Aamulla Janne Saarikivi totesi telkkarissa Mannerheimin sanoneen pukeutumissääntöjen olevan niitä varten, jotka eivät osaa pukeutua.

Ei lisättävää.

Koskaan ei tiedä, mitä tuntemattomalla polulla tulee vastaan.

Arabien hajusteisiin tutustuessa törmää väkisinkiin tuoksuun nimeltä agarpuu, eli oud. Kyseessä on hartsi, jota Aquilaria-sukuun kuuluvat puut erittävät infektoituessaan tietyillä sienillä ja bakteereilla.

Oudin tuoksua kuvataan usein eläimelliseksi, ja voihan sitä niinkin kuvata. Patinoitunut nahka, vanha puu, mausteet, suitsuke ym. kuvaa myös agarpuun pihkan tuoksua. Hyvin kiehtova ja "itämainen" tuoksu. Sanovat että tuoksu vaihtelee riippuen kasvupaikasta ja viljellystä puulajikkeesta makeasta ratsastustallin aromiin. Tietäjät tietää, minä en.

Varovaisten kokeilujen perusteella huomaan tykkääväni tästä tuoksumaailmasta joka kerralla enemmän. Näillä näppäimillä sanoisin, että käyttäisin näitä kylminä talvikuukausina, mikä on vähän hupsua, kun ajattelee että nämä ovat peräisin kulttuurista, missä pakkasia ei tunneta.

Kaltaiselleni ikuiselle lapselle tuottaa aina suurta iloa ja mielihyvää löytää uusia leluja.

Verkon tekoälyllä leikkiessäni huomasin, että tämähän luo varsin tyylikkäitä menswear-kuvia. Itse asiassa jotkut niistä ovat niin tyylikkään näköisiä, että niistä saa inspiraatiota erilaisten kombojen kasaamiseen. Noissa syntyy joskus sattumalta sellaisia vaate-asuste-väriyhdistelmiä, jotka eivät itselle tulisi mieleenkään.

John Frankenheimerin vuonna 1966 julkaistu elokuva Gran Prix uudisti elokuvallista kerrontaa tavalla, joka näkyy edelleen paitsi moottoriurheilua kuvaavissa elokuvissa, myös Top Gunin kaltaisissa toimintafilmeissä.

Frankenheimerin kuvauksissa elokuvakamerat asennettiin ensimmäistä kertaa kiinteille, tai kauko-ohjatuille kamera-alustoille oikeisiin autoihin, joilla myös ajettiin oikeilla kuvauspaikoilla oikeilla nopeuksilla.

Kilpa-ajokohtausten leikkaukset, jossa katsoja tuodaan vuoroin sisälle autoon, katsojaksi kisakatsomoon, tapahtumien yllä lentävään helikopteriin tai radalla kiitävän auton päälle oli aikanaan pieni mullistus. Tätä ennen elokuvakohtauksiin oli yritetty saada liikkeen iluusio taustaprojektioilla, joissa paikallaan olevan lavasteen taakse heijastetaan kuvaa liikkuvasta maisemasta.

Kun seuraavaksi näette kaahailukohtauksen, jossa kuvakulma vaihtuu auton puskurin tasolle kiinnitetyn kameran näkymästä kuljettajan/matkustajien kasvoihin, sitten kuljettajan käsiin  tämän pyörittäessä rattia ja vaihtaessa vaihteita, jalkojen tanssiin polkimilla, mistä siirrytään sivustaseuraajan näkökulmaan katsomaan ohikiitävää autoa maan pinnalta tai seuraamaan toimintaa lintuperspektiivistä, katselette Frankenheimerin perintöä.   

Gran Prixin voi katsoa Youtubesta.

Lainaus käyttäjältä: Miika - 05.08.24 - klo:22:59
Toki ehkä hieman hintavahkoja, 30ml ovat jossain viidenkympin paikkeilla.

Mainitsemasi hinta on tämän päivän hintatasolla miesten tuoksujen keskiluokkaa.

Parfyymien hinnat ovat nousseet reippaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toisaalta globalisaatio on nostanut tänä aikana pari miljardia ihmistä keskiluokkaan, eli heillä on sekä resursseja että kiinnostusta parfymien kaltaisiin arkiluksustuoteisiin. Toisaalta suhtautuminen luonnosta kerättäviin kosmetiikan raaka-aineisiin, varsinkin eläinperäisiin, on muuttunut suojelevampaan suuntaan, minkä seurauksena näiden hinnat ovat moninkertaistuneet kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.

Tämän seurauksena pullokoot pienenvät, konsentraatiot laimenevat ja kalliimpien raaka-aineiden sekaan lisätään halvempia, synteettisiä korvikkeita samalla kun hinnat nousevat. Tunnetun brandin 50 ml EdT pullosta saa tänään maksaa tyypillisesti 80-100�,�, kun muutama vuosi sitten samalla rahalla sai 100 ml. 

