Keikarin foorumi

Sehän on selvä, että merkistä joutuu maksamaan. Silti merkistä maksaminen on erityisesti klassisten reunoskenkien kohdalla typerää, joista kukaan ei edes näe merkkiä. Typerää se on muutenkin, mutta jos joku haluaa näyttää merkkituotteensa logoa ympärilleen, ja saa siitä kiksejä, niin suotakoon se hänelle. Minulle henkilökohtaisesti se osoittaa vain mauttomuutta ja tyhmyyttä, kun maksaa paljon ylimääräistä jostain printistä, joka ainoastaan pilaa tyyliä.

Mutta taas Churchsiin. Prada on italialainen muotitalo, ja italialaisten (ja ranskalaisten) muotitalojen oikut toki tunnetaan. Jos joku tuote ei myy, nostetaan hintoja, jolloin asiakaskunta luulee sen olevan parasta mahdollista kuuminta hottia. Tämä tuntuu usein jopa toimivan. Vaikea kuvitella, että vaikkapa Kiton tai Brioni porskuttaisi vuodesta toiseen järjettömillä hinnoilla, jos joku ei niitä ostaisi. Todennäköisesti ostajat ovat nousukkaita, tai muuten vain niitä, joilla ei ole edes tarvetta kysyä hintaa.

Churchsin suhteen tilanteen luulisi olevan toinen. Se on vanha kenkävalmistaja, jonka asiakkaat ovat maksaneet erityisesti laadusta. Vaikka joukossa on varmasti paljonkin varakasta porukkaa, on vanhan rahan väki yleensä tarkempaa siitä, mistä maksaa. Jos Church’s Consulin hinta nousee 720 puntaan, se alkaa lähennellä jo Edward Greenin hintoja ja on selvästi esimerkiksi Crockett & Jonesin handgrade-sarjankin yläpuolella. Molemmat kuitenkin kepittävät Church’sin laadussa ja omasta mielestäni myös tyylissä, vaikka se makuasia onkin. Ja lieneekö tuo 720 puntaa vielä alviton hinta? Jos niin on, niin se on aivan järjetön.

Itse asiassa mallorcalaiset valmistajat Carmina ja TLB Mallorca päihittävät Church’sin niin laadussa kuin tyylissäkin. TLB Mallorca lienee näistä hieman parempi, mutta Carminan kokoelma on paljon laajempi. Molempia saa noin 400 eurolla, eli puoleen hintaan Churchsiin verrattuna. Kun myös Cheaneyn laatu alkaa olla vanhan Church’sin tasolla, ja sen Imperial Collection -sarjassa jopa edelläkin, on vaikeaa kuvitella Church’sille ruusuista tulevaisuutta. Klassisen tyylin ja laatutietoisuuden kannattajat kun eivät hyvällä katsele muotitalon tempauksia. Hieman aiemmin tässä ketjussa jo avauduin, miksi en enää Church’sin jalkineita osta, eikä sitä mielipidettä tarvinne muuttaa.

Palaan vielä kenkien puolipohjaukseen. Tässä ketjussa kun on todettu, että eleganssi kärsii rankasti sen vuoksi. Tämä sitten herätti erilaisia mielipiteitä. Toissa kesänä puolipohjautin Meerminin louferit paikallisella suutarilla. Jätin vain kengät tiskille ja kerroin mitä pitää tehdä. Lopputulos oli melkoinen järkytys. Suutari kun oli valinnut puolipohjausmateriaaliksi noin 3,5mm paksun kumin, jossa taatusti oli kulutuspintaa, mutta jossa eleganssi kärsi rankasti. Jokin aika sitten ostin ebaysta Barkerin Anniversary-edition tummanruskeat captoe oxfordit. Ne olivat liki uudenveroiset ja puolipohjattu. Kenkien saavuttua tajusin heti, että nekin oli puolipohjattu samalla noin 3,5mm kumilla, ja luonnollisesti näissäkin kengissä eleganssi kärsi paljon. Tyypillisesti kenkäni – silloin kun ne on puolipohjattu – on puolipohjattu 2mm paksulla kumilla, joka ei ole läheskään yhtä silmiinpistävän näköinen, eikä tuo kenkiin myös liikaa lisäpainoa ja jäykkyyttä. Tämä nyt vain tiedoksi, että jos kenkiä puolipohjautatte, muistakaa katsoa ja hyväksyttää kumi ennen kuin päästätte suutarin töihin.

