Keikarin foorumi
Keikari => Kaunis elämä => Aiheen aloitti: Ernst, Max Ernst - 15.12.12 - klo:13:05
-
Vanha uskollinen Sonyn "erilliscombo"-tornilaiteisto jostain 80-luvulta on alkanut kuulostaa hieman vaatimattomalta, kun musiikkimaku on alkanut painottua lähes ainoastaan klassiseen musiikkiin. Jonkinlainen laitteiston päivitys alkaa olla milessä yhä useammin. En vain jaksaisi millään alkaa selvittelemään kaikkia markkinoilla nykyisin olevia vaihtoehtoja, 2.0, 2.1, 3.1, 5.1, 7.1 jne., multimedialaitteet, kotiteatterilaitteistot, surroundit, yms.
Arvostaisin suuresti, jos joku tai jotkut klassisen musiikin kuuntelijat, jotka ovat tyytyväisä laitteistoonsa, voisivat hieman kuvailla omia virityksiään ja vaikkapa hieman eritellä niiden hyviä ja huonoja puolia.
Aivan peruskysymyksenä esim.: kannattaako edelleen pitäytyä stereossa vai onko monikanavalaitteista jotain iloa klassisen kuuntelussa?
-
Stereo (2.0) on ainoa oikea musiikin kuuntelemiseen. Monikanavavehkeet voi jättää elokuvien katselemiseen.
Olen kokenut seuraavan foorumin hyödyllisenä. Kannattaa varoa kuitenkin mopon karkaamista.
http://www.hifiharrastajat.org/foorumi/forum.php
-
Itsellä käytössä genelec 2.1 (8020 ja 7050 subipäässä) hinta siellä 1300e tietämillä.
Kotipuolessa olohuoneessa 8040 stereo.
Monikanavalle ei.
-
Meinaatteko tosissanne, että aktiivimonitorit olisivat musiikin kuunteluun miellyttävät?
Stereovahvistimissa on vähän sama ongelma kuin CD-soittimissa, eli halvemmaksi tulee osta laite, jossa on enemmän kanavia tai joka toistaa myös DVD:t. Näistä seuraa sitten omat ongelmansa kuten vaikkapa soittimen hitaampi toiminta. Monikanavatallenteet taitaa rajoittua harvinaisiin SACD:ihin, joita ilmeisesti klassisen puolella kuitenkin julkaistaan. Rockin puolella ne tietenkin ovat uudelleen masteroituja ja tilavaikutelma rakennettu tyhjästä miksaajan mieltymysten perusteella joten ne kannattaa unohtaa.
-
Stereo (2.0) on ainoa oikea musiikin kuuntelemiseen. Monikanavavehkeet voi jättää elokuvien katselemiseen.
Olen kokenut seuraavan foorumin hyödyllisenä. Kannattaa varoa kuitenkin mopon karkaamista.
http://www.hifiharrastajat.org/foorumi/forum.php
Tämän voin allekirjoittaa täysin.. Oikeasti loistava soitin ja YHDET huippulaadukkaat isot musikaaliset kajarit ja thats it... Tuohon yhtälöön jos lisää esim. subbarin, on lopputulos sama kuin laittaisi kokista huippuviskin sekaan.
-
Kuunteluympäristö lienee Ernstillä olohuone. Tällöin Geneistä pienimmät eivät riitä. Vähintään 8040:aa siis kehiin. Noissa on ihan mukavahko alatoisto jo. Noita huonekorjattuja mallejakin kannattaa pohtia, välillä tympii kun tasainen kaiutin ei betonikuutiossa pääse oikeuksiinsa...
Itsellä kyseinen 8020/7050 setti tietokonekaiuttimina. Metrin päästä 8040 olisi jo aika överi, ja subbari toistaa vielä oktaavin alemmas.
Kämppiksellä on 8030-pari ja ajoittain kannan subipöntön sinne. Viimeksi Sibeliuksen synttäreillä.
-
Meinaatteko tosissanne, että aktiivimonitorit olisivat musiikin kuunteluun miellyttävät?
Stereovahvistimissa on vähän sama ongelma kuin CD-soittimissa, eli halvemmaksi tulee osta laite, jossa on enemmän kanavia tai joka toistaa myös DVD:t. Näistä seuraa sitten omat ongelmansa kuten vaikkapa soittimen hitaampi toiminta. Monikanavatallenteet taitaa rajoittua harvinaisiin SACD:ihin, joita ilmeisesti klassisen puolella kuitenkin julkaistaan. Rockin puolella ne tietenkin ovat uudelleen masteroituja ja tilavaikutelma rakennettu tyhjästä miksaajan mieltymysten perusteella joten ne kannattaa unohtaa.
Ainakin minä meinaan.. Oletko koskaan kuullut B&O:n BeoLab Pentoja yhdistettynä esim. B&O:n 9000- sarjan laitteisiin?
-
^En ole kuullut mutta yleisellä tasolla, lähes aina todetaan, että aktiivimonitorien toisto ei ole korvalle sieltä miellyttävästä päästä. Tiesit kyllä varsin hyvin, että nuo B&O:t eivät ole ns. monitorikaiuttimet. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin nimimerkki on palanut sen verran vahvasti mieleeni, että minusta et kinastelukumppania nyt saa.
-
Vanha uskollinen Sonyn "erilliscombo"-tornilaiteisto jostain 80-luvulta on alkanut kuulostaa hieman vaatimattomalta, kun musiikkimaku on alkanut painottua lähes ainoastaan klassiseen musiikkiin. Jonkinlainen laitteiston päivitys alkaa olla milessä yhä useammin. En vain jaksaisi millään alkaa selvittelemään kaikkia markkinoilla nykyisin olevia vaihtoehtoja, 2.0, 2.1, 3.1, 5.1, 7.1 jne., multimedialaitteet, kotiteatterilaitteistot, surroundit, yms.
Arvostaisin suuresti, jos joku tai jotkut klassisen musiikin kuuntelijat, jotka ovat tyytyväisä laitteistoonsa, voisivat hieman kuvailla omia virityksiään ja vaikkapa hieman eritellä niiden hyviä ja huonoja puolia.
Aivan peruskysymyksenä esim.: kannattaako edelleen pitäytyä stereossa vai onko monikanavalaitteista jotain iloa klassisen kuuntelussa?
Paljon on aikoinaan puhuttu ja huhuttu, että nimenomaan nuo minullakin olevat Bang & Olufsenin BeoLab Pentat olisivat viritetty aivan erityisesti juuri klassiselle musiikille ja jazzille.. Tai siis erityisesti niitä silmällä pitäen. Klassisen musiikin osalta en osaa omakohtaisesti varmaksi sanoa, koska en ole perehtynyt klassiseen musiikkiin enkä sitä täten ole kuunnellut, mutta ainakin jazzin osalta uskallan allekirjoittaa tuon huhun/väitteen täysin. Joten tuskinpa tuo pelkkää huhupuhetta on klassisenkaan musiikin kohdalla.
Jos laitteiden aito ajattomuus, tyylikkyys, toimivuus, huollettavuus, sekä niiden arvon säilyminen ja jopa sen kasvu ovat yhtään lähellä sydäntä, tietenkään unohtamatta suorastaan uskomattoman analyyttistä ja täysin verhotonta musiikintoistoa, on B&O:n BeoCenter 9000-sarjan soittimet+Pentat vastaus. Pentoja on valmistettu niin aktiiveina (BeoLab Penta) kuin myös passiiveina. (BeoVox Penta) On oikeastaan ihan sama kummatko valitsee, sillä nuo 9000- sarjan soittimet kätkevät sisäänsä melkoisen vahvistimen.
EDIT: Haa! Muistin väärin.. Prkl. Eli kylläpä muuten vahvistin löytyy myös Beocenter 9300:sta. Se oli RIAA- korjain/vahvistin levaria varten joka tuosta mallista siis puuttuu.
-
^^Ilmeisesti juuri se suora toistokäyrä ja toisaalta olen ymmärtänyt noiden olevan herkempiä huonolle sijoittelulle. En minäkään varsinainen kultakorva ole mutta monitorikaiuttimia ei noin lähtökohtaisesti ole tehty niinkään musiikin kuunteluun kuin sen tekemiseen. Miellyttävyys tai hyvältä kuulostaminen ei aina kai kulje ihan käsi kädessä toiston puhtauden kanssa. Tuskin muuten kukaan käyttäisi hifilaitteistoissaan kalliita putkivahvistimia, jotka värittävät ääntä perusteellisesti mutta tekevät siitä lämpimän ja jotenkin pehmeämmän kuuloisen.
-
^En ole kuullut mutta yleisellä tasolla, lähes aina todetaan, että aktiivimonitorien toisto ei ole korvalle sieltä miellyttävästä päästä. Tiesit kyllä varsin hyvin, että nuo B&O:t eivät ole ns. monitorikaiuttimet. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin nimimerkki on palanut sen verran vahvasti mieleeni, että minusta et kinastelukumppania nyt saa.
Pois se minusta, että haluaisin kinastella kenenkään kanssa. Ei, siitä ei ole tosiaankaan kyse. Otan kantaa vain sellaisiin aiheisiin joista väitän tietävänikin jotain. Sori vaan, että satuttiin samaan keskusteluun taas. Juu, ei ole Pentat monitorit, ei. (onneksi) Ymmärsin luetun siis väärin.
-
Kannattaa myös pyytää ne kaiuttimet koekuunteluun kotiin, koska huone voi radikaalisti muuttaa ainakin bassotoistoa. Myös budjetti olisi hyvä varmaan kertoa, jos meinaa saada järkeviä neuvoja. Itse päädyin muutama vuosi sitten Aurelian kaiuttimiin, esim. Amphionien ja Genelecien diskanttitoisto ("ns. puhtaus") riipi omaa korvaa, eli makuasioita nämä ovat.
-
Tuo kotona kuuntelu on hyvä ajatus.
Opiskelukaverin kanssa aikoinaan noudettiin liikkeistä kuutisen paria esivalittuja hyllykaiuttimia ja kuunneltiin niitä sitten vuoron perään erilaisilla testikappaleilla ja musiikkilajeilla. Lopulta erottui aika helpostikin kaksi suosikkia, joista sitten toinen valikoitui matalemmalle ulottuvan toistonsa ansiosta.
Melkoinen urakka tietysti niitä useampia raahailla, mutta maksaa kyllä vaivan, jos aikoo hieman enemmän sijoittaa. Kuitenkin parhaimmillaan hyvinkin pitkäikäisiä hankintoja.
-
Arvostaisin suuresti, jos joku tai jotkut klassisen musiikin kuuntelijat, jotka ovat tyytyväisä laitteistoonsa, voisivat hieman kuvailla omia virityksiään ja vaikkapa hieman eritellä niiden hyviä ja huonoja puolia.
Erittäin hyviä neuvoja ilmassa. Suosittelen myös ehdottomasti pitäytymään stereossa ja koekuuntelemaan settiä kotona. Mielestäni setin valinnassa ei ole kuitenkaan suurin kysymys siinä, mitä kuuntelee. Hyvässä setissä laadukas levy soi hyvin. Oli se sitten klassista tai poppia.
Henkilökohtaisesti en voi suosittella aktiivikaiuttimia varsinkaan klassisen musiikin kuunteluun. Toki järjestelmä on helppo ja tuottaa säällisen soinnin erittäin pienellä vaivalla. Mielestäni toistosta puuttuu auktoriteettia ja helppoutta. Sointi on usein kylläkin tarkkaa, mutta hyvinkin latteaa ja väkinäistä. Ja kyllä Tumppi, myös Pentat on tutut ja muutaman kuukauden kuuntelussakin olleet. Ei lämmittänyt. Mutta kuten aiemmista viesteistä ilmenee, on myös tyytyväisiä aktiivi-ihmisiä, joten jos mahdollisuus on, kannattanee myös aktiivikaiuttimet ottaa kotiin testikierrokselle. Toiminee varmasti loistavasti esimerkiksi television kaiuttimina tai työhuoneessa.
Oma opiskelijaviritys: liuskekiviset Fischer & Fischerit (SN 160) ja vahvistimena pumppaa NADi (L54). Hyvänä puolena: tarkkuus, dynaamisuus, hyvä stereokuva ja kontrolli. Lisäksi kivipaasia on ihan kiva myös katsella. Huonona puolena: hienoinen korostus keskialueella, pieni laimeus nykyisessä, avarassa pohjaratkaisussa. Tai sitten vaan haluan kuulla päivitystarpeen.
-
Oma settini on jo pian parikymmenvuotiaat NAD 3100 -vahvistin, Yamahan cd-soitin ja keskikokoiset Dalin 102 -kaksitiekaiuttimet, joihin olen kaikkiin edelleen erittäin tyytyväinen.
Aluksi käytössä oli pienitehoisempi, 2x20W -vahvistin, mutta juuri klassisen musiikin suurella dynamiikalla tuli helposti esille tehokkaamman vahvistimen edut. Patarummun iskut yms. toistuivat selvästi luonnollisemmin myös pienemmillä kuunteluvoimakkuuksilla.
