaan, mutta toisaalta se varmasti myös rajoittaa kaupunginosan omaa kehittymistä.
Tampereen parhaimistoa onkin tässä jo mainittu ja vaikka mielestäni kaupungissa on tarjontaa ja puitteita elävää kaupunkikulttuuria varten. Tampere on ehkä luonteeltaan edelleen hiukan hämäläinen ja koostaan huolimatta enemmän iso kylä kuin pieni kaupunki. Siinä mielessä sekä Helsinki että Turku, joka mielestäni ammentaa vahvasti vaikutteita myös lahden toiselta puolelta, ovat kaupunkikulttuurin tarjonnassa tai ainakin sen kuluttamisessa edellä. Mielestäni tämä kaupunkikolmikko kumminkin muodostaa Suomen kovan ytimen tämän teeman tiimoilta, jokainen tietty omilla mausteillaan.
Mitä tulee Herrasmiehen väitteeseen Suomen koosta ja kaupunkijakaumasta, on mielenkiintoista miten nykyisessä kotimaassani Tanskassa kaupunkielämää kumminkin on. Maassa ei ole Suomea enempää asukkaita, tietty aika paljon tiivimmin asuen. Kööpenhamina on tietty aivan oma lukunsa: kaupunki muodostaa Malmön kanssa Pohjoismaiden suurimman ja vahvimman talousalueen ja on varmasti mielenkiintoisin kaupunki Pohjolassa niin ruuan, kahviloidenkin kuin muidenkin urbaanien asioiden saralla. Itse asun nyt Århusin liepeillä, joka on Tamperetta suurempi mutta Helsinkiä tai lähialueineen pääkaupunkiseutua pienempi talousalue. Kaupungissa on silti elävä kulttuuriskene, paljon kahviloita, pieniä putiikkeja ja yleisesti hyvin vahva kaupunkielämä ainakin keskustan liepeillä. Saman ilmiön olen huomannut esim. Antwerpenissä Belgiassa, joka ei ole suuri kaupunki mutta omaa silti vahvan kaupunkikulttuurin. Tosin siellä ihmisiä on pienellä alueella vielä enemmän kuin Tanskassa.
Vaikka kaupunkien koolla ja talousaluieden tiheydellä varmasti on vaikutuksensa ei se varmasti ole ainoa tekijä, kuten esimerkit yllä kuvasivat. Ilmasto varmasti selittää osansa, mutta kuten tiedämme voi hyvin pukeutumalla tämänkin välttää eikä ole ehkä parempaa paikkaa kaupungissa kuin lämmin ja kotoisa kahvila kylmillä ilmoillla:) Vaurauttakaan Suomesta ei nykyisellään puutu, joten senkään ei pitäisi citykulttuurin kasvua estää.
Omasta mielestäni Suomen "kehittymättömyys" tässä kaupunkikulttuurin saralla juontaakin enemmän siihen että kaupungissa eläminen on Suomessa edelleen verrattain nuorta. Kaikki Suomen kaupungista ovat kasvaneet selkeästi vasta sotien jälkeen ja ehkä Turkua ja Helsinkiä lukuunottamatta keskustat, kaupungissa eläminen ja siihen liittyvä kulttuuri vasta siinä sivussa. Eli kun perinteitä ei ole, vie asioiden muuttuminen arkipäiväksi hiukan pitempään kuin esim. Tanskassa jossa kaupungit ovat olleet vahvoja keskuksia jo muutama sata vuotta. Uskon, että tässäkin ollaan Suomessa menossa parempaan päin ja ainakin Helsingin tarjonta on monilta osin ihan kansainvälistäkin vertailua kestävää. Pitää vaan muistaa vertailla oikein, eikä niihin maailman suurimpiin metropoleihin:D
-
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
Seudulla on hämmästyttävän paljon tasokkaita putiikkeja. Ihan ihmetyttää, että ison-roban eteläpuolinen kansa elättää noita kaikkia. Muut ihmisethän eivät noihin putiikkeihin eksy.