Kerran puolipohjauksen kanssa kävi niin, että puolipohjauksessa käytetty kumi alkoi välittömästi murentua varsinkin kärjestä, kun kävelin hiekoitetulla tai muuten karkealla asfaltilla. Olin aiemmin puolipohjauttanut kenkiäni samalla suutarilla, ja tuolloin materiaali oli ollut toisenlaista. Vein kengät heti suutarille takaisin ja annoin reklamaatiota materiaalista. Hän oli pahoillaan, ja puolipohjasi kenkäni uudelleen paremmalla kumilla. Lupasi myös olla tilaamatta enää sitä kehnoa kumilaatua, ja kiitti minua palautteesta. Hän kun sanoi, ettei kumin laatua paljaalla silmällä voi päätellä, vaan saatu palaute on ainoa keino vakuuttua laadusta tai sen puutteesta. Kyseisessä kumissa ei ollut mitään logoa, ja se saattoi hyvin olla ”Made in China” tms. tuotantoa. Pohjan paksuuden lisäksi varmistukaa siis, että kengät puolipohjataan luotettavaksi tiedetyllä materiaalilla, joka on ollut pitkään käytössä ja joka on tunnetun valmistajan (esim. Vibram) tekemää.

Luin tämän ketjun mielenkiinnolla läpi, ja ajattelin kirjoittaa siihen omia näkemyksiä, joita kaikkea ei tullut esille. Itse omistan yli 20 paria reunoskenkiä, joista puolenkymmentä on kumipohjilla, ja nahkapohjaiset ovat kolmea paria lukuun ottamatta puolipohjatut. Siitä voinee päätellä, että olen selkeästi puolipohjauksen kannalla. Syynä on erityisesti Suomen sääolosuhteet, ja kumipohjien kestävyys ja turvallisuus näissä olosuhteissa.

Esimerkiksi Roomassa vuotuinen sademäärä on jopa suurempi kuin Helsingissä, mutta se ei ole tässä olennaista. Olennaisempaa on se aika, jolloin tiet ovat märkiä. Sadepäiviä on Helsingissä keskimäärin yli 200 vuodessa, kun Roomassa noin 80. Kun haihtuminen Roomassa on paljon suurempaa, ovat kadut siellä märkiä vain murto-osan siitä ajasta mitä ne ovat märkiä Helsingissä. Jopa sateisena pidetyssä Englannissa tilanne on eri. Lontoossa sadepäiviä on vuodessa tilastojen mukaan 164 kappaletta, mutta suuremman haihtuvuuden vuoksi sielläkin kadut ovat sielläkin märkiä paljon harvemmin kuin Helsingissä. Mitä pohjoisempaan mennään, sateisuus vähenee hieman, mutta sadepäivien määrä pysyy lähes samana ja haihtuvuus hidastuu. Niinpä pohjoisemmassa Suomessa tilanne ei juurikaan eroa Helsingistä ainakaan parempaan suuntaan. Siksi varsinkin Suomessa puolipohjaus on perustellumpaa kuin vähänkin etelään mentäessä.

Puolipohjaus ei tee kengistä vedenkestäviä, mutta antaa kyllä riittävän suojan, jotta niillä voi märällä asfaltilla kävellä. Nahkapohjaiset ottavat siitä huomattavasti enemmän nokkiinsa. Lisäksi puolipohjat ovat muutenkin kestävämmät, varsinkin jos tiellä on hiekoitussoraa tai asfaltti surkeassa kunnossa, mikä on minulle tyypillistä, kun matkustelen paljon entisen itäblokin maissa. Hotellien auloissa ja monissa muissa tiloissa on lattia kivilaatoista, joka on nahkapohjille liukas. Itse asiassa kovan puolipohjan kumikin on noilla materiaaleilla liukkaahko, mutta antaa sentään hieman enemmän pitoa nahkapohjaan verrattuna. Kerran olen olkapääni saanut sijoiltaan kaatumisen seurauksena, joten ainakin minulle tämä on tärkeä näkökulma.

