Keikarin foorumi

No pain, no gain on nimenomaan se viesti tässä. Oma kokemus on sama. Aiemmin pumppailin kuusikin tuntia viikossa enkä tullut muuta kuin väsyneeksi. Eli olin ilmeisesti ylikunnossa eli -rasituksessa.

Ei puolen tunnin, vaan 12 minuutin. Ellei pidä taukoja.

Ja läskit ei pala treenillä, vaan ruokavaliolla, vaikka lihasmassan kasvu tietenkin lisää kalorinkulutusta. McGuff nimenomaan väittää että tämä on tehokainta yleiskunnon kohotusta. Sydäntä ja verenkiertoahan ei voi suoraan treenata, vaan se tehdään lihastyön kautta. Tehokkainta siinä on tehokkain treeni, eli suurten lihasryhmien loppuun asti rasittaminen. Hitaasti, eli hyvin raskaasti, mutta turvallisesti.

Thriathlonissa tarvitaan sen lajien treenausta koordinaation ja taidon takia, mutta periaatteessa siis se kardiopuoli hoituu tällä lihastreenillä, vieläpä ajallisesti tehokkaammin ja turvallisemmin. Juosta, pyöräillä ja uida voi jos niistä tykkää, mutta lihas- ja kardiokunnon takia ei ole tarvis vaan voi päästä vähemmällä.

Itse käytän läskin polttoon pätkäpaastoa fast-5 tyylillä, eli syön päivän ruoat 1-3 aterialla 5 tunnin aikaikkunassa esim. klo 11-16. Muuna aikana ei suuhun mene mitään, paitsi kalorittomia juomia. Itse juon vain vettä. Erittäin tehokasta ja laiskalle miehelle hyvin sopiva rutiini. Siihen tottuu yllättävän nopeasti. Voi tosin viedä muutaman viikon ennenkuin ketoosiin tarvittavat entsyymit kehossa heräävät ja alkavat toimia tehokkaasti jos ei ole tottunut syömään harvoin.
Tämä ei siis ole crash-dieetti tai kuuri vaan elämäntapa. Olen tullut vakuutuneeksi siitä että näillä pääsee just siihen rasvaprosenttiin kuin haluaa ilman suurempaa ponnistusta. Lisäksi paastolla on luultavasti suojaavia vaikutuksia aivosairauksia (dementia), diabetesta ja monia muita kroonisia sairauksia vastaan.

Oma terveysreseptini on siis HIT ja fast-5. Olen ollut myös kasvissyöjä n. 25 vuotta, mutta sen terveellisyydestä on tietysti monenlaisia mielipiteitä. Kamppailuni keskittyy liian hyvin maistuvaan makeaan, millä tunnetusti on kaikenlaisia terveyttä rapauttavia vaikutuksia painonnousun lisäksi.

En ole oikein tajunnut miten kopioin useamman linkin samaan viestiin joten pahoittelen peräjälkeen viestittelyä. Laitan vielä linkin videoon miltä McGuff-treeni näyttää:

https://www.youtube.com/watch?v=FVhhbC51_3k

Herra treenaa laitteessa, koska niissä sarjan absoluuttiseen loppuun asti vieminen on turvallisempaa ja kontrolloidumpaa. Ongelmana voi olla löytää hyvät laitteet. Parhaimpina kuulemma pidetään Arthur Jonesin (HITin pioneeri...ja kyllä, Mentzer taisi olla varhaisia tyylin puolestapuhujia) 70-luvulla kehittämiä Nautilus-laitteita. Liikkeet ovat kuitenkin moninivelliikkeitä joten ne voi tehdä myös käsi-/levypainoilla ja tangolla. Itse olen huomannut että näissä ihan loppuun asti saaminen on pelottavampaa ja vaikeampaa siksi että toissijaiset, stabiloivat lihakset väsyvät ennen kuin kohteena oleva lihasryhmä. Itse käytän enimmäkseen smith-telinettä, jalkaprässiä ja tankoa painoineen. 
 

