[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Ei huolta, jos Crocsit T-paidan ja verkkareiden kanssa ei kelpaa, ongelma on katsojassa. Parempaan tietysti pystyisi, mutta se olisi liian vaikeaa. Mukavan kautta on mukavampaa.

Tai mikä se siinäkin on että yksin olet vaikka salilla reenaamassa, siihen tulee joku kansalainen. Ei sano mitään koko aikana. �,,histään siinä sitten yhdessä yksinäisyydessä. Pukuhuoneessa ei uskalla päin katsoa ettei joudu puhumaan. Tai mikä se sitten on siinäkin kun menet aamulla töihin ja sanot tervejapäivää tai huomenta niin katellaan vaan että jaa eikä sanota mitään. ONSEKUMMA.

Tuohon nyt täytyy puuttua; monelle treenaaminen on tavoitteellista urheilua, joka vaatii keskittymistä. Suoritusten välissä palaudutaan, ei sosialisoida. Läähättävä keskustelu joka katkeaa yhtäkkiä suoritukseen on tutunkin ihmisen kanssa hyvinkin huonoa, tuntemattomasta puhumattakaan. Jos tarkoitit kuitenkin vain tervehtimistä, niin olen osittain kanssasi samaa mieltä. Jos salilla olisi esimerkiksi 20 ihmistä, tervehtisitkö kaikkia? Entä 10? Missä menee raja? Yleisesti tilassa on todennäköisesti niin monta ihmistä, ettei siellä tervehditä. Tämä johtaa siihen, ettei kyseisessä tilassa tervehditä, mikä pätee myös kuntosalin ulkopuolellekkin. Mielestäni mainitsemassasi tilanteessa kyllä voisi sen tehdä, mutta ymmärrän mikseivät kaikki näin toimi.

Pukuhuoneessa esiin nousee alastomuus. Suomalainen voi keskustella saunassa koko illan, mutta vaatteiden riisumiseen liittyy tietty yksityisyys, jota on tuntemattoman kanssa monen mielestä kiusallista lähteä rikkomaan.

Nykyisen asuntoni rappukäytävässä toivotetaan huomenta tai muu tilanteeseen sopiva toisen huomiointi, mutta sisäpihalla kaikki eivät näin tee. Aluksi olin hämilläni, mutta nykyään koitan itse tätä tapaa laajentaa.

Kyllä mä Suomessa salilla moikkasin kaikkia jotka olivat tulleet naamatutuiksi kun yleensä samoihin aikoihin tuli treenattua. Täällä on tapana kätellä tuttuja salilla ja toivotella hyviä treenejä mikä aluksi tuntui vähän oudolta jäyhälle suomalaiselle mutta nyt siihen on jo tottunut.

Uimahallissa näkee myös erilaisia sosialisointimalleja. On pappakerhoa, joka juttelee 10min ja ui minuutin ja juttelee taas 10 min altaalla. Välillä käydään saunassa jne. Varsinkin saunan puolella on usein vanhempia miehiä jotka tykkäävät nostaa erilaisia ajankohtaisia aiheita keskustelun starttereiksi. Siinä on joskus nuoret sällit ihmeissään kun aihe lipsuu politiikan puolelle.

Sitten on vesijuoksijoita, joista varsinkin usein naiset pölpöttävät toistensa kanssa (ovatko sitten ystävän kanssa liikenteessä vai nähdäänkö hallissa tuttuja, sitä ei tarina kerro). Sitten on kuntouimarit jotka porskuttavat pitkiä matkoja ja välillä huilailevat. Siinä sitten vaihdetaan vaivautuneita katseita silloin tällöin kun toinen on huilimassa päädyssä, että onko hän menossa vai antaako tietä (tai siis, vettä). Muuten ei paljoa pihistä. No tasan yksi kaveri joskus päädyssä alkoi vetämään smalltalkkia viereisen radan uimareiden kunnosta (joka oli kova), ja ko. kaverin kanssa ollaan sittemmin vaihdettu aina sananen tai kaksi - ja moikkailtu hallissa jos ollaan nähty. En koe vaivaantuneena jos samanhenkiset juttelisivat, mutta toisaalta ymmärrän jos lähden vetämään kilometriä putkeen - siinä ei paljoa silloin huilita ja sosialisoida.

Aivan toinen asia on tuntemattomien ihmisten bussissa keskustelu, voi pojat, siitä aiheesta irtoaisi vielä enemmän hauskuutta..

Aivan toinen asia on tuntemattomien ihmisten bussissa keskustelu, voi pojat, siitä aiheesta irtoaisi vielä enemmän hauskuutta..

Ja erityisesti kuskin tervehtiminen.
Helpoin tapa erottaa  Pönttövuoren tunnelista tullut.

Tuohon nyt täytyy puuttua; monelle treenaaminen on tavoitteellista urheilua, joka vaatii keskittymistä.

Tervehdyksenä katsekontakti ja aavistuksenomainen nyökkäys riittävät ja nämäkin on sopivaa ottaa käyttöön vasta kun ollaan treenattu päivittäin samalla salilla vähintään vuoden verran. Muuten stiff upper lip!

Täällä on tapana kätellä tuttuja salilla

ei tää käytäntö oo suomestakaan kadonnut

^Suomalainen versio lienee jonkinlainen äijäkättely jossa kainalot levällään kätellään muut äijät "mitäs päällikkö" ja "kato, johtaja" -kommenttien säestämänä

^ (Inhon väristyksiä)

Lisätään tuohon vielä yläfemmoja ja urheiluseurojen nimien huutelua.

Anteeksi, tuntuu että nyt pitää käydä oksentamassa.

Lähteeköhän herrailu taas vähän lapasesta?

Kyseessä on kuitenkin kuntosali...

[Pukimo Raivio: miesten käytetyt vaatteet - laatua järkihinnalla.]

Lukaisin juuri aloitusviestini tälle ketjulle, voi tittidii kuinka syvällä herrailussa olen käynyt. Ei blogin puoleltakaan lue vanhoja tekstejä mielellään. Tästä huolimatta mieluummin sitä nuoruutensa viettää herraillen kuin tapellen ja ryypiskellen.

Tästä huolimatta mieluummin sitä nuoruutensa viettää herraillen kuin tapellen ja ryypiskellen.

Mites nämä eroavat toisistaan.

On kyllä elämä vaikeaa, jos pahoinvointia aiheuttaa se, että kanssa treenaajat käyvät morjestamassa muita treenaajia?

Onneksi saleja on monenlaisia, esim. mimmeille on jotain motivuksia jne. (tänään opin, että löytyy saleja myös pelkästään jätkille).

Kieltämättä voi mennä vaikeaksi jos joku tosiaan moisesta pahoin voi. Onko joku täällä jossain vaiheessa väittänyt tekevänsä niin vai mahtaako olla kyse ns. valikoivasta lukemisesta?

^ kts. ed. sivu ;)