Keikarin foorumi
Keikari => Asut ja pukineet => Aiheen aloitti: jda - 21.12.10 - klo:08:02
-
Itselleni valitettavasti saapui kutsu hautajaisiin tulevalle viikolle ja pähkäilen nyt etiketin kanssa. Asiaa mutkistaa etten ole käynyt hautajaisissa pariin vuosikymmeneen ja lisäksi olen juuri muuttamassa, eli suurin osa vaatekaappini sisällöstä on matkalla paikasta A paikkaan B eikä näin ollen käytettävissä.
Eniten päänvaivaa itselleni tuottaa nyt puku ja asusteet.
Pitääkö puvun olla musta vai kelpaavatko muutkin hillityt, tummat sävyt? Menen tilaisuuteen vieraan roolissa ja kaapissa olisi nyt käsillä tumman harmaa, kevyesti herringbone-kuvioitu puku. En välttämättä haluaisi nyt joulun välipäivinä lähteä juoksemaan mustan puvun perässä, vaikka niitä Suomen vaatekaupat taitavat täynnä ollakin, joten mietin että onkohan tuo kuvaamani puku etikettiin soveltuva?
Asusteet: Onko solmion ainoa oikea väri musta vai kelpaako mahdollisesti joku muu tumma sävy? Entä taskuliina, valkoinen tv-fold taitaa olla paras valinta?
Muilta osin olen aikalailla ok: mustat oxfordit, hansikkaat, valkoinen paita, hillityt kalvosinnapit ja tumma päällystakki löytyvät.
Jos joku osaa neuvoa tarkemmin etiketin osalta, olisi se loistavaa. Vaikka tässä nyt kyselenkin spesifejä omaan tilanteeseen liittyen, niin puolestani tämä keskustelu voi laajentua yleiseksi hautajaisten pukeutumisetikettiä (ja miksei muutakin) koskevaksi aiheeksi.
-
Otan osaa.
Tummansininen ja -harmaa ovat myös soveliaita. Paita valkoinen, asusteet valkoista taskuliinaa lukuun ottamatta mustia. Surunappia ei yleisesti käytetä hautajaisissa, mutta mikäli henkilö on ollut erittäin läheinen, voi ennen ja jälkeen hautajaisten pitää sitä napinlävessään.
Käytännössä hautajaisia voi käsitellä tumman puvun juhlina, poikkeuksena solmio. En kuitenkaan usko, että pukuvalintasi pahoittaa kenenkään mielen.
-
Yönsininen kaiketi käy mutten ole kyllä tummanharmaasta varma. Jos se kalanruotokuvio on vain kudonnassa, ei se minusta haittaa lainkaan mutta, jos siinä on käytetty eri värejä, se ei ole sovelias hautajaisiin. Solmion täytyy mielestäni olla musta ja kaulaliinahan on valkoinen, eikö vain.
-
Osanottoni myös. Tästä on ollut keskustelua jossain ketjussa tai blogin puolella. Siellä konsensus muistaakseni oli, että hautajaiset ainoana tumman puvun tilaisuutena ovat nimenomaan mustan puvun tilaisuus. Tämä on niitä harvoja tapoja, joita Suomessa jopa noudatetaan. Mustia kravatteja saa myös hillityllä kuvioinnilla. Naiset käyttävät hopeakoruja hautajaisissa, mikä voi olla hyvä valinta myös kalvosinnapeiksi.
-
Siellä konsensus muistaakseni oli, että hautajaiset ainoana tumman puvun tilaisuutena ovat nimenomaan mustan puvun tilaisuus. Tämä on niitä harvoja tapoja, joita Suomessa jopa noudatetaan.
Yleensä hautajaisissa kaikki eivät ole mustissa. Pukukoodi voi olla musta, mutta suomessahan koodeja noudatetaan miten sattuu. Tai näin asia on ollut käymissäni hautajaisissa. Mielestäni tummapuku on ihan ok, ellei suvussa noudatetan keskimääräistä tiukempaa koodia, jolloin poikkeaminen saatetaan kokea häiritsevänä. Mustan puvun puutteellehan on tässä ymmärrettävä syy.