Jos nyt olisin hankkimassa laitteita musiikin kuunteluun, uskoisin että päätyisin pitkälti samanlaiseen ratkaisuun nykylaittein. Riittävän isot (alhaalle toistavat) kaksitiekaiuttimet jalustoille, cd-soitin ja suht tehokas stereovahvistin.
-
Arvostaisin suuresti, jos joku tai jotkut klassisen musiikin kuuntelijat, jotka ovat tyytyväisä laitteistoonsa, voisivat hieman kuvailla omia virityksiään ja vaikkapa hieman eritellä niiden hyviä ja huonoja puolia.
Erittäin hyviä neuvoja ilmassa. Suosittelen myös ehdottomasti pitäytymään stereossa ja koekuuntelemaan settiä kotona. Mielestäni setin valinnassa ei ole kuitenkaan suurin kysymys siinä, mitä kuuntelee. Hyvässä setissä laadukas levy soi hyvin. Oli se sitten klassista tai poppia.
Henkilökohtaisesti en voi suosittella aktiivikaiuttimia varsinkaan klassisen musiikin kuunteluun. Toki järjestelmä on helppo ja tuottaa säällisen soinnin erittäin pienellä vaivalla. Mielestäni toistosta puuttuu auktoriteettia ja helppoutta. Sointi on usein kylläkin tarkkaa, mutta hyvinkin latteaa ja väkinäistä. Ja kyllä Tumppi, myös Pentat on tutut ja muutaman kuukauden kuuntelussakin olleet. Ei lämmittänyt. Mutta kuten aiemmista viesteistä ilmenee, on myös tyytyväisiä aktiivi-ihmisiä, joten jos mahdollisuus on, kannattanee myös aktiivikaiuttimet ottaa kotiin testikierrokselle. Toiminee varmasti loistavasti esimerkiksi television kaiuttimina tai työhuoneessa.
Oma opiskelijaviritys: liuskekiviset Fischer & Fischerit (SN 160) ja vahvistimena pumppaa NADi (L54). Hyvänä puolena: tarkkuus, dynaamisuus, hyvä stereokuva ja kontrolli. Lisäksi kivipaasia on ihan kiva myös katsella. Huonona puolena: hienoinen korostus keskialueella, pieni laimeus nykyisessä, avarassa pohjaratkaisussa. Tai sitten vaan haluan kuulla päivitystarpeen.
Tuota, nyt on kyllä pakko kysyä että mikähän soitin mahtoi olla Pentoissa tuolloin kiinni? Ja oletko varma että ko. yksilöt olivat 100%:sti tikissään? Ei nimittäin millään pahalla, mutta jos mainitsemasi "opiskelijaviritys" lämmittää sinua Pentoja enemmän (siis äänenlaadullisesti, ei tunnearvonsa puolesta) niin jokin mättää nyt tässä yhtälössä..?
-
Erno olet mielestäni sen tyylinen herra, että jokin B&O tyylinen sliikki, tyylikäs mutta soiva ratkaisu toimisi. Jos tämä menee täysin ohi, niin sitten Geneleciä tai Amphionia.
-
Tuota, nyt on kyllä pakko kysyä että mikähän soitin mahtoi olla Pentoissa tuolloin kiinni? Ja oletko varma että ko. yksilöt olivat 100%:sti tikissään? Ei nimittäin millään pahalla, mutta jos mainitsemasi "opiskelijaviritys" lämmittää sinua Pentoja enemmän (siis äänenlaadullisesti, ei tunnearvonsa puolesta) niin jokin mättää nyt tässä yhtälössä..?
Beosystem 5000.
-
Minulla on kymmenisen vuotta vanhat Amphion Argonit, joita uskallan suositella. Pienempään tilaan Gradient Prelude on mielestäni vielä parempi.
edit: en tiedä tehdäänkö noita Preludeja enää.
-
Magnepan !
Sen jälkeen ei ole paluuta "pönttöihin". Ei riitä superlatiivit kuvaamaan, joten sanon vaan, että menkäähän demoamaan.
-
Magnepan !
Sen jälkeen ei ole paluuta "pönttöihin". Ei riitä superlatiivit kuvaamaan, joten sanon vaan, että menkäähän demoamaan.
Staatit on kyllä kivat.
-
Eikös tämä ole kovin subjektiivinen asia, joten koekuuntelu (mieluiten kotona) on ainoa vaihtoehto. Käsittääkseni Genelecit ovat pääsääntöisesti studiomonitoreita joiden tehtävänä on toistaa musiikki mahdolisimman tarkasti/kliinisesti mikä ei kaikkien korvaan sovi.
-
^Mulla ei ole mistä vääntää. Vahvarissa on pelkkä volyymisäädin ;-)
-
^Mulla ei ole mistä vääntää. Vahvarissa on pelkkä volyymisäädin ;-)
Kuten myös. Laite on muutenkin pelkistetty. Ulkonäkö oli tärkeässä osassa ostopäätöstä, sillä haluan asuntooni mahdollisimman vähän esineitä jolloin ne vähät pitää olla mahdollisimman hyvännäköisiä. Vahvistin ja CD-soitin on Denseniltä:
(http://densen.dk/uploads/images//b110_5.jpg)
(http://densen.dk/uploads/images//b410_2.jpg)
Tietokoneelta tulevan äänen digitaali-analogimuunnin (DAC) on piilossa kaapin alla, joten ulkonäöllä ollut näin merkitystä. Vinyylisoitin onkin sitten päivitysuhan alla. Kaittuimina toimii System Audio XP30, jotka ovat hieman alakynnessä muuhun laitteistoon nähden. Olivat tosin ostohetkellä laitteiston paras osa. Tällöin vahvarina toimi 70-luvun alun Tandberg ja BeoGram CDX, jotka hajosivat lähes samanaikaisesti. Yritin selvittää, josko jälkimmäistä saisi korjattua, mutta ei kuulemma saa enää varaosia. Sinänsä äänenlaadullisesti menetys ei ollut suuri, tuon DAC oli vain 14 bittinen, vaikka CD:n ääni on 16 bittistä.
-
^En ole kuullut mutta yleisellä tasolla, lähes aina todetaan, että aktiivimonitorien toisto ei ole korvalle sieltä miellyttävästä päästä.
Mikä tähän on syynä?
Mun 0,02 €:
Studiomonitorit on suunniteltu käytettäväksi lähellä kuulijaa. Studiossa seinät eivät kaiu vaan imevät ääntä ja saattaa siellä olla "himmeleitä" demppaamassa alhaisia taajuuksia. Niinpä ei ole väliä millaista epäsuoraa ääntä kaiutin puhaltaisi kaikuvassa huoneessa. Studiossa kuunnellaan myös kompressoimatonta ääntä, ja kaiuttimen täytyy siis toistaa paljon kovia impulsseja puhtaasti. Studiossa pyörii rokkikukkoja yms ja monitorin on siis syytä kestää kovempaakin elämää. Studiossa pyritään rakentamaan soundi, joka kuulostaa hyvältä paitsi high end -kamoilla kuunteluhuoneessa, myös autossa, pienestä matkaradiosta jne.
Olohuoneessa saatetaan istua monen metrin päässä äänilähteestä. Kotona seinät, lattia ja katto kaikuvat. Matalien taajuuksien heijastukset saattavat kuuntelupaikasta riippuen kumota tai vahvistaa suoraa ääntä. Ääni on käytännössä aina puristettua, ja impulssit pehmeämpiä, joten samaa tarvetta tiukkojen impulssien kestoon ei ole. Tarkoitus on nauttia musiikista, ei esim. etsiä äänityksen tai miksauksen virheitä.
Eiköhän kaikki kaiuttimet suunnitella laajaan ja tasaiseen taajuusvasteeseen, matalaan säröön, puhtaaseen vaiheeseen ... annetulla budjetilla. Studiomonitorin suunnittelussa painoa saattavat saada seikat, jotka eivät ole niin tarpeen kotona, ja liian vähän arvoa seikat, jotka ovat tarpeen kotona.
-
^Hier hier! Aktiiviset studiokaiuttimet itselläni ovat makuuhuoneessa. Suortoistokäyräinen studiokaiutin sopii, kuten sen toinen nimi, lähikenttämonitori kertoo, noin 1,5-2 m kuunteluetäisyydelle. Sitä kauempana huoneen heijastukset ja akustiset ominaisuudet haittaavat kuuntelua, ainakin tavanomaisessa asinhuoneessa. Äänitteet on myös suunniteltu tavanomaiselle toistolaitteistolle, joten studiokaiuttimet eivät ole tavanomaiseen olohuonekuunteluun yleensä paras vaihtoehto. Jos seuraa hifi-foorumeita, voi bongata muitakin syitä, miksi parhaissakaan high-end laitteissa ei käytetä "koortamattomia aktiivikaiuttimia". (Sinänsähän kaiuttimen aktiivisuus ei itsessään tarkoita, että se olisi kaiuttimeen sijoitetun vahvistinyksikän vuoksi erityisen "korostmaton". Korostamattomuutta kai pidetään sen sijaan studiomonitoreissa hyvänä ominaisuutena, jotta äänitteen ominaisuudet voidaan säätää halutunlaisiksi. Äänitteet harvoit tehdään "korostamattomiksi", pänvastoin. Tämä on tietenkin ääniteteollisuudelta ikäva ja valitettavan ylieinen tapa. Jos sellainen äänite toistetaan äänitettä muuntamattomalla laitteistolla kuuluvat äänitteen korostukset yleensä juuri päinvastoin korostuneena kuin on tarkoitettu. )
Kondalle kiitos, otan tuon Beosystemin suosittelun kohteliaisuuteena. Vanhempia melleja voisin ajatellakin, valitetttavsti nykyisissä muotoilu on mennyt omasta mielestäni jo hieman liikaa itsetarkoitukselliseksi.
Mielenkiintoista keskustelua ja hyviä vinkkejä on tullut paljon. KaptenGT:n suosittelemia Amhioneja ainakin pitää hankkiutua kuuntelmaan. Ne ovat aika mukavasti sisutukseen kuin sisutukseen sovitettavissa olevan näköisetkin.
-
^juu sitä se olikin. Jotenkin vaan tosiaan sun tyylinen.
-
Liityn Amphionin kehujiin ja suosittelijoihin. Syksyllä päivitin hifilaitteiston ja useiden koekuunteluiden ja renkaiden potkimisten jälkeen päädyin Argon 3 L - lattiakaiuttimiin. En osaa kuvailla alan termeillä mikä niissä on hyvää, mutta hinta- ja viiteryhmässään näistä musiikki kuulosti parhaimmalta, täyteläisimmältä ja miellyttävän erottelevalta (ainoa hifitermi jonka ymmärrän!). Varsinkin akustinen ja jazz tuntuvat tulevan edukseen, ja olen useilta levyiltä löytänyt uusia ulottuvuuksia ha vivahteita, verrattuna aiempiin Yamahan lattiakajareihin.
-
Toimisivatko Helium 410 ja 510 myös etutienä jos rakentaisi systeemin, jossa olisi tuollaiset edessä JA takana? Kun ei hitto ole tilaa isoille etuskobeille. 520 C sitten keskelle... vai voisiko keskelle heittää myös 410:n tai 510:n?
Kun näitä nyt harkinnut, niin pitäisi aloittaa etutiestä ja sitten jossain vaiheessa laajentaa keskelle ja taakse. Amphionit ovat jostain kummasta tunnessyystä vaan aina olleet kaikista lähimpänä sydäntä.
-
Käsittääkseni Genelecit ovat pääsääntöisesti studiomonitoreita joiden tehtävänä on toistaa musiikki mahdolisimman tarkasti/kliinisesti mikä ei kaikkien korvaan sovi.
Tämä tarkoittaa käytännössä enemmänkin sitä, että kuuntelu tapahtuu keskimäärin lähempänä kuin kotikäytössä olevilla kaiuttimilla, jolloin heijastukset eivät ehdi sotkea suoraa tulevaa äänisignaalia. Ei studiomonitoreja ole mitenkään suunniteltu tarkemmiksi / kliinisemmäksi kuin muitakaan laatukaiuttimia. Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.
Kaiuttomassa huoneessa tehdyt taajusvastemittaukset kertovat kaiuttimen perussunnittelun onnistumisesta. Toimii kyllä, mutta kuinka moni kuuntelee kotona vastaavissa tiloissa? Dipoliperiaatteella toimivat paneelit, eivät taajuusvastemittuksissa yleensä loista, mutta normihuoneeseen tuotuna äänen selkeys on omaa luokkaansa. Äänikuva on iso ja erotteleva. Äänitteiden suhteen vaativa. Hyvä kuulostaa hyvältä, huono on lähinnä kuuntelukelvoton. En ollut ennen paneleita edes huomannut, miten paljon surkeita äänitteitä minulla onkaan ollut. Sopii hyvin muuten rivitaloasuntoon, koska dipolit eivät juurikaan säteile sivuille päin. Antaa siis enemmän "luukutusvaraa".
Ps. Jouduin aikoinaan "hellasärön" takia vaihtamaan Magnepanit B&W:n pöntöiksi. Elämän laatu parani, musiikin ei.
-
Käsittääkseni Genelecit ovat pääsääntöisesti studiomonitoreita joiden tehtävänä on toistaa musiikki mahdolisimman tarkasti/kliinisesti mikä ei kaikkien korvaan sovi.
