Keikarin foorumi

^ kyllä se lämmittää. Pitkälle kasvojen eteen ulottuva Huppu itsessään on erittäin tehokas eriste luomalla ilmapatjan kasvojen eteen. Turkisreunus sitten parantaa tuon ilmapatjan pysyvyyttä vaimentamalla virtauksia. Tosin harvoin ketään näkee cg päällä huppu yhlhäällä, joten yllensä se turkis on vain sopmiste.

^^ eihän tuo carhartt edes ole untsikka?

Ei CG ydinalueellaan ole kalliimpi kuin muiden merkkien vastaavat takit kylmiin keleihin. Kanadalainen Nobis on esim kalliimpi. Jos laadukasta untuvaa on paljon, niin takki maksaa. Siihen sitten turkikset sun muut päälle.
http://www.altitude-sports.com/en/nobis/all

Toi carhartt on siis painavampi täytteensä takia kuin vastaava untsikka. Toisaalta gramman viilaus ei varmaan noissa malleissa ole oleellista, koska päälliskankaat ovat niin painavia. Untuva on parhaimmillaan kylmän kelin pakkautuvissa takeissa.

Mä sain exclusive-kortin, kun ostin Veholta käytetyn auton. Ei siitä kortista tosin mitään hyötyä ollut.

Tunnin ilmainen parkki on ihan kiva, jos tarvitsee keskustan herkussa piipahtaa. Aiemmin parkin sai ilman maksukorttia, mutta nyt pitää näköjään hakea stokkan master, koska lukijat menivät uusiksi.

^^ Oliskos suunnittelijalle voinut antaa muitakin työkaluja kuin viivottimen?

Autot ovat aikakautensa lapsia. Alussa autot olivat kurvikkaita, koska valmistustekniikka salli sen ja tyyli oli muutenkin koristeellista. Sitten autoista tuli kulmikkaita, koska valmistustekniikka vaati sitä. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa valmistustekniikka mahdollistaa kurvit, mutta yleinen muotokieli ei kuitenkaan suosi sadan vuoden takaisia linjoja ja toisaalta muotoilua rajoittaa käytännöllisyys, aerodynamiikka ja toiminnallisuus.

Shamalin aikakauden ferraritkaan eivät olleet mitään kurvikuningattaria:


Tämän päivän 4-paikkainen Ferrari on taas kurvikkaampi:

Mitenkä saataisiin tämä Paljakan Jussi kehittämään myös osittain koneellista valmistusta ja kouluttamaan ihmisiä niitä käyttämään, jotta kotimainen laatukenkä päätyisi hinnaltaan myös tavallisten kuluttajien ulottuville?

Kotimaisen laatukengän hinta olisi vähintäänkin 300€ isonakin sarjana. Onko tuo sitten 'tavallisen kuluttajan' kenkä? Epäilen.

Kynänä hyvä ja halpa Uni-ball Jetstream. Pitäisi ostaa noita isompi nippu.
http://thewirecutter.com/reviews/the-best-pen/

Lehtiön määrittelee koko ja sivumäärä. Sivujen pitää riittää muutamaksi kuukaudeksi ja koko jotain A5. Painoa ja bulkkia ei voi olla tolkuttomasti, joten sivut eivät voi olla mitään paksuja. Tykästyin hiljan Miguelriusin muistikirjoihin. Hyvä opasiteetti, vaikka sivut ovat ohuita.
http://www.amazon.com/Miquelrius-Wirebound-Notebook-6-Subject-College/dp/B009E6WFN6

Oikastaan asia on vieläpä niin, että emme Benjaminin mukaan ylipäätään pysty kokemaan taidetta samalla tavalla, kuin sitä on koettu ennen teknisen uusinnettavuuden aikakautta.

Miksi uusinnettavuus eroaisi aivan oleellisesti muusta muutoksesta? Väittäisin esim. kulttuurin muutosten merkitsevän paljon enemmän kuin kopioimisen helpottumisen.

Lainaus

Meikäläisen pointti oli irrottaa sen teoksen sisällön osuus kaikesta muusta.

Pidätkö tätä mahdollisena?

Jos nyt ei oteta tuota 'kaikesta' ihan kirjaimellisesti, niin mielestäni sisällön voi aika hyvin erottaa muusta. Harva esim. katsoo odottamaansa elokuvaa iPadilla lentokoneessa, koska ymmärtää tilanteen merkityksen kokonaisuudessa. En kuitenkaan usko, että samaa henkilöä kovin paljoa kiinnostaa se, paljonko leffaa on blurayna myyty tai montako kertaa se on netflixista katsottu muiden toimesta.

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat rituaaliosuudella tai sen vakioimisella, mutta jos esillä olisi Mona Lisa ja kopio Mona Lisasta, olisi katsojan kokemus teosten kohdalla varmasti tyystin erilainen (olettaen, että katsoja ylipäätään tietää, mikä Mona Lisa on).

Esim. oopperassa käymiseen liittyy pukeutumista, väliaika, ehkä syömään Careliaan esityksen jälkeen jne. Rituaalimielessä touhu on ihan eri juttu kuin mennä katsomaan oopperaa live-lähetyksenä leffateatteriin ( http://www.finnkino.fi/news/met_opera/ ). Jos Kiasmassa on siis vierekkäin kaksi teosta, niin väittäisin niiden kokemiseen liittyvien rituaalien olevan hyvin samanlaiset.

Vaihdetaan tuon Mona Lisan tilalle saman taiteilijan grafiikkaa, joista toisesta on vain 10 vedosta ja toisesta 1000. Epäilen, että muuten keskusteluun sotkeutuu jokin aitous-kuvio.

Jokatapauksessa jokaiselle vähääkään bibliofiilisiä taipumuksia omaavalle harvinaisen alkuperäisen ensipainoksen lukeminen on varmasti erilainen kokemus, kuin jonkun kioskipokkariversion, vaikka tarina on sanasta sanaan sama.

Nimenomaan. Ja annas olla, jos kyse on ainoasta tunnetusta ensipainoksen kappaleesta. Rinta ihan röyhistyy omasta erityislaatuisuuden takia kun saa tuollaisen lukea. Mutta tarkoittiko taiteilija alun perin, että hänen teoksensa ensipainoksesta on jäätävä jäljelle vain yksi kirja, jotta kokemus on jotenkin 'oikea'? Jos tässä ei nyt ole kyse kokemuksen oikeellisuudesta, vaan erilaisuudesta, niin sitten en ihan ymmärrä mistä keskustelemme. Jokainen kirjanlukukokemus on uniikki, eikä kokemusta voi täydellisesti toistaa. Jos monistaminen tekee uniikista kokemuksesta uniikin, niin missä on pihvi?