Kaikkein suosituimpien/halutuimpien brandien hinnoittelu menee Veblenin hyödykkeen logiikalla, 300-400�,� pyynti pullolta ei ole harvinaista. Toisaalta eilispäivän, nyt muodista jääneitä huipputuoksuja saa discounttereilta joskus todella edulliseen hintaan. Syy tähän jatkuvaan hintaeroosioon on ymmärrettävästi se, että jokaiselle uudelle sukupolvelle tietyt tuoksut tuovat mieleen edelliset sukupolvet, ja harvempi alle keski-ikäinen mies haluaa käyttää tuoksua, joka saa hänet tuoksumaan ikäistensä mielestä setämieheltä.

Netin menscents -palstoilla kuullun pohjalta tilasin sokkona yhteisöissä kovasti kehutun Bentley for Men Intensen. Odotin tämän olevan nykytyyliin makea tai makeahko tuoksu, mutta yllättäen tämä olikin rutikuiva.

Tuoksun ensipuraisu on aika hurja pommi, alkoholi iskee rajusti, mutta kun tuo asettuu iholle 5-10 minuuttia, kuva selkeytyy; Puiset tuoksut, päälimäisenä seetri, viski ja mausteita. Hifistelijät poimii tästä paljon muutakin, mutta minun nenäni erottaa vain nuo.

Yllätyksekseni Bentley alkoi aikansa tekeydyttyään tuomaan etäisesti mieleen Terre D'Hermesin. Ei tämä sama tuoksu ole, vain vähän sinne päin, mutta samassa tahtilajissa nämä soittaa base notea. Terressä avauksessa on appelsiinia ja greippiä, kun taas Bentleyssä siellä on bergamottia ja mustaa pippuria. Yhteys löytyy pohjanuoteista, kummassakin on seetriä, patsulia ja benzoinia.

Jos tykkäät Terrestä, niin uskoisin, että tykkäisit tästäkin. Bentleyn iso plussa on, että 100 ml pullo maksaa kolme kymppiä kun Terrestä joutuu pulittamaan vähintään kolminkertaisen summan. Arkipäivän beater joka ei tuoksu halvalle.

Lainaus käyttäjältä: -Mars- - 22.07.24 - klo:17:20
Värjäys, uhka vai mahdollisuus?

Mulla on Charles Tyrwith chinot, 100% puuvillaa, khaki joka on ehkä turhan keltainen. Saisiko niistä oliivinvihreät vai onko tulos vain tunkkainen?

Tämä selviää kokeilemalla. Tosin puuvillachinoja saa niin halvalla, ettei värin vaihtaminen välttämättä maksa vaivaa. Ellei sitten tykkää kokeilla ja väkertää ihan tekemisen ilosta, mikä ei sekään ole yhtään huono juttu.

Muutamia puuvillakamppeita olen huvikseni värjännyt, ensin olen kuitenkin valkaissut ne kloritilla värittömiksi. Sitten uusi väri tilalle väripurkin ohjeen mukaisesti. Se, minkä sävyn kahden värin yhdistelmä tuottaa on enemmän tai vähemmän arpapeliä.

Food for thought.

https://www.youtube.com/watch?v=-raZQr5-f2A

Sinisten tuoksujen äiti, Polo Blue on edelleen hyvä, Polo Sport samoin. Sitrustuoksuista Montbancin Legend Spirit (valkoinen pullo) voisi olla hyvä (paljon samaa kuin YSL Y:ssä), samoin Versacen Pour Homme. Noita voi käydä nuuhkimassa täkäläisissä kaupoissa kun kloonit ovat netin kautta tilattavia, eli hitti tai huti ostoksia.

Tällä hetkellä parhaiten myyvä miesten tuoksu, eli Bleu de Chanel on lähellä Polo Blue:a. Joku voisi puhua kloonista.

Jos siniset kloonituoksut kiinnostavat, niin tuossa muutama esimerkki: https://www.youtube.com/watch?v=WONbW3Clw0M

IMHO ei kannata tarjota kovin haastavia tuoksuja, vaan pysyä "suihkunraikkaissa sinisissä". Versacen Blue Jeans saattaisi olla potentiaalinen. Sen verran yleinen tuoksu, että ei tarvitse sokkona ostaa.

Muutama huomion arvoinen tuoksu, joissa hinta-laatu -suhde on mielestäni kohdallaan.

1. Lalique Pour Homme Lion. Vuonna 1997 julkaistu tuoksu, sanovat tämän olevan samaa DNA:ta kuin Creedin Bois du Portugal. Itselle tulee mieleen Terre d'Hermes, jota on tuunattu kukkaistuoksuilla (laventeli, iiris, jasmini). Laventeli ja tietty puuterimaisuus avauksessa voi tehdä tunkkaisen vaikutelman (pappatuoksu), mutta profiili tasautuu hetken kuluttua sitruksisiin puunuotteihin kun terävin kärki menettää puhtinsa. Jos pitäisi määritellä yhdellä sanalla, niin se olisi ajaton. Turvallinen toimistotuoksu.

