Mainiota, lisää klassisen trenssin ystäviä :).
En osaa sanoa mitään London Fogista, poislukien että netissä on sitä pidetty hinta-laatusuhteenaan hyvänä. Suosittelen kuitenkin katsastamaan myös ebayt ja vastaavat Burberryn ja Aquascutumin varalta: vähän käytetyn Burberryn onnellisena omistajana voin sanoa, että laatu näkyy. Itselläni on 50/50 puuvillaa ja keinokuitua oleva malli irrotettavalla villavuorella, tuntuma on hyvä ja ulkomaanelävien arvioiden mukaan käytännössä paljon täyspuuvillaista pitkäikäisempi. Käytettyä ostettaessa kannattaa muistaa, että ainakin liian leveän takin pystyy suht'huokeasti kavennuttamaan ompelijalla, itse maksoin yhteensä huimat 105 euroa kaupasta ostettua paremmin istuvasta Burberrystä.
Itse olen ollut jäsen “trenchcoat brigadessa” jo vuodesta 1998, ja olen käyttänyt loppuun kaksi klassisesti muotoiltua 80-luvun Seppälä-trenssiä (toinen oli jopa “Made in SSSR”…ah, autenttinen KGB-look!). Varoitan, että beesi trenssi on todellinen rapamagneetti niillä keleillä joilla trenssiä tavataan Suomessa tarvita: erikoisena uhkana on räystäiltä tippuva vesi, lisäksi loskakeleillä autoillessa liian lähelle omaa ruutua parkkeeraavat pirssit tarjoavat esteradan, jonka läpi pujottelu ilman pesulareissua on työpäivän päätteeksi melko "mielenkiintoinen" lisähaaste. Jostain syystä tämä nykyinen, autenttisen khaki trenssi tuntuu sietävän pieniä tahroja huomattavasti paremmin (en tiedä onko materiaalilla vaikutusta, tai sitten olen vain oppinut varovaisemmaksi). Beesi trenssi on kyllä äärimmäisen tyylikäs, mutta nätti tämä khakikin on, ja jos sitä ihan autenttisista autenttisinta hakee, niin sittenhän sen on oltava khaki. Ja jos autenttista lookia haluaa, niin olen ymmärtänyt että vyö tulisi kääntää niin, että ne “varustelenkit" ovat yläpuolella - käsittääkseni ne tarkoitettiin alunperin olkaimien kiinnityskohdiksi :).
Yksityiskohdista vielä: olen nyt muutaman kuukauden kokemuksella kovin tykästynyt tähän irroitettavaan villavuoreen. Aamulla työmatka taittuu lämpimästi, ja mikäli kevätaurinko lämmittää lounasaikaan, pystyy vuorin irroittamaan ja taittelemaan vaikka salkkuun. Parantaa huomattavasti käytettävyyttä kevätkeleillä.
Yksi käyttäjän parannettavissa oleva yksityiskohta on kaikissa tähän asti vastaan tulleissa trensseissä: sikäli kun haluaa vyöttää itsensä oikeaoppisesti solkea käyttämällä eikä Bogart-tyyliin kietaisemalla, niin yksirivinen kangasvyö on kulutuskamaa. Tätä vastaan olen taistellut ompelemalla tukevalla langalla käyttämieni vyönreikien takapuolelle pienen purjerenkaan, jonka olen ensin litistänyt ja sitten silpaissut hiomapaperilla terävien reunojen poistamiseksi. Lopputulos ei näy mitenkään ulospäin, mutta parantaa vyön kulutuskestävyyttä huomattavasti.
