Toimiiko tweedtakin ja flanellihousujen yhdistelmä? Flanellihousuistahan sanotaan yleensä, että menee kaiken kanssa.
Roetzelin Täydellisessä herrasmiehessä (s. 130) on irtotakeista ja -housuista seuraavanlainen katkelma, joka on jäänyt kutkuttamaan:
"Irtotakkia ja flanellihousuja tosin pidetään arvokkaana vain Manner-Euroopassa. Englannissa sen sijaan vakosametti- ja molskihousut ovat eräänlaiset gentlemannin farkut. Jos käy liikematkalla Lontoossa, kannattaa ennemmin ottaa puku mukaan. Niinpä John Le Carrén romaanissa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja muuan Iso-Britannian salaisen palvelun työntekijä erotetaan, koska hän julkeaa tuoda esimiehelleen Connaughtin Grill Roomiin kiireisen tiedonannon tweedtakissa ja flanellihousuissa. Tällaista kömmähdystä tulee ehdottomasti välttää." (lihavointi omani)
Ymmärrän katkelman niin, että 1) mainittu ravintola on sen verran fiini, että tweedtakki ja flanellihousut eivät ole riittävän arvokas yhdistelmä ja 2) raskas tweed ja kevyempi flanelli ovat muutenkin huono yhdistelmä. Oletteko samaa mieltä?
Jos palataan Suomeen ja nykyaikaan, miten toimivat kevyemmät nykytweedit (esim. Herrainpukimon käyttämä Sherry tweed) flanellin parina? Ainakin omaan silmääni perinteiset tweedin kumppanit (esim. sammarit ja molskihousut) tuntuvat ja näyttävät liian raskailta ja arkisilta. Silloin flanelli tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.
Le Carrén kirja muuten sijoittuu Wikipedian mukaan 70-luvulle eli kaikkein jäykimmän pukeutumisetiketin ajasta ei enää ole kyse.
edit. Selvensin vähän tekstin ajatuksenkulkua.