Monissa hautajaisissa on näkynyt mustia farkkuja ja mustia heavy-maihareita. Mielestäni noista on kuitenkin usein saatu ihan arvokas kokonaisuus aikaiseksi kantajansa huomioiden.
-
Surunappi ja surunauha ovat alunperin olleet hautajaisvaatteita, joita on käytetty osoittamaan surua hautajaisissa, mikäli ei ole ollut mustaa pukua käytettävissä. Itse koen että edes hautajaisissa tulisi noudattaa etikettiä, ja ainakin oman sukuni hautajaisissa kaikki vieraat ovat noudattaneetkin. Tuntisin oloni orvoksi harmaassa puvussa varsinkin jos puvussa on kuviointia. Tosin tietenkin surunauha paikkaa tilannetta ja ainakin vanhempi väki tajuaa ettei tummaa pukua ollut vain saatavilla ja varmasti ymmärtävät tarkoituksen.
-
Hiilenharmaa eroaa mustasta kuitenkin aika marginaalisesti. Samaa voi melkeinpä sanoa yönsinisestäkin (mustaakin mustempi?). Musta olisi toki ykklsvalinta, mutta kakkoseksi nostaisin ehkä yksivärisen hiilenharmaan.
Kankaassa voi olla hyvin esim. kalanruotokuvio, mutta varsinaisia raitoja ja ruutuja välttäisin niin puvussa, paidassa kuin solmiossakin. Kaikilla mustaa pukua ei ole eikä sellaisen hankkimista mielestäni voi vaatia. Mikään riittävän tumma yksivärinen ei mielestäni ole paha virhe.
-
Yksi näkökulma hautajaispukeutumiseen: viimeksi kun olin hautajaisissa, olin niin sumussa ja sekaisin (enkä lääkinnyt itseäni yhtään), että juuri ja juuri muistan, että päälläni oli musta puku, valkoinen paita ja musta solmio. Kengistä ja asusteista ei mitään muistikuvaa. Ei mitään muistikuvaa, mitä vaimollani oli päällä, muista hautajaisvieraista puhumattakaan.
Edittiä: sen verran tietysti muistan, että mustat kengät oli jalassa, mutta mitkä? Ei havaintoa.
-
Pukeutumista ei tässä ajatellakaan tyylillisesti, mikä minulle sopii parhaitan, vaan symbolisesti: jos joku voi ostaa puvun niinkin vähäpätöiseen asiaan kuin työhön tai vapaa-aikaan, niin kai silloin sen voi hankkia hyvän ystävän tai tärkeän omaisen saattoon? Hautajaisissa kyse ei ole minusta ja minun tyylistä, vaan vainajasta ja vaatteilla osoitetusta symbolisesta kunnioittavasta eleestä.
Tuon pointin suhteen olen täysin eri linjoilla. Mielestäni nimenomaan läheistä voi kunnioittaa mustissa niitein varustelluissa lordi-kengissä, jos kerran sen läheisen kanssa on elämänkin aikana kulkenut tuommoisissa. Itse kokisin jopa loukkaavana, jos omissa kuoppajaisissani osallistujat esiintyisivät täysin feikeissä asuissa. Tärkeintä on vetää ylle vähän surumielisempää kuin normaalisti, mikä ymmärrettävästi on esim. bläkkäreille ja turomiehille vaikeaa. Sen valkoisen naamameikin voi kuitenkin jättää pois ja verenpunaiset detaljit myös. Turomiehet taas voivat vaihtaa viininpunaisen kauluspaidan valkoiseen ja mustan hopealla kuvoidun kravattinsa kokomustaan.
Tavallisen suomalaisen heinähatun elämässä on aika vähän 'pukujuhlia'.
- häät ja ripit = kesäpuku, eli kesäisin mitä löytyy, kaikki värit
- hautajaiset = synkin mitä löytyy, ei värejä
- muut merkkipäivät, lähinnä täyden kympin synttärit = jotain edellisten välistä (kaikissa puku saattaa olla se sama)
-
Ja valkoinen kaulaliina, jos kelit sellaista vaativat...
