Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - zeezee

Sivuja: [1]
1
Tervehdys,

En tiedä, sopiiko aihe tälle alueelle, mutta en parempaakaan keksinyt.

Hugo Bossilla aiemmin suunnittelijana/suunnittelujohtajana(?) työskennellyt belgialainen Bruno Pieters on laittanut oman vaateputiikin pystyyn. Hänellä näyttäisi olevan pyrkimys siihen, että tuotanto jokaista pikkunippeliä myöten tapahtuisi Euroopassa, tai ainakin tiukkojen eettisten sääntöjen alaisuudessa. Vaatteita myydään verkkokaupassa www.honestby.com, ja erikoiseksi kaupan tekee sen, että sen hinnoittelu on avointa. Vaatteiden jokaisen kustannuserän sisäänostohinta, materiaalimenekki sekä työkustannukset (ainakin työhön kuluva aika) on eritelty jokaisen tuotteen yhteydessä. Samoin yksittäisen napinkin osalta löytyy tiedot, mikä yhtiö ko. nippelin on valmistanut.

Vaatteet ovat - kuten lienee helppo arvata - sellaisia, joita normikeikarilainen tuskin ainakaan heti syöksyy ostamaan riemusta kiljuen. Mutta keikarilaisten kannalta pitäisin tätä verkokkauppaa mielenkiintoisena lähinnä siitä näkökulmasta, että on nyt helposti lähestyttävässä muodossa avattu vaatekappaleen hinnanmuodostuminen (ei sillä etteikö tietoja aiemminkin olisi ollut saatavilla, mutta mielestäni tässä on ensimmäistä kertaa kaikki samassa paikassa helppolukuisessa muodossa).

Tutkin esimerkiksi miesten paitaa, jota valmistetaan seitsemän kappaletta (sarjatuotannosta ei siis juuri voi puhua). Yhden paidan materiaalikulut ovat noin 37 euroa, valmistuskustannukset (työkustannukset belgialaisessa pk-sektorin ompelimossa) noin 36 euroa. Yhteensä yhden paidan osalta kaikki kustannukset ovat hieman alle sata euroa. Näin siis seitsemän kappaleen valmistuserässä.

Lopullinen myyntihinta on kuitenkin kerrottu neljällä, jotta katettaisi myös suunnittelu-, markkinointi-, yms. kustannukset ja tuotteesta jäisi vielä rahaa käteenkin.

Jos kyse olisi sarjatuotannosta, ja tavarantoimittajat olisi kilpailutettu (ja huomioidaan, että Suomessa massatuotantoinen "laatupaita" voi edelleen maksaa helposti noin 200 euroa), tuntuu yhä kummallisemmalta nämä väitteet siitä, että Eurooppalainen vaatevalmistus olisi korkeiden kustannusten johdosta mahdotonta. Pienempikattaista se ilman muuta on, jos kutakuinkin samanlainen vaatekappale valmistetaan Aasiassa alle kymmenellä eurolla piensarjana.
 

 

2
Vapaa sana / Vs: Ompelu ja ompelukoneet
« : 21.11.11 - klo:01:44 »
Onkos kukaan koittanut opetella itse lyhentämään takkien hihoja? Minulle on siunaantunut iso pino takkeja, joissa ei juuri yhdessäkään hihan pituus ole sinne päinkään, pitäisi lyhentää kaikki. Mutta jos vatekappaleen arvo on melkeimpä vähemmän, kuin ompelijan palkka, niin pistää miettimään... Etenkin, kun ilahtuneena havaitsin tämän threadin innoittamana, että paitojen kavennus onnistui suorastaan erinomaisesti ihan itse. Kavereillakin leuka loksui, ennalta naureskelivat ettei tuosta mitään tule, mutta tulos olikin mainio.

Itse "jouduin" juuri tällä viikolla risteilylle, jossa illalliselle toivottiin tummaa pukua. Koska tilaisuudessa oli yli 300 opiskelijaa, tiesin ettei tumma puku olisi loppuillasta kovin tumma, joten marssin H&M:lle, ostin tarjouksessa olleen puvun ja etsin vielä sellaisen kappaleen joka oli likaantunut ja josta siten saisin pesualennuksen. "Puvun" hinnaksi tuli muistaakseni 50 euroa, ja harjasin sen kotona puhtaaksi. Takin hihat olivat valtavan pitkät, kuten henkkamaukan takeissa yleensä. Ajattelin tässä kohtaa noin kuin muutamat muutkin täällä; Saab 9000:n laturin vaihtotyöstä onnistuneena tällainen ompelutyö ei yksinkertaisesti voi olla liian paha nakki.

Purin saumanratkojalla hihansuun ja tutustuin rakenteeseen. Halpispuvun ompelussa oli onneksi fuskattu niin paljon kuin mahdollista, joten rakenne oli melko yksinkertainen. Nappaisin saksilla vain rouheasti pois pituudesta sen minkä piti, ja silitysraudan kanssa taiteillen sekä toisen puolen purkamattomasta hihasta mallia ottaen sain kutakuinkin lopputuloksen, joka näytti ainakin illan hämärässä täysin uskottavalta. Kestää varmaan päivänvaloakin, muttei sentään kovin läheistä tarkastelua nurjalta puolelta. ;) Sen verran kuitenkin touhusta innostuin, että päätin, että jos joskus jään työttömäksi, uusi ammattinimikkeeni tulee olemaan kiroileva ompelijatar. :-)

Yllättävää tässä oli se, että vaikeimmaksi osuudeksi osoittautui neljän napin ompelu takaisin takin hihaan niin, että ne ovat kaikki samassa asennossa, suorassa linjassa ja tasaisin välimatkoin. Kuuden tunnin kokonaisäherryksen seurauksena päätin, että tässä takissa on tästä eteenpäin vain kolme nappia kummassakin hihassa, aiemman neljän sijaan.

Ompelukoneena on muinoin huuto.netistä ostettu 50-lukulainen EVA, joka on valurautaa ja painaa kuin synti.

Sivuja: [1]