Satunnaisia kysymyksiä

[CoccoBill]

^Komppaan, dainite on vähän niin kuin kenkien kitkarengas. Toimii kaikissa olosuhteissa riittävän hyvin paitsi jäällä, jossa nyt ei mikään pidä muutenkaan.

[erakettu]

Omat dainitet aivan surkeat lumella. Nuoskaa tai ei. Hiekoitus toki auttaa, mutta sekään ei aina aikaisin aamulla vaihtoehto

[RexMundi]

Dainiteilla pärjää kyllä kaupungissa hiekotetuilla kaduilla, mutta dainite-pohjan kumisekoitus on sen verran kovaa, ettei se vähänkään liukkaamma pidä lainkaan ja kuvioinnistakaan ei ole apua pidon kanssa. Dainite-pohjia löytyy itseltäkin mm. chukkista, long wingeistä ja talvikengistä, mutta nyt olisi tarve kengille, joilla pärjäisi myös hiekottamattomissa oloissa ja vaikka talvisellä luontopolulla tms.

Villelle kiitos Ridgeway-vinkistä. Tuo nimi pakoili omaa muistia, vaikka tuttu olikin. Ja Vibramin pohjiahan käytetään  paljon monien ulkoilujalkineiden valmistajien kengissä, ja sikäli niistä on omiakin hyviä kokemuksia. Mutta eikö näitä pohjia oikeasti löydy miltään keikari-approved valmistajalta/kauppiaalta valmiiksi, vaan on mentävä uudelleenpohjauksen kautta, jos haluaa tyylillisesti miellyttävät ja toimivat talvikengät?

[Ville]

Loakella on ainakin jokin Victory-niminen kumipohja, mutta sitäkin olen kokeillut ja surkeaksi havainnut. Bexleyn vanha tuttu Enfield-malli tulee kunnon gummipohjan kanssa, mutta päällisnahka on suhteellisen kökköä.

Helpointa on ilman muuta teettää pari Ridgewayn kanssa.

[Jaydee]

Muistelin, että Meerminillä on joskus ollut saapikkaita Ridgeway-pohjalla GMTO:ssa. Ei välttämättä olisi hölmö idea ehdottaa niille speksejä GMTO:iin tai vaihtoehtopohjia.

Ettei tarvitse voivotella tarjonnan olemattomuutta, niin tässä sentään Edward Greenilta kova veto Suomen talveen eli shearling-vuorillinen malli:
https://www.edwardgreen.com/shop/galway-walnut-country-calf-mink-suede-walnut-mink-64-last.html
(muitakin malleja oli)

Ja heti perään laitettuna C&J vaikuttaa halvalta, tosin ilman lampaantaljaa:
https://www.crockettandjones.com/radnor-4-russian-grain/

Tarjontaa siis on kuin onkin olemassa, mutta löytyykö riittävästi maksuhalua?

[Bordeaux]

Itse pohjautin Tricker's Stow't Shoehealerilla, laittoi pyynnöstä Ridgewayt. Hyvä on.

[Ville]

Shoepassion on harvan tuntema eurooppalainen valmistaja. Heillä on joku 8 mallia talvimalleja, joissa on kelsivuori ja kumipohja. Hinnat alle 400 €, mutta en ole itse kokeillut.

[RexMundi]

C&J ei ole tarttunut tutkaan, henkinen hintaraja näitä miettiessä on ollut jossain max 500e luokassa, mutta täytyy nyt katsoa noitakin tarkemmin, samoin Meerminin mahdollisuuksia. Uudelleen pohjauttaminenkaan ei ole poissuljettua

[Laurenz K]

Nahkojen sävyistä ja niiden yhdistelystä: käytän yleensä värjäämättömästä paksusta siannahasta tehtyä vaalean ruskeaa laukkua, mutta en omista yhtiäkään sen värisiä kenkiä enkä haluaisikaan niin vaaleita. Onko tämä pahakin tyylivirhe? Minkä väriset käsineet kannattaisi hankkia, jos kengät ovat useimmiten suklaanruskeat tai punertavan ruskeat ja tuo laukku siis mukana?