-
Ihmisestä ei minusta tee feikkiä se, että hän osallistuu hautajaisiin puvussa.
Mitään tuommoista en tarkoittanut. Viittasin vain siihen reaalimaailmaan, jossa kuopattava mummo on saattanut edellisenä iltana pahoinpidellä Jussin ja jossa mummon lapsenlapsista 50% on jotain gootteja. Ainahan sitä vedetään kaapista parhaiten sopivat releet ylle, mutta kommentoinkin sitä, että mustien pukujen maassakaan aika monelta ei löydy sitä mustaa pukua.
Omien hautajaiskokemuksieni perusteella pukeutuminen on aika kirjavaa ja se tavallaan kuuluu tähän kulttuuriin. Olen valmis väittämään, että monien sukujen kohdalla istuva musta puku kaikkine tykötarpeineen ja varsinkin taskuliinoineen voidaan katsoa jopa loukkaavaksi asuksi.
Jokainen tuntee oman sukunsa parhaiten ja voi arvioida miten tummanharmaa puku tai jokin muu sopii tapahtumaan. Mielestäni tilannetajun pitää aina ajaa 'etiketin' ohi, mutta tilanteen mukaista pukeutumista voi aina maustaa etiketin suuntaan.
-
Mielestäni mustaa pukua ei korvaa mikään, mutta sen asemasta voi käyttää sopivinta muuta tummaa pukua jos mustaa ei ole.
Niin, tätä minäkin hain takaa.
Pohjimmiltaan kyse on tavallaan siitä, edellyttävätkö hautajaiset kaikkien vieraiden ostavan mustan puvun, jos sellaista ei satu valmiiksi löytymään? Jos minulla ei olisi mustaa pukua mutta olisi hiilenharmaa, ja olisin vieraana hautajaisissa, tuskin kokisin tekeväni suurta vääryyttä siinä harmaassa, enkä välttämättä hankkisi pukua, joka saa minimaalisesti käyttöä. Valkoinen paita ja musta solmio ovat alhaisemman hinnan takia vähän eri asia - niitä voi mielestäni edellyttää.
-
Olen kuullut sellaisestakin tavasta, että lähisukulaiset käyttävät mustaa solmiota ja kaukaisemmat hopeanharmaata tai muuta tummaa.
-
... myös valkoista solmiota tiedetään ehdottaa lähisukulaisille joissain teksteissä.
Aasiassahan ja joissakin muissakin kulttureissa nimenomaan valkoinen on surun väri.
Valkoisen solmion ohje taitaa tulla Ruotsista, jossa valkoinen on hautajaissolmio.
Kyseessä on Ranskan kuninkaalliseen liitetty tapa. Tämä taas periytyy Rooman keisareilta sillä Roomassa valkoinen oli suruväri nimenomaan keisarin kuollessa.
Suomessahan taas surupuku on musta koska aikanaan kaikki juhla-asut olivat mustia ja vähitellen on siirrytty iloisemmissa juhlissa värikkäämpiin tai valkoiseen juhla-asuun.
-
Tämän päivän Ilta-sanomissa on muutaman aukeaman juttu Kari Tapion siunaustilaisuudesta, kuvituksesta voi ottaa oppia miten hautajaisiin ei pukeuduta. Uutisessa oli 25 kuvaa tilaisuuden osallistujista ja yksi mies oli onnistunut kelvollisesti, Eija Kantolan mies.
Toppatakkeja, pipoja, lippalakkeja, paljaita päitä...
-
Huomasin myös vilaukselta Kantolan miehen ulkopukeutumisen yläosan ja en löytänyt moitittavaa. Musta lierihattu ja valkoinen kaulaliina sekä musta villakangastakki ovat juuri oikeat vainajan kunnioittamiseen.
