Kumpi lämpimämpi: tweed vai flanelli? Taustaoletuksena ihon ja kankaan välillä 1 - 2 pehmeää kangaskerrosta.

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Riippuu kankaan painosta ja kudonnasta. Tweediä on monenlaista ja usein niiden kudos on huokoinen eli pinnan läpi pääsee tuuli läpi. Flanellissa taas on aina se pinta harjattu, jolloin lämpö pysyy kankaan alla paremmin, mutta noidenkin paino vaihtelee.

Jos paino ja kudos melkein sama, uskon flanellin olevan lämpimämpi, koska se on harjattu aina. Kuitenkin harjatut kankaat eivät koskaan kestä yhtä hyvin kuin kampalankavilla (worsted wool), joten jokaisella vaatekankaalla on sekä huonoja että hyviä ominaisuuksia.

Mitä olette mieltä Dirty Harryn tweedtakista? Miten se asettuu ympäristöönsä poliisimaailmaan, San Franciscoon ja 70-luvun alkuun? Onko Harry konservatiivinen vai viestittääkö tuo yleensä mitään?

Takki itsessään on pirun hieno ja kyseessä on meikäläisen suosikkielokuva, jonka olen katsonut varmasti kymmeniä kertoja siitä lähtien, kun sen aikanaan yläasteikäisenä ensimmäisen kerran näin. Mutta pitää muistaa että kyseessä on elokuva. Eli voisi melkein sanoa, että oikeassa elämässä poliisit pukeutuvat tweediin yhtä paljon kuin tiedustelupalveluiden miehet valkoiseen tai muunkaan väriseen smokkiin, kuten Bond.

Mutta koska elokuva on loistava, niin spekuloidaan. Tuossa ensimmäisessä elokuvassa Harry on kuvattu hieman konservatiivisempana hahmona kuin seuraavissa. Toki hänen Konservatiivisuutensa palaa ajoittain myös myöhemmissä elokuvissa. Ehkäpä niissä tasapainoillaan konservatiivisuuden ja liberaaliuden välimaastossa. Harryhan muuten vihasi valtion/ kaupungin raskasta byrokratiaa myös. Ja sitähän sileä yksivärinen kokopuku helposti viestii, vaikka välttämättä itse kantaja ei niin olisi tarkoittanutkaan. Eli itse olen tullut siihen tulokseen, että hahmo viestittää irtotakeilla (ja elokuvan loppupuolella tummanruskea arkipuku) konservatiivisuutta kyllä, mutta valitsemalla tweedin haluaa erottua tärkeilevistä ja pyrkyrimäisistä byrokraateista ja ennen kaikkea poliitikoista ja politikoinnista yleensäkin raadollisessa poliisityössä. 

Englanniksi on tuo hauska sanonta pet peeve. Varmaan suomenkielinen vastine olisi joku lempiärsytyksen aihe, joka tapauksessa klassisen tyylin saralla yksi noista on minulle tweed, jota käytetään toimistolla tai muodollisessa tilaisuudessa. Se ei vaan toimi, koska kangas on monivärinen, karhea ja epätasainen - siis kaikkea muuta kuin edustuskangas. Suru kyllä, tweeditakkia näkee ihan Styleforumin päivän asu -ketjussa sun muualla eli se on arkea Atlantin takana myös toimistoissa.

Elätköhän sinä Ville hieman haavemaailmassa? Kun ihmisien nykypukeutumista katsoo, niin jo tweedinkin niskaan vetäminen on tavallisissa konttoreissa jo ylilyönti verrattuna valtavirtaan. Ei siinä mitään, kyllä minäkin tykkäisin että ihmiset kulkisivat enemmän puvuissa, mutta se nyt ei vaan ole enää todellisuutta. Toisekseen, miksi tavallisessa työssä pitäisi yleensä pukeutua lähes juhlavaatteisiin? Tavallinen toimistotyö on aika kaukana minkään sortin edustamisesta. 

Mitä olette mieltä Dirty Harryn tweedtakista? Miten se asettuu ympäristöönsä poliisimaailmaan, San Franciscoon ja 70-luvun alkuun? Onko Harry konservatiivinen vai viestittääkö tuo yleensä mitään?

Takki itsessään on pirun hieno ja kyseessä on meikäläisen suosikkielokuva, jonka olen katsonut varmasti kymmeniä kertoja siitä lähtien, kun sen aikanaan yläasteikäisenä ensimmäisen kerran näin. Mutta pitää muistaa että kyseessä on elokuva. Eli voisi melkein sanoa, että oikeassa elämässä poliisit pukeutuvat tweediin yhtä paljon kuin tiedustelupalveluiden miehet valkoiseen tai muunkaan väriseen smokkiin, kuten Bond.

Mutta koska elokuva on loistava, niin spekuloidaan. Tuossa ensimmäisessä elokuvassa Harry on kuvattu hieman konservatiivisempana hahmona kuin seuraavissa. Toki hänen Konservatiivisuutensa palaa ajoittain myös myöhemmissä elokuvissa. Ehkäpä niissä tasapainoillaan konservatiivisuuden ja liberaaliuden välimaastossa. Harryhan muuten vihasi valtion/ kaupungin raskasta byrokratiaa myös. Ja sitähän sileä yksivärinen kokopuku helposti viestii, vaikka välttämättä itse kantaja ei niin olisi tarkoittanutkaan. Eli itse olen tullut siihen tulokseen, että hahmo viestittää irtotakeilla (ja elokuvan loppupuolella tummanruskea arkipuku) konservatiivisuutta kyllä, mutta valitsemalla tweedin haluaa erottua tärkeilevistä ja pyrkyrimäisistä byrokraateista ja ennen kaikkea poliitikoista ja politikoinnista yleensäkin raadollisessa poliisityössä.