Tämä tarkoittaa käytännössä enemmänkin sitä, että kuuntelu tapahtuu keskimäärin lähempänä kuin kotikäytössä olevilla kaiuttimilla, jolloin heijastukset eivät ehdi sotkea suoraa tulevaa äänisignaalia. Ei studiomonitoreja ole mitenkään suunniteltu tarkemmiksi / kliinisemmäksi kuin muitakaan laatukaiuttimia.
Monitorikaiuttin suunniteltaneen usein varsin voimakkaaksi suuntaavaksi. Tämä, suora toistokäyrä ja heijastuket aiheuttavat juuri sen, että käytännössä hyvin toimiva kuunnteluetäisyys on varsin lyhyt.
Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.
Eikö "aktiivisuus" Genelekeissäkin tarkoitta vain sitä, että vahvistin on sijoitettu kaiuttimeen? Passiivikaiuttimessa ei ole vahvistinta. Ei se Genelecin vahvistin mitenkään kaiuttimen ulkopuollella olevia vahvistimia aktiivisempi liene.
-
Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.
Eikö "aktiivisuus" Genelekeissäkin tarkoitta vain sitä, että vahvistin on sijoitettu kaiuttimeen? Passiivikaiuttimessa ei ole vahvistinta. Ei se Genelecin vahvistin mitenkään kaiuttimen ulkopuollella olevia vahvistimia aktiivisempi liene.
Kyllä tarkoittaa. Ja ei ole yhtään aktiivisempi. Kyse on siis vain termistä.
-
Ah, Genelec kekustelu on rantautunut Foorumille.
Itsellä on ollut genejä reilut 20 vuotta, aluksi 1049A (passiivimalli) 90-l alusta ja viitisen vuotta sitten hankin 5.1 setin (5x8020+7050). Nykyinen setti on tuosta hieman päivitetty: pääkanavissa 2x8040, keskellä 8030, tehosteina vielä nuo 8020+7050. Alkupää on Marantzia. Setti on kytketty seuraavasti: BD/DVD/SACD ja TV äänet tulee prosessoituina huoneesen (Audussey) ja CD (2-kanava) tulee vahvarin läpi 'direct'. Eli ikäänkuin 2.0 ja 5.1 setit samassa. Kaitummissa on valmiina säätöjä, joilla pystyy aika hyvin konffaamaan niitä huonetilaan - yksi lisäetu aktiiveissa.
8040 on minusta malliston ensimmäinen musiikkikautin (ei tarvitse subia musiikkikuntelussa) ja ero pienempiin on merkittävä. 8020/8030 ero on pieni, tosin ei hintaerokaan ole iso. DSP-mallit (82xx, normaalit 80xx) voivat olla kivoja, tosin itsellä 2.0 setissä olen vanhan liiton miehiä. Kaiutin on säädetty dippikytkimillä tilaan, enkä halua aktiivista prosessointia.
Genelec:it soivat kivasti, varsinkin nykyinen 8xxx sarja on miellyttävämpi (ei riipivä) kuin vanha 10xx. Ääntä niistä lähtee puhtaasti ja paljon, kerrostalosta saa varmasti häädön pienemmilläkin malleilla. G on hyvin dynaaminen kauitin ja toimii upeasti elokuvilla. Musiikkilajeille niiden sopivuus on makuasiaa, yleissääntönä hyvin tehty musiikki kuullostaa hienolle ja huonot nauhoitukset kamalille - tämä on studiokauittimen siunaus ja kirous. Klassiselle G sopii minusta hyvin. SACD:nä saa aika hyvin klassista ja jazzia, popularia lähinnä satunnaisesti. Hyvälaatuiset SACD:t ovat harvassa, mutta parhaimmillaan ne ovat upeita, esim. LINN:in demolevyt. Popin puolelta Pinkin DSOTM on hieno, varmaan aika lähellä alkuperäistä 4-kanavanauhoitusta. Kokonaisuutena SACD on kiva lisä änentoistoharrasteluun.
Olen kuunnellut magneja ja ne ovat lumoavat, toimivat hyvin esim. progella (suosittelen kokeilemaan Alan Parsons Projectia, ylipään hyvin tuotettuja levyjä). Mikään rokkitykki magne ei ole. Amphion on taas minusta ollut kiva rokilla, raskaammallakin. Penaudio on merkki, jota kannattaa myös kokeilla, varmaan G:n ja Amphionin välissä.
-
Opiskeluaikoinani jaoin talon kundin kanssa, jolla oli Quadin elektrostaattiset kaiuttimet. Ehkä aika kultaa muistot, mutta siinäpä oli oivat kovapuhujat. Ja onhan ne tehty jossain Englannin junttilassa, joten mahdollisuudet keikari approved merkille on lähellä. Toinen vastaava muisto koskee hifistä innostunuttta insinöörikaveriani, joka hankki Magnepanin paneelit. Käy ainakin kokeilemassa joitain paneeleja, jos budjetti vain taipuu ja kuunteluhuoneeseen sopii.
[Jos rouva ei olisi henkisesti Laihialta, talossa olisi isompi olohuone ja paneelikaiuttimet.]
-
Kuuntelen 60-luvun soulia 70-luvun Wharfedaleilla.
Fuck Hifi - love LoFi
-
Tuota, nyt on kyllä pakko kysyä että mikähän soitin mahtoi olla Pentoissa tuolloin kiinni? Ja oletko varma että ko. yksilöt olivat 100%:sti tikissään? Ei nimittäin millään pahalla, mutta jos mainitsemasi "opiskelijaviritys" lämmittää sinua Pentoja enemmän (siis äänenlaadullisesti, ei tunnearvonsa puolesta) niin jokin mättää nyt tässä yhtälössä..?
Beosystem 5000.
Ahaa. Tässä tapauksessa lähtisin hakemaan syyllistä tuosta soittimestasi. (edellyttäen että ne Pentat olivat varmasti viimeisen päälle tikissään olevat) Tuo Beosystem 5000 edustaa kuitenkin vielä ns. edellistä ja vielä sitä "halvempaa" aikakautta verrattuna tähän ylistämääni BeoCenter 9000- sarjaan. Tämä kyseinen sarjahan on edelleen parasta mitä B&O:lta on oikeastaan koskaan lähtenyt ja joiden kaveriksi Pentat ovat alunperinkin suunniteltu. (Beosystem sarjasta vastaavat laitteet ovat Beosystem 6500 ja 7000) Eli muun muassa BeoCenter 9500:ssa on vielä parempaa tavaraa sisällä kuin mainitsemassasi Beosystem 5000:ssa. Vakuuttaakseni epäilijät siitä ettei kyseessä ole pelkkää brändiuskovaisuutta, niin voin kertoa että sain tässä ihan hiljattain "tehtäväkseni" etsiskellä yhdelle lapsuudenkaverilleni -joka muuten on melkein koko pienen ikänsä ollut henkeen ja vereen ns. Hifivirittelijä/näpertelijämiehiä- Beocenter 9000/9500+Penta yhdistelmän. Tähän riitti yksi ainoa ja lyhyt vierailu boksissani, pari kupillista kahvia ja noin kymmenen minuuttia kestänyt kuuntelusessio. Kaveri tuumasi, että ei perkele! Herbie Hancock:han todella tuli pianoineen olohuoneeseen! Eikä siihen todellakaan tarvita "johtohelvettiä" tai jäätävän näköisiä pönttöjä, vaan yksi pieni hipaisu klasipaneelista tai painallus kaukosäätimestä.
-
Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.
Eikö "aktiivisuus" Genelekeissäkin tarkoitta vain sitä, että vahvistin on sijoitettu kaiuttimeen? Passiivikaiuttimessa ei ole vahvistinta. Ei se Genelecin vahvistin mitenkään kaiuttimen ulkopuollella olevia vahvistimia aktiivisempi liene.
Kyllä tarkoittaa. Ja ei ole yhtään aktiivisempi. Kyse on siis vain termistä.
Aktiivisuus viittaa jakosuodattimen toimintaperiaatetteeseen. Tavallisen kaiuttimien passiivinen jakosuodatin on toteutettu ilman ulkoista virtalähdettä ja on sijoitettu vahvistimen ja kaiutinelementtien väliin. Aktiivikaiuttimien jakosuodatin käyttää virtaa ja sijaitse ennen kullekin kaiutinelementille erillistä vahvistinta. Aktiivisuodatin voidaan tehdä olennaisesti jyrkemmäksi kuin passiivinen, jolloin kukin elementti saadaan toistamaan vain sille sopivin taajuusalue. Lisäksi aktiivikaiuttimen vahvistimet voidaan räätälöidä kunkin elementin vaatimusten mukaisesti ja huonekorjaukset ym. taajuusvasteen säädöt on helpommin toteutettavissa.
Onko aktiivi- ja passiivikaiuttimen ero sitten korvin kuultavissa onkin jo vaikeampi kysymys. Olisi kiinnostavaa päästä vertailemaan samoilla elementeillä tehtyä aktiivi- ja passiivikaiutinta. Varmasti joku DIY HiFisti on sen jo tehnyt.
-
Jouduin aikoinaan "hellasärön" takia vaihtamaan Magnepanit B&W:n pöntöiksi. Elämän laatu parani, musiikin ei.
Mikä naisia vaivaa, kun eivät halua keskelle olohuonetta kahta autotallin oven näköistä ja kokoista kaiutinta? Täysin käsittämätöntä...
-
Miss hintaluokassa noita BeoCentereitä voisi käytettynä löytää? Itse kun olen päättänyt pitää sisustuksen minimaalisena. Vähäeleisyys on sisustuksessa se tavoite.
-
Hifimessuilla tuli kuunneltua tovi Martinloganin paneeleita, taisi olla ne isoimmat (10k€/kpl?). Olihan se hienoa kuunneltavaa ja omat laatikot ei taas kuulosta miltään sen jälkeen. Läsnäolon tuntu on aivan uskomaton.
-
Minusta Genelecin suuruus on lähinnä sen aktiivinen toimintaperiaate vahvistuksen suhteen.
Eikö "aktiivisuus" Genelekeissäkin tarkoitta vain sitä, että vahvistin on sijoitettu kaiuttimeen? Passiivikaiuttimessa ei ole vahvistinta. Ei se Genelecin vahvistin mitenkään kaiuttimen ulkopuollella olevia vahvistimia aktiivisempi liene.
Kyllä tarkoittaa. Ja ei ole yhtään aktiivisempi. Kyse on siis vain termistä.
Aktiivisuus viittaa jakosuodattimen toimintaperiaatetteeseen. Tavallisen kaiuttimien passiivinen jakosuodatin on toteutettu ilman ulkoista virtalähdettä ja on sijoitettu vahvistimen ja kaiutinelementtien väliin. Aktiivikaiuttimien jakosuodatin käyttää virtaa ja sijaitse ennen kullekin kaiutinelementille erillistä vahvistinta. Aktiivisuodatin voidaan tehdä olennaisesti jyrkemmäksi kuin passiivinen, jolloin kukin elementti saadaan toistamaan vain sille sopivin taajuusalue. Lisäksi aktiivikaiuttimen vahvistimet voidaan räätälöidä kunkin elementin vaatimusten mukaisesti ja huonekorjaukset ym. taajuusvasteen säädöt on helpommin toteutettavissa.
Onko aktiivi- ja passiivikaiuttimen ero sitten korvin kuultavissa onkin jo vaikeampi kysymys. Olisi kiinnostavaa päästä vertailemaan samoilla elementeillä tehtyä aktiivi- ja passiivikaiutinta. Varmasti joku DIY HiFisti on sen jo tehnyt.
Jonkin verran elktroniikkaan aiemmassa elämässä sekaantuneena, yllä oleva pääsi yllättämään. Olisikohan jotain lähdeviitettä?
-
Siinä olisi kelpo pöntöt, pitäisi kelvata design-tietoisellekin:
http://www.hifiharrastajat.org/foorumi/showthread.php?95168-Gradient-1.2-Gradient-1.2-%28Helsinki%29-490
-
Jännä että kukaan ei ole ottanut matalia taajuuksia huomioon jos nimenomaan klassista musiikkia halutaan kuunnella. Hyviä ehdotuksia on tullut sekä jalustakaiuttimista että elektrostaateista, mutta ainakin oma kokemukseni Amphion/Gradient/Pen Audio jalustakajareista sekä Magnepanin paneeleista on että uskottavan klassisen toiston saavuttamiseksi pitää ainakin yksi subbari kytkeä mukaan jotta äänimaailma aukeaa. Riippuu toki omasta klassisen musiikin maustakin, mutta vähänkään isompi orkesterikokoonpano jää vajaaksi jos ei alapää pysy mukana. Elektrostaattipari sekä yksi tai kaksi napakkaa alas toistavaa subbaria on varmasti ihannekokoonpano tuohon tarpeeseen.
Itsellä on tällä hetkellä harrastus jäissä kun yksiöön ei saa mitenkään järkevästi paremman puoliskon toiveita täyttäviä vehkeitä, mutta kun tilaa tulee lisää niin Martin Loganin paneelit ovat hankintalistalla korkealla.
-
Joo, klassista kuuntelevan setissä pitäisi olla auktoriteettia ja itsekin lähtisin jostain lattiakaiuttimista.
