Jotenkin tuosta Dan-D:n viestistä tuli mieleen, että kaikkien tulisi esim häissä pukeutua siihen tummaan (hyvin tummaan / mustaan) pukuun, valkoiseen paitaan ja yksinkertaiseen solmioon. Itse en keksi mitään tylsempää, oli sitten kuinka klassista tahansa :D
No, toki asian voi noinkin ajatella. Onko itsenäisyyspäivän vastaanotto tylsä, kun käytännössä kaikki miehet ovat täsmälleen samassa asussa? Onko eleganssi ylipäätään tylsää? Lisäksi solmioissa on variaatioita juhlasolmioiden saralla vaikka kuinka. Bisnessolmio on silti bisnessolmio. Paidoissa sininen ja ruudut ja raidat ovat businesspukeutumiseen kuuluvia. (Raidoilla ei tarkoiteta esim. herringbone-kuvioita). Vaaleanpunaisen voin todetuin tavoin hyväksyä, samoin tietyt muut hillityt ratkaisut (näin esim. eräissä häissä valkoisen paidan erittäin huomaamattomilla vaaleanpunaisilla raidoilla, joka sopi mielestäni tilaisuuteen vallan hyvin - mutta ei tässä liputeta pelkän pinkin puolesta!)
Häät ja monet muutkin juhlat kuuluvat niihin tilaisuuksiin, joissa miehen ei kuulukaan erottua. Miehen pukeutuminen on parhaimmillaan vähäeleisen tyylikästä – elegantly understated. Syitä tähän on monia, joista tärkeimpiä on se, että tietyn luonteisissa tilaisuuksissa miehen pukeutuminen korostaa rinnalla kulkevan naisen pukeutumista – sitä iltapäivälehtien kuuluisaa ”pukuloistoa”. Tarkoituksen ei olekaan kilpailla seuralaisen kanssa siitä, kuka saa värikkäämmän kokonaisuuden aikaiseksi, vaan antaa tilaa seuralaiselle.
Sovinnaisuudesta poikkeamisessa on useita riskejä. Ensinnäkin se edellyttää loistavaa tyylitajua, jota ei saa vain seuraamalla internetissä esiintyviä asukokonaisuuksia. Kuten arvon isäntämmekin on jossain todennut, esim. Brummelin ansio oli juuri poikkeuksellinen estetiikan taju. Ilman tätä on turha lähteä poikkeamaan perusasioista hirveän kauas tällaisissa formaalimmissa tilaisuuksissa, sillä metsään menee ja pahasti. Kaiken maailman WAYWT-ketjut ovat toki täynnä helmiä, mutta myös niin kovin usein täydellisiä huteja, jotka osoittavat, että se perinteisestä estetiikasta poikkeaminen ei ole kovinkaan helppoa. Ja kuinka ollakaan: juuri kaikkia pukeutumissääntöjä noudattavat ovat yleensä kaikkein tyylikkäimpiä. Ne internet-asukokonaisuudet osoittavat muuten kovin useasti, että esim. raha ei takaa tyylitajua. Toisaalta sen puutekaan ei taida autuaaksi tehdä, siitä on kyllä todisteita enemmän kuin tarpeeksi. Joka tapauksessa, kun hääjuhlissa yms. pukeutumissääntö sattuu edellyttämään yleensä tummaa pukua, on sooloilijalla iso riski näyttää pahasti epäonnistuneelta pannukakulta.
Toinen merkittävä riski on tilanteen ja sosiaalisten viestien ymmärtäminen. Nykypäivän luokattomassa yhteiskunnassa sitä ei tule ajatelleeksikaan, kuinka joissain piireissä tietyt asiat kielivät täydellisestä sivistymättömyydestä. Jos ei ole ehdottoman varma siitä, miten kuuluu toimia, ei ole varaa ottaa vapauksia. Tilannetajusta se tosiaan on kiinni - vaatteet viestivät kuitenkin todella paljon. Kun esim. joku Englannin kuningassukuun kuuluva ottaa vapauksia, hän tekee sen tieten ja tyylillä, ja silti luontevasti tekemättä asiasta liian harkittua. Kun mattimeikäläinen tekee jotain sovinnaisuudesta poikkeavaa, kun se sattuu tuntumaan itsestä sopivalta ja hyvältä idealta, paistaa helposti läpi se, ettei oikein tiedettykään mitä tehtiin. (Jopa klassisena esimerkkinä voidaan pitää sitä, kun vääränvärisen rusetin smokin kanssa valinnutta oman elämänsä sankaria luullaan palvelusväkeen kuuluvaksi.) Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi: kyse siis ei ole ylhäissyntyisyydestä, yläluokkaisuudesta tai mistään muustakaan luokkaisuudesta. Esimerkki valittiin tahallaan kärjistäväksi korostamaan M. Meikäläisen ja vaikka His Royal Highnessin ymmärrystä tilanteista. M. Meikäläinen voi opetella kirjasta käyttäytymissäännöt, HRH elää niitä ja ymmärtää siksi, mitä muut hänen piireissään kulkevat katsovat vinoon, ja mikä katsotaan hyväksyttäväksi sääntöjen väistämiseksi. Kun tiedetään, mitä ratkaisuilla viestitään, on helppo olla välittämättä vähemmän tärkeistä säännöistä. Ja valitettava tosiasia on, että vaikka ne säännöt olisi kirjasta (tai nykypäivänä: internetistä) opittu, se on aina vähän kömpelöä, jos ei ole luontevaa ymmärrystä sosiaalisesta kontekstista. Vähän kuin (nykyään niin lukuisten) viininmaistelun peruskurssin käyneiden ”asiantuntevat” arviot jostain halvasta peruspunkusta: vähän teennäistä ja kiusallista.
Eli: jos tyylin ja tilanteen taju on huippuluokkaa, mikä siinä: kokeilemaan vaan. Kaikille muille: kyllä, häiden paras asu on
1) Saketti, jos tilanne sen sallii
2) Tumma puku
Ei-sovinnaisista vaihtoehdoista kuumana kesäpäivänä vaalea(mpi) puku on ilman muuta parhaasta päästä (Fedoran kanssa samaa mieltä), jos se on yksivärinen ja häät eivät ole erittäin formaalit. (Esim. ylioppilasjuhlissa vaalea kesäpuku on taas selvästi paras vaihtoehto, vaikka siellä näkeekin lähinnä tummia pukuja). Smokki on aina väärä valinta ja vielä en ole ollut häissä, joissa frakki olisi sopiva. Vahvasti liituraidallinen puku osoittaa yleensä, ettei ymmärretä business- ja juhlapukeutumisen eroa. Ja se kielii yleensä tietynasteisesta sivistymättömyydestä, ei hauskasta varioinnista.
Silti tulee muistaa, että vaikka vaatteet osuisivat nappiin, jos niitä ei osaa kantaa, ei silläkään ole mitään väliä.
Takaan, että kun joku tulee tämän näköisenä häihin, ei kukaan pidä sitä tylsänä vaihtoehtona:
Takaan myös, että millään sovinnaisuudesta poikkeavalla ratkaisulla ei saada asukokonaisuutta paremman näköiseksi. Takaan myös, että sääntöjä kiertävä todennäköisesti 30 vuoden kuluttua hääkuvia katseltaessa näyttää naurettavalta (kuten yleensä jo tänäkin päivänä) kun taas ylläolevan kuvan mukaisesti pukeutunutta ihaillaan vielä silloin.
Mutta sehän on jokaisen oma valinta, mitä päälleen laittaa.
