Keikarin foorumi

Muuten ihan iskevän näköinen setti, mutta omasta mielestäni siinä on liikaa tuota ryppyä. Housut ja liivit kun ovat noin ryppyisiä, toinen saisi mielestäni olla vähän sileämpi, vaikkakin muuten ihan iskevä setti.

Vinyylin ja CD:n eroa voisi havainnollistaa seuraavalla kuvalla:



Digitalisoitu musiikki ei ole dynaamista, kuten ääni luonnossa on, vaan ääntä on pakattu siten, että osa taajuuksista on poistettu ja äänitaajuuksien vaihtelu on kuvan havainnollistamalla tavalla porrastettua. Porrasten tiheys tietysti riippuu digitalisoinnin tasosta - eli kuinka tiuhaan äänisignaali on porrastettu. CD-levy ei tosin vielä ole edes aivan mahdoton, mutta sen sijaan aikoinaan esim. iTunesissa myyty digitaalinen musiikki oli luokattoman huonolaatuista.

Vinyyli taas on analoginen tallenne, jossa kyseisenlaista porrastusta ei ole, joten musiikki on dynaamisempaa. Ero CD:n ja vinyylin välillä on tarpeeksi hyvällä äänentoistolla ihan helpostikin kuultavissa. Etenkin dynaamisessa musiikissa.

Teoriassa olisi mahdollista kasvattaa digitaalisenkin äänitteen tallennuslaatu vinyyliä lähemmäksi kasvattamalla porrastusväliä äärettömään. Toistaiseksi vastaavanlaista, esim. Blue-ray-levylle tallennettua musiikkia ei kuitenkaan ole saatavilla.


Lisäksi kuten mainittua, vinyylien kansitaide oli omaa luokkaansa. Tämän lisäksi vinyyli pakotti musiikintekijät tekemään levyistään enemmän draaman kaarta seuraavia ja ns. täytebiisit latistivat albumia huomattavasti. Vinyylissä kun oli kaksi alkua ja kaksi loppua levyn kääntyessä.


Tuskin edes paatunein hifisti tosin väittää etteikö CD:t ja etenkin mp3:set olisi käytännöllisempiä. Etenkin autossa ja liikkuessa. Kyllä itsekin lenkkeilen mp3-soittimen kera. Se ainoa oikea (tm) tapa nauttia musiikista itselleni kuitenkin on istua nojatuolissa vinyyliä hyvistä stereoista kuunnellen.


Omanlaisensa viehätyksensä vinyyleissä lisäksi tarjoaa juurikin niiden analogisuus. En minä kvartsikelloistakaan henkilökohtaisesti erityisesti perusta.

Seurue tässä taannoin Stockmannilla muutamaa päivää ennen kahjoja päiviä. Kaikilla seurueen miehillä oli taskuliinat. Pisti hymyilemään.

Asiallisen näköiset housut. Ei ehkä ihan se oma juttuni, mutta tyylikkäät ne silti on.

= Lean. Meidänkin firma suomessa noudattaa Leania (tai oikeastaan sanotaan näin että olemme juuri alkaneet ottamaan Lean perjaatteita käyttöön).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lean

"Lean ajattelu on saanut nimensä 1990-luvun myyntimenestyksestä, Womackin ja Jonesin kirjoittamasta kirjasta "The Machine That Changed the World : The Story of Lean Production". Kirja kertoo Toyotan menestyksestä, ja autoteollisuuden muutoksista kohti Lean-tuotantoa, ja esittelee 5 ydinkonseptia:"

Aivan, Lean on generisoitu versio Toyotan omasta tuotantotavasta (Toyota Production System), jonka Toyotan johto kehitti sodanjälkeisinä vuosikymmeninä japanissa. Malli on läheistä sukua mm. Just-in-Timelle/JIT:lle; suomalaisittan JOT (Juuri Oikeaan Tarpeeseen), myöskin lähtöisin Toyotan tehtailta.

Aika tiukka rajaus, joka mielestäni rajoittaa turhan paljon laadun määrittelyä. En nimittäin usko keskustelun jatkuessa löytävämme mitään absoluuttista laadun käsitettä vaan laatu on pääsääntöisesti melko subjektiivinen käsite. Esimerkiksi laatu tavaran (vaatteiden) tuottajan näkökulmasta on aivan eri asia kuin asiakkaan näkökulmasta. Asiakkaalle tyylin ja jämäkkyyden arvointi ovat ihan käyttökelpoisia parametrejä laadun arvioinnissa.

Ongelma, jota koitin korostaa, oli että tämä vaikutelma laadusta ei aina kerro laadusta itsestään. Tietysti jos tuote ei edes vaikuta laadukkaalta, harvemmin se laadukas myöskään on. Vertaisarvioilla ja muiden käyttökokemuksilla on tärkeä rooli erotettaessa oikea laatu pelkästä laadun vaikutelmasta. Esimerkiksi kauluspaidan pesun- ja kulumisen kestosta on mahdotonta sanoa paljoa pelkästään sitä hypistelemällä. Tietysti täysin laaduttoman tuotteen tässäkin voi erottaa.

