Tavallaanhan pukukoodien olisi tarkoitus tehdä elämä helpommaksi eikä mutkikkaammaksi, koska ne säästävät (etupäässä miesten vaatteita käyttävät) vieraat vaatteidensa valitsemisen vaivalta ja toisaalta nykymuotoisten ohjeiden syntyajankohtana on voitu olettaa, että ainakin varakkaammalla kaupunkilaisväestöllä on ollut kaapissa eri muodollisuuden asteet kattava puvusto, josta voi vaan yksinkertaisesti valita sopivaa päälle. Ne kuitenkin, ei ehkä täysin perusteetta, ymmärretään herkästi jonkinlaisten tyylipoliisien ohjeistoiksi joiden nojalla voi moittia pahaa-aavistamattomia mokailijoita. Ne myös lopulta perustuvat aika kapean väestönosan ja ajanjakson tapoihin: alan kirjallisuus on tavallaan lukkiutunut sotien väliseen aikaan, jolloin pitkätakit olivat jo kadonneet, smokki saanut konservatiivisempienkin piirien hyväksynnän ja puku alkoi olla hyväksyttävä vierailu- ja työasu kaupungissa. Saman ajan talonpoikais- ja työläisväestön miesten vaatetus varsinkin Suomessa oli varmaankin rajoittunut ylhäältä ns. pyhäpukuun, jota on käytetty kirkossa, valokuvissa, virallisissa tilaisuuksissa ja kaikissa perhejuhlissa ja joka on ollut hienoin ajan tyylin mukainen tumma asukokonaisuus, johon on ollut varaa.
Tilaisuudet, joiden vierailta toivotaan hiljaisuudessa jotenkin juhlavaa pukeutumista ja joiden kutsussa ei viitsitä kuitenkaan häveliäisyyssyistä tms. ilmoittaa pukukoodia ovat vaivalloisia - niihin joutuu saapumaan sitten yleensä esimerkiksi tummansininen pikkutakki, harmaat housut, vaalea paita ja solmio varalla taskussa -setissä ja poistamaan takin tai lisäämään solmion sen mukaan, miltä muut vieraat näyttävät. Vaikka asia ei edes kiinnostaisi järjestävää tahoa tai muita paikallaolijoita, selvä yli- tai alipukeutuminen häiritsee henkilökohtaisesti.