-
Näin itsekin lehdessä kuvia kyseisestä tilaisuudesta ja ihmettelin puksutumista eräälle henkilölle. Hän totesi, että ehkä ihmiset ovat esimerkiksi kauppareissullaan kuulleet, että sinne voi mennä, ja piipahtaneet. Näin asia lienee.
-
Mielenkiintoista keskustelua ja mielipiteitä virinnyt, kiitos niistä. Tämä Jaronkin viittaama ohjeiden monenkirjavuus sai itsenikin tänne asiaa kyselemään. Eräältä etikettisivulta luin, että vain lähiomaisten pitää pukeutua mustaan ja vieraiden ominaisuudessa osallistuvilla myös tumma puku on käypä. Myös solmion värin osalta oli ristiriitaista tietoa (vain musta vs. tummasävyinenkin käy).
Omalta osaltani hankin jo mustan solmion ja valkoisen kaulahuivin, kun niitä käsillä ei ollut, mutta tulen tyytymään tuohon tummanharmaaseen pukuun. Saatan vielä tiputtaa taskuliinan pois, katson kuinka se lopulliseen kokonaisuuteen istuu.
-
Valitettavasti näyttää siltä, että on yhdet hautajaiset tulossa, ja siksi kysynkin mielipidettänne hatun käytöstä hautajaisissa. Siis, kuinka välttämättömänä pidätte hattua näin kesäaikaan järjestettävissä hautajaisissa (etiketin kannalta)?
-
^Ei missään nimessä ehdoton, mutta ei myöskään virhe. Jotakin puhetta voi toki tulla, koska oletan sinun jäävän ainoaksi lierihattuiseksi surijaksi.
-
^ Aivan. Kylmemmällä säällä - eli lähinnä syksyllä ja talvella - hatullisia surijoita olisi miesväessäkin varmasti paljon. En ole käynyt varmaankaan yksissäkään kesällä järjestetyissä hautajaisissa, joten hattuetiketti on siltä osin hukassa.
-
^^Eikös tumma huopahattu ole kesällä vähän liian raskas? Ja panama taas liian vaalea hautajaisiin sopivaksi.
-
Etiketistä en tiedä mutta kevyt musta Trilby olisi oma valintani, esimerkiksi oljesta tai paperista tehty. Selkeästi kesähattu mutta kuitenkin sen verran skarppi ja siisti ettei ole liian "trendi" hatun näköinen. Huopahatulla huomio kiinittyy liikaa hattuun joka ei todellakaan saisi olla tarkoitus kyseisessä tilaisuudessa.
-
Lisäksi löysin tämän linkin Wikipedian hautajaisia käsittelevästä kohdasta:
http://www.kouvolansanomat.fi/Teemat---Pinnalla/2008/05/14/Suru+pukeutuu+mustaan/200825172920/226
Mitä tulee tuohon tapaan, että lähiomiasten solmio on musta ja muilla vain muu tumma, olen lukenut jostain niin, että etiketti on sama, mutta tiukin lähiomaisten suhteen. Ainakin jos nykyisin käytöstä poistuneet silinterit, suruharsot, -napit ja -nauhat jätetään pois luvuista. Eli lähiomaisen tulisi noudattaa periaatteessa samaa kuin muiden, mutta vain "enemmän" kuin muun hautajaisiin osallistujan. Vieras noudattaa sitä yhtä paljon jos vain voi ja pystyy (=eli omistaa mustan puvun+tykötarpeet)?
Siten viimeistään lähiomaisen edesmentyä tulee ajankohtaiseksi hankkia ainakin kaikkein olennaisimmat tarvikkeet.
Itseasiassa surunappeja taas näkee käytettävän.
-
Olen kuullut sellaisestakin tavasta, että lähisukulaiset käyttävät mustaa solmiota ja kaukaisemmat hopeanharmaata tai muuta tummaa.
Tälläiset pikkutarkat pukukoodit ovat mielestäni vähän turhaa hautajaisissa. Eikös tarkoitus ole kunnioittaa ja muistella edesmennyttä eikä stressaa mistään pienistä pukukoodiseikoista. Kuhan pukeutuu tummaan ja siveellisesti.
