Mitä luet nyt?

[DandyAndy]

Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Itsellä työn alla tällä hetkellä Hannu Rajaniemen Quantum Thief, mutta edellinen oli tuo Puhdistus. Mielestäni on palkintonsa ansainnut. Oksasen kieli on todella rikasta ja loppua kohden kirja tempaisi aika hyvin mukaansa.

[Ville]

Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Samoin ajatuksin kävin uusimman Sofin kimppuun, mutta tyyli ei kantanut. Jos 15 ensimmäistä sivua ei tyylillisesti miellytä, en pysty teosta lukemaan vaikka sisältö olisi kultaa. Vaikeuttaa sivistymistä mukavasti.

[Miguel]

Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Samoin ajatuksin kävin uusimman Sofin kimppuun, mutta tyyli ei kantanut. Jos 15 ensimmäistä sivua ei tyylillisesti miellytä, en pysty teosta lukemaan vaikka sisältö olisi kultaa. Vaikeuttaa sivistymistä mukavasti.

Itse en jaksanut lukea Puhdistusta juurikaan sataa sivua pidemmälle. Kieli alkoi jotenkin tökkimään, mielestäni kirja oli vähän turhan väkisin kirjoitettu, vähän kuten Rimmisen Pussikaljaromaani. "Hei tällä kirjalla voitetaan kaikki kirjallisuuspalkinnot"-ajatus tuntui puskevan läpi parin aukeaman välein..

[Matti]

Itse en jaksanut lukea Puhdistusta juurikaan sataa sivua pidemmälle. Kieli alkoi jotenkin tökkimään, mielestäni kirja oli vähän turhan väkisin kirjoitettu, vähän kuten Rimmisen Pussikaljaromaani. "Hei tällä kirjalla voitetaan kaikki kirjallisuuspalkinnot"-ajatus tuntui puskevan läpi parin aukeaman välein..

Oho! Vaikea ajatella, että olisin enää sadan sivun jälkeen malttanut jättää kirjaa kesken. Rimmisen osalta olen kyllä samaa mieltä, mutta minusta Puhdistus on kovin pelkistettyä kerrontaa, ja nimenomaan tarina eikä kieli on kirjan kantava elementti. Olen samaa mieltä DandyAndyn kanssa, että Oksanen on kaikki palkintonsa ansainnut. Ehkä myös Rimminen, Nenäpäivää en ole vielä lukenut.

Omalla yöpöydällä on tällä hetkellä Antti Nylénin Halun ja epäluulon esseet. Ihan virkistäviä huomioita ja hauskoja heittoja.

[DandyAndy]

]

Oho! Vaikea ajatella, että olisin enää sadan sivun jälkeen malttanut jättää kirjaa kesken.

Ei olisi kyllä minultakaan onnistunut. Puhdistuksen alku oli jotenkin takkuinen ja lukeminen edistyi hitaasti, mutta kun tarina vei mukanaan ei siitä päässyt irti ennen kuin se loppui.

[Jussi]

Sofi Oksasen Puhdistus. Pakko se on lukea, kun sitä tuntuvat kehuvan niin monet tahot ja kirjallisuuspalkintojakin tippuu yhtenään. Kirjastosta tuskin olisin lähtenyt sitä lainaamaan, mutta nyt se löytyi avopuolison kirjahyllystä.

Samoin ajatuksin kävin uusimman Sofin kimppuun, mutta tyyli ei kantanut. Jos 15 ensimmäistä sivua ei tyylillisesti miellytä, en pysty teosta lukemaan vaikka sisältö olisi kultaa. Vaikeuttaa sivistymistä mukavasti.

Puhdistus oli yksinkertaisesti runsaasti lukevalle lukukelvoton. Kömpelö kieli ja uuvahtanut aiheenkäsittely (siis sikäli uuvahtanut, että vastaavat aiheet on omissa piireissä lässytetty kuolemaan asti läpi) saivat miettimään, että onko palkinnot saatu siitä, että kerrankin on kirjailija joka ei ole läski juoppo vaan haastatteluystävällinen ja "persoonallinen" (lue: ylimielisen ynseä) pehmogootti.

Ei mene kotimaisella nykykirjallisuudella kummoisesti.

