Kuinka monella teistä muuten viski on ns. acquired taste?
Ainakin osittain kyllä. Vakavampi kiinnostus viskeihin alkoi pehmeistä ja savuttomista irkkuviskeistä (Black Bush etenkin) ja siitä skotlantilaisiin single maltteihin. Suurin ahaa-elämys tuli kun Siljan tax freessä myyjä suositteli Laphroiagia 10-vuotista, jonka asiasta mitään tietämättä ostinkin. Sen jälkeen paluuta ei ole ollut :)
Skotlantilaiset tuttavat tapaavat sanoa, että jos ei pidä viskeistä ei vain ole löytänyt vielä omaansa. Viskeissä on huikean paljon vaihtelua "makeudessa", savuisuudessa, maun intensiivisyydessä jne. Savuisten ja turpeisten Islay -viskien vastapainoksi pidän myös Speyside -viskeistä, ja joskus tavallinen Famous Grouse täyttää tehtävänsä hyvin. Monimutkaisuus ja vaikeat maut eivät ole itse tarkoitus enää, vaan tilanteeseen ja omaan mielialaan kulloinkin parhaiten sopivan viskin valinta.