Eleganssi toki kärsii, mikäli kengät puolipohjauttaa. Pohjasta tulee vääjäämättä paksumpi, mutta 1-2 millin lisäkerros ei vielä silmiin pistä, ellei sitä erityisesti tarkastele. 99% suomalaisista ei edes tiedä mitä reunoskenkä tarkoittaa, ja tyypillinen reunoskenkä on maallikon mielestä puolipohjattunakin varsin siro, joskin malleja toki on monenlaisia. Saan säännöllisesti positiivisia kommentteja kengistäni, vaikka ne kuinka olisi puolipohjattu. Ne, ketä puolipohjaus häiritsee, ovat ns. alan friikkejä, ja kuten tässäkin ketjussa on huomattu, jopa asiantuntijoiden mielipide puolipohjaukseen on vaihteleva. Jonkun mielestä puolipohjaus teki pohjasta ruman, ja vain alkuperäinen nahkapohja olisi kaunis ja elegantti. Minunkin mielestä korkkaamattoman nahkapohjaisen kengän pohja on poikkeuksetta hyvin kaunis. Kuitenkin jo ensimmäinen kilometri asfaltilla kuluttaa ja naarmuttaa nahkapohjat aivan erinäköisiksi. Asiantuntija tietää, että niin kuuluu tapahtuakin, mutta maallikko ei sitä välttämättä kovin kauniina pidä. Useimpien maallikoiden mielestä puolipohjatun kengän pohja siis lienee vähän käveltynä jopa kauniinpi, jos he joskus sattuisivat niitä keskenään vertailemaan. Minun mielipiteeni on, että ohuen puolipohjan tuoma hyöty on selkeä verrattuna siihen haittaan, mikä eleganssin hienoisessa menettämisessä tapahtuu. Minulla on kyllä kaksi paria mustia oxfordeja ja yhdet louferit, joita en ole puolipohjannut, ja joita käytän sitten tilaisuussa, joissa en halua kompromisseja tehdä. Käyttökengät ovat poikkeuksetta joko puolipohjattu tai sitten valmiiksi kumipohjaiset.

Tosin sen vielä tarkennan, että omat kenkäni ovat halvahkoja tai keskihintaisia reunoskenkiä, kuten Meermin, Loake, Barker, Cheney, Church’s, Allen Edmonds, Alden ja Crockett & Jones. Mitään John Lobbia tai Saint Crispinsiä minulla ei ole. Jos olisi, arvostaisin kyllä niiden alkuperäisasua, ja jättäisin puolipohjaamatta. Silloin toki myös välttäisin niiden käyttöä sadesäällä yms. tapauksissa. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni, ja ymmärrän ja hyväksyn muutkin mielipiteet.

Kilo on matkustamoon otettavissa laukuissa aika paljon.

Tuo pitää täysin paikkansa. Olen itsekin pähkäillyt tuon lentolaukkuongelman kanssa, mutta käytännöllisyyttä ja tyyliä on vaikea yhdistää. Nyt käytössä on eri tilanteisiin kaksi eri tyyppistä lentolaukkua. Toinen on Samsoniten olkalaukku, joka kooltaan on melko lailla maksimi, mitä lentolaukulle sallitaan. Se on nailonkankaasta, ja pehmeä, joka sallii pienen kokoonpainumisen, ja siksi täyttää tarvittaessa tiukemmatkin mittavaatimukset. Kyseessä ei ole trolley, vaan kahvasta kannettava tai olkahihnan kanssa olalla roikkuva malli. Ei kuullosta kovin käytännölliseltä, mutta minulla onkin tämä laukku mukana lähinnä silloin, kun tarvitsen maksimaalisen hyötykuorman (laukku kun on kevyempi kuin useimmat trolleyt, vain noin kaksi kiloa tyhjänä) ja/tai matkustan ison ruumaan menevän laukun kanssa. Tämän laukun kun saa asetettua ison trolleyn päälle, ja mielestäni se silloin kulkee näppärämmin mukana kuin kaksi eri kokoista trolleyta. Lisäksi lentolaukku painaa muutenkin yleensä sen kahdeksan kiloa tai alle, joten siirtymiset lentoasemalla onnistuu kyllä normaalikokoiselta ja  -kuntoiselta mieheltä ongelmitta, vaikka laukku ei pyörillä rullaakaan. Laukussa on keinonahkaiset koristeet, ja mielestäni varsin tyylikäs, mutta ei toki laadultaan Rimowan tai Tumin tasoa. Mallin nimeä en muista, mutta se tuskin auttaisi mitään, sillä ostin sen noin kymmenen vuotta sitten, joten sama malli tuskin on enää saatavilla.

