Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Wihtahousu - 04.01.15 - klo:21:29
-
Hyvää päivää,
Toistaiseki tyystin sormukseton mies kysyy neuvoa harkintansa tueksi.
Disclaimer: tiedän olevani turhamainen.
Vuoden sisään töissä (pienyrittäjänä) ei ole tulokset olleet huonoja.
On kehkeytynyt ajatus palkita itsensä sormuksella.
Kohdesormi on oikean käden keskisormi.
Oikea käsi siksikin, että vasen käsi nimettomineen on varattu muulle sormukselle tulevaisuudessa.
(Etusormi olisi liian huomiota herättävä.
Nimetöntä luultaisiin kreikkalaiskatolilaiseksi vihkisormukseksi.
Pikkurilli on... noh. Ei.)
Korostan, että en ole suinkaan hirttäytynyt ajatukseen sormuksesta saati sen materiaalista.
Sormukset ovat erityisen herkkä asia luterilaisessa kulttuurissamme.
Hyvä maku ennen kaikkea.
Asiaan.
Onko todellakin niin, että keltakultainen sormus olisi automaattisesti hyvän maun tuolla puolen?
Jos keltakulta jää lopulliseksti valinnaksi, sormus lienisi Kalevala korun Oulun sormus:
http://www.korukeisari.fi/product/582/oulun-sormus
Oulun sormus on vihkisormukseksi suunniteltu.
Pelkistetty muotoilu kestäisi aikaa.
Mutta.
Jos keltakulta on kirottu, niin värittömiä metallejahan piisaa.
Hopea ei tule kyseeseen - liian pehmeä metalli vailla arvostusta.
Valkokulta ei käy, koska rodium-pinnoite on altis kulumiselle.
Palladium olisi täten fiksu valinta - platinasta puhumattakaan.
Toisaalta platinasormuksia ei ole laajalti tarjolla nimenomaan ilman kivi-koristuksia.
Palladium-sormuksia puolestaan valmistetaan varsin pelkistettyinäkin malleina.
Onko siis keltakulta ehdottomasti pannassa?
Oletetaanko värittömästä metallista valmistetun sormuksen materiaali väistämättä hopeaksi, mikä sekin antaisi helposti vaikutelman huonosta tyylitajusta.
Työssäni kiertelen välillä asiakasyrityksissä; suhtaudun riittävällä vakavuudella tyylikysymyksiin.
(Merkki vaivannäöstä lienee tänne rekisteröityminenkin.)
Palaute saa olla sävyltään suoraakin.
Erittäin hyvää vuodenalkua kaikille!
Lainaus kirjoittaja KaunisJussin viestistä:
http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=149.msg1782#msg1782
"- Kultakorut miehillä: mikään maailmassa ei ole niin oksettava näky kuin mies, jolla on sormet ja ranteet täynnä merkonomin sormusta, kantasormusta, leijonavaakunasormusta ja ties mitä panssariketjuja ranteessa. Kaulassa yleensä jatkuu sama linja. Minulle tulee tällaisista miehistä aina mieleen ne, joilta äiti varoitti ostamasta käytettyä autoa. Kokonaisuuden kruunaa mao-kauluksinen musta kauluspaita ja viininpunainen pikkutakki, housuina mustat farkut tai suorat housut ja mieluiten bootsit jalassa."
PS. Housuni eivät ole valmistettu saunavihdoista. ;)
PPS. Pitkään himoamani kello löytyy jo ranteesta (ei rolle), jos keskustelu sattuisikin polveilemaan siihen suuntaan.
-
Mielipiteeni on, että jos miehellä on muu kuin vihkisormus, sen sopii olla nimenomaan härski eli Kike Elomaan mies -tyylinen.
-
Jos se unelmakello on kultainen, niin asustesormus totta kai samaa metallia.
-
Jos visio on vielä hakusessa, niin esim. Helsingin Union Designissa oli paljon erilaisia, vähän vähemmän vihkisormusmaisia. Uli Glaser yms tekee mielestäni ihan hyvin muuhunkin käyttöön sopivia, ja toki saa tilattua speksien mukaan sellaisen kuin haluaa (vaimolle tuli sellainen).
Itse ostin sieltä noin 3 vuotta sitten titaanisormuksen 30 mustalla timantilla, joka oli talon oman suunnittelijan yksittäiskappale ja vitriinissä ollut yksilö sattui sopimaan sormeen. Vaikka kuulostaa röyhkeältä, niin aika huomaamaton se lopulta on, ja kaikki lähempää katsoneet ovat toistaiseksi vaikuttaneet tykkäävän. Platinakin olisi käynyt, mutta titaani kestää ainakin käyttöä. Toki sekin naarmuuntuu kyllä käytössä himmeämmäksi, kuten kaikki muutkin helyt, joten alkukimallus kyllä lähtee.
