Keikari > Kulttuuri

Mitä luet nyt?

<< < (138/138)

Arska:
^ Luitko koko kirjan sanasta sanaan?

Partasuti:
Luin.

Partasuti:


Saima Harmaja: Kootut runot

Löysin kirjan perheeni kirjahyllystä ja päätin lukea koska tunnetusta kirjailijasta on kyse. Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 1938, vuosi kirjailijan kuoleman jälkeen, ja tämä kolmas painos on vuodelta 1942. Nimestä huolimatta kirja alkaa Harmajan päiväkirjamerkinnöillä ja luin ainoastaan ne sillä runot ovat sellaisia joita en oikein ymmärrä.

Lukemisen aloittaminen oli tavallaan haikeata sillä kirjailijan kohtalo oli jo tunnettu. Kirjan on toimittanut joko hänen sisarensa tai äitinsä ja siihen on koottu 300 sivua päiväkirjamerkintöjä jonkin verran lyhennettynä ja myös yksityisiä asioita sensuroituna. En tiedä ajatteliko Harmaja päiväkirjaa koskaan muiden luettavaksi. Kokonaisuudessaan Harmaja kirjoitti melkeinpä 2500 sivua päiväkirjaansa sekä lisäksi runsaasti runoja. Runoilija hän olikin kirjallisessa mielessä.

Saima Harmaja kuuluu myös siihen harvinaiseen kirjailijoiden ryhmään, jotka ovat saaneet tunnustusta jo elinaikanaan. Ensimmäinen runo julkaistiin Harmajan ollessa 19-vuotias. Muutenkin hän osoitti selvää lahjakkuutta kirjoittamiseen jo lapsesta asti. Hän epäili kuitenkin kykyjään niin kuin monet tekevät. Hän kirjoitti päiväkirjaansa 13-vuotiaana saaneensa äidinkielen aineen takaisin arvosananaan vain 7+.

Tiedätkö, en ole koskaan sanonut itselleni tai ajatellut tietoisesti, että olisin tavallista parempi kirjallisilta kyvyiltäni, mutta nyt, kun huomaan olevani keskinkertainen --- tunnenkin, että olen koko ajan ajatellut niin.

Oliko arvostelu hänen aikanaan ankara vai oliko mukana epäreiluutta, sitä en tiedä, mutta nykyään Harmajan kyvyillä saisi vain kymppejä. Toisinaan hänen itseluottamuksensa nousi jälleen.

Onko minulla tavallista suuremmat taipumukset runoiluun? Tulenko luomaan jotain pysyvää ja siunauksellista Suomelle?

Saima Harmaja oli sairasteleva jo lapsesta asti. Ilmeisesti hän sai tuberkuloositartunnan teini-ikäisenä juuri sen takia. Alkuvuosina oireina oli pitkittynyt yskä ja runsaasti kuumeilua, mutta jossain vaiheessa tauti tuntui lepoontuvan ja Harmaja pystyi jälleen elämään parempaa elämää. Loppuvuosina ulkomaanmatkan rasituksen jälkeen tauti puhkesi jälleen ja kuolema alkoi ehkä tietämättään olemaan kantava teema Harmajan runoissa. Viimeisinä kuukausinaan hän kirjoitti pelkästään runoja ja viimeisimmän kymmenen päivää ennen kuolemaansa vajaa 24-vuotiaana.

Harmajan perheessä oli neljä lasta, joista vain yksi sisar selvisi pitemmälle. Ensin kuoli yksi sisar synnyttäessään vuosi ennen Saiman kuolemaa ja muutaman vuoden kuluttua kaatui ainut veli jatkosodassa. Tämän kirjan on toimittanut perheen äiti, jolle mahtaa ollut raskasta menettää kolme lastaan neljän vuoden sisään. Huomionarvoista on, että kirja on julkaistu keskellä syvintä sotaa.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Mainittakoon, että kolme tuntia ennen hänen tuloaan olin ostanut itselleni paksut hansikkaat ja että ne yhdesä naamiaisten kanssa ovat tehneet taloudellisen asemani horjuvaksi. Pikaista apua voisi antaa maksamalla konsulin tilille Kansallispankkiin tarvittavan summan.

Partasuti:


Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

En ollut ihan varma ehtisinkö lukea tämän ennen vuoden vaihdetta, mutta lopulta sain vuoden yhdeksännen kirjan loppuun. Teos ilmestyi alun perin kolmessa osassa vuosina 1959-1962 ja tämä yhtenä niteenä julkaistu versio on vuodelta 2018.

Sotaromaani oli Väinö Linnalle selvästi harjoitustyö tähän verrattuna. Sen suosion mahdollistamat resurssit on ammennettu suurteokseen, ja kertomus ulottuu monen vuosikymmenen ajaksi. Alkaa sieltä 1800-luvun lopulta ja päättyy 1950-luvulle. Pitkän lukurupeaman aikana henkilöhahmot tulevat tutuiksi kehdosta hautaan. Myönnän että Linna osaa kyllä kirjoittaa hyvin. En tiedä mistä hän on maalaismaiseman ja menneet asiat oppinut, mutta uskottavasti niistä kuitenkin kirjoittaa.

Lukija toivoo alussa, että kertomus noudattaisi Putkinotkon kaltaista leppeää kerrontaa, mutta Sotaromaaniksi se silti muuttuu. Etenkin kirjan keskiosa on lukijalle raskasta. Historiankirjoista pystyy lukemaan mitä Suomessa on tapahtunut, mutta tässä kerrotaan miltä se ihmisistä tuntui. Ote on tiukasti ruohonjuuressa koko ajan.

Tunnetut tapahtumat on sisällytetty tarinaan. Alussa Bobrikovin ampuminen ja suurlakko, lopussa Lapuan liike ja Mäntsälän kapina. Nykyihmisen luulemat tärkeät tapahtumat, kuten itsenäistyminen, sen sijaan vain vilahtavat sivulauseessa ohitse.

Kirjan juoneen on limitetty myös Sotaromaanin kerronta ehkä välttämättömyyden vuoksi.

Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.

Leppäsen Preetikin tuli kentälle. Hennan kuoleman jälkeen hän oli ruvennut muutenkin liikkumaan kylällä hieman vilkkaammin kuin ennen. Hän oli saanut hankituksi uuden lakinkin. Ja tänään hänen likaisen tyykipaitansa kauluksen alta pisti esiin myös kravatti. Preeti oli alkanut hienostella.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu