Satunnaisia kysymyksiä

[Ville]

On niin monenlaisia tweed-kankaita ja niin monenlaisia flanellikankaita. Jos takin ja housujen kankaat molemmat painavia tai karkeampia, sitten voi toimia. Valtaosa näkemistäni flanelleista vain on melkoisen ohuita, tasapintaisia ja pehmeitä, tällaiset ovat huono pari karhealla tai raskaalle tweedille.

Parempi ajatella vaikka näin: tweed on sitä, mitä laitetaan maaseudulle tai vapaa-ajalle tai metsästykseen. Flanellihousut laitetaan toimistoon tai ravintolaan tai iltamiin. Vaikea on yhdistää noin eriäviä maailmoja.

Sama homma tietysti koskee muitakin kankaita, jotka eroavat toisistaan paljon. Vaikkapa nyt sametti ja denim. Kampalankavilla ja molski.

[Jean Passepartout]

Hyvin muotoiltu periaate ja hyviä esimerkkejä. Tosin väittäisin, että Suomessa tweed pistää pahemmin silmään maaseudulla kuin kaupungissa, olivat housut mitkä tahansa. Ymmärrän kuitenkin idean.

Tuohon Le Carrén katkelmaan palatakseni tuntuu tosi hullulta näinä päivinä, kun esim. hautajaisissa ollaan farkuissa ja nahkatakissa, että huonosti valitulla vaateyhdistelmällä saisi töistä fudut. Toki teksti on fiktiota, mutta kai se kohtuullisesti on vastannut mainitun organisaation pukeutumiskulttuuria. Omalla työpaikallani (akateeminen työympäristö) eräs entinen työkaveri oli säännöllisesti töissä maastohousuissa ja maihareissa. Rumat ne vaatteilla koreilee...

[Visa.k]

Mielestäni hassu periaate, käytin koko talven keskiraskaita harmaita flanelleja (340g) niin vintage-tweedtakin kuin modernin Sherry Tweedin kanssa aivan ongelmitta. Ymmärrän, että joku ulkotakkipaksuinen Harris Tweed voisi olla hassu ohuiden flanellien kanssa, mutta ns. "city-tweed" toimii aivan ongelmitta flanellien kanssa.

Käyttäisin toki myös aivan ongelmitta farkkukangasta ja vakosamettia yhdessä: molemmat ovat paksumpia, kestäviä kankaita rouheammalla pinnalla, ja sopivat mielestäni loistavasti yhteen, kunhan värimaailmat kohtaavat.

[salaryman]

^ Jep-jep.

[Jean Passepartout]

Ville vastaa varmaankin omasta puolestaan, mutta itse ajattelin juuri noiden ääripäiden yhteensopimattomuutta: ulkoilukäyttöön tarkoitettu raskas tweed vs. kevyt flanelli.

Esimerkiksi vakosamettinen takki ja farkut toimisivat minustakin, mutta sametti on ainakin ajatuksen tasolla vaikeampi pala (en ole koskaan omistanut samettisia vaatteita, joten tämä on spekulaatiota). Sametin kiiltävä, tasainen pinta yhdistettynä denimiin tuntuu huonolta yhdistelmältä.

[Alhazen]

Tuossa Le Carre -katkelmassa alaisen moka on, että yhdistelmä tweedtakki ja flanellihousut on periaatteessa klassinen mutta selvästi maaseutuvaatetusta, eikä sellainen päällä sopinut edes 70-luvulla hoitaa tiedustelun kaltaisen aika konservatiivisen alan (kirjan hahmot ovat kuitenkin sodankäyneitä, yläluokkaisia miehiä) virallisia asioita kaupungissa tai kävellä sisään lontoolaisen huippuhotellin ravintolaan. Lontoossa taitaa olla edelleen piirejä, joissa se laskettaisiin kömmähdykseksi. Erinomaisesta vuoden 1979 Pappi, lukkari...-televisioinnista, pääosassa Alec Guinness, saa varmaan aika oikean käsityksen siitä, mitä aikakauden virkapukeutuminen piireissä oli.

Le Carrella vakoojapiirien luokkatietoisuus ja erilaiset nokkimisjärjestykset ovat muutenkin luupin alla, joten potkujen saaminen tällaisesta asiasta sopii linjaan hyvin.

[paddington]

Mitä olette mieltä Dirty Harryn tweedtakista? Miten se asettuu ympäristöönsä poliisimaailmaan, San Franciscoon ja 70-luvun alkuun? Onko Harry konservatiivinen vai viestittääkö tuo yleensä mitään?

[Jean Passepartout]

Tuossa Le Carre -katkelmassa alaisen moka on, että yhdistelmä tweedtakki ja flanellihousut on periaatteessa klassinen mutta selvästi maaseutuvaatetusta, eikä sellainen päällä sopinut edes 70-luvulla hoitaa tiedustelun kaltaisen aika konservatiivisen alan (kirjan hahmot ovat kuitenkin sodankäyneitä, yläluokkaisia miehiä) virallisia asioita kaupungissa tai kävellä sisään lontoolaisen huippuhotellin ravintolaan. Lontoossa taitaa olla edelleen piirejä, joissa se laskettaisiin kömmähdykseksi. Erinomaisesta vuoden 1979 Pappi, lukkari...-televisioinnista, pääosassa Alec Guinness, saa varmaan aika oikean käsityksen siitä, mitä aikakauden virkapukeutuminen piireissä oli.

Le Carrella vakoojapiirien luokkatietoisuus ja erilaiset nokkimisjärjestykset ovat muutenkin luupin alla, joten potkujen saaminen tällaisesta asiasta sopii linjaan hyvin.

