Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: Ville - 09.09.14 - klo:19:19
-
Huvittakaa minua osallistumalla tähän enimmäkseen hassuun ketjuun.
Mielestäni seuraavat suomalaiset miehet täyttävät dandyn eteerisen määritelmän, mutta on paha sanoa panisivatko he pahakseen nimitystä, ja onko koko aiheella mitään väliä Suomessa. En ole kuitenkaan saanut aihetta pois ajatuksistani, joten vaivaan teitä sillä.
Vanhaa kaavaa seuraten dandy on kaupunkihiiri, mahdottoman tarkka asustaan, kovin hienosteleva kiinnostuksen kohteiltaan ja tärkeimpänä hänessä on sitä jotakin. Tälle jollekin ei voi antaa nimeä tai määritelmää, mutta kerran sen kohdattuaan asian tunnistaa kyllä. Je ne sais quoi ja näin edelleen. Jospa karisma tai olemus olisi paras sana. En usko dandy-hahmon olevan välttämättä täydellinen tietokirjaesimerkki klassisesta miesten tyylistä, mutta aikansa asua hänen täytyy seurata, kuten d'Aurevilly muutama sata vuotta sitten huomasi.
- Erkki Toivanen
- Olavi Paavolainen
- Jorma Uotinen
Mielelläni lukisin myös muita ehdotuksia suomalaisten dandyjen kaanoniin.
-
Hauska aihe enkä pysty vastaamaan ketkä varmasti olisivat.
Mutta jotenkin en osaisi luonnehtia Uotista tuohon joukkoon.
Kyllä karismaa varmaankin on mutta enämmän antaa käyttäymisellään
sellaisen julkisuushakuisen kuvan vaikkei tarvitsisi.
Siis ei ole sellainen miltä näyttää vaan näyttää siltä jotta saisi
erikoisen ja yksilöllisen henkilön leiman.
Kuitenkin mies on sellainen ettei tarvitsisi näytellä mitään.
Siksi harmi, että mielestäni näyttää näyttelevän.
-
Tarjoan peliin ajoneuvos Jussi Hallia. Miehen televisioon luoma autoja rakastava mediahahmo oireilee mielestäni otolliseen suuntaan. Saanko diagnoosilleni vahvistusta?
-
Olen tavannut Hallin, enkä anna diagnoosille vahvistusta.
Sen sijaan voisin jakaa Paavolaista kansalle:
(http://www.panurajala.fi/wp-content/uploads/2014/02/Olavi-Paavolainen-1929.jpg)
(http://www.kansallisbiografia.fi/img/large/0481806.jpg)
(http://www.kansallisbiografia.fi/img/large/0481809.jpg)
(http://www.kansallisbiografia.fi/img/large/0481804.jpg)
Todennäköisesti taiteilijoiden puolelta löytyisi otollisia dandyjä, mutta en tunne suomalaisia taiteilijoita niin hyvin kuin soisi.
Jotenkin olen kahden vaiheilla Matti Klingen suhteen, sillä hänellä on töykeän miehen maine. Tämä ei sovi dandyn pirtaan, sillä hänen tulisi Beau Brummellin lailla olla ihmisjoukoissa kuin kotonaan. Ei nyt välttämättä bileiden keskipiste, mutta aina valmis viihdyttämään.
-
Edesmennyt juristilegenda Matti Wuori oli aika dandymainen hahmo. Wuori omisti tarinoiden mukaan useita satoja solmioita, poltti valtavia määriä havannasikareita ja oli tunnettu piirit hyvin tuntevana kosmopoliittina.
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1101980248345.jpeg)
-
Tosiaan, Wuori voisi sopia mainiosti. Samalla mieleeni nousi eräs Kari S. Tikka, joka oli lukemani perusteella melkoinen boheemi. En sitten tiedä, elikö hän tyylikkäästi myös asusta toiseen.
(http://static.iltalehti.fi/uutiset/4649099_503_uu.jpg)
-
Tosiaan, Wuori voisi sopia mainiosti. Samalla mieleeni nousi eräs Kari S. Tikka, joka oli lukemani perusteella melkoinen boheemi. En sitten tiedä, elikö hän tyylikkäästi myös asusta toiseen.
(http://static.iltalehti.fi/uutiset/4649099_503_uu.jpg)
^ kaupunkihiiri-määritelmä ainakin istuu Tikkaan aika hyvin, ja hänellä oli dandylle sopivasti harrastuksena baletin seuraaminen ja taiteen keräily. Muistaakseni professori kertoi haastattelussa käyneensä "kesämökkisaarellaan" Manhattanilla useammin kuin Lauttasaaressa.
-
(http://mb.cision.com/Public/MigratedWpy/81053/648767/9022554e3e1a60c3_org.jpg)
Mites 80-luvun Jukka Keitele?
-
Ylen arkistossa olen nähnyt Keiteleen esiintymistä, hän voisi kyllä löytää itsensä dandyn pallilta hyvinkin, jopa itserakkautta ja -hemmottelun halua on löytynyt. Pyysin häneltä vuosia sitten haastattelua Keikariin, mutta mies ei innostunut.
-
Henry Parland (1908-1930), 22-vuotiaana tuhkarokkoon kuollut runolija/kirjailija. Parlandilla meni 1920-luvun lopun Helsingissä elostellessa vähän turhan lujaa ja perhe lähetti hänet Liettuan pääkaupunkiin Kaunasiin rauhoittumaan.