-
Aloituspostaajan sijainti ei selviä, joten paha antaa vinkkejä - pitää kuitenkin mainita että Suomessa toimii yhä moniakin kultaseppiä jotka tekevät kyllä sellaisen sormuksen kuin haluat: ei siis tarvitse sikäli murehtia siitä että löytyykö materiaalista X tehtyjä sormuksia ilman timantteja vai ei: kyllä löytyy, jos teetät.
Kultasepät Andreasen (http://www.andreasen.fi/), sijaitsee Tampereella, saa varauksettomat kehuni. Hintataso kannattaa ehdottomasti tarkistaa, koska itse olen todennut kyseisen liikkeen huomattavasti halvemmaksi kuin ketjukultakauppaat, eli Timanttiset ja muut putiikit.
-
Vaikka itselläni ei muuta "korua" ole kuin rannekello, niin en silti kokonaan tyrmää sormusta. Tosin valintaan on syytä panostaa huolella. Mielestäni miehellä sen yhden sormuksen pitää olla jytäkän näköinen, mutta rajansa kaikella. Esimerkiksi Stanley Cup- sormukset ym. ampuvat pahasti yli. Tosin eipä niitä ole taidettu jokapäiväiseen käyttöön edes tarkoittaa.
Itse kallistun kuitenkin sille linjalle, että joku tarkoitus sillä olisi hyvä olla. Tästä syystä ei itselläni niitä ole. Jos olisin esim. rauhanturvaamisreissun heittänyt, niin silloin voisin vaikka isoa ns. pirunnyrkkiä pitääkin. Kuitenkin ehdottomasti hienoin ja hillityllä tavalla maskuliinisin sormus mitä olen nähnyt, on erään tutun poliisimiehen alipäällystösormus 90- luvun alusta. Mutta tuokin on siis sellainen sormus jonka kantaminen on pitänyt ansaita käymällä poliisin alipäällystökurssi aikoinaan. Mutta se on joka tapauksessa hieno. Isompi, painavampi, viimeistellympi ja maskuliinisempi kuin mikään muu tietämäni/näkemäni ammattisormus, mutta silti se ei ammu överiksi.
-
Kyllä tässä on se miehekkäin sormus [spoiler]http://img.yle.fi/uutiset/kulttuuri/article5677961.ece/ALTERNATES/w580/MUSTANAAMIO-FANIT-sormus[/spoiler]
-
Virkistävää lukea näitä vastauksia. :)
Quijote, tuo suosikkikello on terästä; jokapaikankronografi. Joskus tulevaisuudessa vois vaikka hankkia kultasen omega constellation "pie pan" -kellon pönötys-juhliin. (Two-tone rolexit jätän mielelläni kaupan hyllyyn.)
spjarv, painanpa vinkkisi mieleen. Mulle sopii ihan hyvin se, että koru saa käytössä rouheaa patinaa. Paitsi, jos se johtuisi esimerkiksi rodium-pinnoitteen irtoamisesta (valkokulta). Keltakulta olis siitä hyvä, että pinnan alta löytyy lisää - rumpujen pärinää - kultaa. Platinasormuksen ylivertaisuus olisi siinä, että korusta ei juurikaan irtoa ainesta, vaan materiaali vain muuttaa muotoaan: pitkäikäisyys.
Ari, hieno vinkki - materiaaleissa siis löytyy kuin löytyykin valinnanvaraa. Vantaalla asustan.
Tumppi$, olet viisailla jäljillä ajatuksessa, että sormuksella kaipaa taakseen tarkoituksen. Tein neljä vuotta sitten viheliäisen konkurssin ja siitä selvinneenä pirunnyrkkikin kävisi, jos pokeri kestäisi pirunnyrkkiä kantaa. Muutenkin vanha vihtahousu nyrkkeineen on mielikuva, jonka pohjalta luotu talismaani olisi suorastaan maaginen.
Arska, sorry mutta voisitko tarkentaa, mitä on härski Kike Elomaan mies -tyyli? :)
Ehkä Oulun sormus on sittenkin Se Sormus. Vaikka Kalevala korun taustatarina "muinaissuomalaisena" koruvalmistajana onkin markkinointihömppää, on siinäkin tiettyä houkuttelevaa juurevuutta. Toisaalta Kalevala on itsessään tarina teknologisen kehityksen tuomasta hyvinvoinnista, mikä kaltaistani nörttiä osaltaan kiehtoo.