Hieno ja osuva analyysi. Itse olen aina mieltänyt takki valinnan yksinkertaisesti niin, että raskaampi tweed jne. peittää S&W model 29'n paremmin kuin kevyempi materiaali

Harryn ja toisen omilla säännöillään pelaavan sanfransiscolaisen elokuvapoliisin eli Steve McQueenin Bullittin tweedtakeille on myös sellainen käytännöllinen syy, että SF on aika viileä ja tuulinen kaupunki suurimman osan vuotta ja toisaalta pukeutumisen suhteen aika vapaamielinen paikka, eli yksivärinen tweedtakki on ihan käytännöllinen valinta ja sopivan robusti karumpaan poliisityöskentelyyn.

Amerikkalaisten poliisisarjojen pukukoodi on mielenkiintoista katseltavaa.

Mieleen jäänyt CSI Miamin pilottijakso, jossa David Caruson näyttelemä Horatio Cane on alussa rikosetsivä ja kulkee puvussa solmio kaulassa. Kun hän saa jakson lopussa tehtäväkseen perustaa uuden erikoisyksikön, hän ottaa ensitöikseen solmion kaulasta.

Tuokin pikku juttu oli varmasti tarkkaan mietitty. Tulkitsen että tässä ollaan viestitetty sarjan katsojille, että solmio kaulassa kulkevat ovat kyykytettyjä käskyläisiä, mutta ilman solmiota olet vapaasti ajatteleva individualisti.

Semmoista yleisöä kosiskelevaa kevytjermuilua, ihan niin kuin kaikkien näiden sarjojen peruskuvio, missä sankarit ajautuvat toistuvasti konflikteihin oman työnantajansa kanssa.

Olinpa kerran Kaliforniassa (suoraan itärannikolta) messuilemassa; minulle tultiin oikein varta vasten kertomaan, että olin varmasti ainoa tyyppi koko osavaltiossa kraka kaulassa...

The Shield sarja Vic Mackey veti enimmäkseen t-paidoissa ja nahkatakissa. Tämä saa minut harkitsemaan jopa printtipaitoja.





Sarjan lopussa paha saa palkkansa joutumalla raportteja kirjoittelevaksi ja kravattia kantavaksi toimistotyöntekijäksi.

Aihetta sivuten, joskus aikanaan tuli luettua Umberto Econ Matka arkipäivän epätodellisuuteen, eikä maailma enää näyttänyt samalta.

Täytyypä tilata jostain antikvariaatista tuo mainio minut semiotiikkaan tutustuttanut teos uudelleen luettavaksi. Jännää miettiä kaikenlaisten arkipäiväisten toimintojen - kuten vaikka pukeutumisen - symboolisia merkityksiä, yhdistelysääntöjä ja tilannekohtaista merkitystä ja käyttöä.

Hmmm... onko kokemuksia kaulusneulan käytöstä paidoissa, joissa ei ole valmiiksi tehty reikiä sitä varten? Onnistuuko fiksun näköisten reikien teettäminen ompelijalla? Tai jos pyhittää jonkin tietyn paidan puhtaasi collar bar -käyttöön, tehdäkö vain itse reiät ja siinä se sitten?

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Collar pin voisi toimia paremmin, koska sen terävä neulamainen pää lävistää kankaan helposti. Collar bar vaatii joko erityisen kauluksen tai sitten ompelijan, joka tekee reiät erikseen. Tuskin operaatio maksaa enemmän kuin 20 euroa, mutta vaivaa se vie.

Etsin noita collar bar ja collar pin -ratkaisuja noin vuosi sitten. En kuitenkaan löytänyt mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa. Lähinnä ongelma oli se, että nykymuoti on cut away -kaulukset, joihin ei saa kaulusneulaa. Olisi pitänyt siis aloittaa siihen sopivasta paidasta. Lisäksi hakaneulat eivät ole yhtä hienoja kuin kultaiset yksineulaiset ratkaisut. Sellaisia oli vaikea löytää, ja luovuin toistaiseksi ajatuksesta...

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Kyllä kauluspaitoja voi vaikka teettää. Haasteena vain löytää sellainen vanhan ajan kaulusmalli, joita varten nämä kaulusneulat sun muut suunniteltiin - siis pitkä ja teräväkärkinen. Levitettyyn kaulukseen ei neulaa saa.

Toinen vaihtoehto on pyöreä kauluspaita, club collar. Jokainen, jota olen kokeillut, kuitenkin nousee kärjistä ylös solmion kanssa. Niissä siis tasapaino vinossa, mutta pysyvät paikoillaan neulan kanssa.

Tähän mennessä paras ratkaisu, josta on tullut lempimallini, on tuo lätkäkaulus - tab collar. Siinä solmio pysyy aina paikallaan ja kaulus on suunniteltu pysymään paikallaan myös, kun lätkä on kiinni.

Innostuin itsekin joskus LH:n esimerkistä kokeilemaan ihan tavallisella messingin värisellä Prym hakaneulalla. Ei ollut mitään ongelmia painaa sitä oxfordkankaasta läpi, eikä neula jättänyt jälkiä. Jotenkaan se vain ei tuntunut omalta, vaikka juttu onkin perin ivy.

Tässä aika tuore postaus aiheesta:
http://www.ivy-style.com/tribute-to-the-collar-pin.html

Kokeilin siis tämän tyylistä neulaa.