Keikarin foorumi

Nordean Finance-konttorin liepeillä Vallilassa, päällä moitteettomasti istuva puku, jalassa epäilyttävästi Churchin Consuleilta näyttävät mustat kengät.

Kengät näyttivät siltä, etteivät olleet nähneet lankkia ikinä. Oikein vihlasi pahasti.

Strindbergin lopetuksesta pitää kyllä pistää palautetta. Ei jää hyvä maku tuosta.

On loistavan näköiset popot, kelpaisi saman tien jos olisi koossa 10 tai 10,5. Onnea myyntiin!

^ Kiitos kaunis.

Mielestäni tuontyylinen irtotakki näyttää maukkaalta farkkujen kera (sanoisin tuota jo melkein bleiseriksi) ja tuon tyylistä olen katsellut jo jonkun aikaa, osaatko sanoa omasi valmistajaa?

Mitä tulee pinkkiin, mielestäni värissä ei ole sinänsä mitään vikaa. Se on vain vaikea väri. Rajan tunnistaminen mauttoman pinkkiunelman ja tyylikkään väriläiskän välillä kulloisessakin asukokonaisuudessa vaatii kehittynyttä tyylitajua ja harjaantunutta värisilmää. Tyylitön väri mielestäni on lähinnä silloin, kun sen ei ole tarkoituskaan olla harmoniassa loppuvaatetuksen kanssa. Sellainen huomiohakuinen pukeutuminen voi sopia jollekkin, mutta pidän sitä itse raivostuttavan banaalina. Kuka tahansa voi mennä ulos pinkeissä boksereissa ja neonvihreässä bleiserissä "Pelle Hermanni"-laadun punaiset kengät jalassa, jos pukeutumisen funktio on huomion herättäminen. Sen sijaan esimerkiksi pastellipinkki kauluspaita tai hyvällä maulla toteutettu osaksi pinkki kravatti on maukas. Erityisesti tummemman ihonvärin tai sopivan rusketuksen omaavien päällä tai mustaan pukuun/irtotakkiin yhdistettynä ripaus pinkkiä toimii kuin häkä.


Mitä tulee miehisyyteen, itse en suo asialle kamalasti ajatuskaistaa. Jos joku välittää tarpeeksi kyseenalaistaakseen miehisyyteni jostain syystä, suotakoon tämä ilo heille. Itse pidän asiaa mielekkäänä lähinnä tyttöystäväni kannalta; muilla on vapaa oikeus omaan mielipiteeseensä. Muiden ihmisten seksuaalisuus kiinnostaa vielä vähemmän kuin muiden kuva omasta seksuaalisesta identiteetistäni.

Uskon - tai ainakin tahdon uskoa, että "homokortin" yleisyys johtunee useammin asian yleisestä vieraudesta ja tuntemattomuudesta, kuin varsinaisesta (tietoisesta ja/tai arvopohjaisesta) homofobiasta. Empiiriset kokemukseni ovat todenneet, että samalla tavalla joka sortin ihmisiä - niin hyviä kuin huonoja - löytyy niin heteroista, homoista, lesboista, biseksuaaleista kuin vaikka aseksuaaleista. On yleisinhimillinen piirre, että kaikki outo ja tuntematon huvittaa tai joskus jopa pelottaa. Se mitä ei ymmärrä, on arvaamatonta.

Kunhan eräistä nykyproosan kolmesta mestariteoksista, kirjoittajina mm. copy & paste, pääsen eroon, seuraavaksi vuorossa on antikvariaatista metsästämäni hiljattain edesmenneen Pentti Kourin omaelämänkerta Suomen omistaja ja elämäni muut roolit. Fiktiosta vuoroaan odottaa Gabriel García Márquezin sadan vuoden yksinäisyys.

Kiitoksia vastauksista, olen jostain syystä kulkenut silmät ummessa, enkä ollut huomannut solmuja kun tarvetta ei ole ollut. Myönnän, että oli hieman yksinkertainen kysymys, mutta kiitoksia kaikille vastanneille.

Yhdyn sikäli edellisiin mielipiteisiin, että palsta voisi kaivata tietynlaista "UKK"-osiota, missä tietoa kaipaavat ja ystävälliset informaatiota omaavat herrasmiehet voisivat kohdata.