[paddington]

Mielestäni tähän pätee sama kuin taskuliinoihin, joista Bruce Boyer on summannut hienosti:

Problem is that one man's ideas of coordination is another's view of overplanned contrivance. Psychologically, accessories that are perfectly matched up tend to leave either a distinctily contrived, studied impression or the complete opposite: the feeling that the man was dressed by his wife or a salesman. On the former hand, we sense vanity and wasted time before the mirror; on the latter a childlike inability to cope. Vanity, of course, comes off worse, because it's the striving that we see. The overly fussy concers that reveals social anxiety, a lack of self-assurance, not knowing who we are or what role we intend to play. These are psychologically deep waters, Watson, and ones any reasonable man will avoid.

G. Bruce Boyer: True Style (p. 137)

Esimerkiksi "Vyö ja kengät samaa väriä" on ihan hyvä nyrkkisääntö, mutta kuka sellaisia nyrkkisääntöjä kuuntelee, kun kyseessä on tyyli? Eikö valintojesi kuulu heijastaa omaa juttuasi eikä noudattaa jotain kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä?

Värjäämätön laukku ei myöskään ole ainakaan paksusta siannahasta tehtynä mikään kaikkein formaalein. Miellän sellaisen enemmänkin ronskiksi omaa elämäänsä eläväksi jutuksi. Lähempänä Indiana Jonesia kuin pankkisaleja. Se saa kerätä patinaa omassa tahdissaan ja kengät sitten erikseen.

Olen käyttänyt jo jonkin aikaa kastanjanruskeita käsineitä. Ne tuntuvat sopeutuvan melkein kaikkeen. Mustat käsineet ovat jotenkin liian muodolliset, ja niitä tulee käytettyä vain tumman pitkän takin kanssa.

[salaryman]

Minkä väriset käsineet kannattaisi hankkia, jos kengät ovat useimmiten suklaanruskeat tai punertavan ruskeat ja tuo laukku siis mukana?

Ehdotukseni:



Komppaan veli paddigtonia, värjäämätön siannahka on tosiaan aika rouheaa ja jos muu kokonaisuus on enemmän kallellaan edustuspukeutumisen puolelle, laukku voi olla riitasoinnussa muun setin kanssa.

Myönnän olevani pikkuisen (taustalta kuuluu: etkä ihan vähän!) pakkomielteinen tässä asiassa mutta jotenkin vaan tuntuu oikealta miettiä että setissä kaikki osaset ovat samaa kaliperia, tai edes samalla hehtaarilla. 

[Laurenz K]

jäi mainitsematta että muukin pukeutuminen noudattaa "rouheaa linjaa" englantilaisesta maaseututyylistä ja ivy league - meiningistä valituin vivahtein. Pitänee joskus laittaa jotain MTOP-kuvia. Kokemuksia poronnahasta käsinemateriaalina? Lähetin eilen käsieni ääriviivajäljennökset Liisa Sausolle.

[Ville]

Porosta ei ole kokemusta. Hirvi on ainakin loistavaa käsineissä, peura taas turhan helposti rypistyvää .

[Laurenz K]

Uniqlon vuorittomassa villableiskassa tuollainen ryppy olkapäässä. Korjaantuuko kuumalla raudalla ja höyryllä?

[Laurentius]

Osaisiko joku neuvoa?

Sain projektiksi tutkia tämän ehostamismahdollisuudet. Kyseessä on isoisäni aikanaan hankkima laukku, ja on iältään n. 80-100 vuotta. Nahanpinnan halkeilua lukuunottamatta tuntuisi olevan ehjä ja jämäkkä kassi. Näillä näkymin tälle riittäisi ulkoinen ehostus, jonka jälkeen laukku jatkaisi edelleen sisustuselementtinä, ellen sitten onnistu jotenkin puhumaan omistussuhteen muutosta itseni hyväksi, jolloin voisin hyvinkin ottaa aika ajoin käyttöön.

Kaipaisin vinkkejä siitä miten ja millä aineella minun kannattaisi tätä käsitellä.