-
Olen kuullut sellaisestakin tavasta, että lähisukulaiset käyttävät mustaa solmiota ja kaukaisemmat hopeanharmaata tai muuta tummaa.
Tälläiset pikkutarkat pukukoodit ovat mielestäni vähän turhaa hautajaisissa. Eikös tarkoitus ole kunnioittaa ja muistella edesmennyttä eikä stressaa mistään pienistä pukukoodiseikoista. Kuhan pukeutuu tummaan ja siveellisesti.
Samaa mieltä. Hautajaiset lähes ainoita paikkoja jossa pitäisi pukeutua mahdollisimman huomaamattomasti. Kaikenlainen itsensä esiintuominen on todella asiatonta. Tähän ei varmaan kukaan tällä ketjulla pyrikkään, vaan keskustelussa tarkoituskin löytää mahdollisimman asianmukainen pukeutuminen, jolloin varmistaa pois nukkuneen muiston kunnioittamisen.
-
Tälläiset pikkutarkat pukukoodit ovat mielestäni vähän turhaa hautajaisissa. Eikös tarkoitus ole kunnioittaa ja muistella edesmennyttä eikä stressaa mistään pienistä pukukoodiseikoista. Kuhan pukeutuu tummaan ja siveellisesti.
Juurikin näin. Jos itse olisin mies, niin hylkäisin hattuajatuksen kokonaan kesähautajaisissa. Harvassa ovat ne herrat, joilla on kesäaikaan sopiva hautajaispäähine, joten se iskisi jokatapauksessa silmään. Itselläni on ollut hautajaisissa se periaate, että pyrin olemaan mahdollisimman vähän huomiota herättävä, mutta kuitenkin surujuhlaa kunnioittaen siististi pukeutunut. Joskin on ollut niitä tilanteita, että tumma asu olisi ollut "väärä", vainajan toiveet tuntien, mutta silloin kyllä muutkin ovat sen tienneet, miksi on yllä vähän räväkämpää väriä.
Perstuntuma lienee useimmiten oikea... jos epäröi, niin silloin idea ei ole tarpeeksi hyvä toteutettavaksi.
-
^ Turiset totta Jaro, kun sanot että on hyväksi keskustella pukukoodeista, myös hautajaispukeutumisessa. Mutta omasta mielestäni hautajaiset ovat niitä, joissa ei kauheasti innosta lähteä kikkailemaan asusteilla. Siinä on jo ihan tarpeeksi ja liikaakin, että saa säätää ilmoitukset lehtiin, sopia siunaustilaisuudet, mahdolliset polttohautaukset jne... Tietenkään ne asiat ei kuulu "ulkopuolisille", mutta läheisenä ei voisi vähempää kiinnostaa, onko vierailla edes sukat jalassa, kunhan vieras ei herätä huomiota niin paljon, että vainajan kunnioitus ja muistelu unohtuu. Häät, ristiäiset ja kissanristiäiset ovat niitä paikkoja, joissa sopiikin jo vähän vekkuloida vaatteilla.
-
Miksi pitää sekoittaa keskustelu jostakin asiasta foorumilla ja toiminta käytännössä?
Tässä nyt tuntuvat kaikki vähän oikovan latuja ja hyppivän klassisen olemisen (kuinka asioiden pitäisi olla) ja pitämisen (kuinka asiat ovat) välisen rajan ylitse. Jarosta hautajaisiin viimeisen päälle pukeutumista ihmettelevät ovat muka kieltämässä aiheesta keskustelemista, toisten mielestä taas hautajaisten pukukoodista keskusteleminen tarkoittaa automaattisesti sen noudattamista.
Tämä asia tuntuu hyppäävän aika usein Keikarin foorumilla esille.