Tätä on vaikea allekirjoittaa. Räätälin tekemä vaate voi olla todella laadukas, mutta ihan yhtä hyvin se voi olla varsin ala-arvoinenkin tuotos (tokihan maailmasta löytyy myös surkeita räätäleitä). Räätälin tekemisissä on kyse valmistustavoista enkä tiedä voidaanko erilaisten valmistustapojen välillä tehdä 1:1:n arvointia laadun osalta. Tehdastekoinen vaatekin voi olla erittäin laadukas. Räätälin työnä valmistettu vaate voi olla ylivoimainen laadultaan mikäli vaatteen istuvuus on keskeinen laadun arvioinnissa käytetty parametri.

Totta, tämän takia määrittelin itse laadun juuri "tarkoituksenmukaisuutena, kestävyytenä ja etenkin korkealaatuisina valmistusmateriaaleina sekä -tapoina". Räätäleitä on toki huonojakin, totta tuokin, kangasvalinnalla on myös ratkaiseva osa räätälinvaatteenkin laatua. Silti näen, että käsintehty on aina sen "ylimääräisen mailin" verran tehdastuotetta laadukkaampi, juuri siksi että näen valmistustapojen korkealaatuisuuden tärkeänä osana laatua.

Puhuttaessa vaatteiden laadusta tyyli on minusta keskeisessä roolissa. Traktoriin en haluaisi pukeutua.

En minäkään pukeutuisi traktoriin, totta. Tarkoitin lähinnä, että tyyli on vielä laatuakin subjektiivisempi käsite - eivätkä ne aina korreloi. Esimerkiksi jokin ei-klassinen vaatekappale voi olla varsin laadukas, mutta onko se välttämättä tyylikäs? Esimerkiksi itse en pidä suippokärkisiä jalkineita tyylikkäinä laisinkaan, mutta en epäile esimerkiksi hyvien italialaisvalmistajien laatua.

Tähän väliin on todettava, että itselle juostessa tärkeintä on se kenkien tarjoama sivuttaistuki. Pihtipolvista ja lättäjaloista johtuen jalat tuppaavat herkästi muljumaan sivuttaissuunnassa, joten jämpti kantapään sivuttaistuki, minkä hyvälaatuiset modernit lenkkarit tarjoavat, takaa juostessa nilkkojen yhteistyön vastaisuudessakin.

Olen itsekin kaivannut tuollaisia tutkimuksia, niitä on valitettavasti todella vähän. Kuuluisin juoksukenkiin liittyvä on Harvardin yliopiston Daniel Liebermanin tutkimus, www.barefootrunning.fas.harvard.edu .

En todella ole itsekään nähnyt varsinaisia tutkimuksia moderneista juoksukengistä. Uskoisin silti, että syy joidenkin jalkavammoihin ei todellakaan ole juoksukengät, vaan väärä juoksutyyli. Tietysti kantapäävaimennus voi korreloida jalkavammojen kanssa. Suoranaista kausaliteettia en silti asiassa mutu-perustaisella arvioinnilla näkisi. Samalla tavalla se väärä juoksutyyli rasittaa jalkoja ilman niitä pehmusteitakin. Etu-/keskijalalla maata pitäisi muutenkin ensin koskettaa, mihin lopputulokseen tuo viittaamasi tutkimus oli myös tullut. Kävellessä nuo ilmatyynyt pääsevät suoranaisesti loistamaan, mutta juostessakin ne vähentävät kantapäähän kohdistuvaa rasitusta. Ainakin mitä yhden lättäjalan empiirisistä kokemuksista voi mitään päätellä.


Alkaa mennä pahasti ohi aiheen. Mitä tulee juoksuharrastajien varsinaiseen tarpeeseen saada huippuunsa asti kehitettyjä juoksukenkiä, on tehtävä pieni huomautus. Emme ylipäätään elä "tarve-taloudessa" (need-based economy), vaan ennemminkin "halu-taloudessa". Loppujenlopuksi ihminen tarvitsee vain ruokaa, vettä, happea, ja kotosuomessa ehkä talvisin lämpimän paikan missä pakkanen ei vie henkeä. Kaikki muu menee halujen piiriin. Jonkin väheksyminen sen perusteella, että ihmiset vain haluavat jotain jota eivät varsinaisesti tarvitse jollakin objektiivisella mittapuulla mitattuna, menee omasta mielestäni hieman liian spartalaiseksi askeettisuudeksi.

Markkinointipanostuksista voisi keskustella tietysti pidempäänkin, mutta aivan täysin mustavalkoinen asia ei ole. Niken, Adidaksen yms. markkinointikoneistot eivät ole mikään kuluttajista itsenäinen aivopesuorganisaatio, joka ujuttaa markkinointiinsa subliminaalisia aivopesuviestejä. Kyse on pikemminkin kuluttajien ja markkinointikoneiston vuorovaikutuksesta. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että aivan jokainen tekninen muutos lenkkareissa ei aikaansaa hehkutettua käänteentekevää vaikutusta. Jollain sitä eroa pitää muihin lenkkareihin silti koittaa tehdä.