2.  Swiss Arabian Raaqi.  Muistuttaa parviälyn mukaan Azzarron Wanted:ia. Avauksessa on sitruunaa, laventelia, minttua ja inkivääriä. Jatkaa kardemummalla, omenalla ja katajalla. Pohjalla tonkapapua,  tammea, santelipuuta, patchoulia ja ambraa. Makeahko mutta miehekäs, pähkinäisen mausteinen tuoksi, joka toimii yllättäen hienosti kesäkuumalla. Lyömätön hinta-laatusuhde.

3. Zara Tobacco Collection Rich Warm Addictive. Kuuluu boozy-tuoksuperheeseen. Hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen tuoksu, jonka komponentteina rommi, pioni ja vanilja. Raskas, makea ja täyteläinen, pelittää kylminä vuodenaikoina. Vahvasti koukuttava tuoksu, ei välttämättä kovin pitkäkestoinen.

Kuten sanottu, nämä tuoksut eivät vie vararikkoon mutta eivät tuoksu halvalle kissanpissalle. Arkikäyttöön sopivia beatereita. Pikku yksityiskohta, jolla voi kohentaa omaa päivittäistä presenssiään.   

Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Pohjien uusimisen lykkäämisessä ei ole oikein mitään mieltä, koska jos kenkiin alkaa tulla muita vaurioita, homma muuttuu kalliimmaksi.

Pohjien uusiminen on alle satasen hintainen toimenpide, maksoin muistaakseni jotain 80�,� joku aika sitten uusista puolipohjista.

Sano sinä se. Sinähän tämän Rolexin tähän keskusteluun toit.

Selvennetään nyt vielä: Kloonituoksut eivät ole väärennöksiä, eivätkä tuotevarkauksia, vaan eri valmistajien versioita samasta teemasta. Ehkä olisi selkeämpää, jos käytössä olisi musiikkipuolella käytetty termi cover-versio.

Parfyymien valmistuksessa käytössä on laaja, mutta rajallinen määrä esansseja, sekä orgaanisia että synteettisiä, joita sekoittamalla eri komboissa ja suhteissa voidaan tuottaa milteipä rajaton määrä erilaisia tuoksuja. Ihmiset kokevat tuoksut eri tavalla, mutta parviälyn käyttäytymisestä voidaan lukea, mitkä tuoksut koetaan yleisesti miellyttäviksi. Suosituimpien tuoksureseptien variaatioiden tutkimisen ja löytämisen ympärille on syntynyt internetin mahdollistamana yhteisöjä - kuten kaikkeen inhimilliseen ja epäinhimilliseen elämään liittyvien ilmiöiden ympärille. On siis yhtisöjä, jotka aktiivisesti vertailevat eri valmistajien tuotteita ja väittelevät siitä, kuinka lähellä kaksi eri tuotetta ovat toisiaan.

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että saatavilla on klooneja, joissa pullon ulkonäkö ja tuoksun nimikin on muotoiltu sen verran härskisti, että kenellekään ei jää epäselväksi, että tässä versioidaan vaikkapa Tom Fordin tuotetta. Mutta näin se maailma vain makaa.

Mitäs tämä sitten tarkoittaa keikarin kannalta. Eipä kummempia. Kloonituoksut mahdollistavat kokeilut tuoksun lisäämisestä päivittäiseen outfittiin ilman, että sen rahoittamiseksi joutuu myymään vasemman munuaisensa, vaikka olisi tykästynyt tuoksureseptiin, jonka tunnetuin ilmentymä on satoja euroja maksava designer-tuoksu. Pieni yksityiskohta jota voisi verrata vaikka taskuliinaan tai kalvosinnappeihin. Sitten jos ajatus alkaa tuntua hyvältä, niin voi hommata sen kalliin luksustuotteen. Tai todeta, että edullisempi variaatio on riittävän hyvä, ellei parempi.

Ei tämä niin vakavaa ole.

Lainaus käyttäjältä: Juha - 08.05.24 - klo:16:50
Muotoilen toisin: jos on ok käyttää replikatuoksua, onko myös ok käyttää replika-Rolexia?

Kloonituoksu ei ole väärennös, replica rolex on.

Onko ok käyttää rannekelloa, joka lainaa ulkoisen olemuksensa rolex submarinerilta? Sellainen löytyy käytännössä jokaiselta kellonvalmistajalta.

Onko ok käyttää päivittäin davidoff cool water:ia kun sen tuoksu on lähes 1:1 creed green irish tweed:in kanssa. Entäs jos käytössä on armaff:in tres nuit? Mitä on ok käyttää?

Onko sinulle tärkeämpää tuotteen ominaisuudet vai tuotteen brändi? Onko miesten tuoksussa merkityksellisintä, minkä muotoiseen pulloon tuoksu on pakattu ja mitä etiketissä lukee?