Tämä on keskustelufoorumi, jossa on hyvä keskustella esimerkiksi hautajaisten pukukoodista, hihojen pituuksista, lahkeiden leveyksistä tai kenkien erilaisista rakenteista. Etiketti ja tietyt koodistot sanelevat sen kuinka asioiden pitäisi olla. Keikarin foorumin käyttäjillä on oma käsityksensä siitä kuinka asioiden pitäisi olla ja erityisesti siitä, mikä on kenenkin mielestä tyylikästä, suotavaa (siis etiketin ja koodien rajoissa) ja myös siitä koska on sopivaa rikkoa etikettiä sekä muita koodistoja.
Tästä keskustelusta tai näkemyksistä ei kuitenkaan seuraa sitä, että etikettiä tai koodistoa olisi pakko noudattaa tai suotava noudattaa saati, että kaikki Keikarin foorumin keskustelijat noudattaisivat etikettiä, koodistoa tai muita täällä keskusteltuja juttuja. Jälleen kerran rinnastan pukeutumiskoodiston ja kieliopin: molemmista on hyvä tietää, molemmista on hyvä keskustella ja molempia voi surutta rikkoa kunhan tietää mitä rikkoo. Pukeutumisesta keskusteleminen on eri asia kuin pukeutuminen.
Summa summarum, Kollaa kollaarum: hautajaisten pukuetiketistä keskusteleminen ei edellytä etiketin noudattamista. Hautajaisten pukuetiketin noudattamatta jättäminen ei tarkoita etiketistä keskustelemisen kieltämistä.
-
En näe tätä poukkoilua yhtään huonona. On yhtä tärkeää puhua etiketistä kuin sen noudattamatta jättämisestä. Jos joku pukeutuu vain etiketin mukaan voi hän tehdä pahan mokan käytännössä ja samoin toisin päin. Tässähän on hyvin käsitelty etikettiä jonka lisäksi käyty keskustelua onko soveliasta noudattaa sitä orjallisesti.
-
En näe tätä poukkoilua yhtään huonona. On yhtä tärkeää puhua etiketistä kuin sen noudattamatta jättämisestä. Jos joku pukeutuu vain etiketin mukaan voi hän tehdä pahan mokan käytännössä ja samoin toisin päin. Tässähän on hyvin käsitelty etikettiä jonka lisäksi käyty keskustelua onko soveliasta noudattaa sitä orjallisesti.
Tiivistit aika hyvin viestini sisällön kolmeen virkkeeseen.
-
Mielestäni ihan kaikkiin keskusteluihin kuuluu, tärkeänä osana, myös eriävät mielipiteet. Sellaiset keskustelut ovat mielestäni varsin tylsiä, joissa ei uskalleta tuoda omia mielipiteitä julki. Loppuviimeksihän on kuitenkin kyseessä jokaisen hlökohtainen asia, johon ehkä kaivataan uusia mielipiteitä, kannanottoja yms. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin jees- miehet ja/ tai naiset! ( paitsi ehkä kärpäset, paarmat, hyttyset ja öttiäiset) Eihän sellainen ole aivoriihi, eikä mikään, jos erilaiset ajatukset eivät sinkoile!
-
Etiketistä en tiedä mutta kevyt musta Trilby olisi oma valintani
Tällä linjalla meikäläinenkin. Jos näyttäisi siltä, että olisin ainoa hatullinen mies paikalla jättäisin hatun pois.
-
Mites (tyttöystävän isoisän) hautajaisiin tämmönen musta puku ja tummansininen trenssi -kombo: (http://img828.imageshack.us/img828/5774/trenssi.jpg) (http://imageshack.us/photo/my-images/828/trenssi.jpg/)
Netissä tietysti noi värit menee aina vähän miten sattuu. Ja helma ei todellisuudessa ihan noin leveä ole, asento oli hankala. Toisaalta, voishan tuota varmaan kaventaakin, onko kokemuksia, miten onnistuu?
-
Nykyäänhän tuon napinläpikukan käyttö lienee muutenkin varsin harvinaista, mutta mitä mieltä olette kukan käytöstä hautajaistilanteessa? Appiukon hautajaiset olisi tulossa tässä lähiaikoina ja kun olen tuon koristuksen käyttöön jonkin verran ihastunut, ajattelin muistella appiukkoa valkoinen neilikka rintapielessä, tai jos kukkakaupassa sattuu olemaan muuta valkoista, sopivan hillittyä kukkaa. Siispä rohkenenko laittaa vai jätänkö pois?