Jotakin tällaista itsekin ounastelin, mutta en olisi sitä noin hyvin osannut muotoilla.


Dirty Harryyn en osaa kyllä ottaa kantaa. Ylipäätään ainakin itselleni on vaikea lukea eri ajan ja eri kulttuuripiirin pukeutumisen viestejä. TV-sarjojen ja elokuvien perusteella etsivät erottaa tavallisista poliiseista sillä, että etsivillä on univormun sijaan pikkutakki tai puku. Siinä mielessä tuo vastaa mielikuvaani sopivasta pukeutumisesta, mutta tweediä en osaa kommentoida muuten kuin että hyvältä näyttää.

[Ville]

Englanniksi on tuo hauska sanonta pet peeve. Varmaan suomenkielinen vastine olisi joku lempiärsytyksen aihe, joka tapauksessa klassisen tyylin saralla yksi noista on minulle tweed, jota käytetään toimistolla tai muodollisessa tilaisuudessa. Se ei vaan toimi, koska kangas on monivärinen, karhea ja epätasainen - siis kaikkea muuta kuin edustuskangas. Suru kyllä, tweeditakkia näkee ihan Styleforumin päivän asu -ketjussa sun muualla eli se on arkea Atlantin takana myös toimistoissa.

[uuno]

Monivärinen, karhea, epätasainen ja paksu kangas käy nykyaikaiseen suomalaiseen konttoriin hyvin.  Ainakin pikkutakkina. Sen sijaan bändipaitojen sekaan heikommin maastoutuva bisnespuku voi näyttää ihan väärässä paikassa olevalta.

[paddington]

Enemmän tweed törröttää metsästysporukassa kuin toimistossa.

[Kolibri]

Kumpi lämpimämpi: tweed vai flanelli? Taustaoletuksena ihon ja kankaan välillä 1 - 2 pehmeää kangaskerrosta.

[Ville]

Riippuu kankaan painosta ja kudonnasta. Tweediä on monenlaista ja usein niiden kudos on huokoinen eli pinnan läpi pääsee tuuli läpi. Flanellissa taas on aina se pinta harjattu, jolloin lämpö pysyy kankaan alla paremmin, mutta noidenkin paino vaihtelee.

Jos paino ja kudos melkein sama, uskon flanellin olevan lämpimämpi, koska se on harjattu aina. Kuitenkin harjatut kankaat eivät koskaan kestä yhtä hyvin kuin kampalankavilla (worsted wool), joten jokaisella vaatekankaalla on sekä huonoja että hyviä ominaisuuksia.

[Tumppi$]

Mitä olette mieltä Dirty Harryn tweedtakista? Miten se asettuu ympäristöönsä poliisimaailmaan, San Franciscoon ja 70-luvun alkuun? Onko Harry konservatiivinen vai viestittääkö tuo yleensä mitään?

Takki itsessään on pirun hieno ja kyseessä on meikäläisen suosikkielokuva, jonka olen katsonut varmasti kymmeniä kertoja siitä lähtien, kun sen aikanaan yläasteikäisenä ensimmäisen kerran näin. Mutta pitää muistaa että kyseessä on elokuva. Eli voisi melkein sanoa, että oikeassa elämässä poliisit pukeutuvat tweediin yhtä paljon kuin tiedustelupalveluiden miehet valkoiseen tai muunkaan väriseen smokkiin, kuten Bond.

Mutta koska elokuva on loistava, niin spekuloidaan. Tuossa ensimmäisessä elokuvassa Harry on kuvattu hieman konservatiivisempana hahmona kuin seuraavissa. Toki hänen Konservatiivisuutensa palaa ajoittain myös myöhemmissä elokuvissa. Ehkäpä niissä tasapainoillaan konservatiivisuuden ja liberaaliuden välimaastossa. Harryhan muuten vihasi valtion/ kaupungin raskasta byrokratiaa myös. Ja sitähän sileä yksivärinen kokopuku helposti viestii, vaikka välttämättä itse kantaja ei niin olisi tarkoittanutkaan. Eli itse olen tullut siihen tulokseen, että hahmo viestittää irtotakeilla (ja elokuvan loppupuolella tummanruskea arkipuku) konservatiivisuutta kyllä, mutta valitsemalla tweedin haluaa erottua tärkeilevistä ja pyrkyrimäisistä byrokraateista ja ennen kaikkea poliitikoista ja politikoinnista yleensäkin raadollisessa poliisityössä. 

[Tumppi$]

Englanniksi on tuo hauska sanonta pet peeve. Varmaan suomenkielinen vastine olisi joku lempiärsytyksen aihe, joka tapauksessa klassisen tyylin saralla yksi noista on minulle tweed, jota käytetään toimistolla tai muodollisessa tilaisuudessa. Se ei vaan toimi, koska kangas on monivärinen, karhea ja epätasainen - siis kaikkea muuta kuin edustuskangas. Suru kyllä, tweeditakkia näkee ihan Styleforumin päivän asu -ketjussa sun muualla eli se on arkea Atlantin takana myös toimistoissa.

Elätköhän sinä Ville hieman haavemaailmassa? Kun ihmisien nykypukeutumista katsoo, niin jo tweedinkin niskaan vetäminen on tavallisissa konttoreissa jo ylilyönti verrattuna valtavirtaan. Ei siinä mitään, kyllä minäkin tykkäisin että ihmiset kulkisivat enemmän puvuissa, mutta se nyt ei vaan ole enää todellisuutta. Toisekseen, miksi tavallisessa työssä pitäisi yleensä pukeutua lähes juhlavaatteisiin? Tavallinen toimistotyö on aika kaukana minkään sortin edustamisesta.