Keikarin foorumi

Ja pidän myös barskan öljykangashattua sateen ja viiman uhatessa. Tykkään noista pehmeistä hatuista. Ne voi tunkea taskuunkin. Huomasin uuden Clifton-mallin jossa on tummansininen tartaani ja fleece-vuori. Tekisi vähän mieli sellaista. Mietintää aiheuttaa se, että onko liikaa jos takki ja hattu ovat samaa materiaalia ja väriä...

Pitävätkö muut öljykangashattua?

Pölli pois, mutta raportoi täällä keikareille tuloksista.

Indigotiini on toki sama kemiallisesti sekä luonnossa että laboratoriossa, mutta luonnonvärit ovat yksi kiinnostukseni kohde. Itselleni on eroa sillä miten jokin efekti, väri tai materiaali on tuotettu. Sillä on mm. symbolista merkitystä ja näen luonnonvärit osana uudenlaista luontosuhteen filosofiaa jossa haetaan uudestaan "syntytietoa" jonka fossiilisivilisaatio hävitti. Itse olen kylläkin taidemaalari ja nämä asiat ovat lähellä sydäntä. Ja tekevät elämän vaikeaksi.

Minulla on indigovärjätty raidallinen t-paita ja sekin vanhenee komeasti. Olen alkanut jopa säästellä sitä että saan pitää sen pidempään. Tykkään asioista joilla on joku oma luonne. Eräässä verkookaupassa törmäsin taannoin luonnonindigolla värjättyihin sammareihin. Niistä tulisi varmaan komeat kuluessaan.

Villakangaspalankin värjäytin indigolla. Ajattelin että teetätän villaisen bleiserin siitä, mutta ei tullut ihan tasainen väri, joten ehkä siitä tuleekin housut tai liivi. Tosin ehkä epätasainenkin takki menisi. Pitää vielä tuumata. Värjäyksen on hoitanut minulle Rubia Pflanzenfärberein David Zeidlitz Saksasta. Neuvottelen parhaillaan pipon ja neulesolmion värjäyttämisesta, joka kuulemma onnistuu, mutta värin tasaisuutta ei tosin voi taata.   

Käytättekö muuten barbuurejanne pikkutakin kanssa?

Itse sovittelin tweediä Northumbriani alle ja havaitsin että onpahan operaatio. Mahtuu kyllä mukavasti mutta vuori on niin karkea että tweed takertuu joka kohdasta ja saa äheltää vartin että pikkutakin saa oiottua. Vai onko tässäkin joku niksi?
 
Tumblr vilisee kuvia joissa hemmot elegantisti poseeraavat barska pikkutakin päällä mutta kukaan ei kerro että eleganttius on kaukana kun saa kiskoa takkia suuntaan ja toiseen, riisua ja aloittaa sitten alusta kun kaulus on rytyssä, helma navassa jne. Niissä pitäisi olla irrotettava bemberg-vuori tätä varten.   

Käytinpä hyvinkin. Apple petti minut. Ehkäpä olen nyt viisaampi.

Ajattelin vaihdattaa Aldenin cordovaanisten George Bootsien niklatut soljet messinkipäälysteisiin ja näin lisätä niihin blingblingiä. Kaikki muutkin soljet asuissa kun jo ovat messinkiä. Aldenilta lähettivät muutamassa päivässä soljet ilman mitään veloitusta. Ja vielä kahteen kertaan, kun ensimmäiset pilasin yrittämällä pehmentää niiden kiiltoa etikkakäsittelyllä joka meni yli. Kunnia ja kiitos. Laatufirma, Alden. 

Ahaa. Ihan jossain muualla kuin kartan perusteella hortoilin. Kiitos vinkistä. Jospa se nyt löytyisi.

Tuo "Subtle shirring on shoulders" näyttää mukavalta.

Sain eilen ensimmäisen Luxiren paitani Brembanan oxfordista. Moni kehuu, mutta itselleni tuntuma oli jotenkin pahvinen. Rypistyy kuin paperi. Pehmeneekö pesussa? Muuten oli mitat kohdallaan. Otin sellaisilla kaksinappisilla kalvosimilla että voi säätää istuvaksi tai väljemmäksi jos vaikka kelloa pitää. Paksut MOP napit on vähän pölkkymäiset. Liekö ohuempia tarjolla?   

Vastausta edelliseen löytyy Drew Bayen mainiosta blogista:

http://baye.com/train-intensely-without-wrecking-yourself/

"Contrary to uninformed opinion it is not necessary to move in a fast, explosive manner during exercise to improve your speed or explosiveness in other activities or to accomplish any general fitness goals, and doing so unnecessarily increases your risk of injury. Regardless of the speed of movement used to develop strength, if you get stronger, you will able to move faster and more explosively."

Skeptinenhän kannattaa olla. Itsekin olen. HITiä on sovellettu jo vuosikymmeniä. Voi olla että toisilla se ei toimi. Eräs suomalainen kehonrakentaja raportoi käyttävänsä HITiä ja perinteisempää useamman sarjan treeniä vaihdellen. HITillä voimaa, pumpilla hypertrofiaa.

Siihen miksi se ei ole yleistynyt, voisi esittää muutamia pointteja:

- Yleiset suositukset jämähtävät usein uriin pitkiksi ajoiksi kunnes riittävä näyttö vaihtoehdosta alkaa horjuttaa niitä. Vrt. esim.  eläinrasvojen välttelysuositukset vuosikymmeniksi, vaikka näyttö ja teoria oli alunperinkin hatara. Konsensuksen voima asiantuntija- ja viranomaispiireissä. Tieteessäkin on trendinsä.

- Intervalliharjoittelu kardiopuolella saavuttaa parhaillaan suosiota (näin olen ymmärtänyt). Siitähän jo todella on laajaa yhteisymmärrystä että se toimii. Tosin ei kaikilla. Voisi kuvitella voimaharjoittelun seuraavan perässä.

- HIT-treenin vaikeus ja brutaalius. Se on psyykkisesti vaativaa. Voi olla että harva on todella kokeillut määrätietoisesti loppuun asti treenaamista. Mitä olen lukenut niin lihastreenitutkimuksissa ei useinkaan ole kontrolloitu tätä tekijää. Kardio-intervallitreenikin on hyvin vaativaa, minkä ymmärtää jos on katsonut Ylelläkin esitetyn BBC:n dokkarin Truth About Exercise, jossa Michael Mosley kokeilee sitä.

Mitä tulee kardiovaikutuksiin niin en tiedä riittääkö todellakin vartti viikossa. Intervalliharjoittelussahan tämän on todettu toimivan. Mutta jos on kokeilut tätä niin tajuaa että se ottaa hengitykseen ja voisi kuvitella että treenaa sydäntä. Lisäksi kannattaa muistaa että se tehdään hitaasti, eli todellinen TUL eli time under load voi olla pidempi yhdellä sarjalla kuin 3 sarjalla ja nopeammalla rytmillä. Hitaasti tehden ei myöskään fuskata eli heilutella painoja, niinkuin voi käydä nopeammalla kadenssilla. Body By Science-kirja selittää solutason mekanismeja yksityiskohtaisesti, mutta oma tietämykseni ei riitä sanomaan mennäänkö siinä harhaan. Edellä linkitetyssä McGuffin haastattelussa kaveri mainitsee lyhyesti jotain tästä.

Viime kädessä kannattaa vain kokeilla tuleeko tuloksia. Itse olen melko vakuuttunut, ja kuten sanottu, olen laiska niin mitä vähemmällä sitä parempi.