-
Nykyäänhän tuon napinläpikukan käyttö lienee muutenkin varsin harvinaista, mutta mitä mieltä olette kukan käytöstä hautajaistilanteessa? Appiukon hautajaiset olisi tulossa tässä lähiaikoina ja kun olen tuon koristuksen käyttöön jonkin verran ihastunut, ajattelin muistella appiukkoa valkoinen neilikka rintapielessä, tai jos kukkakaupassa sattuu olemaan muuta valkoista, sopivan hillittyä kukkaa. Siispä rohkenenko laittaa vai jätänkö pois?
Itse jättäisin pois. En tiedä, että onko tuohon olemassa mitään sääntöä.
-
^ Samoin. Aiemmin muisk tiivisti syynkin hyvin: http://www.keikari.com/foorumi/index.php?topic=1112.msg43356#msg43356
-
Sitä tässä vähän juuri mietinkin että katsotaanko itsensä esille tuomiseksi, sehän ei kuitenkaan ole tarkoitus. No, käytämme kukkaa sopivammissa yhteyksissä...
-
Tämän päivän Ilta-sanomissa on muutaman aukeaman juttu Kari Tapion siunaustilaisuudesta, kuvituksesta voi ottaa oppia miten hautajaisiin ei pukeuduta. Uutisessa oli 25 kuvaa tilaisuuden osallistujista ja yksi mies oli onnistunut kelvollisesti, Eija Kantolan mies.
Toppatakkeja, pipoja, lippalakkeja, paljaita päitä...
Pipo ja lippalakki on vähän junttia, mutta mitäs vikaa toppatakissa ja paljaassa päässä on? Hatun käyttö on nykyään aika harvinaista ja talvella on syytä olla toppatakki. Kaikilla ei ole manttelia, eikä sitä varmaan voi vaatiakaan.
-
Jos hautajaispuvuksi olisivat vaihtoehtoina
1. Istuva suittarin Sienna tummansinisenä (ei ehkä aivan navy) kalanruotokuviolla
2. Ikivanha tummanharmaa huonosti istuva laatikkohartia Turo
3. Vanha ainakin numeron liian iso musta hilfigerin sekoitepuku
Mikä olisi valintasi, ase ohimolla?
-
Turo tai Hillfiger.
Ei tulisi sitä ensimmäistäkään huomautusta vanhalta tädiltä jotta
ei kuuluisi tulla sinisessä puvussa hautajaisiin.
Kukaan ei kuitenkaan katso istuvuutta.
-
^Hillfinger tai ostat mustan puvun ebaysta.
-
Mikäs on käsineiden väri? Netissä näkyy lähteestä riippuen olevan kahta linjaa: valkoinen ja musta; molemmat mielipiteet ehdottomia.
-
Enpä muista nähneeni (miehillä) valkoisia käsineitä, jonkin verran kuitenkin tullut hautajaisissa pyörittyä. Mustilla ei ainakaan erotu joukosta.
-
Hautajaiskäsineet, jos ne haluaa pukea, ovat mustat. Musta on surun väri.
Jostakin tapaoppaasta muistan lukeneeni, kuinka mustat käsineet olivat aikoinaan kauhistus kaupungissa, jollei ollut suruaika. Ammoin harmaat käsineet olivat se juhlallisin päiväajan arjen käsine.
-
Mustat varmasti ovat sellaiset, joissa ei erotu (siis varma valinta), mutta ks. esim.
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sine (https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sine) kohta trikookäsineet.
Muistikuvani kyllä myös on, että olisin jossain nähnyt kuvaa valkoisin käsinein.
-
Täällä varmasti tiedetään kun en itse muista.
Jos arkku kuljetetaan siunauksen jälkeen kappelista
kärryillä haudalle niin kuinka päin arkku on kärryissä?