Olisiko 4,5mm levyinen sormus riittävän hillitty keltakultaisenakin. Kuulemma se, että kellon ja sormuksen tulisi olla saman väristä metallia, ei enää nykyään ole täysin kiveen kirjoitettu sääntö. Oulun sormuksen pinta on ikään kuin hiekkapuhalletun kaltainen, mikä sekin vähentäisi turhaa bling blingiä.
Wolf, hankin ton sormuksen välittömästi sen jälkeen, kun hankin suden lemmikiksi. ;)
-
Joskus tulevaisuudessa vois vaikka hankkia kultasen omega constellation "pie pan" -kellon pönötys-juhliin.
Mikäli pönötysjuhlissa on niin tylsää että katse etsiytyy alituiseen omaan kelloon ajankulun etenemisen varmistamiseksi ja aikaisimman sallitun poistumishetken määrittämiseksi, niin huonomminkin voisi valita. Silmä nimittäin lepää siinä. Constellation Pie Pan on ehkäpä tyylikkäin vintagekello jonka tiedän, ja ainakin Omegoista hienoin. Mutta pönötyshärpäke se ei ole, päinvastoin, vaan on edukseen erityisesti kasuaaleissa seteissä ja on erinomainen arkikello. Itselläni on pie pan punakultaisena "plated" -kuorisena (eli ei kullattu, vaan ohut kultalevy) ja olen huomannut sen toimivan pikeepaitaseteistä tummaan pukuun asti.
Ellei sitten hanki siihen kultaista/kullattua metallista joustoranneketta. Mutta silloin ollaan astuttu jo hyvän maun ja ironian rajamaille lähemmäksi jälkimmäistä.
-
Wihtahousu: kyllä löytyy - Andreasenille voi myös soitella. Siellä on ihan erinomainen palvelu.
-
Kiitos, Ari, YV-vinkistäkin.
Ilahduttaa myös, miten laadukasta äidinkieltä täällä käytetään.
Kauniit mielet kirjoittavat kaunista kieltä kauniista asioista.
-
En suostu uskomaan, että keltakulta olisi koskaan out. Siitä on tehty parhaat korut ja sormukset jo vuosituhansia, ja tullaan tekemään vielä vuosituhansia eteenpäin. Voi toki olla, että juuri tällä hetkellä keltakulta ei ole muodissa, mutta täällähän ei pintamuodista perusteta muutenkaan :).
Itse ainakin toivon, että kun arkeologian ylioppilaat joskus nostavat maallisen tomumajani (tietenkin siitä valtavasta mausoleumista), niin sanotut opiskelijat joutuvat ainakin vähän aikaa miettimään, millä vuosikymmenellä elin ja vaikutin. Eksoottisemmat korut ovat turhan selkeä giveaway.
Itte olen noudattanut jostain oppimaani linjaa, että enintään kaksi sormusta saa olla, yksi per käsi, ja mielellään nimettömässä. Kerran on baarissa kysytty, että en kai ole ortodoksi; lopputulos oli toivottu kun totesin, etten ole.
-
Onko se jotenkin ortodokseihin liitettävää jos on vasemman ja oikean käden nimettömissä keltakultainen sormus?
-
^Ortodoksit pitävät kihla- ja vihkisormusta oikean käden nimettömässä.
-
^^Mm. saksalaiset myös.
-
^Ortodoksit pitävät kihla- ja vihkisormusta oikean käden nimettömässä.
Voi olla että pitää, enpä ole itse huomannut. Tarkoitatko suomalaisia Ort. Vai venäläisiä? Kaipa näissäkin asioissa on paikallisia eroja.
-
^Minä tunnen vain suomalaisia, muista en tiedä.
-
Monet Ortodoksit pitävät vihkisormusta oikean käden nimettömässä. Pitää paikkansa. Miksi? Jaa-a. Mielestäni myös Norjassa pidetään oikean käden nimettömässä, vaikka eivät kaikki Ortodokseja olekaan.
In Germany the ring is worn on the left hand while engaged, but moved to the right hand when married. In Poland and Turkey, the engagement ring and wedding band are traditionally worn on the right hand but modern practice varies considerably.
-
lopputulos oli toivottu kun totesin, etten ole.
Tyylikkäästi leuhkittu!