Viime sivujen keskusteluun ja puku ilman solmiota -aiheeseen liittyen absoluuttinen (ja täysin objektiivinen) totuus on tässä.
RIIPPUU TAVOITELLUSTA VAIKUTELMASTA
Jos työskentelee alalla tai työpaikalla (ja näitähän riittää) joilla puku ilman solmiota on normi, ja haluaa kuulua joukkoon: go for it.
Jos on piirimyyjien pikkujouluilla tai messuilla ja haluaa kuulua joukkoon: go for it.
Jos on baarissa ja haluaa antaa itsestään tosi hyvän, menestyvän, nuorekkaan ja rennon vaikutelman: anna mennä vaan.
Jos on juhlissa (häät, viisikymppiset, konfirmaatio, mitä näitä nyt on ollut esillä) ja haluaa olla "silleen tyylikäs mutta kuitenkin rento, ei mikään perus pukupelle" niin antaa mennä vain.
Jos on 15-vuotias ja koulun päätösjuhlissa kaikilla muillakin on tämä viritelmä, antaa mennä. Jalkaan vielä skeittikengät.
Näissä siis ei aidosti ole sarkasmia mukana pätkääkään. Jos haluaa näyttää keskivertosuomalaisen silmään tyylikkäältä, näin on hyvä toimia. Täysin vilpittömän tosissani totean, että tätä pukeutumista kannattaa tällöin harjoittaa laajassa mittakaavassa. Pukeutuminen on viestintää ja jos valittu viiteryhmä pitää tiettyä asua tyylikkäänä ja sen pitäminen miellyttää itseä ja annettava vaikutelma on haluttu tai sen kaltainen, tämä ihan aidosti on hyvä idea.
Jos haluaa näyttää ihan aidosti hyvältä*, kannattaa lukea ajatuksella ChuckBassin kommentti parin sivun takaa ja vähän katsoa niitä kuvia. Niitä voi sitten verrata vaikka niissä perusjuhlissa tai pikkujouluissa näkemiinsä vastaaviin virityksiin ja miettiä mikä toimii ja mikä ei, ja miksi. Myös peili on ystävä, samoin kamera ja itsekritiikki. Jos kuvissa ilmenevä vaikutelma ei esimerkiksi keikariksi leimautumisen takia ole tavoitteena, tätä ei todella kannata yrittääkään.
*Aidosti hyvältä (tm) merkitsee tässä sitten sellaista kansainvälistä meininkiä, joka on laajemmassa mittakaavassa tiettyjen piirien hyväksyntää nauttiva ja näiden silmää hivelevä, hieman transsendentti kokonaisuus, jota mainittu joukko aktiivisesti itse uudelleenmäärittää ja uusintaa jatkuvasti.