[DandyAndy]

Puhdistus oli yksinkertaisesti runsaasti lukevalle lukukelvoton. Kömpelö kieli ja uuvahtanut aiheenkäsittely (siis sikäli uuvahtanut, että vastaavat aiheet on omissa piireissä lässytetty kuolemaan asti läpi) saivat miettimään, että onko palkinnot saatu siitä, että kerrankin on kirjailija joka ei ole läski juoppo vaan haastatteluystävällinen ja "persoonallinen" (lue: ylimielisen ynseä) pehmogootti.

Minusta on hienoa miten eri tavoin asiat voi nähdä ja kokea. En voisi olla tästä asiasta enempää eri mieltä. Mitä tarkoitat omilla piireillä?

Minusta Puhdistuksen yksi mainioimmista piirteistä oli se, että Oksasella on selkeästi oma ääni jolla hän tarinaa kertoo, mutta joka kuitenkin varsin vahvasti poikkeaa kirjailijan julkisuuskuvasta. Oksanen antaa itsestään tosiaan julkisuudessa ynseän ja ylimielisen kuvan (tästä olen Jussin kanssa samaa mieltä), mutta Puhdistuksessa Oksanen käsittelee teemaa yllättävän lempeästi.

Edit: Mielenkiintoinen näkemys myös Prix Femina ja Prix du Roman FNAC -voittajista, en kaikkia palkintojen saajia tunne, mutta käsittääkseni isomahaiset juopot ovat vähemmistössä.

[Jussi]

Mitä tarkoitat omilla piireillä?

Arkielämäni piirejä.

[tuomas]

Jännittävää, että moni kokee Puhdistuksen kielen huonoksi. Se kun on minusta erittäin soljuvaa, mietittyä ja latautunutta. Ylipäätään romaani on sekä rakenteeltaan että kieleltään hiottu ja toimii sekä juonen että symboliikan osalta. Ymmärrän, miksi se on palkinnot voittanut, vaikka kirja ei minuun henkilökohtaisesti vaikuttanut.

Nyt odottaa Nenäpäivä. Pussikaljaromaanista pidin paljon, ja näin isyysvapaalla on kerrankin mahdollisuus lukea jotain, mikä ei suoraan liity työhön.

[Miguel]

Nyt kun kerran puhutaan kirjoista jotka jakavat ihmiset kahteen eri leiriin, niin mitä mieltä ihmiset ovat James Joycen Odysseuksesta?

Tietyt piirithän ylistävät teosta varsinaisena kulttipläjäyksenä ja väittelevät kovasti siitä, kenen suomennon on parhain ja autenttisin. Kuulemma Finnegan's Wake on vielä "kovempi juttu" ja sitä ei vissiin pysty kukaan suomentamaan "kelvollisesti".

Itse olen yrittänyt lukea Odysseusta pariinkin otteeseen, mutta saan aina kammottavan raivokohtauksen ennen sadannetta sivua. Mielestäni kirja ei ole mikään viitteiden täyttämä tajunnanvirtapommi joka kuvaa yhden päivän tapahtumia vaan tuhat sivua silkkaa paskaa. Kuraa jota voisin itsekin suoltaa yhden viikonlopun aikana vaadittavat määrät jos vain työkiireet ja maksan rajallinen alkoholin polttonopeus eivät olisi ongelma.

Vaimoni sen sijaan luki kirjan, kannesta kanteen, ja se kuulemma vaati voimia. Keksityt sanat ja sivutolkulla jatkuvat monologit ynnä hölynpöly (klip-klop klip-klop......) saivat ajoittanan hänenkin verenpaineensa nousuun. Melkein tuli kuulemma sellainen olo, että nyt on kirjoitettu jotain niin hienoa, että vain juntti myöntää ettei ymmärrä mitä helkkaria kolme sivua klipklopklopia meinaa.

Itse sain pari viikkoa sitten luettua Melvillen Moby Dickin loppuun ja täytyy kyllä kehua kirjaa, mielestäni samaa kastia kuin muutkin klassikot kuten Aarresaari ja Kapteeni Singleton. Sitä en tosin ymmärrä, että miten kaikki aina löytävät siitä kaikenlaisia piilomerkityksiä sekä hehkuttavat kapteeni Ahabin hahmoa.

Ensinnäkin. kapteeni Ahabia ei juuri edes käsitellä koko kirjassa, enemmän tekstia uhrataan harppuunanheittäjien, miehistön sekä kertoja-Ismaelin kuvailuun. Ahabista kerrotaan lähinnä suppea kuvailu ja pari tarkennusta hänen motiiveihinsa, aivan yhdentekevä ja keskenjäänyt hahmo.

Toiseksi, mielestäni kirja oli mainio seikkailuteos joka sisälsi sangen kattavan kuvauksen valaanpyynnistä, valaista ja maailman menosta 1800-luvulla ylipäätänsä. Mitään ihmeellisiä piilomerkityksiä en kyllä keksinyt. Ehkä olen tyhmä. Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille jotka meriaiheisista tarinoista pitävät.

[DandyAndy]

Nyt kun kerran puhutaan kirjoista jotka jakavat ihmiset kahteen eri leiriin, niin mitä mieltä ihmiset ovat James Joycen Odysseuksesta?

Keskenhän se jäi. Odysseus tunnettanee yhtenä useimmin kesken jääneitä kirjoja. En muista mihin asti pääsin. Olen kuitenkin päättänyt, että annan kirjalle joskus toisenkin mahdollisuuden. Tykkäsin Joycen Dubliners-kokoelmasta kovin. Finnegans wakesta olen lukenut vain ensimmäisen ja viimeisen lauseen.

[Jälkiviisas]

Odysseuksen jälkeen kannattaa kokeilla Volter Kilven Alastalon salia.
Toki jos tahtoo viedä kokemuksen äärimittoihin niin Kalle Päätalon tuotanto tarjoaa elämystä sujuvammassa ja pidemmässä muodossa.

Muuten minusta on ihan hauskaa, että kirjallisuuskeskusteluun on saatu mukaan niin kirjoittajan motiivit, lukijoiden pätemisen tarpeet kuin ikiaikainen "tekisin itte paremmin"-argumenttikin.

[juuzzom]

Tällä hetkellä kesken Mika Waltarin pienoisromaanit yksissä kansissa, Jonathan Swiftin Gulliverin retket ja Elke Knittelin svaabilaista ruokakultturia käsittelevä Spätzle, Maultaschen & Co.

Lomaviikko vapauttaa kivasti lukemaan ja lopettamaankin keskeneräisiä projekteja. Lauantain jälkeen loppuun luettuina Michael Moorcockin The History of the Runestaff ja Neil Gaimanin sarjakuvasetti The Absolute Sandman vol. 1.

[Miguel]

Toki jos tahtoo viedä kokemuksen äärimittoihin niin Kalle Päätalon tuotanto tarjoaa elämystä sujuvammassa ja pidemmässä muodossa.

Muuten minusta on ihan hauskaa, että kirjallisuuskeskusteluun on saatu mukaan niin kirjoittajan motiivit, lukijoiden pätemisen tarpeet kuin ikiaikainen "tekisin itte paremmin"-argumenttikin.

Päätalo on loistava, koska jokainen kirja on liki samanpaksuinen, ei ole väliä millä Iijoki-sarjan teoksella heität naapuriportaan laulavaa savolaista, vierasjakkaran jalankorotus onnistuu edelleen.

Mielestäni on kohtuullistä päteä vaimon ansioilla, jos kerran kaikki tietävät vaimoni olevan kovempi jätkä. Itse en tekisi vastaavaa edes paremmin vaan peräti loistavasti, "paremmin"-leiman oikeuttavaan kirjalliseen luomistyöhön pystyisi meidän pihan Jari 8-vee joka tekee myös sangen oivallisia lumipalloja.

Odysseuksen jälkeen kannattaa kokeilla Volter Kilven Alastalon salia.

En jaksa lukea, odotan että Markus Selin tekee siitä hollywoodhenkisen äksönpläjäyksen.

[Jum-Jum]

En lue mitään, sillä en joutanut käymään kirjastossa. Ja huomenna pitäisi lähteä huvilalle ikävystymään.

Tietysti valikoima olisi joka tapauksessa ollut suppea, sillä nykyään hyväksyn vain tietyt Stephen Kingin kirjat ja niistäkin mielellään vain ne, joiden nimeen liittyy joko "tappaja" tai "auto", mielellään yhdyssanana väliviivan kera.

Osaisiko joku suositella herran laajasta tuotannosta jotakin? Musta torni-tyyppiset ikävystyttävän pitkäveteiset huuhaa-tripit eivät kiinnosta, mutta viimeksi lukemani Duma Key oli ihan kelvollinen, etten sanoisi oivallinen teos.