-
Omasta mielestäni Suomen "kehittymättömyys" tässä kaupunkikulttuurin saralla juontaakin enemmän siihen että kaupungissa eläminen on Suomessa edelleen verrattain nuorta. Kaikki Suomen kaupungista ovat kasvaneet selkeästi vasta sotien jälkeen ja ehkä Turkua ja Helsinkiä lukuunottamatta keskustat, kaupungissa eläminen ja siihen liittyvä kulttuuri vasta siinä sivussa.
Nimenomaan pienissä kaupungeissa kaupunkikulttuurin puute iskee silmille. Teoriassa jonkinlainen keskusta löytyy, mutta monin paikoin kaupunkirakenne on päästetty leviämään ja keskusta on kuollut ihmisten keskittyessä pyhään kolminaisuuteen: koti, työ ja automarket.
-
Omasta mielestäni Suomen "kehittymättömyys" tässä kaupunkikulttuurin saralla juontaakin enemmän siihen että kaupungissa eläminen on Suomessa edelleen verrattain nuorta.
Olen tästä tismalleen samaa mieltä. Varsin suuri osa suomalaisista edelleen haikailee takaisin maaseudulle vaikka olisivat päätyneet kaupunkiin asumaan.
-
jda: Olet täysin oikeassa. Unohdin vetäistä tuon perinnekortin hihasta ja olin jo kirjoittamaisillani vastausta ennenkuin ehdin tekstisi loppuun.
Haluan muistuttaa vielä, että puhuin täysin omalla tuntumallani kyseiseen asiaan, minulla ei ole varsinaisia faktoja takanani.
Tanskassakin käyntini ovat rajoittuneet vain Köpenhaminaan, jossa kaupunkikulttuuri jyllää juuri perinteisen kauppakaupungin asemalla. Tanskassa myös on hieman enemmän asukkaita kuin Suomessa ahdettuna seitsemän kertaa pienemälle alueelle, mutta se ei ole tärkeää tässä.
Suomessa koko muukin kulttuuri mielestäni vaikuttaa negatiivisesti kaupunkikulttuurin kehittymiseen. Tällä tarkoitan ravintoloita ja kahviloita, puistoissa käyskentelyä, iltapäivien viettämistä kaupungilla, teattereita ja museoita, eikä vain kotona television katsomista. Mieleeni nousee ajatus, että tämä on jäänne yhdeksänkymmentäluvun lamasta, jonka jälkeen ainakin omassa perhetuttavapiirissä olen huomannut karsasta katselua yksinkertaista elämästä nauttimista, kuten kahviloissa käymistä ja ravintoloissa syömistä kohtaan.
Tästä pääsemmekin siihen koko suuren kulttuurieroon, joka vaikuttaa esim. Italian ja Suomen välillä. Ensimmäisessä on aikaa ja varsinkin halua rakastaa elämää ja sen nautintoja kun taas toisessa mieluummin tehdään töitä ja eletään yksinkertaisesti.
Mene ja tiedä, nämä ajatukset tällä hetkellä nousivat päähän, tultuani kenttätutkimukselta Esplanadin kaupunkielämästä harvinaiselta maanantai-illalliselta.
Kiitos ja kuittaus,
Herrasmies
-
^Mitä shoppailtavaa Ullanlinnassa on? En ole juuri käynyt siellä, muutettuani pois, vuosikausiin.
Big Time (lasketaanko?) Ja tietysti antiikkiliikkkeet!
-
Asuttiin yhdeksänkymmentäluvulla Helsingissä vajaa kymmenen vuotta, jonka jälkeen muutettiin töiden perässä tänne rauhalliseen Hämeeseen Tampereelle. Muutos oli kyllä melkoinen, ainainen minuuttiaikataulu, joka oli tietenkin itseaiheutettua jäi taakse ja alkoi tuumailujen täyteiset ajat. Kaikkea tarvitsee tuumata ennen kuin voi mitään tehdä. Ei vaan, Tampere on yllättänyt monessa asiassa positiivisesti. Täällä on melko kompakti keskusta-alue, jossa kaikki tärkeä on kävellen saavutettavissa. Järvet kummankin puolen keskustaa tuovat myös mukavan lisän sisämaakaupunkiin. Tampere on ainakin meidät voittanut puolelleen asuinalueiden välisessä taistossa.