Minulla sattuu olemaan tuollaiset jo mainitut Wilson Beneschit (Arcit) ja ne ovat kyllä varsin mainiot, mutta onhan niillä kokonsa puolesta tietysti rajoituksensa.
-
Miss hintaluokassa noita BeoCentereitä voisi käytettynä löytää? Itse kun olen päättänyt pitää sisustuksen minimaalisena. Vähäeleisyys on sisustuksessa se tavoite.
Tällä hetkellä on ns. ostajan markkinat noiden suhteen. Jopa virheettömän huippuyksilön voi saada 500-700€:lla. Tästä taantumasta kun selvitään, niin sen jälkeen näiden löytäminen alle tonnilla alkaa olla vaikeaa.
Niin ja piti vielä mainitsemani, että nämähän ovat sen näköisiä laitteita jotka se hellasärökin hyvin todennäköisesti hyväksyy. ;-)
Täältä sitten speksejä ja muuta perustietoa:
Beocenter 9000: http://beophile.com/?page_id=449
Beocenter 9500: http://beophile.com/?page_id=453
Beovox Penta: http://beophile.com/?page_id=1491
Beolab Penta: http://beophile.com/?page_id=868
-
Vieläkö kun vinkkaat, että mistä kannattaa etsiminen aloittaa, niin kiitän ja kumarran kauniisti. :-)
-
Vieläkö kun vinkkaat, että mistä kannattaa etsiminen aloittaa, niin kiitän ja kumarran kauniisti. :-)
Esim. tuosta: http://www.tori.fi/varsinais-suomi/Beocenter_9500_4730564.htm?ca=5&w=3
-
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Oonko ainut joka ei kyllä lämpene tuolle Beocenterin designille? Vai kuuluuko tämä kuuluisaan sarjaan "oikea design"? Saahan siinä hyödyllisen kasettisoittimen tietty. Itse varmaan päivitän omaa laitteistoa tulevaisuudessa Eliaksen toisen sivun postauksen suuntaan.
-
Mihin noissa B&O:ssa laitetaan pitkäsoittolevy?
-
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Oonko ainut joka ei kyllä lämpene tuolle Beocenterin designille? Vai kuuluuko tämä kuuluisaan sarjaan "oikea design"? Saahan siinä hyödyllisen kasettisoittimen tietty. Itse varmaan päivitän omaa laitteistoa tulevaisuudessa Eliaksen toisen sivun postauksen suuntaan.
Et ole ainoa. Itse muistan jo 80-luvulla yläasteikäisenä ihmetelleeni, että onpa rumia vehkeitä, eikä vieläkään ole silmä noille lämmennyt.
-
Jonkin verran elktroniikkaan aiemmassa elämässä sekaantuneena, yllä oleva pääsi yllättämään. Olisikohan jotain lähdeviitettä?
Muistinvaraisesti kirjoittelin mitä Pekka Tuomelan vanhoista "Hifin perusteet" ja "Tee itse Hifi kaiuttimia" kirjoista oli jäänyt mieleen. Muutoin asiasta voi lukea vaikka täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Loudspeaker#Crossover
-
Jos aktiivikaiuttimen määritelmäksi riittää että vahvistin ja kaiutin ovat samassa laatikossa, niin silloin kelloradiossakin on aktiivikaiutin. Toisaalta isoimmat Genelecit eivät silloin olisi aktiivikaiuttimia, koska niissä kaiutinkotelo ja vahvistin ovat fyysisesti erillään. Olen siis taipuvainen pitämään jakosuodinta toimintaa olennaisempana määrittelyperusteena kuin laitteiden kotelointia, mutta voin toki olla väärässäkin.
-
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Oonko ainut joka ei kyllä lämpene tuolle Beocenterin designille? Vai kuuluuko tämä kuuluisaan sarjaan "oikea design"? Saahan siinä hyödyllisen kasettisoittimen tietty. Itse varmaan päivitän omaa laitteistoa tulevaisuudessa Eliaksen toisen sivun postauksen suuntaan.
No kun puhutaan kulutuselektroniikasta, niin silloinhan design sana on aina varsin ongelmallinen ja jopa hieman "vaarallinenkin" käyttää. Mutta kyllähän se niin vain menee, pidit sinä niistä tai et, että nuo vanhemmat B&O:n laitteet ovat käytännössä ainoaa kulutuselektroniikkaa josta uskaltaa käyttää sanaa design. (siis sanan oikeassa merkityksessä, eikä niin kuin nykyään moni tekee, että viljelee tuota sanaa mitä oudoimmissa asiayhteyksissä ja sellaisissa esineissä jotka eivät ole designia nähneetkään) Eli lyhyesti kyllä, noissa täyttyy designin määritelmä niin hyvin kuin se vain suinkin on mahdollista kulutuselektroniikassa. Eli kyseisten laitteiden käyttö kuluttajan näkökulmasta on tehty niin loogiseksi ja helpoksi että funktionaalisuuden ihanne täyttyy. Nuo vehkeet kestävät hyvällä pidolla vuosikymmenienkin päivittäistä käyttöä leikiten, eli myöskin elinkaariajattelu, joka on yksi designin tärkeimmistä ihanteista, toteutuu niin hyvin kuin se vain elektroniikan rajoitteet huomioiden on mahdollista. Lisäksi, designin elinkaariajatteluun liittyen laitteiden täydellisen moduulirakenteen ansiosta jonkin osan tai yksikön (esim. cd-aseman) vikaantuessa, on mahdollista vaihtaa vain pelkkä epäkuntoinen osa tai yksikkö, eikä laitteesta tule käyttökelvotonta mitenkään muuten kuin totaalisen täystuhon/onnettomuuden tapahtuessa. Ulkonäöstä on karsittu kaikki ylimääräinen täysin pois. Siinä siis ei ole mitään aikaan eikä paikkaan sidottuja "romanttisia" ja muotokieltä vanhentavia elementtejä. Jos ei tietäisi miltä aikakaudelta nuo laitteet ovat peräisin, niin sitä olisi lähes mahdotonta arvata edes vuosikymmenen tarkkuudella. Jos taas puhutaan nykyisistä kulutuselektroniikkahyödykkeistä verrokkina näihin, niin Apple on nykyään ylivoimaisesti lähimpänä aidon designin määritelmää, toki ne elektroniikan tuomat rajoitteet edelleen huomioiden.
-
Mihin noissa B&O:ssa laitetaan pitkäsoittolevy?
Mitä tarkoitat tässä kohtaa pitkäsoittolevyllä? Siis cd- levy vai mikä?
-
Pitkäsoitto, Long play, LP, vinyyli...
-
Pitkäsoitto, Long play, LP, vinyyli...
Ah, no niinpä tietysti.. Eli LP- soitinta ei noissa sisäänrakennettuna ole, mutta samaan sarjaan on aikanaan valmistettu myös Beogram- levysoittimia jotka "integroituvat" täydellisesti noihin 9000- sarjan koneisiin. Integroitumisella tässä kohtaa tarkoitan sitä, että yhdellä ainoalla B&O:n kaukosäätimellä pystyy käyttämään levysoitinta niin, että saat valittua halutun raidan jopa LP-levyltä yhdellä kaukosäätimen napin painalluksella. Mutta siis summa summarum, levari on erillinen ja erikseen ostettava.
-
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Oonko ainut joka ei kyllä lämpene tuolle Beocenterin designille? Vai kuuluuko tämä kuuluisaan sarjaan "oikea design"? Saahan siinä hyödyllisen kasettisoittimen tietty. Itse varmaan päivitän omaa laitteistoa tulevaisuudessa Eliaksen toisen sivun postauksen suuntaan.
No kun puhutaan kulutuselektroniikasta, niin silloinhan design sana on aina hieman ongelmallinen ja jopa hieman "vaarallinen" käyttää. Mutta kyllähän se niin vain menee, pidit sinä niistä tai et, että nuo vanhemmat B&O:n laitteet ovat käytännössä ainoaa kulutuselektroniikkaa josta uskaltaa käyttää sanaa design. (siis sanan oikeassa merkityksessä, eikä niin kuin nykyään moni tekee, että viljelee tuota sanaa mitä oudoimmissa asiayhteyksissä ja sellaisissa esineissä jotka eivät ole designia nähneetkään) Eli lyhyesti kyllä, noissa täyttyy designin määritelmä niin hyvin kuin se vain suinkin on mahdollista kulutuselektroniikassa. Eli kyseisten laitteiden käyttö kuluttajan näkökulmasta on tehty niin loogiseksi että funktionaalisuuden ihanne täyttyy. Nuo vehkeet kestävät hyvällä pidolla vuosikymmenienkin päivittäistä käyttöä leikiten, eli myöskin elinkaariajattelu, joka on yksi designin tärkeimmistä ihanteista, toteutuu niin hyvin kuin se vain elektroniikan rajoitteet huomioiden on mahdollista. Lisäksi, designin elinkaariajatteluun liittyen laitteiden täydellisen moduulirakenteen ansiosta jonkin osan tai yksikön (esim. cd-aseman) vikaantuessa, on mahdollista vaihtaa vain pelkkä epäkuntoinen osa tai yksikkö, eikä laitteesta tule käyttökelvotonta mitenkään muuten kuin totaalisen täystuhon/onnettomuuden tapahtuessa. Ulkonäöstä on karsittu kaikki ylimääräinen täysin pois. Siinä siis ei ole mitään aikaan eikä paikkaan sidottuja "romanttisia" ja muotokieltä vanhentavia elementtejä. Jos ei tietäisi miltä aikakaudelta nuo laitteet ovat peräisin, niin sitä olisi lähes mahdotonta arvata edes vuosikymmenen tarkkuudella. Jos taas puhutaan nykyisistä kulutuselektroniikkahyödykkeistä verrokkina näihin, niin Apple on nykyään ylivoimaisesti lähimpänä aidon designin määritelmää, toki ne elektroniikan tuomat rajoitteet huomioiden.
Okei, en tuntenut laitteen tekniikkaa ja myönnän että siltä osin on varmasti hyvää designia. En kyllä ihan pysty allekirjoittamaan sitä ettei tuossa näy mitenkään aikakausi. Ainakin tuo tori.fi linkissä olevan pystyin ajoittamaan vuosikymmenen tarkkuudella tietämättä asiasta juuri mitään. Mielestäni ainakin Beocenter 9500 ohi aika on ajanut, enkä pidä sen estetiikasta. Toki se voi johonkin kämppään sopiakin, mutta itse en innostu.
-
..nuo vanhemmat B&O:n laitteet ovat käytännössä ainoaa kulutuselektroniikkaa josta uskaltaa käyttää sanaa design.
Tämä oli niin tyhjentävää kamaa että joku vois päivittää Wikipediaan tuon.
-
Menee vähän ohi aiheesta, mutta...
Oonko ainut joka ei kyllä lämpene tuolle Beocenterin designille? Vai kuuluuko tämä kuuluisaan sarjaan "oikea design"? Saahan siinä hyödyllisen kasettisoittimen tietty. Itse varmaan päivitän omaa laitteistoa tulevaisuudessa Eliaksen toisen sivun postauksen suuntaan.
Et ole ainoa. Itse muistan jo 80-luvulla yläasteikäisenä ihmetelleeni, että onpa rumia vehkeitä, eikä vieläkään ole silmä noille lämmennyt.
Integroidut laitteet ovat aina jonkinlaisia kompromisseja. B&O:n muotokieli puhuttelee monia, myös minua. Ja kyllähän ne melko innovatiivisia ovat muutoinkin olleet. Äänenlaadusta en osaa sanoa oikein mitään, kun olen kuullut sellaista vain myymälätiloissa.
Minä en vaan itse ole koskaan lämmennyt minkäänlaisista "all-in one" -seteistä. Nykyinen integroitu vahvistimeni alkaa jo olla äärirajoilla, vaikka melko minimalistinen onkin (Kelvin Labs A-class). Myös ikä alkaa painamaan Beocenter -mallistoja. Elektroniikkakin kuluu ja vanhenee iän myötä. Elkot kuivuu, hapettumia ilmenee siellä täällä ja kaikkea muuta kivaa. Jos ei ole itse kätevä käsistään elektroniikan suhteen, saattaa vanhempien laitteiden kera tulla yllättäviä huoltolaskuja.
-
Okei, en tuntenut laitteen tekniikkaa ja myönnän että siltä osin on varmasti hyvää designia. En kyllä ihan pysty allekirjoittamaan sitä ettei tuossa näy mitenkään aikakausi. Ainakin tuo tori.fi linkissä olevan pystyin ajoittamaan vuosikymmenen tarkkuudella tietämättä asiasta juuri mitään. Mielestäni ainakin Beocenter 9500 ohi aika on ajanut, enkä pidä sen estetiikasta. Toki se voi johonkin kämppään sopiakin, mutta itse en innostu.
Eihän siinä mitään.. Ei noista missään nimessä kaikkien tarvitse tykätä, se on selvä se.