(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a3/Henry_Parland.jpg)
(http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135249448188.jpeg)
-
Wuoren kanssa aikoinaan asioineena sanoisin, että ei kovin dandy kyllä ollut, vaikka sivistynyt ja mukava mies toki. Klingen kanssa illastaneena hänet puolestaan kyllä jonkintason dandyksi laskisin. Töykeydestä ei tietoakaan, hyvä seuramies. Mahdollisen töykeyden kohteeksi joutuneet lienevät ansainneet kohtelunsa.
-
Esa Saarinen?
-
Laittaisin Esa Saarisen tuohon samaan gategoriaan kuin Jorma Uotinen on mielestäni.
Näyttää näyttelevän.
-
Esasta nyt ei ota Erkkikään selvää, mutta hän karsiutuu jo asun perusteella: jos Matti Meikäläinen kääntyy kadulla katsomaan perääsi, kokonaisuus on liian huomiota herättävä.
-
Esasta ei löydy dandylta mielestäni vaadittavaa hekumallisen dekadenssin häivähdystä. Eikä arroganssistakaan löydy todisteita.
-
Ei arroganssia, ja luotettavan tahon (Esa itse) mukaan aika persoonallinen vaatekaappikin on koottu alkujaan vaimon aloitteesta. Näyttävä persoona, mutta ei dandy.
-
(https://farm8.staticflickr.com/7429/9738601300_067b708019.jpg)
"Se jokin" on mielestäni tärkein tekijä.
Jos voit kuvitella henkilön päähän silinterin ja käteen hopeanuppisen kävelykepin, ja hänet hoipertelemassa aamuyön tunteina, yhä säilyttäen tyylinsä...
Firmassamme on yksi haalarimies, jolla on enemmän arroganssia ja tyyliä vaikka työkalu olalla kävellessään, kuin monella kravattisolmun viimeistelijällä.
Dandy hän ei kuitenkaan ole, sillä pukeutuminen puuttuu.
-
Olen kauan pohdiskellut, olisiko Björn Wahlroos sopiva dandyn arvonimen saaja. Tyyli, elämäntyyli, karisma, olemus, sulavuus ja karkeuden puute ovat vahvasti läsnä, vaikka miehen kanssa olisi eri mieltä kaikesta.
Vaatteethan eivät tee kenestäkään dandyä, mutta on vaikea kuvitella dandy-hahmoa lippalakissa tai camo-housuissa. Samoin on vaikea kuvitella häntä taiten puettuna, mutta törkysuisena, rasistisena, karkeana tai aggressiivisena. Juuri määrittelyn vaikeus tekee tästä koko oudosta ilmiöstä niin kiehtovaa. Eihän tällä lopulta ole juuri mitään merkitystä juuri mihinkään, mutta tällaisia aiheita mietiskelen.
-
Täsmällistä määrittelyä pakenevien asioiden pohtiminen on mainiota aivojumppaa.
Mielestäni nimenomaan dandy jos kuka toimittaa vaikka lippalakissa tai camo-housuissa, karisma antaa vapausasteita.
Business-maailmaa ja politiikkaa kun pohdiskelee niin vaivatta tulee mieleen Nallen lisäksi muutama muukin henkilö joiden pukeutuminen ja olemus olisi vähän sinne päin mutta kieli keskellä suuta luotu ja ylläpidetty imago on liian siloinen ja särmätön noustakseen dandy-levelille. Miten tuon termin kukakin ymmärtää mutta dandy-sanasta itselleni tulee mieleen huolellisesti pukeutuva mutta samalla sääntöjä harkiten rikkova särmikäs henkilö jonka ympärillä leijuu aavistus hedonistisesta turmeltuneisuudesta.
-
(http://www.olivialehti.fi/jutut/files/2014/02/carl-haglund.jpg) (http://www.olivialehti.fi/jutut/puolustusministeri-carl-haglund-omistan-sata-taskuliinaa/)
Uutta nimeä kehiin kun Hagis tykittää. Kyllä alla olevan tekstin perusteella voi ainakin harkita dandyn arvonimeä.
Puolustusministeri Carl Haglund kertoo huhtikuun Olivian Intohimoni-palstalla suhteestaan pukeutumiseen. Hän omistaa noin sata taskuliinaa ja satoja solmioita. Niille hän on rakentanut oman walk-in-closetin.
”Illalla, kun lapset ovat nukahtaneet, valitsen seuraavan päivän asukokonaisuuden. Virallisiin tilaisuuksiin kuuluvat tumma puku ja hillityt yksityiskohdat. Koulukäynnille sopii rennompi look: irtotakki, puuvillahousut ja ruskeat kengät.
Viimeistelen asun yksityiskohdilla. Esteetikkona en siedä, jos jokin elementti rikkoo tyylin. Taskuliina, kravatti ja kalvosinnapit tekevät asusta kokonaisen. Tummanharmaa puku piristyy, kun kaikissa yksityiskohdissa on esimerkiksi ripaus punaista. Kun kymmenen vuotta sitten aloin käyttää taskuliinaa, olin ainoa. Nyt lähes kaikki tuttuni käyttävät liinaa.
Olen rakentanut kotiini walk-in-closetin, jossa pukuni riippuvat siististi kahdessa rivissä, paidat värijärjestyksessä ja kengät telineissään. Skragoja on esillä toistasataa ja laatikkojen kätköissä tuplat lisää. Säästän kravatteja, jotka eivät ole malliltaan juuri nyt muodikkaita, mutta jotka ovat laadukkaita ja joiden kuosista pidän. Taskuliinoja on satakunta. Silmälaseja en vaihtele, koska olen julkinen henkilö ja haluan antaa itsestäni selkeän kuvan. Liika vaihtelu voisi hämmentää.”