1
Asut ja pukineet / Vs: Barbourin vahakangastakki
« : 16.09.11 - klo:12:06 »
Omaan tyyliini Barbour ei kyllä sovi ollenkaan :/ Jotenkin vain liian säkkimäinen.
Mainoslinkki poistettu.
- Ville
Mainoslinkki poistettu.
- Ville
Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Jalkahien välttämiseksi olisi ainakin hyvä pestä tai kuivata sukat riittävän kuumassa lämpötilassa, väh. 60 asteessa. Muuten sukkiin jää jonkinlainen bakteeristo, joka edesauttaa hikoilua ja hienhajua.
Tekokuituihin ja sekoitekankaisiin iskostuu helposti tosi messevä hienhaju. Tuohon auttaa etikan käyttö huuhteluaineena. Ainakin tekniset alusvaatteet (polypropyleeni) toimii kuin unelma. Väkiviinaetikka on muutenkin etevä puhdistusaine.
Voi laittaa myös suoraan pesuveteen. Toimii vastaavalla tavalla. Jos haju on todella väkevä, molempiin.
Itse olen näitä onnellisia hajuttoman hien ihmisiä, mutta tuo kikka on säästänyt oman nenän monilta nyrpistelyiltä.
Viime aikoina on tullut matkusteltua pelkillä käsimatkatavaroilla ja safety razor on ymmärrettävistä syistä no-no, mutta tämän seurauksena tuli huomattua että vaahdolla tuntuisi olevan selvästi teriä isompi merkitys ajomukavuuden kannalta. Pakon edessä kokeiltu saippua + suti + Bicin oranssit kertakäyttökahvatkin tuottaa ihan kelvollisen ja melkein miellyttävän tuloksen, kunhan ei kiusaa itseään käyttämällä tylsää terää.
Muistan jonkun kirjoituksen ihmisjoukosta, joka joutui huonojen sääolosuhteiden takia pitkäksi aikaa loukkuun, eli heitä ei voitu tavoittaa eikä pelastaa, koska ei tiedetty, oliko siellä jotain vialla. Ihmiset joutuivat luottamaan ja turvaamaan toisiinsa jotta tulisivat toimeen ja eläisivät. Jokainen päivä oli kamppailua. En muista kestikö tätä tapahtumaa kuukausia vai vuoden pari. Kuitenkin lopputuloksena oli, kun ihmiset vihdoin "pääsivät" pois takaisin sivistykseen, he muuttuivat onnettomiksi ja erakoituivat. Heillä oli kaikista puutteista huolimatta - psyykkisesti parempi elää kommuunissa toistensa turvana. Onhan siinä omat plussat ja miinuksensa varmasti.
LainausPahempaa etikettivirhettä saa suomalaisella työapaikalla hakea kuin palkasta puhumisen, joten on ihan terveellistä pohtia mikä on hyväksyttävää ja mikä taas hyvien tapojen vastaista. Jotenkin tuntuu, että kännissä töihin tulo on hyväksyttävämpää kuin kysyä työkaverilta, että 'paljonko sulle maksetaan?'.
Minulla on myös päinvastaisia kokemuksia. Edellisessä työpaikassani 30 hengen insinööritoimistossa palkasta ja reissutyön korvauksista keskustelu oli sangen avointa.
Pienissä asiantuntijaorganisaatioissa tunnutaan keskustelevan kaikkein avoimmin palkoista. Hyssyttelystä ei noissa ympyröissä useinkaan olisi apua, koska porukka laskuttaa tuntinsa asiakkaalta ja tietävät arvonsa.