Sitten minulla on nelipyöräinen muovinen markettimalli. Väriltään tumman harmaa ja tyyliltään melko pelkistetty. Tämä kulkee kätevästi mukana silloin, kun matkustan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Vaikka laukku lienee ”Made in China”, se on ihan toimiva ja laadukas ollut käytössä. Lentolaukku kun ei joudu suurille rasituksille, eikä se myöskään joudu muiden paiskomaksi ja kolhittavaksi. Lastin kanssa ne yleensä painavat 7-10 kg, joten yhtä rengasta kohden rasitus ei suuren suurta ole. Tämä on itse asiassa syynä, miksi en vaadi lentolaukulta mitään Rimowan tai Tumin tarjoamaa kestävyyttä. Se kun on normaalikäytössä tarpeetonta, sillä halpa markettilaukkukin kestää aivan hyvin vuosien käytön ainakin minulla. Mitään huipputyylikkäitä nuo markettilaukut eivät ole, mutta eipä ne silti ulkonäöltään kalleimmista brandeista paljoakaan poikkea (poislukien tietystia alumiini yms. laukut). Olen kyllä nähnyt erittäin kauniita kokonahkaisia trolleytakin, mutta kun niiden tyhjäpaino kun lähentelee viittä kiloa, niin eipä niistä paljoa iloa ole, jos lentoyhtiön raja käsimatkatavaroille on 7-8 kg, mikä nykyään on hyvin tavallista.

Useimmiten matkustan kuitenkin ison ruumaan menevän laukun kanssa, ja silloin lentolaukkua harvemmin tarvitsen. Käsimatkatavarana onkin usein tyylikäs nahkasalkku, jollaisia minulla on useita, mutta jotka aiheena kuulunevat sitten johonkin toiseen ketjuun…

Ensimmäinen viestini tällä foorumilla, vaikka satunnaisesti olen täällä vieraillut aiemminkin. Omistan kolme paria Loaken kenkiä, vaikka ainoastaan yhdet niistä ovat Loaket ja kaksi muuta eri brandilla, mutta Loaken valmistamat. Tuo ainoa Loake on musta oxford Loake 200, joka on Intiassa valmistettu halpamalli. Ostin sen ainakaan netistä, kun tarvitsin mustat oxfordit hieman parempaan tilaisuuteen. Työn jälki kengissä on OK, mutta nahka on jotain outoa muoviselta vaikuttavaa ja kokonaisuus on halvan tuntuinen. No halvathan ne olikin goodyear welted –kengiksi. Minulle lesti oli liian leveä, mutta ennen kaikkea nahan laatu oli suurin pettymys. En suosittele.

Sen sijaan muista Loakeistani on vain positiivista sanottavaa. Ensimmäinen pari on musta Herring Richmond täysbrogue oxford (Loaken valmistama). Ostin sen aikanaan halvalla kakkoslaatuna Herringiltä, mutta kenkien saavuttua en kyllä löytänyt syytä luokitukselle. Kengät ovat olleet minulla noin 8 vuotta. Arkikäytössä ne eivät juurikaan ole olleet, mutta messuilla, kongresseissa ym. puolivirallisissa tilaisuuksissa ne ovat palvelleet usein. Istuvuus on ollut alusta asti hyvä, joskin pientä sisäänajoa nekin toki aikanaan vaativat. Nahankaan laadussa ei ole valittamista.

Kolmannen parini ostin T. M. Lewiniltä, joka on tunnettu paidoistaan, mutta kauppaa myös kenkiä omalla nimellään, joista ainakin osa on ollut Loaken valmistamia, kuten minunkin parini. Kyseessä on ruskeat semibroguet oxfordit, joihin asennutin suutarilla kumiset puolipohjat. Niinpä ne ovat olleet ahkerassa arkikäytössäkin, ja todella olen tykännyt. Kengät ovat noin neljä vuotta vanhat, mutta yhä erinomaisessa kunnossa, eikä nahan laadussa ole valittamista. Silloin kun ostin ne, punta oli varsin halpa ja T. M. Lewinillä alennusmyynti, joten hinta taisi olla jotain sadan euron luokkaa. Jälkikäteen ajateltuna hyvä ostos. Minulla on myös ruskeat Allen Edmonds McClain –täysbroguet, joita usein vuorottelen noiden T.M. Lewin kenkien kanssa, jotta sama pari ei olisi jalassa peräkkäisinä päivinä. Vaikka AE on brandina astetta tai pariakin korkeammalla, en suoraan sanoen voi väittää, että nuo Loaken valmistamat kengät jäisivät jälkeen. AE:n sävystä toki pidän hieman enemmän.

Yhteenvetona todettakoon, kuten tässäkin ketjussa on havaittu, että pysykää kaukana Loaken halpismalleista, vaikka kuinka ovat goodyear welted. Sen sijaan kalliimmat mallit, eli 1880-sarja ja Herringin tai muulla merkillä myytävät paremmat Loaket ovat hyvä ostos. Jos etsii alennusmyynneistä ja/tai tyytyy kakkoslaatuun, ei niiden hintakaan ole paha edes uutena.