Sinänsä Suomessakin on yläluokka. Se on pieni ja valikoitunut, ja siellä ei kyllä kovasti kierrä mikään.
Luonnollisesti, kaikissa yhteiskunnissa on.
Se yläluokka on vaan täysin eri kuin 1800-luvun "aidossa" luokkayhteiskunnassa tai vielä 1950-luvun peitellymmässä luokkayhteiskunnassa saati sitten edes Ruotsissa puhumattakaan Englannista.
Kulttuurin murros ei merkitse yhteiskuntarakenteen murtumista. Yhteiskuntaluokat ovat murtuneet ja muuttuneet, mutta ne ovat olemassa Suomessakin. Keskiluokka on kasvanut niin suureksi, ettei se näe ympärillään muuta, kuin keskiluokkaa. Siksi nykyajan luokattomuus on eräänlaista keskiluokkaista harhaa. Monissa muissa piireissä ollaan hyvinkin luokkatietoisia.
Eihän se merkitsekään, mutta silloin luokista puhuminen menettää erottelukykynsä.
Luokkien välillä on varsin helppo liikkua, kaikki ovat keskiluokkaa ja näin ollen olemmekin tilanteessa, jossa luokista puhuminen on vain menneen maailman toistelua. Siksi onkin syytä keskittyä tekijöihin, joiden kautta voidaan paremmin analysoida sitä, mistä on kysymys. Siihen ei monien piirien tietoisuus vaikuta, koska edelleenkin ihmiset haluavat määritellä itsensä ryhmänä ja kun vanhat yhteiskuntaluokat eivät enää määrittelyyn sovellu keksitään uusia.
Keskiluokan harhaa... sitä täytynee käyttää uudelleen. Bourgeois Illusion - siinä vasta alternate rock bändille nimi.
Keskiluokan harha on kyllä niin ihanan 70-lukulaista.
Mainitsin Marxin jo kerran, siis miksen uudelleenkin: Marxin mielestä yhteiskuntajärjestyksessä ja yhteiskunnan säännöissä kyse on valtaapitävän eliitin tavasta pitää kontrolli itsellään. Tietyllä tapaa tässä on järkeä.
Tietysti on, onhan kyseessä itsestäänselvyys ja ne tosiaan ovat usein järkeviä.
Sillä ei vaan ole mitään tekemistä yhteiskuntaluokkien kanssa, onhan meillä tälläkin hetkellä työläisperheen perillinen presidenttinä ja edellinen oli kansakouluopettaja. Edelleenkin: vanhat yhteiskuntaluokat ovat menettäneet erottelukykynsä, joten nykyään on järkevämpää käyttää sellaisia käsitteitä ja erotteluja, jotka vastaavat todellisuutta. Eliitistä puhuminen on asia erikseen, mutta sillä ei ole enää mitään tekemistä sen kanssa kuinka yhteiskuntaluokka perinteisesti ymmärretään saati kuinka Marx sen ymmärsi.
Ei ole mitään syytä sekoittaa vallassaolevaa eliittiä johonkin yhteiskuntaluokkaan kuten Marxin aikana oli vielä perusteltua.
Maailma muuttuu ja käsitteet siinä sivussa.
No luokkastatuksesta ja vaatteista puhuttaessa voisin nostaa esille smokin. Tietyllä tapaa samaa voi melkein sanoa frakista: niitä kun käytetään käytännössä vain akateemisissa juhlissa ja Linnassa. (Vanhojen tanssit lienevät merkittävin poikkeus…) Tällöinkin mahdollinen symbolinen merkitys taitaa tulla mutkan kautta: vaatteet viittaavat poikkeukselliseen käyttötarkoitukseen, jonka oletetaan olevan jollekin yhteiskuntaluokalle ominaista.
Tämä jotenkin tiivistää minusta näkemyksesi ongelmallisuuden.
Puhut koko ajan yhteiskuntaluokasta ja aiemmin käytit esimerkiksi keskiluokan termiä. Nyt sitten rinnastat yhteiskuntaluokan ja pukeutumisen, mutta viittaat vaatteiden käyttötilanteisiin. Frakkia käytetään akateemisissa ja valtiollisissa tilaisuuksissa, joten tekeekö tämä tilaisuuksiin osallistujista jonkin yhteiskuntaluokan edustajia? Presidentti on kotoisin työväenluokasta, joku diplomaatti on aatelinen ja kansanedustaja entinen ahtaaja satamasta. Karonkassa professori voi olla Lapista kotoisin oleva kolttasaamelainen, opintotuella elävä opiskelija aatelinen ja tutkija entinen varastomies. Oopperassa tai kutsuilla voi pitää smokkia, mutta tilaisuuteen osallistuva voi taasen olla mistä tahansa yhteiskuntaluokasta. Samalla tavalla kuin yläluokan edustaja voi pitää farkkuja vapaa-ajalla.
Pukeutuminen viittaa siis em. tilaisuuksissa valtiollisiin tai akateemiseen eliittiin, tietyn harrastuksen harrastajiin tai vapaa-aikaan, mutta ei yhteiskuntaluokkaan. Nykyään pukeutumisessa erottavat tekijät tulevat ammatin (diplomaatti, professori, varastoduunari), harrastusten (pubivisat, kilpatanssi), kiinnostuksen kohteiden (ooppera, tikanheitto) ja sosiaalisen piirin (ulkomaisia tuttuja = smokkikutsuja, kantabaarin kantapöytä) kautta. Vaatteet viestittävät toki sanomaansa, mutta eivät leimaa käyttäjäänsä kuten ennen. Syy tähän on se, että yhteiskuntaluokat ovat menettäneet erottelukykynsä koska ongelmista huolimatta luokkakiertoa on, keskiluokka on paisunut ja siksi on erottelukykyisempää puhua muusta kuin yhteiskuntaluokista, etenkin pukeutumista selittävinä tekijöinä.
Demokratian vahvaa perinnettä kuvaa, että talonpojatkin ovat saaneet edustajansa valtiopäiville jo vuosisatoja takaperin. Yhteenvetona sekä kuningas että aatelisto ovat olleet eurooppalaisittain varsin heikkoja ja aateliston koko suhteellisen pieni.
En kyllä puhuisi samana päivänä demokratiasta ja säätyvaltiopäivistä.
Esimerkiksi 1751 säätyvaltiopäivillä äänestämään oikeutettuja oli Suomen väestöstä 9,6% ja sitten Venäjän vallan aikana lukemat olivat 1805 6,3% ja 1870 4,8%. Säätyvaltiopäivien rakenne Ruotsin vallan aikana ei kamalasti eronnut Venäjän ajasta, joten demokratiasta ei oikein voi puhua. Erityisesti on muistettava, että itse valtiopäivillä aatelilla oli eniten edustajia vaikka se muodosti pienimmän osan väestöstä. Itse säätyihin kuului 30-40% väestöstä, joten suurin osa väestöstä ei kuulunut säätyihin, säätyihin kuuluvista kaikilla ei ollut äänioikeutta ja säätyjen välillä oli merkittävä ero edustajamäärässä.