-
En ole koskaan ymmärtänyt noita kommentteja missä epäillään, tai jopa pelätään, että puvussa saisi turpaan baarissa. Toki olen asunut koko elämäni Helsingissä ja Espoossa, enkä ole käynyt Turkua ja Hankoa lukuunottomatta muaalla Suomessa edes yökerhossa. Mutta missään en ole koskaan huomannut olevani edes lähellä turpaani saamista (ehkä olen valinnut "väärät" yökerhot ja baarit?), huomautettakoon, että en tosin ole koskaan käyttänyt kravaattia yökerhossa, koska se on mielestäni ylipukeutumista pl. harvat poikkeustapaukset. Sen sijaan voisin sanoa, että ainakin henkilökohtaisesti puvussa tuntee itsensä aina itsevarmaksi mikä tuntuu vetoavan myös naisiin. Ja jos tuota näkökulmaa mietitään muutenkin, niin koska 99.9% muista henkilöistä ei ole puvussa jää siinä myöskin helpommin positiivesti naisten (tai miesten) mieleen, jos osaa kantaa sen oikealla tavalla.
Näin ollen suosittelen kaikkia kokeilemaan rohkeasti sitä puvun käyttämistä yökerhossa, kannattaa toki muistaa, että tietyt puvut sopivat yökerhoon paremmin kuin toiset.
-
Pieni korsi kekoon tähänkin aiheeseen...
Suomessa olen asunut vain pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa tai niiden lähellä (Lahti/Lappeenranta/Pori), eikä hinkua Helsingin seudulle ole ollut missään vaiheessa. En ole erityisemmin viihtynyt noissa mainituissa paikoissa, kaikissa kaihertaa jollain tavalla taajaman rakenne sekä ns. kriittisen asukasmassan puute (lue: eivät ole oikein kunnon kaupunkeja, vaan lähiöitä ketjussa pitkin horisonttia). Toisaalta, olen aina asunut kauempana keskustoista, kaikista paikkakunnista saisi varmasti enemmän irti, jos pääsisi kävellen tai sujuvasti julkisilla asioille. Huonossa lähiössä et ole kaupungissa etkä maalla, mutta saat tuta molempien huonot puolet.
Ulkomailla osoite on ollut yhden kesän saksalaisessa pikkukylässä, vuoden verran norjalaisessa noin 40000 asukkaan pikkukaupungissa ja nyt kolmatta vuotta Suur-Lontoon alueella. Lontoo on toisessa ääripäässä kaupunkina, kaikkea on melkeinpä liiaksi asti (ihmisiä ja liikennettä nyt ainakin). Liika asukastiheys tuo mukanaan omat ongelmansa, ja tammikuussa tapahtuva oma muutto tulee sopivaan aikaan; en tätä kovin paljon kauempaa jaksaisi. Perspektiiviä on toki tullut, ja oma ideaalinen asumismuoto Suomessa on hahmottumassa haja-asutusalueelle sopivan lähelle jotain hieman reilumpaa taajamaa. Helsinkikin on alkanut tuntua sellaiselta kaupungilta, jossa tahtoisin joskus asua määräaikaisesti, esim. yhden kesän tai puolisen vuotta. Tampereesta olen pitänyt aina, mutten osaa kunnolla yksilöidä miksi. Turun suhteen olen neutraali, mikseipä joskus sinnekin jos sopivasti kohdalle osuu.