Mutta vielä yhdet perustelut tähän kirjoitan, joka ehkä hieman avaa tuota aikakauden määrittämisen käsitettä... Eli mitenkään halveksumatta tai väheksymättä sinua, niin kylmä faktahan on se, että pystyit määrittelemään aikakauden ihan omaan alitajuiseen tietoosi/muistikuviisi perustuen. (joka on ihan luonnollista jokaiselle meistä) Eli nyt alitajuntasi teki sinulle "tepposet", koska kuitenkin aikaisemmassa postauksessasi muistat katselleesi juuri näitä B&O:n vehkeitä jo 80- luvulla yläasteikäisenä, eli silloin kun ne olivat uusinta uutta. Siispä tuo asia, sekä laitteiden suunnittelu- ja valmistusajankohta ovat tallentuneet omalle "kovalevyllesi" ja niinpä sinun oli hyvinkin helppoa todeta milloin nuo laitteet ovat suunniteltu ja esitelty markkinoilla ensimmäisen kerran, koska tiesit sen tasantarkkaan etukäteen vaikkakin ilmeisesti tiedostamattasi... Ihmismielen peruskemiaa, ei sen kummempaa... Ja tätä ei sitten todellakaan ole tarkoitettu miksikään ylimieliseksi piruiluksi tai psykoanalyysiksi sinusta. Ja tästäkään huolimatta kaikkien ei tarvitse noista tietenkään tykätä.
Eli niin tuohon yllä olevaan kuin myös aikaisempiinkin perusteluihini, sekä omiin+muiden konkreettisiin käyttökokemuksiin vedoten olen jyrkästi eri mieltä kanssasi siitä, (mutta toki asiallisesti tietenkin) että aika olisi jotenkin ajanut ohi Beocenter 9500:sta, koska asia ei missään nimessä ole noin, vaikka joku ei itse laitteesta pitäisikään esteettisesti. Jos esimerkiksi ei halua pelata cd- levyjen kanssa enää nykyaikana, niin esim. Applen iPod:in saa tuohon kytkettyä. (itseltänikin kyseinen liitin löytyy, joskaan ei iPod:ia ainakaan vielä)
-
Okei, en tuntenut laitteen tekniikkaa ja myönnän että siltä osin on varmasti hyvää designia. En kyllä ihan pysty allekirjoittamaan sitä ettei tuossa näy mitenkään aikakausi. Ainakin tuo tori.fi linkissä olevan pystyin ajoittamaan vuosikymmenen tarkkuudella tietämättä asiasta juuri mitään. Mielestäni ainakin Beocenter 9500 ohi aika on ajanut, enkä pidä sen estetiikasta. Toki se voi johonkin kämppään sopiakin, mutta itse en innostu.
Eihän siinä mitään.. Ei noista missään nimessä kaikkien tarvitse tykätä, se on selvä se.
Mutta vielä yhdet perustelut tähän kirjoitan, joka ehkä hieman avaa tuota aikakauden määrittämisen käsitettä... Eli mitenkään halveksumatta tai väheksymättä sinua, niin kylmä faktahan on se, että pystyit määrittelemään aikakauden ihan omaan alitajuiseen tietoosi/muistikuviisi perustuen. (joka on ihan luonnollista jokaiselle meistä) Eli nyt alitajuntasi teki sinulle "tepposet", koska kuitenkin aikaisemmassa postauksessasi muistat katselleesi juuri näitä B&O:n vehkeitä jo 80- luvulla yläasteikäisenä, eli silloin kun ne olivat uusinta uutta. Siispä tuo asia, sekä laitteiden suunnittelu- ja valmistusajankohta ovat tallentuneet omalle "kovalevyllesi" ja niinpä sinun oli hyvinkin helppoa todeta milloin nuo laitteet ovat suunniteltu ja esitelty markkinoilla ensimmäisen kerran, koska tiesit sen tasantarkkaan etukäteen vaikkakin ilmeisesti tiedostamattasi... Ihmismielen peruskemiaa, ei sen kummempaa... Ja tätä ei sitten todellakaan ole tarkoitettu miksikään ylimieliseksi piruiluksi tai psykoanalyysiksi sinusta. Ja tästäkään huolimatta kaikkien ei tarvitse noista tietenkään tykätä.
Eli niin tuohon yllä olevaan kuin myös aikaisempiinkin perusteluihini, sekä omiin+muiden konkreettisiin käyttökokemuksiin vedoten olen jyrkästi eri mieltä kanssasi siitä, (mutta toki asiallisesti tietenkin) että aika olisi jotenkin ajanut ohi Beocenter 9500:sta, koska asia ei missään nimessä ole noin, vaikka joku ei itse laitteesta pitäisikään esteettisesti. Jos esimerkiksi ei halua pelata cd- levyjen kanssa enää nykyaikana, niin esim. Applen iPod:in saa tuohon kytkettyä. (itseltänikin kyseinen liitin löytyy, joskaan ei iPod:ia ainakaan vielä)
Muuten hyvä, mutta nyt meni kahden käyttäjän kirjoitukset sekaisin sinulla. Itse synnyin 80-luvulla. Ja olen myös sitä mieltä että toki Beocenteriä saa ja pitää käyttää jos sen kokee omaksi. Ja vielä hymiö :)
Jos nykyään ei halua pelata CD-levyjen kanssa, iPodin ja Beocenterin (9500) kanssa ei mielestäni ole järkeä ruveta leikkimään (ellei jo omista kyseistä laitetta). B&O:lta ja muilta löytyy varmasti hieman fiksumpiakin digitaalisen äänen pohjalle luotuja moderneja systeemejä. Itse en ole näihin hirveästi tosin perehtynyt vielä. Pitää varmaan seuraavan muuton jälkeen ryhtyä tutkimaan.
Mutta eiköhän tästä aiheesta ole kaikki olennainen jo sanottu.
-
Muuten hyvä, mutta nyt meni kahden käyttäjän kirjoitukset sekaisin sinulla. Itse synnyin 80-luvulla. Ja olen myös sitä mieltä että toki Beocenteriä saa ja pitää käyttää jos sen kokee omaksi. Ja vielä hymiö :)
Jos nykyään ei halua pelata CD-levyjen kanssa, iPodin ja Beocenterin (9500) kanssa ei mielestäni ole järkeä ruveta leikkimään (ellei jo omista kyseistä laitetta). B&O:lta ja muilta löytyy varmasti hieman fiksumpiakin digitaalisen äänen pohjalle luotuja moderneja systeemejä. Itse en ole näihin hirveästi tosin perehtynyt vielä. Pitää varmaan seuraavan muuton jälkeen ryhtyä tutkimaan.
Mutta eiköhän tästä aiheesta ole kaikki olennainen jo sanottu.
Ohoh, no niin näköjään meni... Mutta, mutta eipä hätiä mitiä, sillä tuo onkin täysin toisarvoinen seikka tässä kohtaa, koska edelleenkään siinä ei ole mitään suoranaisesti aikaan tai aikakauteen sidottua muotokieltä tai materiaaleja. Siis vain lasia ja peilikiilloitettua (9500) tai harjattua (9000) alumiinia. Muodot ovat puhtaat, ilman mitään ylimääräistä tahi ulkonevaa elementtiä, joten tuota on tyystin mahdotonta sitoa tiettyyn aikaan tai paikkaan suoranaisesti ilman tiedostettua faktaa tai muistikuvia alitajunnasta.
Edelleen, minun+monien muiden mielestä aika ei ole mitenkään ajanut noista ohi, vaan jopa monessa mielessä päinvastoin, eli nehän ovat kestäneet ajan hammasta poikkeuksellisen hyvin ollakseen muuten todella nopeasti vanhenevaa kulutuselektroniikkaa. Jos digitaalisien ja kaikkein uusimpienkin formaattien (ja bitteinä olevien äänikirjastojen) toistaminen vaatii vain liittimen väliin, ei mielestäni ole lainkaan tarpeellista eikä edes järkevää maksaa tuhansia euroja uudemmista B&O:n laitteistakaan, koska tuo 9000- sarja+Penta yhdistelmä "kyykyttää" edelleen melkein kaikki uusimmatkin B&O:t äänenlaadullisesti. Tai sanotaanko solidaarisesti näin, että ovat vähintäänkin samalla viivalla niin eipähän tule vahingossakaan liioiteltua.
-
Ohoh, no niin näköjään meni... Mutta, mutta eipä hätiä mitiä, sillä tuo onkin täysin toisarvoinen seikka tässä kohtaa, koska edelleenkään siinä ei ole mitään suoranaisesti aikaan tai aikakauteen sidottua muotokieltä tai materiaaleja. Siis vain lasia ja peilikiilloitettua (9500) tai harjattua (9000) alumiinia. Muodot ovat puhtaat, ilman mitään ylimääräistä tahi ulkonevaa elementtiä, joten tuota on tyystin mahdotonta sitoa tiettyyn aikaan tai paikkaan suoranaisesti ilman tiedostettua faktaa tai muistikuvia alitajunnasta.
Miten jonkun voi sitoa aikaan ilman tiedostettua faktaa tai muistikuvia alitajunnasta.
Ja eikö puhtaat muodot., ilman mitään ylimääräistä tahi ulkonevaa elementtiä voi olla tiettyyn aikaan liittyvä elementti.
Oletko ajatellut maallikkosaarnajan uraa.
Sen verran väkevästi todistat disainin sieluja pelastavasta luonteesta.
-
^Täytyy myöntää, että keskustelun alkuvaiheessa oli hyvinkin mielessä B&O:n laitteet, kun niitä hyviksi kehuttiin. Nyt on kehuminen karannut sen verran käsistä, että se vaikuttaa lähinnä epäilyttävältä, joten aloin katselemaan muita merkkejä.
-
^Täytyy myöntää, että keskustelun alkuvaiheessa oli hyvinkin mielessä B&O:n laitteet, kun niitä hyviksi kehuttiin. Nyt on kehuminen karannut sen verran käsistä, että se vaikuttaa lähinnä epäilyttävältä, joten aloin katselemaan muita merkkejä.
Niin, mitä sekään ketään hyödyttää jos täällä kaikesta huonostakin aina vain myhäillään ja loivennellaan, että "no kyllähän tuo nyt ihan ok on jne,jne..." tai että kaikesta huippuhyvästäkin todetaan vain lapselliseen sävyyn, että "tämä vaan on v---n hyvä tai niin ja niin ihqu" ilman minkäänlaisia perusteluja tai jutun avaamista sen enempää? Koen huomattavasti hyödyllisemmäksi kertoa perustelut kaikkeen kirjoittamaani ennemmin kuin yrittäisin täällä virtuaalimaailmassa olla se ylimukava kaikkien kaveri, jonka mielestä kaikki nyt on ihan hyvää ja vähintään ok, ilman sen kummempia erittelyjä tai perusteluja. Minullehan ei Bang & Olufsen (eikä mikään muukaan laitevalmistaja) maksa euroakaan palkkaa, joten sinällään minulle on ihan yhdentekevää mitkä laitteet kukakin lopulta hommaa, joten on kyllä enemmän kuin huvittavaa että joku (ilmeisesti vielä "aikamies"?) luulee ikään kuin "osoittavansa mieltä" minulle hankkimalla muun merkkiset laitteet. Voin vakuuttaa, että yöuniani en sen vuoksi menetä. Mielelläni toki autan jos kysytään. Jos ja kun sitten vastaan, niin voitte olla ihan varmoja siitä, että koetan perustella kantani ja kokemukseni mahdollisimman hyvin, riippumatta täysin siitä mitä joku nimim. Osman tai kuka tahansa muu kulloinkin kiukuttelee.
Voinet seuraavan kerran uutta keskustelua avatessasi mainita, että perustelut ovat kiellettyjä niin en suotta aikaani kuluta niiden kirjoittamiseen.
-
^Jos sinusta tuntuu helpottavalta ajatella, että "kiukuttelen sinulle hankkimalla muut laitteet", niin ole hyvä vain. Mutta ihan niin tärkeä sinun mielipiteesi ei ole, olkoon mielestäsi miten perusteltu hyvänsä.
-
Ei liene kummallista että hemmoja alkaa epäilyttää kun keskustelu on tätä: "jos et tykkää/kuulostaa huonolta/näyttää rumalta tai kasarilta, on vika sinussa. Oikeasti ei näytä/kuulosta/et vain myönnä tykkääväsi".
Tumppi, et ole paljon heikkouksia kamppeista löytänyt. Liekö realistista? Vaikeaa ainakin uskoa.
-
^Jos sinusta tuntuu helpottavalta ajatella, että "kiukuttelen sinulle hankkimalla muut laitteet", niin ole hyvä vain. Mutta ihan niin tärkeä sinun mielipiteesi ei ole, olkoon mielestäsi miten perusteltu hyvänsä.
Sekin on minulle täysin yhdentekevää, kuinka "tärkeäksi" mielipiteeni täällä netissä lopulta koetaan. Sen voin kuitenkin sanoa, että kirjoitan mielipiteeni ihan omien kokemuksieni ja sen pohjalta, mitä minua viisaammat ovat minulle joskus opettaneet ja yhä opettavat.
Mutta se siitä, jatkakaa keskustelua itse aiheen parissa...
-
^Täytyy myöntää, että keskustelun alkuvaiheessa oli hyvinkin mielessä B&O:n laitteet, kun niitä hyviksi kehuttiin. Nyt on kehuminen karannut sen verran käsistä, että se vaikuttaa lähinnä epäilyttävältä, joten aloin katselemaan muita merkkejä.
