^ Ainakin kutsu tulee joka vuosi

Kaavut olivat tuttu juttu.  Olin aika lailla varma, että siellä tätä ei ole, mutta varmistuksen halusin.  Briteillä saketti on kuitenkin aina ollut "elävämpi" päivävaihtoehto, ja olisi tuntunut oudolta, jos tällaiselle ylipäänsä olisi joku tarve keksitty.  Mutta näissä jutuissahan tulee aikamoisia yllätyksiä vastaan harva se päivä.  Toisaalta epäilin myös, että juuret voisivat olla Saksassa, joka kuitenkin on Suomen yliopistolaitosta ajatellen aikamoinen esikuva.

Teoriasta en tiedä, minä olen törmännyt tuohon �...bo Akademissa itsenäisyyspäivän herrapäivällisillä, jossa liivi vaihdetaan valkoiseen klo 18.

�...A lienee ainoa, jossa on vielä herrapäivällisiä.
Taustallahan on saksalainen vaikutus, joka näkyy edelleen vahvasti Virossa eli esim. opiskelijärjestöt, korporaatiot, ovat vain miehille tai naisille voimakkaine perinteineen. Näitä perinteitä sitten kulkeutui Ruotsiin ja Suomeen. Saksassa tosiaan 60-luvulla yliopistoperinteet heitettiin roskakoriin, Ruotsissa päädyttiin sekasotkuun ja Suomessa on sitten pidetty omat versiot näistä, Virossa taidetaan vetää edelleen keskiaikaisella mallilla...

Hankenilla on myös herrapäivällisperinne (herrmiddag) ja myös naisille löytyy vastaava. Niissä taisi olla juttuna, että järjestäjänä toimii vastakkaisen sukupuolen edustajaryhmä. Suomenkielisistä yliopistoista en tiedä. Lienee myös Ruotsissa tuo tapa voimissaan?

Muutoinkin kyllä pidän kovasti akateemisesta juhlakulttuurista. Se tarkoittaa, ettei aina pukeuduta farkkuihin!

Hankenilla on myös herrapäivällisperinne (herrmiddag) ja myös naisille löytyy vastaava. Niissä taisi olla juttuna, että järjestäjänä toimii vastakkaisen sukupuolen edustajaryhmä.

Siis yliopiston puolesta?
Helsingissähän tuo tapa on voimissaan osakunnissa ja varmaan myös joissakin ainejärjestöissä, tosin monessa ei frakkia vaadita kuin vuosijuhlissa.

[longings(.)"

Näin USA:ssa ja alkujaan. Denimiä, kuitenkin, voi käyttää (ja käytetään) huomattavan kauniisti ja täysin agraarikonnotaatioista irrallaan.
[/quote]

Tosin sitä kuuluisaa esimerkkiä ei ole vielä esitetty.

En ole ehtinyt lukemaan tätä keskustelua läpi, mutta voin kärkkäästi iskeä tähän kunnes selaan vastaukset läpi, että itse en suostu käyttämään farkkuja!

Itsekkin tutustuin vasta tähän keskusteluun kahlaamalla vastaukset pikakelauksella läpi. Aika monisäikeinen ja todella mielenkiintoinen keskustelu. Itselläni on arviolta 5-10 paria erilaisia farkkuja (todella kuluneista täysin kuluttamattomiin tummansinisiin). En ole pitkään aikaan katsonut mitä kaapissa sillä sektorilla on. Käytän farkkuja jonkun verran vapaa-ajalla ja en näe siinä mitään erityistä tyylirikkoa. Joku mainitsi että farkuja ei tarvitse heti kotiin päästyä riisua pois. Itselläni on vähän päinvastoin ja riisun ne mielelläni heti pois. Syinä tähän että valkoisella sohvalla istuessa farkut tuppaavat tummentamaan sohvan kangasta, varsinkin uutena. Toisekseen ne eivät ole kovin miellyttävät jalassa. Pikkutakin ja farkkujen yhdistelmä voi olla myös tyylikäs vaikka usein se ei sitä olekkaan. Hankin joskus Burberryn pikkutakin joka mielestäni ei oikein edes käy minkään muun kuin farkkujen kanssa. Toisaalta en pidä irtotakin ja suorien housujen yhdistämisestä. Tulee jotenkin mieleen jääkiekkovalmentajat. Toki tuo ammattiryhmä on omassa kauheudessaa ihan omaa luokkaansa. Mielummin puku kuin eri sävyiset housut ja takki. Siksi oikeastaan pidän enemmän farkkujen ja pikkutakin yhdistämisestä.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

...tosiaan, noin kolme viikkoa sitten tuli hävitettyä ainoat farkkuni. Suunnittelin rituaalinomaista polttouhrausta, jonka olisin kuvannut Youtubeen ja Chap-sivustolle kannanottona. Lopulta pari päätyi UFF:lle ja toivon mukaan hyvään käyttöön. Jätän farkut taakseni, sovitaan vaikkapa nuoruuden piikkiin.

...tosiaan, noin kolme viikkoa sitten tuli hävitettyä ainoat farkkuni. Suunnittelin rituaalinomaista polttouhrausta, jonka olisin kuvannut Youtubeen ja Chap-sivustolle kannanottona. Lopulta pari päätyi UFF:lle ja toivon mukaan hyvään käyttöön. Jätän farkut taakseni, sovitaan vaikkapa nuoruuden piikkiin.

Mä toimin hiukan toisin. Lukioikäisestä lähtien pidin ainoastaan pukuja ja suoria housuja ja ekat farkut tämän jälkeen ostin nelikymppisenä.

...tosiaan, noin kolme viikkoa sitten tuli hävitettyä ainoat farkkuni. Suunnittelin rituaalinomaista polttouhrausta, jonka olisin kuvannut Youtubeen ja Chap-sivustolle kannanottona. Lopulta pari päätyi UFF:lle ja toivon mukaan hyvään käyttöön. Jätän farkut taakseni, sovitaan vaikkapa nuoruuden piikkiin.

Jos olisimme Facebookissa tykkäisin tästä ilmoituksesta. Minä en ole viela kokonaan luopunut farkuista, sillä minulla on yksi pari puutarhatöitä varten. Kodin portista ulos en luonnollisestikkaan kulje farkut jalassa.

^
Kiihkofundamentalistiherrasmiehiä. :)

Itse olen vasta viime aikoina oppinut pukeutumaan farkkuihin lapsuusvuosien jälkeen.

Itse olen vasta viime aikoina oppinut pukeutumaan farkkuihin lapsuusvuosien jälkeen.

Vanhemmathan pukevat pikkulapset, joten mikä regressio tässä välissä on tapahtunut?

^
Kiihkofundamentalistiherrasmiehiä. :)

Nuoruuden paloa. Kyllä nuo prässihousutalibanit vanhemmiten rauhoittuu.

Juuri vedin chinot jalkaan. Mietin tässä että pitäisikö ikään kuin protestihengessä laittaa sittenkin farkut.

^Juuri näin.
Itsellä oli n.18 vuoden breikki farkuista.
Olen erittäin tyytyväinen löydettyäni tieni takaisin denimin pariin.