Täydellistä kaupunkia/aluetta tuskin on olemassakaan, mutta jostain syystä ulkomailla kaupungit ja taajamat tuntuvat saavan samastakin asukasluvusta enemmän irti kuin Suomessa. Liekö syynä ilmasto, kansan sosiaalinen luonne, varallisuus, yhdyskuntarakenne ja/tai mikä tahansa muu, mutta 30000 asukkaan pitäjissä on kovasti erilainen meininki Suomessa ja Keski-Euroopassa.
Ilman perheestä aiheutuvia reunaehtoja tahtoisin asua Alpeilla tai niiden lähellä, ja jos lottovoitto tulee joskus niin loma-asuntoa alan katsella Sorrentosta. Välimeren rantakylistä haaveillen takaisin hommien pariin...
Riku
-
Täydellistä kaupunkia/aluetta tuskin on olemassakaan, mutta jostain syystä ulkomailla kaupungit ja taajamat tuntuvat saavan samastakin asukasluvusta enemmän irti kuin Suomessa. Liekö syynä ilmasto, kansan sosiaalinen luonne, varallisuus, yhdyskuntarakenne ja/tai mikä tahansa muu, mutta 30000 asukkaan pitäjissä on kovasti erilainen meininki Suomessa ja Keski-Euroopassa.
Tuossa Riku osuu asian ytimeen. Mielestäni tärkein syy on tuossa kaupunki(taajama)suunnittelussa. Keski-Euroopassa ne 30000 asukasta on jotakuinkin yhdellä suhteellisen pienellä keskusta-alueella luokkaa pari neliökilometriä ja Suomessa noin Belgian kokoisella alueella. Sitten vielä jotkut kehtaavat kehua kuinka on mukavaa kun ei tarvitse rakentaa niin ahtaasti. Tosiasiassa kaikki pienemmät kaupungit ovat tehneet itselleen peruttamattomasti hallaa kun eivät ole tällänneet asuntoja riittävästi siihen nk. keskustan välittömään läheisyyteen. Joku sanoikin että suomalainen kaupunki suunnitellaaan siten, että tyhjennetään puolillaan oleva paperikori talon harjalta pihanurmikolle. Asemakaava syntyy nopeasti eikä valmiissa kaupungissa kenenkään tartte kävellä lähikauppaan.
-
Tuossa Riku osuu asian ytimeen. Mielestäni tärkein syy on tuossa kaupunki(taajama)suunnittelussa. Keski-Euroopassa ne 30000 asukasta on jotakuinkin yhdellä suhteellisen pienellä keskusta-alueella luokkaa pari neliökilometriä ja Suomessa noin Belgian kokoisella alueella. Sitten vielä jotkut kehtaavat kehua kuinka on mukavaa kun ei tarvitse rakentaa niin ahtaasti.
Pienet kunnat ja kaupungit kaavoittavat hämmästyttävän tiiviisti outoihin paikkoihin. Ilmeisesti selitys on joka puolelle levähtäneessä ja näin myös kalliissa infrastruktuurissa. Periaatteessa lääniä riittäisi, mutta uusi rivitaloalue halutaan tiiviiksi ryppääksi jonkun viemärin päähän kun raha ei riitä infran laajentamiseen. Mitään muuta selitystä en keksi sille, että maaseutupitäjissä on paikoin asutus kiinni isoissa teissä ja tontit ovat postikortin kokoisia. Haulikolla ammutut tiiviit asutuspäläntit keräävät kaikki huonot puolet haja-asutuksesta ja kaupunkimaisuudesta: Kiinni naapureissa ilman kriittistä massaa palvelujen syntymiseen.
Sitä paitsi: Suomessa rakennetaan erittäin ahtaasti. Asumisväljyys Suomessa on itä-euroopan tasoa.
-
Sitä paitsi: Suomessa rakennetaan erittäin ahtaasti. Asumisväljyys Suomessa on itä-euroopan tasoa.
Eli tarkoittaa sitä, että Suomssa rakennetaan pieniä asuntoja ei sitä että asunnot olisivat lähellä toisiaan.