Voinet seuraavan kerran uutta keskustelua avatessasi mainita, että perustelut ovat kiellettyjä niin en suotta aikaani kuluta niiden kirjoittamiseen.
Olisiko nuo laitteet noin ylimaallisia ja ajattomia, jos olisivat vaikka romanialaisen pikkuputiikin tuotoksia?
Määrittelet itse disainin siten, että vain sinun valitsemat "oikeiden disain-merkkien" "oikeat tuotteet" täyttävät sen kriteetit.
-
^Täytyy myöntää, että keskustelun alkuvaiheessa oli hyvinkin mielessä B&O:n laitteet, kun niitä hyviksi kehuttiin. Nyt on kehuminen karannut sen verran käsistä, että se vaikuttaa lähinnä epäilyttävältä, joten aloin katselemaan muita merkkejä.
Voinet seuraavan kerran uutta keskustelua avatessasi mainita, että perustelut ovat kiellettyjä niin en suotta aikaani kuluta niiden kirjoittamiseen.
Olisiko nuo laitteet noin ylimaallisia ja ajattomia, jos olisivat vaikka romanialaisen pikkuputiikin tuotoksia?
Määrittelet itse disainin siten, että vain sinun valitsemat "oikeiden disain-merkkien" "oikeat tuotteet" täyttävät sen kriteetit.
Näinhän asia ei todellakaan ole, että minä määrittelisin mitä esim. design on. (siihen on kyllä ihan toisenlaiset, minusta tai kenestäkään muusta täysin riippumattomat määritteet, jotka toki olen maininnut aika montakin kertaa)
-
Mutta olisiko disainia jos olisi romanialaisen pikkufirman tuote?
-
Mutta olisiko disainia jos olisi romanialaisen pikkufirman tuote?
Totta kai, jos designin reunaehdot ja määritelmät täyttyvät.
-
Saanko ketjun aloittajana esittää vienon tovomuksen, että ketju palaisi takaisin otsikon mukaiseen kysymykseen. Toki laitteiden muotoilu on tärkeää sekin. Itseäni kuitenkin elävän, pääsasiassa klassisen, musiikin harrastajana pitävänä, kiinnostaisi erityisesti klassisen musiikin toistuminen "high fidelitynä", mahdollisimman luonnollisena. Valitettavasti tietenkin käytettävissä olevat taloudelliset resurssit huomioon ottaen.
Pyysin myös kokemuksia ja niitä olen saanutkin. Kiitos niistä kaikista, myös tumpille. En missään nimessä tumpinkaan kokemuksia "dissaa", päinvastoin. Oman kritiikkini yritin epäonnistuneesti kohdistaa hieman samaan asiaan, minkä Lh minua ansiokkaammin toi esiin.
Olisi hienoa, jos keskustelu palaisi takaisin aiheeseen, oli syynä mopon karkaamiseen kuka tai mikä hyvänsä, sillä näkemyksistä ei edelleenkään ole haittaa.
-
^Täytyy myöntää, että keskustelun alkuvaiheessa oli hyvinkin mielessä B&O:n laitteet, kun niitä hyviksi kehuttiin. Nyt on kehuminen karannut sen verran käsistä, että se vaikuttaa lähinnä epäilyttävältä, joten aloin katselemaan muita merkkejä.
Voinet seuraavan kerran uutta keskustelua avatessasi mainita, että perustelut ovat kiellettyjä niin en suotta aikaani kuluta niiden kirjoittamiseen.
Kyllähän karismaattisen liikeen pappi ja jehovan todistajatkin perusteita löytävät.
Ensi keralla kannattaa puhaltaa pussiiin, mieluiten disain-pussiin, ennen kun alkaa "todistamaan".
]
-
Mä kuuntelen klassista ja melkeen ainoastaan isojen orkesterien soittamana ja sanoisin ehkä vähän tyhmän yleistyksen, että mitä isommat kaiuttimet sen paremmin soi. Kaikenkokoista kottaraisenpönttöä tullut kuunneltua, mutta mitä isommat elementit sitä puhtaammin ovat viulut vinkuneet. Kuten täällä jo todettu kotikuuntelu on se paras tapa valita kaiuttimet ja niinkuin monessa muussakin; kaikki vaikuttaa kaikkeen eli ei ne kaiuttimet yksin juuri mitään ratkaise.
-
Olisiko mistään kotoisin jos ylläpito jakaisi aiheen niin, että Bang & Olufsenin laitteille tulisi vaikkapa ihan oma ketjunsa?
Osman: Vähän kun pinnistät niin huomaat kyllä, että ne asiat joista minä täällä "paasaan" eivät ole uskonasioita. ;-)
Jos nyt kuitenkin halutaan kuulla minunkin suustani jotain negatiivista B&O:n laitteista, niin sanotaan nyt sitten... Eli laitteiden hinnat ovat uusina (huom. uusina) todella kovia. Lisäksi nykyinen Bangin muotoilu on pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän ruvennut kosiskelemaan ns. "suurta yleisöä". Se ei nojaa enää läheskään yhtä paljon funktionaalisuuteen, eikä täten ajattomuuteen ihan niin paljon kuten ennen. Nykyisissä laitteissa voidaan hyvinkin havaita myös näitä "romanttisia" elementtejä, jotka toki puhuttelevatkin ensivilkaisulla kertakäyttökulutukseen tottunutta nykyihmistä varmasti helvetin paljon enemmän ja paremmin. Mutta tuon kolikon vääjäämätön kääntöpuoli on aina muotokielen muuttuminen vanhahtavaksi ennemmin tai myöhemmin, vaikka ne ostohetkellä tai ensivilkaisulla loisivatkin illuusion modernista muotokielestä. Toisena asiana voisin nostaa esille yhteispelin muiden valmistajien laitteiden kanssa. Toki jokainen Banginkin laite saadaan pelittämään minkä tahansa valmistajan laitteen kanssa, mutta suunnittelun lähtökohtana on aina nimenomaan yhteispeli muiden B&O:n laitteiden kanssa. Lisäksi myynti- ja huoltoverkosto on Suomessa auttamattoman pieni. Saadakseen laitteen merkkihuoltoon, voi monellakin omistajalla olla edessään satojen kilometrien ajoreissu toiselle puolelle Suomea.
-
Osman: Vähän kun pinnistät niin huomaat kyllä, että ne asiat joista minä täällä "paasaan" eivät ole uskonasioita. ;-)
Kyllähän asenteesi "ajattomuuden ymmärtävä korkeamman toduuden sieluun ottanut tosiuskovaisten seurakunta" vastaan "maalliseen romantiikkaan sortunut pakanakunta" on vahvasti uskonnollinen.
Aiheesta sai varmaan ihan hyvän uskontotieteellisen tutkielmankin.
edit.
Ja onhan tuo Beocenter selvästi skifi-romanttinen.
-
Osman: Vähän kun pinnistät niin huomaat kyllä, että ne asiat joista minä täällä "paasaan" eivät ole uskonasioita. ;-)
Kyllähän asenteesi "ajattomuuden ymmärtävä korkeamman toduuden sieluun ottanut tosiuskovaisten seurakunta" vastaan "maalliseen romantiikkaan sortunut pakanakunta" on vahvasti uskonnollinen.
Aiheesta sai varmaan ihan hyvän uskontotieteellisen tutkielmankin.
edit.
Ja onhan tuo Beocenter selvästi skifi-romanttinen.
Usko pois, (nyt kun sopivasti tunnut muutenkin viittaavan uskonasioihin) mutta ajattomuuskin voidaan määritellä hyvinkin tarkasti, täysin riippumatta minun tai sinun henkilökohtaisista mielipiteistä ja uskomuksista. Edelleen minä yritän parhaani mukaan perustella jokaisen näkemykseni ja kokemukseni toisin kuin sinä, joka aloitat kirjoittamaan henkilöön kohdistuvaa roskaa jostain ihmeen "ajattomuuden ymmärtämisen uskonnosta" yms...???
Tähän se vale-edit: Pienenä korjauksena, Beocenter (9000- sarja) ei todellakaan ole "skifi-romanttinen" muuta kuin juuri niissä "romanttisissa" mielikuvissa. Toki Bangiltakin löytyy nykyisin myös sitä puolta:
Esim tässä:
(http://www.payzoolamobiles.com/news/wp-content%5Cuploads/2010/05/free_bang_and_olufson_with_payzoola.jpg)
Huomaatko eron? Voin lyödä vaikka pääni siitä pantiksi, että vaikka tuo yllä oleva laite näyttääkin monien mielestä juuri NYT modernilta ja nykyaikaisemmalta kuin esimerkiksi Beocenter 9000- sarja, asetelma kääntyy 100%:n varmuudella toisinpäin ennemmin tai myöhemmin. (väitänpä vielä että siihen ei tarvita juurikaan kymmentä vuotta enempää)
-
Jos asiat joista paasaat ei vät ole uskonasioita.
Suhtaumisesi näihin asioihin vain muistuttaaa uskonnollista suhtautumista.
Erityisesti vahva "me vastaan ne" -henki.
B&O:kin on erehtynyt mielistelemään niitä eikä ole enää niin kosher kuin ennen.
-
Täällä foorumilla on jokaiselle alalle omat uskovaiset ja ylipapit - ja se on hyvä asia.
-
Jos asiat joista paasaat ei vät ole uskonasioita.
Suhtaumisesi näihin asioihin vain muistuttaaa uskonnollista suhtautumista.
Erityisesti vahva "me vastaan ne" -henki.
B&O:kin on erehtynyt mielistelemään niitä eikä ole enää niin kosher kuin ennen.
Jos tuollainen kuva on jäänyt minun kirjoituksistani, niin siinä tapauksessa pyydän toki tuhannesti anteeksi, sillä sehän ei todellakaan ole ollut tarkoitus. En missään nimessä halua vertailla ketään henkilöä/henkilöitä enkä luoda "me vastaan ne"- tai "sinä vs. minä"- asetelmaa ja sitä kautta verrata ihmisien/henkilöiden "paremmuutta", vaan tässä "riitelee" nyt vain ja ainoastaan asiat.
-
Korostan että itsellänikin on postiivinen perus suhtautminen modernismiin.
En ala jankkaamaan enempää, koska ketjun aiheesta minulla ei ole mitään sanottaavaa.
Silti tuo Beocenter näyttää mielestäni oman aikakautensa lapselta.
-
Onko tämä se "ainoa design tuote" elektroniikan alalta? Jos on niin samaa on puolet autovahvistimista :D
(http://www.beophile.com/wp-content/produits/beocenter9000_2.jpg)
-
Ei, ei ole ainoa, mutta toki yksi niistä harvoista..
Fiksuna kaverina varmasti tiedät ja ymmärrät, että Beocenter 9000- sarjan laitteet eivät ole niitä mainitsemiasi autovahvistimia, joten pointtisi ei oikein tässä kohtaa päde mitenkään, ellei sitten niissä autovahvistimissakin satu olemaan myös kaikki muutkin "kilkkeet" jotka löytyvät tuosta 9000- sarjasta. (ehta design kun ei ole koskaan ulkonäkölähtöistä, vaan puhtaasti funktiolähtöistä, joten design esineen pintapuolinen ulkonäkö on AINA vain "sivutuote" itse esineessä. Siksi ne ovatkin tyylikkäitä ja aidosti ajattomia, koska niiden tarkoitus ei ole kosiskella kuluttajaa keinotekoisin ja "ihanin" elementein)
-
Ai niin, unohtui sitten vielä se paras...sarjalippu kaupunginorkesterin esityksiin.Siinä kirpoaa kyynel raavaankin miehen silmäkulmaan, kun pääsee tuta todellista dynamiikkaa ihan livenä.
Henkilökohtaisia suosikkejani ovat täyttä sinfoniaorkesteria pienimuotoisemmat kokoonpanot. Ja mieluusti saa myös laulaa. Mozartin Requiemia ja Villa-Lobosin Bachianas Brasileiras ovat ihan uber -juttuja minulle.
-
Ai niin, unohtui sitten vielä se paras...sarjalippu kaupunginorkesterin esityksiin.
Tämä löytyy, luonnollisesti.
Viime syksynä tehtiin lisäksi vaimon kanssa Berliinin ekskursio mm. Berliinin Filharmoonikkoja kuulemaan. Kolmessa päivässä kolme konserttia, joista yksi, kamarimusiikkisalin 25-vuotijuhlakonsertti, oli kestoltaan 8,5 tuntia. (http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=178.msg122889#msg122889 (http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=178.msg122889#msg122889)) Tämän kokemuksen perusteella uskallan esittää, että Berliinin Filharmoonikkojen sointi ja dynamiikka "hakkaa" jopa HKO:n ja musiikkitalonkin.
Osittain tämän ekskursion seurauksena tässä ollaankin päädytty etsimään parannusta kotiäänentoistoon. Berliinissä kuullun jälkeen vanha kotistereolaitteisto kuulostaa gramofonilta ja savikiekoilta.
-
Iso kaiutin - iso ääni. Vaikuttaa toimivalle säännölle, mutta moni pieni (jalusta) kaiutin soi usein upeasti ja jos silmät sulkee, niin usein niissä koetaan 'ison kaiuttimen ääni'. Halvat isot taas ovat usein tunkkaisia ja epätarkkoja, varsinkin laadukas hifitasoinen 3-kaiutin on kallis rakentaa.