Pakkis? Missä?

^^Jos motorisilla yksiköillä tarkoitat niitä hitaammin mukaan tulevia lihassoluja, niin niitä juuri tavoitellaan. Ymmärsin niin että niitä on sellaisiakin jotka ovat ovat ikäänkuin hätävarana ääritilanteita varten, jolloin harjoituksessa on mentävä sille äärirajalle, eli yhtään toistoa ei enää saa tehtyä vaikka henkeä uhattaisiin ase ohimolla.

Näiden yksiköiden palautuminen on myös hyvin hidasta, jopa viikko tai enemmän, kun taas normaalissa 3 sarjan pumpissa rekrytoidaan pääasiassa niitä yksiköitä jotka toipuvat max minuuteissa. Tämä on mielestäni hieman eri asia kuin hermostollinen kehitys, vaikka en kyllä asiantuntija olekaan. Hermostollinen puoli otetaan huomioon niin että kun oppii paremmin tekmään sarjan loppuun asti, harjoitusmäärää pikemminkin vähennetään kuin lisätään toipumisen varmistamiseksi. Ylikunnon varominen otetaan siis vakavasti tässä tyylissä. Olen myös lukenut voiman kasvattamisesta ilman lihasmassan kasvua, mutta arvelen että se on eri asia. 

Aerobinen/anaerobinen on juuri fysiologisten argumenttien taustalle tässä, mutta täytyy sanoa että perehtyneisyyteni ei ole vielä sillä tasolla että osaisin argumentoida sitä. Lähtökohtana taitaa olla että kaikki lihastyö riittävällä intensiteetillä lisää rasitusta ja vaatimusta  sydämelle ja verenkierrolle, olipa se sitten matalaintensiteettistä ja tasaista juoksemista tai hyvin vaativaa painoharjoittelua. Kirjassa tätä tarkastellaan lihassolujen mitokondrioiden aineenvaihdunna tasolla. Treeni on siis nimenomaan aerobista. Pistää puuskuttamaan voimallisesti sillä käytössä on suuria lihasryhmiä täydellä teholla. Kesto on lyhyt, mutta aerobista intevalliharjoitteluahan on tutkittu ja havaittu tehokkaaksi, joten tätä kohtaa en näe kyseenalaiseksi. Youtubesta löytyy videoita haulla esim. "Doug McGuff workout". Niissä näkyy kuinka raskasta on hidas kadenssi ja kuinka hengitys muuttuu puuskutukseksi.   

Eräs toinen mainittu etu olisi että kun treenataan loppuun asti, tyhjentyvät lihassolujen glykogeenivarastot jolloin solut ottavat verestä glukoosia ja insuliiniherkkyys kasvaa.

Lainasin kirjan Helmetin kautta eli pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy.

Onko muuten punttisalilla käyvät keikarit täällä kokeilleet HIT-tyyppistä treeniä? Ei osunut silmään tätä ketjua lueskellessa.

Luin tässä taannoin Doug McGuffin et al. Body By Science-kirjan jossa perusteltiin HIT- eli High Intensity-treeniä (joka on siis eri asia kuin HIIT, eli High Intensity Interval-treeni) monelta kantilta ja itse sitä muutaman kuukauden kokeilleena voin sanoa että tehokasta on. Sopii juuri laiskalle ja/tai kiireiselle kaverille. Itse kuulun laiskojen kastiin. 
 
Jos ei halua kayttää tuntikausia/viikko salilla ja lenkkipolulla niin koko homman voi McGuffin mukaa tiivistää varttiin viikossa. Itse sentään käytän pari tuntia (enintään) viikossa saliin ja sekin on yksi kolmasosa siitä mitä aiemmin. Varsinainen TUL eli Time Under Load siinä on kuitenkin vain n. 30-40 min/viikko, kymmenkunta eri liikettä ja vain yksi sarja kustakin. Vähemmän on enemmän.

