Nähdäkseni suurin pukeutumiseen liittyvä tabu tai ihmetyksen aihe ainakaan Suomessa ei ole hienostelu, pröystäily, homolta tai muun vähemmistön edustajalta näyttäminen tai tilanteeseen sopimattomasti pukeutuminen vaan se, että on miettinyt pukeutumistaan ja onnistuu näyttämään sellaiselta, että sitä voisi moni luonnehtia esimerkiksi sanalla tyylikäs. Merkitystä ei ole sillä, onko kokonaisuus muodollinen vaiko hyvinkin rento. Ihmisiä on tietysti hyvin erilaisia ja välillä huomaa oikeasti myönteisiä reaktioita mutta usein myös todella kummallisia.
Kerron pari esimerkkiä. Nyt kun kelit ovat olleet keväisempiä olen monesti heittänyt niskaani tuon muissa ketjuissa jo kuvailemani kokonaisuuden: vaalea Baracuta, raakadenimfarkut, valkoinen OCBD ja kenkinä Graftonit tai Tricker'sit. Kuten tiedämme, eivät tälläkään foorumilla kaikki pidä noista vaatekappaleista mutta en kuitenkaan usko, että kukaan herroista pitäisi minua aivan sirkuspellen näköisenä. Mielestäni yhdistelmä on hyvän näköinen ja sopii minulle. Kun noissa vaatteissa menin kerran Meilahden terveystieteelliseen kirjastoon lukemaan, eräs ehkä parikymppinen ilmeisesti opiskelijaneitonen oli tikahtua nauruun. Hän ei enää pystynyt keskittymään kirjaansa vaan vain oman reaktionsa peittelemiseen, sillä selvästi hän ei tahtonut loukata minua. Tässä muutama päivä sitten samoissa kuteissa taisin aiheuttaa samanlaisen kohtauksen eräässä keski-ikäisessä naisihmisessä, joka jonkun miehen kanssa käveli vastaan Kaisaniemen metroasemalla. Hän piti naamansa peruslukemilla ja tuskin vilkaisikaan minuun mutta heidän mentyään ohitse alkoi takaani kuulua naisen naurua ja hänen seurassaan olleen miehen ihmetteleviä kysymyksiä: "Mikä nyt tuli?" Tässä tapauksessa en tosin voi olla täysin varma, että pukeutumiseni oli reaktion syy: kenties minulta oli unohtunut vetoketju auki ja hevonen kurkisti tallista (tai poni). Luulen, että näissä molemmissa tapauksissa oli kyseessä jonkinlainen naisellinen "Oi, söpö poika pukeutuu hyvin" -reaktio (enhän minä oikeasti ole söpö vaan karskin miehekäs). Yhtä kaikki, hieman outoa mielestäni mutta toivottavasti piristin noiden naikkosten päivää.
Miesten oudot reaktiot puolestaan liittyvät yleensä rahaan ja ovat usein jossakin määrin agressiivisempia, vaikka toistaiseksi en ole joutunut tappelemaan. Kerran olin metrossa Burberryn trenssissä (kaulukset alhaalla) sen reteän Bossin (logo lähes huomaamaton) nahkaisen (herran pieksut, miten kallis materiaali) laukun kanssa ja edessäni istunut vähintään keski-ikäinen äijä mulkoili minua koko matkan kasvoillaan epäuskoinen ilme, ikään kuin miettien, miten tuohon pitäisi suhtautua. Välillä hän yritti katsoa ikkunasta ulos muttei pystynyt. Kun olin toisella kertaa Baracutasotisovassani metrossa ja nousin Kampissa pois, muuan tumma nuorukainen vihastui siinä määrin ulkomuodostani, että tuuppien raivasi tiensä ohitseni kohti liukuportaita. Portaissa hän jäi paikoilleen seisomaan ja minä tapani mukaan kävelin portaat hänen ohitseen ja eikäs sama sälli kohta kävellyt vielä nopeammin minun ohitseni. Tällainen urosten kamppailu. En tiedä, olisiko tässä tapauksessa ollut jotakin vaikutusta silläkin, että käsittääkseni jotkin hieman rasistissävytteiset porukat ulkomailla saattavat käyttää samanhenkisiä vaatteita. On myös mahdollista, että kaveri oli nähnyt vilauksen Rolexistani, joka kyllä normaalisti jää kalvosimen alle piiloon.
Summa summarum: kaikki ihmisten reaktiot piristävät päivääni, niin negatiiviset kuin positiivisetkin. Olisivat nuo jokapäiväiset metromatkat muuten aika tylsiä. Yleensä en kyllä palautetta paljon jaksa tarkkailla, kun esim. metrossa käytän aikani hyödyksi lukien.