Kokeilemalla kaiuttimia kotona rauhassa ja omalla musiikilla on paras neuvo.
Jos kaipaa klassiselle potkua, niin torvikauttimet voivat olla yksi ratkaisu. Acapella on yksi merkki, hellasärö voi olla korkea; hinta (vaatii aika tuhdit vahvarit) ja ulkonäkö, noh makuasia.
-
Tietysti en edelleenkään rajaisi kuulokkeita esim. pienellä putkivahvistimella pois... vaikka olisi "1+1" kuuntelemassa (vahvareissa tarvittaessa kaksi liitäntää). Varsinkin klassisessa ollut se millä voi kaivaa jotain kolmosklarinetin ääntä esiin (kirjaimellisesti, soitan klarinettia ja olen etsinyt noita tiettyjä teemoja muiden soittimien joukosta) ja jolla saa parhaiten sen "tilantunnun" ilman että tarvitsee koko kämppää sisustaa uusiksi (ja voi parkkeerata kuuntelutuolin levysoittimen lähelle).
Ja tietysti kuulokkeissakin on suljettuja, puoliavoimia ja avoimia, elektrostaattisia jne jne.
Enkä sulkisi myöskään classic-audiota tai muita käytetyn tavaran liikkeitä pois.
-
Heh, hauska ketju, hyvää luettavaa! Sama kuin aloittaisi ketjun "Mikä auto matkustamiseen", ja ehdotuksia tulee käytetyistä ladoista aina sadantonnin Bentleyihin :D. Itse jossain hifitapahtumassa pääsin kuuntelemaan noita eri hintaisia jalustakaiuttimia (Genelecejä, Aurelia Magentaa, Amphion Heliumia, Wharfedale Diamondeja jne.) hyvin erilaisissa huoneissa, enkä juurikaan saanut niistä irti mitään kovin merkittävää eroa. Huomattavin ero syntyi vasta lattiakaiuttimen kanssa (erityisesti B&W Diamond sarja jäi mieleen positiivisesti - no, hintakin oli hieman eri), johtuen todennäköisesti jo pelkän syvemmän bassopään takia. Budjettikysymyksiähän nämä tietty ovat, mutta mielestäni jos kaiuttimiin on valmis satsaamaan isomman pennin, kannattaa huoneen akustiikkaankin uhrata hieman aikaa ja ajatusta. Seuraavan kerran kun muutan, aion kiinnittää enemmän huomiota huoneen akustiikkaan.
-
En muista miten lasketaan ääniaallon pituudet mutta jotenkin sellainen mielikuva että esim subbarin alapään öpaut 30hz aallon pituus on luokkaa 10 metriä, joten aika paksuja viritelmiä pitää seiniin rakennella jos aikoo akustiikkaan saada mitään tolkkua matalilla taajuuksilla.
Osuit oikeaan. Äänen nopeus väliaineessa/taajuus.
Eli reilu 300 / 30 = reilu 10m.
Bassoansojen ei kuitenkaan tarvitse olla kymmenen metrin kokoisia. Osa-aaltoihin perustuva sijoittelu riittää.
-
Kuulokekuuntelu on hoidettu omaan makuun täydellisillä AKG:n 271 -studiokuulokkeilla. Riittävät minulle trkoitukseensa.
Kuulokekuuntelu ei itselleni koskaan voi korvata kaiutinkuuntelua, joka ei koskaan voi puolestaan korvata live-esitystä. Kuulokkeissa häiritsee paitsi se, että ne joka tapauksessa tuntuvat päässä, myös äänilähteen kääntyminen pään mukana. Itse kun mieluiten kuuntelen er asennoissa röhnöttäen viskilasi käden ulottuvilla, paikkaa ja asentoa muutellen ja päätäkin käännellen. Orkesterin pitää silti pysyä aloillaan, muuten menee turhan levottomaksi. Itseä kiinnostaa sen vuoksi ensisijaisesti tällä hetkellä kohtuuliisin kustannuksia saavutettava parannus nykyiseen laitteistoon. Iso kaiutin - iso ääni on varmaan yleisellä tasolla totta. Valitettavasti ei olohuoneemma ole koolla pilattu . Isot lattiakaiuttimet eivät kertakaikkiaan sovi fyysisesti huoneeseen, ellei pianosta luovuta, ja siihen en ole vielä valmis. Oma käsitys omaan olohuoneeseen sopivasta laitteistosta alkaakin kyllä pikkuhiljaa muodostua, mutta mielenkiintoista on kuunnalla lisääkin näkemyksiä, hankinnat koetan jotenkin malttaa jättää ensi vuoteen:-)
P.S. Olen käynyt kuuntemassa joitain ehdokkaita. Ehdoton valinta tällä hetkellä olisi KEF LS50, jos ne olisisivat edes hieman siedettävämmän näköiset. Käsittämätön ääni niin pienestä laatikosta.
-
Kuulokekuuntelu ei itselleni koskaan voi korvata kaiutinkuuntelua, joka ei koskaan voi puolestaan korvata live-esitystä.
+1
Kuulokekuuntelun ongelma on myös "liian voimakas" kanavaerottelu vasemman- ja oikean kanavan välillä. Voisi kuvailla jopa sanalla "luonnoton". Kaiutinkuuntelussa oikea korva kuulee saman kuin vasenkin ja päinvastoin, mutta pienellä viiveellä. Tähän ongelmaan on ollut olemassa kaupallisia ratkaisuja. Niihin en ole koskaan tutustunut, mutta muistaakseni niissä "laatikoissa" sekoitettiin eri kanavien signaaleja toisiinsa pienen viiveen myötä.
Live -esitykset ovat sitten ihan oma lukunsa. Ne eivät ole korvattavissa millään tekniikalla.
-
Mites Geneva? http://www.genevalab.com/sound/fi_fi/genevasound-xl/ (http://www.genevalab.com/sound/fi_fi/genevasound-xl/)
Tuossa varmaan sitä kaivattua funktionalismiakin, mutta kuinka lienee äänenlaadun suhteen? Tuo XXL malli houkuttelisi LP soittimen pöytätasoksi. Varsinkin kun kaikki muu musiikki kulkee puolestaan AirPlay verkossa, jota laite myös osaa soittaa.
-
Geneva on nk. Sisustushifiä eli samalla rahalla saa varmasti paremman äänenlaadun. Tunnettu merkki tällä saralla on ollut Bose, jota moni pitää kovana hifinä.
Wanhan liiton hifisti satsaa pysyviin perusasioihin toistoketjun loppupäässä eli kajarit ja vahvari (2-kanavissa), monikanavissa pelkkiin kajareihin. Äänilähteet (cd, itunes, mp3 jne.) ja formaatit (dvd, bd jne.) muuttuvat noin viidessä vuodessa eli niihin satsaaminen tulee tyyriiksi.
-
^ Damn, totta puhut! Mihin audioratkaisuun itse päädyit Pro-Ject:n Debut III soittimen kanssa? Samanlaista tällä hetkellä soittelen suoraan aktiivipurkkien kanssa.
^^ Myös tässä olen samaa mieltä. Tuo XL olisi paljon hienompi ilman iPod telakkaa. Luonnollisesti tuotteen hinnasta merkittävä osa on muotoilusta johtuvaa ja saa ollakin, mikäli äänenlaatu on riittävällä tasolla. Mutta onko noista all-in-one seteistä ylipäänsä kilpailemaan perinteisten ratkaisujen kanssa (amphion, genelec tms.)?
-
Alright... Kaikista mielekkäintä olisi saada LP osaksi monihuonejärjestelmää (itsellä AirPlay mutta Sonostakin harkittu Airport -verkon satunnaisen pätkimisen takia). Tämä ei kuitenkaan taida olla millään laitteella mahdollista.
-
^ Kyllä vinyylin saa osaksi monihuonejärjestelmää. Ei tuo vaadi kuin sen äänen digitalisoinnin jossain kohtaa. Onnistuu esimerkin vuoksi vaikka tällä, tosin en ota mitään kantaa laatuun:
http://nadelectronics.com/products/turntables/PP-3-Digital-Phono-Preamplifier
-
^Kiitos - loistavaa! Sitten tarvitaan enää setti pitkiä tikkuja ja yksi lyhyt, jotta saadaan selville kuka lähtee paljusta tai saunasta kääntämään levyä.
Edit: Tarkemmin tutkittuna taitaa olla niin, että myös Sonos -laitteissa on RCA input, jolla voi myös analogisen äänilähteen (LP) liittää järjestelmään?
-
LP:t ovat aina epäkäytännöllisiä. Se ei siis toki ole keskeisin syy niiden kuunteluun...
-
Monihuonejutuissa älppärit ja cd:t on hiukan epäkäytännöllisiä. Siksi spotify, kovalevyt ym on aika ylivoimaisia. Tosin tällöin pitää tinkiä äänessä kun ei nuo spotifyn kaltaiset palvelut mitään supertallenteita ole.
Spotify Premiumin 320 kbps laatu lienee aika hyvä, ellei jotain ole tyritty käännösvaiheessa. Voi ainakin onnitella itseään erinomaisesta kuulosta jos huomaa eroa CD:n ja tuon välillä ns. "double blind"-testissä.
-
Monihuonejutuissa älppärit ja cd:t on hiukan epäkäytännöllisiä. Siksi spotify, kovalevyt ym on aika ylivoimaisia. Tosin tällöin pitää tinkiä äänessä kun ei nuo spotifyn kaltaiset palvelut mitään supertallenteita ole.
Ehkä se juju on siinä, että, jos LP:n joka tapauksessa digitalisoi siirtoa varten, niin miksei sitä tallentaisi saman tien verkkolevylle. Suoraan LP:lta tuleva digitalisoitu signaali ei eroa mitenkään kovalevyltä tulevasta aiemmin tallennetusta LP:n musiikista.
Monet LP:t ovat todistetusti parempia äänitteitä kuin vaikka CD- vastineensa. Digitalisoitu LP voi siis olla paljonkin parempi kuin sama biisi spotifyssä. Puhun nyt sellaisista eroista, jotka ovat ihan kiistattomia ja todennettavissa äänitteen spektristä ihan mittareilla. Tyypilinen ero on esim LP: n suurempi dynamiikka, joka on aika perverssia koska CD: llä olisi formaattina parempi dynamiikka. Mutta koska 'kovempaa parempi', niin...
-
Klasaripuolella loudness warin välttäminen ei liene yhtä hankalaa.
-
Äänitteissä on kuultavia eroja, tosin kuultavuuteen vaikuttavat ainakin laitteiston laatu ja kultakorvaisuuden aste. Olen onnekseni ostanut direä, totoa, u2, pink floydia aikanaan, ennen remasterboomia. Noilla levyillä dynamiikka on kohdallaan. Harmi, kun niitä ei enää tahdon löytää mistään, jotkut levykaupat pitää outona kun kyselee niitä.
Blueray konserttitaltioinneista löytyy joitain todella upeita toteutuksia, esim. Sting ja Sade. Vanhemmistakin 2.0 pcm-raidoilla on kehuttuja versioita, esim. Diren Alchemy live. Nämä korvaavat sacd:t popin puolella. Kotimainen kuriositeetti on eppujen Mutala audio blueray, normi cd on jo hyvä, mutta bd:n dynamiikka ja tarkkuus ovat upeita.
-
Aktiivimonitorit toimivat kyllä, jos suunnittelee itselleen kuuntelutilan, mikä voi olla joko man cave tai vaikka kaiuttimien ehdoilla insinöörien suunnittelema olohuone. Peruspoppi taidetaan nykyään kuitenkin tuottaa kuunneltavaksi jollain kolmen pennin pöntöillä, jolloin se voi kuulostaa laatukaiuttimilla todella karmealta, mutta sama koskee kyllä kaikenlaisia laatukaiuttimia, joihin yhtälailla vaikuttavat myös muut epätäydellisten kuunteluolosuhteiden aiheuttamat haitat. Vältä siis ainakin huonoa musiikkia. Ainoa etu, minkä designkaiutin tarjoaa insinöörikaiuttimeen nähden on se, että se voidaan sijoittaa tilaan vapaammin, mutta designistä tulee sitten maksaa ekstraa.
On ihan turvallista todeta, että kaiuttimet tulee hommata täysin omiin tarpeisiin omien mieltymysten mukaisesti kokeilemalla erilaisia vaihtoehtoja - tai kokeilemalla haluamiaan vaihtoehtoja erilaisissa mahdollisissa kodeissa. Ja kun raahaat ne uudet kaiuttimet kotiin testattavaksi, saatat yllättäen huomata pitäväsi aivan uudenlaisesta musiikistakin, eli tilanne on aika hankala.
Yksikään merkki, brändi, tai korkea hinta ei tässäkään asiassa takaa mitään laatua. Jättäkää ne kuukivet, kalliit kaapelit yms. kaapelinlämmitimet siis omaan arvoonsa. Halpa hinta keskeisissä komponenteissa on kyllä tae sille, että laatu, jälleenmyyntiarvo ja kestävyys ovat huonolla tolalla, kuten missä tahansa muussakin asiassa.