Kun läheisimmät arkunkantajat ovat pääpuolessa niin
olettaisi arkun kulkevan kärryillä pää edellä jotta
läheisimmät ovat etummaiset kärryn vierellä.
Onko näin?
-
Viimeinen matka tehdään jalat edellä.
-
Viimeinen matka tehdään jalat edellä.
Niinpä, Tombstonessakin (AZ) on boothill.
Mutta kun, ja jos, tuo arkku kulkee kärryillä
jalat edellä niin silloin läheisimmät kantajat
kulkevat arkun peräpuolella, eli pääpuolessa.
Tämän asian oikeellisuutta tässä yritin hakea.
-
Kantajista lähin sukulainen pään päässä arkkua ja sydämen puolella.
-
Kantajista lähin sukulainen pään päässä arkkua ja sydämen puolella.
Kyllä, tämä on selvä.
Olen ollut jopa itse kantamassa mutta siitä on
jo kolmekymmentä vuotta.
Minulla on sellainen muistikuva sieltä
ajoilta jotta kärryllä arkkua vietäessä olisi myös
ollut niin jotta lähin sukulainen olisi ollut ns. eturivissä.
Jalat edellä kuljetettaessa tämä ei ole mahdollista
enkä ole kuitenkaan nähnyt kärryn luona paikkoja
vaihdettavan. Eli edelleenkin haluaisin jonkun
kirjoittavan jotta lähimmät kantajat eivät olisi
kärryillä kuljetettaessa eturivissä.
Tällöin kaikki olisi järkeenkäypää ja tilanteeseen
nähden helppoa.
-
Arkku kuljetetaan aina jalat edellä, ja tarvittaessa käännetään. Esim jos kirkkohautajaiset niin arkku kannetaan sisään jalat edellä ja käännetään alttarilla. Ulos kannetaan suoraan jalat edellä. Samoin haudalle kuljetetaan jalat edellä ja vasta haudalla käännetään taas niin että pää tulee hautakiven suuntaan. Jos käytetään ruumiskärryjä, kärryyn nostettaessa kantajat nostavat arkun, ja kulkevat ruumiskärryn vieressä omilla kantopaikoillaan.
Lähin omainen on aina arkun vasemmanpuoleisessa päädyssä sydämen kohdalla, eikä siis kulje eturivissä arkkua kuljetettaessa (pääpuoli on raskain kantaa, joten jos lähimmät omaiset ovat iäkkäitä tai heikommassa fyysisessä kunnossa, niin silloin paikkaa tietenkin vaihdetaan, keskikohta on kevyin).
-
Eli muistikuvani siitä jotta lähimmät kantajat olisivat
kulkeneet kärryjä vietäessä eturivissä oli väärin.
Tai sitten suntio, joka johti tuota, ohjasi väärin.
Jalat edellä toki on tultu kirkosta ja
oikea pää edellä haudattu, ja silloin
hautaan laskiessa on toki olleet oikeat
ihmiset oikeassa paikassa.
Kiitokset kommenteista.
Näitä ei joudu useasti ajattelemaan, toki
tulevaisuudessa aina useammin.
Mielestäni on kuitenkin tärkeää jotta nämä
menevät oikein.
-
Minusta kaikkein tärkein asia on saavutettu, jos kukaan ei tuosta loukkaannu. Muuten varmaan on enemmän käytännöllisistä asioista kyse, eli kuka jaksaa kantaa.
-
Olen ollut kantajana aika monta kertaa, muisti- ja valokuvien mukaan lähes puolessa näistä järjestys ei ole ollut "protokollan" mukainen. Vaikuttaa siltä, että aika yleinen käytäntö on se, että lähimmäiset omaiset ovat keulilla eli jalkopäässä.
Suntiot kyllä auttavat ja neuvovat, mutta yleensä keskittyvät kantamisen ja laskemisen ongelmiin (joka ei ole helppoa, varsinkin kun kantajissa on usein vanhuksia, talvisin liukasta yms.) järjestyksen sijaan. Minusta järjestys on se, jonka lähimmäiset omaiset haluavat.