Itse en nyt yleensäkään tajua mikä tässä viihdetaiteilijan kuolemassa nyt yleensäkin herättää näin kovaa tuohtumusta.
Useinhan on kyse siitä, että jokainen tahtoo olla uniikki lumihiutale, mutta kun joku muu on uniikki lumihiutale niin huomaakin sen ärsyttävän ja tahtoo mieluummin löytää sen massan. Nykypäivänä täydellinen irroittautuminen massasta vaatii melkoista epärationaalisuutta ja -sovinnaisuutta. Siinä missä entispäivän epäsovinnaiset massasta irroittautujat ovat muuttuneet valtavirraksi, niin nykypäivän vastaavat ärsyttävät koska niiden menneisyyden kavereiden seuraaminen ei vaadi irroittautumista tai omaperäisyyttä, ainoastaan seuraamista.
Minua ei dandyismi missään muodossa tai Horsley eläessään kiinnostanut, joten eipä kiinnosta kuollessaankaan suuntaan tai toiseen. En vaan nyt oikein käsitä miten nämä tyypit erovat nykypäivän kontekstissa verrattuna Baudelaireen tai Wildeen oman aikansa kontekstissa.
Aihe: R.I.P: Sebastian Horsley (Luettu 10882 kertaa)