vililikku, vuosia olen tuota pohtinut. Länsimainen ja suomalainen kulttuuri on menettänyt valtavasti, mutta en silti haluaisi vaihtaa pois nykyistä hyväksyvää mallia, josta ennen on vain haaveiltu. Kysyin tuosta asiasta mummalta, joka on 86-vuotias, ja asunut Pohojammaan Ylistarossa koko ikänsä. Hän ei kaipaa mennyttä, sitä surkeaa köyhyyttä ja vaihtoehtojen puutetta. Näen silti mumman olevan hyvin yksinäinen, kun seitsemän lasta on poissa, aviomies haudassa ja ystävät kaukana tai kuolleita. Jos entisen kaltainen yhteisöllisyys olisi vielä yhtä vahva, mummalla olisi aina seuraa ja viihdyttäjiä. Me, jotka menneitä aikoja haikailemme, emme ole niitä kokeneet ja voimme vain poimia mansikoita kakusta. Katsoa Downton Abbeyn jaksoja siistissä kodissa, juoda luomu-oolongia ja surffata samalla kännykällä.