Mielenkiintoinen pointti kirjassa on se että loppuun asti tehty hyvin hidas ja raskas lihastreeni voi olla jopa tehokkaampaa kardiotreeniä kuin tuntikausia juoksentelu. Siinä myös esitetään että nykyisenlainen kuntoiluohjelmien jako lihas- ja kardioharjoitteluun perustuu 70-luvun puutteelliseen tutkimukseen ja yksioikoisiin johtopäätöksiin. Perusväite on siis että harvoin ja lyhyesti mutta loppuun asti treenaaminen on ajallisesti tehokkainta ja turvallisinta sekä lihas- että kardiokunnon kohotusta. Itselleni tämä on ollut aikamoinen näkökulman muutos koko hommaan, varsinkin kun on huomannut edistyvänsä käytännössä. Mutta täytyy sanoa että on kyllä vaikeaa päästä tarvittavalle intensiivisyysasteelle ja oppia menemään mukavuusrajan yli. Kaikki eivät varmaan tämmöisestä tyylistä tykkää tai kokevat sen liian raskaaksi.   

Tad Spurgeonin Living Craft, A Painter's Process.
 
http://www.tadspurgeon.com/the_book.php?page=the+book

Paras ja perusteellisin kirja koskaan öljymaalauksen eri aspekteista, tekniikoista ja maalaamisen prosessista. Ei sisällä yhtään kuvaa.

Konservointilaitosten vanhojen maalausten teknisestä analyysistä ja kärsivällisestä materiaalikokeiluista syntynyttä uutta näkökulmaa öljymaalaustekniikkaan ja ns. vanhojen mestareiden "salaisuuksiin" lähinnä 1600-1700-luvuilta, joita on arvailtu vuosisatoja. Salaisuus piili luultavasti materiaalien itse valmistamisessa ja jalostamisessa, mistä seuraa hyvin erilainen tekniikka ja prosessi kuin valmiina ostettujen öljyjen ja putkilovärien käytöstä. Esim. raaka pellavaöljy joka on itse "pesty" suolavedellä ja hiekalla on aivan eri öljy kuin taiteilijatarvikekaupasta ostettu kaupallinen versio.

Mukana on myös mielenkiintoista asiaa erilaisista systeemeistä tilallisen illuusion luomiseen kuvassa, mm. Velazquesin ja Rembrandtin käyttämästä halpoihin puna- ja keltaokraan sekä mustaan ja valkoiseen perustuvasta systeemistä jossa taitavasti rinnastettiin kylmiä ja lämpimiä sävyjä muodon luomiseksi, värien sellaisenaan kopioimisen sijaan.

Mikäli foorumilla on muita öljymaalauksesta kiinnostuneita, voin lämpimästi suositella tätä. 

 

Kysymys aiheesta "Kuinka tunnistan corrected grain-, polished binder- ym. pinnoitetun nahkan?" Onko foorumin kokeneille kehittynyt herkkä nahkatutka? Tai hyviä peukalosääntöjä huonolaatuisen nahan tunnistamiseen?

Linkin takana takana Cheaneyn broguet eBayssä jotka näyttävät epäilyttävän killtäviltä enkä kuvissa erota karvatuppien reikiä pinnassa, mutta ehkä niissä ei voi zuumata tarpeeksi lähelle. Voiko ylipäätään kuvista päätellä asiantilan vai tarvitaanko haistelua ja luuppia? Näkyisikö jo käytetyissä kengissä enemmän ryppyjä ja muita CG-nahkan tunnusmerkkejä?   

http://www.ebay.co.uk/itm/CHEANEY-CHURCH-BROGUE-BROWN-UK-8-5-SUPERB-CONDITION-/191542820818?pt=LH_DefaultDomain_3&hash=item2c98d77fd2

Itsellä myös tuollaiset 90-luvulta. Menee pihahommissa. Kestävät, jäykät pohjat, talvella huonohko pito.