Mitä musiikkiformaatteihin tulee, niin LP-musiikinkin voi kopioida digitaaliseen muotoon kotikonstein (hyvällä äänikortilla / audio-interfacella) huomattavan korkealla laadulla (esim. 192kHz 32bit lossless), jolloin sen käyttäminen muuttuu yhtä helpoksi kuin minkä tahansa ämpärin veivaaminen. Siitä ei laatu kärsi (ellet ryssi hommaa), eikä selkä levyä vaihtaessa rasitu. Toinen vinkkini asiassa on pääsääntöisesti välttää kaikkia remasteroituja CD-levyjä, sillä yleensä se tarkoittaa dynamiikan täydellistä raiskaamista, jos vaikka kohinataso pari desibeliä tipahtaisikin samassa prosessissa. Erilaiset musiikkiohjelmien automaattiset tasokorjaukset (esim. Spotify) ovat myös vanhan vihtahousun keksintöjä kultakorvien kiusaamiseksi.
Ja kun aktiivikaiuttimista oli puhetta, niin itse näen hyvinkin laadukkaiden aktiivien eduksi sen, että kaikki osat on sovitettu todennäköisesti hyvin yhteen, eikä niiden kanssa tarvitse edes miettiä kaiutinliitäntöjen impedansseja ja muita epämääräisiä asioita, joiden kanssa aloittelijat ovat usein ihmeissään ostaessaan erilliskomponentteja. No, onpa ne omat kommervenkkinsä aktiiveissakin.
Jos jotakuta jotkut Genelecin 8040A:t kiinnostavat, niin törmäsin joku aika sitten tällaiseen ilmoitukseen: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=708779 (http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=708779). Ei ole mitään yhteyksiä myyjään, mutta näkisin hinnan olevan hyvinkin edullinen. Pari on näköjään saanut jo kaupaksi tuosta setistään kyseinen myyjä.
Kuulokkeetkin ovat ihan todellinen vaihtoehto. Laadukkaat kuulokkeet vaativat laadukkaan kuulokevahvistimen, joka voi maksaa yhtä paljon kuin pari ym. Geneleccejä, esim. tämä tässä (http://www.thomann.de/fi/spl_phonitor_black.htm). Kuulokekuuntelussa on toki muita etuja: voit kuunnella häiritsemättä muita (paitsi avoimilla) ja voit nauttia binauraalisista äänitteistä, joiden määrä lienee kuitenkin vähäinen, vaikka ovatkin parhaimmillaan huikeita- (Edit: Tässä ookoo esimerkki (http://www.youtube.com/watch?v=ecOrBqQAuXg), ei kannata katsoa videota. Tai äärimmäisen häiritseviä, kuten tämä esimerkki tässä (http://www.youtube.com/watch?v=sKGIe_WR0O4), tai tämä (http://www.youtube.com/watch?v=uuEDMwMagsk). :D)
Väittäisin, että hifi-ummikolle Geneleccien kokeileminen on aina hyödyllinen kokemus - niitä voi pitää vaikka "perustasona". Kannattaa vertailla niitä vähintään muutamaan erilaiseen kaiutinpariin. Ja jos rahaa on, niin sieltäkin firmasta saa insinöörit suunnittelemaan vaikka kodin uusiksi kaiuttimien ympärille.
-
Mutta ainakin minun mielestäni ollaan hieman pielessä, mikäli kämppä joudutaan rakentamaan kaiuttimien ehdoilla.. Toki, ilman muuta jos se on jollekin aito intohimo ja elämäntapa niin mikä jottei. Mutta muuten en suosittelisi sellaisia kajareita, jotka vaativat (ainakin siis minun mielestäni) kohtuuttomia uhrauksia kodin alttarilla. Tuon paljon mainostamani B&O:n (Beocenter 9000- sarja+Pentat) vahvuushan on nimenomaan se, että ne mukautuvat akustisesti varsin hankaliinkin tiloihin niin että ne saadaan lähes tilassa kuin tilassa soimaan vähintäänkin kohtalaisesti varsin pienillä uhrauksilla. Siis totta kai, jos niistäkin halutaan saada kaikki irti, on myös kämpän akustiikkaan hieman panostettava, mutta mitään erillistä kuuntelutilaa/studiota siihen ei todellakaan tarvita. Karrikoituna ja tiivistettynä näin; Hieman avaraa tilaa niin, että myös kuuntelupaikkojen takana on jonkin verran tyhjää, vapaata tilaa.. (eli kuuntelupaikat eivät saisi olla seinää vasten) Ihanteellinen tilannehan olisi jos itse kämpän seinät olisivat joko aitoa puuta tai kiveä/tiiltä.. Betoni ei vaimenna, mutta kivi/tiili kylläkin. Jos matot eivät ole vaihtoehto olohuoneessa niin kuin esim. minulle ne eivät ole, (poislukien yksi lähes 1000kg härän talja) niin lattioiden tulisi olla puulattiat ja mieluiten vielä ns. kelluvat lankkulattiat. Ikkunaseinät (varsinkin jos klasipintaa on hiemankin enemmän) vaativat isot ja paksut, koko ikkunaseinän kokoiset verhot jotka ovat pituudeltaan katosta lattiaan saakka. Vaikka niitä ei pitäisikään ikkunoiden edessä, vaan vaikkapa sivuille vedettyinä tai ikkunoiden välissä, on niillä siltikin melkoinen vaikutus. Pari isoa viherkasviakaan ikkunoiden läheisyydessä eivät ainakaan haitaksi ole. Seinillä pitäisi niin ikään olla jotain vaimentavaa... Ja koska muun muassa minulle eivät mitkään varsinaiset akustolevyt tule kysymykseen, niin silloin kankaalle maalatut taulut ovat vissi ja tehokas vaihtoehto, eikä silmiäkään ala niitä katsellessa särkemään. Kaikista paras yksittäinen elementti on kuitenkin pitkä- ja paksunukkainen oikeasti ISO villaryijy. (vähintään sellaiset 170cmX120cm) Jos sellainen löytyy, tai sellaisen hankkii, niin mikäli suinkin mahdollista, olisi optimitilanne mikäli sen saisi ripustettua suoraan kaiuttimien vastapäiselle seinälle.
Eli tuossapa lyhyesti tiivistettynä joitakin vinkkejä, joilla ainakin B&O:t saadaan soimaan niin että silmät sulkiessasi Dylan tulee huuliharppuineen ja kitaroineen omaan olohuoneeseesi istuen noin baarijakkarakorkeudella suoraan edessäsi.
-
Kiitos kaikille hyvistä näkökannoista. Laitteisto haarukoitui lopulta varsin vaivattomasti, tosin lopullisen päätöksen teon kanssa tuli jahkailtua varsin pitkään. Omaa valintaa piti kuitenkin aina "koetella", milloin minkin vaihtoehdon kanssa. Valinta kesti koettelun ja koekuuntelut ja nyt olen varsin tyytyväinen musiikin sointiin, ja muutenkin.
(Kieltämättä B&O:n laitteet olivat todella pitkään houkuttamassa. Onneksi uusien hinta on niin järjetön, että niitä ei tarvinnut ajatella lainkaan, sillä en uusien beojen muotoilua kovin onnistuneena pidä. Myös käytettyjä beoja tuli selviteltyä melko laajaltikin. Lopulta kuitenkin, kun mielikuvittelin niitä kotiin, niin niiden ajattomuus karisi viimeistään siinä vaiheessa. Aikansa lapsia ovat 70-80 -luvun beotkin, jopa melkoisa rohjakkeita. Samoin niiden mekaniikka kuluu siinä kuin muidenkin merkkien. Melkeinpä kaikissa käytettyissä on jotain "pientä laitetavaa", erityisesti mekaniikan osalta: cd-soittimissa mekaniikan toimintahäiriöitä, peitelevyjen toiminta takeltelee, kaiuttiminen ripustukset pitäisi poikkeuksetta uusia jne. Juuri tästä entisöinti/askartelu -harrastuksesta oli tarkoitus siirtyä musiikin harrastamiseen, joten päätin käytetytkin unohtaa.)
Kotiin tuli, muualtakin löydettyjen vinkkien perusteella, Denon RCD-N8 ja Monitor Audio BX2 -kaiuttimet. Hinnan mukaan arvioitunahan kyse on varsin "low-end" -laitteistosta. Ääni on silti mielestäni vertailujeni perusteella vähintään muutamaa kertaluokkaa kalliimpaa laitteistoa vastaava, joten syntymäpihinä en voi olla kuin äärimmäisen tyytyväinen. Valintaperusteiksi nousivat lopulta
- käytettävissä olevat resurssit (budjettirajoitteisuus)
- hinta/äänenlaatu (objektiivinen arvio)
- äänenlaatu, erityisesti klassisen musiikin toistossa (subjektiivinen arvio)
- verkkosoitin- ja internetradio-ominaisuudet
- dac -muuntimen laatu (sisältyy kyllä äänenlaatuun)
- pieni koko, kompaktius (integroitu kokonaisuus)
- ulkonäkö (tai "näkymättömyys")
Nämä ovat ehkä jossain määrin tärkeysjärjestyksessäkin.
-
^ Näppärän oloinen kokonaisuus ja varmasti hyvää vastinetta rahalle. Työpaikan kuntosalilla näemmä samanlainen Denon. Mukavan minimalistinen toteutus, mutta kokoa kuitenkin sen verran, että on ihan vakuuttavan tuntuinen.
-
Keikarin olohuoneeseen sopii "vain" B&O:n laite. Ostin kymmenisen vuotta sitten ko. firman käsityksen matkaradiosta, http://beocentral.com/beosound1. On kyllä liikuteltava sillä siinä on kädensija ja motorisoitu antenni ulkokäyttöön. Itse kuuntelen kaapelikanavia. Kauko-ohjain on voimakas. Ei tarvitse olla lähelläkään laitetta eikä suuntauksenkaan tarvitse kovin tarkkaa. Kunhan osoittaa sinnepäin.
-
Kotiin tuli, muualtakin löydettyjen vinkkien perusteella, Denon RCD-N8 ja Monitor Audio BX2 -kaiuttimet.
Nuo pikku-Denonit yhdistettynä oman maun mukaisiin jalustakaiuttimiin on tarjonnut todella kovaa vastinetta rahalle jo yli 10 vuotta. Varmasti hyvä ostos nykyisessä inkarnaatiossaankin.
-
Mielenkiintoinen keskustelu.. nimimerkki kertoo kaiuttimien merkin ja putket ainoat oikeat moottorina ;)
Toisille ääni on jotain mitä kuuluu taustalla toisille uskon asia, itse taidan kuulua tuohon jälkimmäiseen kastiin ja laitteiston etsimiseen käytetty aikaa likemmäs 20v ja rahaa useamman henkilöauton verran.
Taidan kuulua itse siihen kategoriaan jota katsotaan hieman pitkin nenän vartta mutta usko tai älä kaapeleilla on väliä,
ääni muuttuu mikäli kaiutin kaapelit eivät ole suorana ja koskettavat lattiaa yms.. ;)
-
Mielenkiintoinen keskustelu.. nimimerkki kertoo kaiuttimien merkin ja putket ainoat oikeat moottorina ;)
Taidan kuulua itse siihen kategoriaan jota katsotaan hieman pitkin nenän vartta mutta usko tai älä kaapeleilla on väliä,
ääni muuttuu mikäli kaiutin kaapelit eivät ole suorana ja koskettavat lattiaa yms.. ;)
Magnepanit, ou jeah!
Magnepanien "heikko lenkki" on siinä, että maggiet ovat niin säälimättömät huonoille äänityksille (ja niitä kyllä riittää, valitettavasti).
Aikoinaan tuli tehtyä monenlaisia vertailuja pönttöjen ja lankkujen välillä. Minulle se "juttu" oli magneplanarit. Pöntöt eivät päässeet lähellekään, mitä minun kuuntelumakuuni tulee. Hintaluokkaan katsomatta. Putkista jouduin tinkimään, mutta A-class luokassa kuitenkin kämppää tuli lämmitettyä.
Kaapeleista sen verran, että kuluneella viikolla kuskasin AudioQuestin Greenit kaatopaikalle (2x3m). Mukana meni myös Kelvin Labsin integroitu A-luokan vahvistin (potikat / rca:t olisivat vaatineet vaihtoa). Nykyisillä B&W CDM 1 NT:illä ja Teacin bulkkivahvistimella en havainnut mitään eroja em. greenien tai bulkkikaapeleiden välillä. Aikoinaan olin kuultavista eroista täysin varma.
-
Tällä viikolla sitten "antautui" vanha ja luotettava Teac -integroituni ja hiljaisuus on vallannut huoneistoni.
Nyt on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ostaa uusi, riittävän tehokas vahvistin tai myydä nykyiset passiivit (B&W CDM 1NT) pois ja hankkia tilalle aktiivi G:t. Nuo B&W:t ovat kyllä erinomaiset kaiuttimet. Joka suhteessa. Tosin, huonon hyötysuhteen vuoksi vaativat keskimääräistä enemmän potkua vahvistimelta. Geneleceillä ei tuota ongelmaa edes olisi. Muotoilultaan / ulkonäöltään B&W vie G:tä 10-0.