Keikari > Kulttuuri
Mitä luet nyt?
salaryman:
Kokeilin laittaa tuon Partasudin Marquis de Sade -sitaatin (pukukuvaus) muokattuna AI:lle ja pyysin maalaamaan muotokuvan 1800 luvun tyyliin. Ällistyttävän hyvin toimitti.
Partasuti:
Robert Louis Stevenson: The Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde
Olenkin etsinyt Jekyllin ja Hyden tarinaa sillä olen ollut kiinnostunut tietämään todellisen kerronnan tästä. Tunnettuuden perusteella jonkinmoinen ajatus tietenkin oli, mutta en tiennyt miten juonenkäänteet lopulta kulkivat. Kirja julkaistiin alun perin 1886 ja tämä versio on vuodelta 2003. Teokseen on nidottu pari muutakin Stevensonin kauhunovellia, mutta keskityn vain tähän tärkeimpään.
Tämä on käytännössä novelli, noin satasivuinen tapaus, ja melkeinpä toivoin että tarina olisi venytetty kokonaisen romaanin mittaan. Nykyisellään tapahtumat kulkevat aika nopeasti ja lopulliseen ratkaisuun päästään liian ripeästi. Varsinainen juonenkäänne on upotettu viimeiselle sivulle, mikä on harvinaista vanhassakin kirjallisuudessa.
Teos oli jättimenestys aikoinaan ja sen luki melkein joka lontoolainen. Tarina myös asemoi sumuisen ja pimeän Lontoon viktoriaaniseen kauhukirjallisuuteen ja pitemmällekin. Bram Stoker ammensi ideoita tästä sekä muista Stevensonin novelleista Draculaansa, ja myös Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes omi samankaltaisia ideoita.
Kirjallisesti teos on erinomainen ja sisältää niin monia ulottuvuuksia, että tätä on tutkittu puhki akateemisissa piireissä. Juonen ytimenä on käytännössä ihmisen kaksoisluonne.
On mielenkiintoista havaita, että tietyt aihepiirit ovat muodissa eri aikoina. Don Quijoten aikana 1600-luvulla tätä oli ritarikirjallisuus, ja parisataa vuotta myöhemmin kauhukirjallisuus.
Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.
This person (who had thus, from the first moment of his entrance, struck in me what I can only describe as a disgustful curiosity) was dressed in a fashion that would have made an ordinary person laughable: his clothes, that is to say, although they were of rich and sober fabric, were enormously too large for him in every measurement - the trousers hanging on his legs and rolled up to keep them from the ground, the waist of the coat below his haunches, and the collar sprawling wide upon his shoulders.
Partasuti:
Daniel Defoe: Robinson Crusoe
Toisinaan kirkonkylän kirjakaupan hyllystä löytyy mielenkiintoisia teoksia. Robinson Crusoe on sellainen, jota ei usein näe. Tämä lienee ensimmäinen kerta minulle. Kun Don Quijotea tituleerataan maailman ensimmäiseksi romaaniksi, kutsutaan tätä ensimmäiseksi englanninkieliseksi teokseksi. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1719 ja tämä versio on vuodelta 2012.
Kieleltään tämä on aika yksinkertainen. Ilmeisesti kieli ei ollut vielä kehittynyt moniulotteiseksi ilmaisun keinoksi mitä siitä tuli sata vuotta myöhemmin. Teksti on hieman vanhahtavaa, mutta sitä ymmärtää hyvin. Muutamien sanojen kirjoitusasu on näköjään muuttunut ja pitkät lauseet ovat yleisiä niin kuin muissakin vanhoissa teksteissä. Heittomerkkejä käytetään lähes aina verbien menneissä muodoissa. Lukujakoa ei ole, ja tämä on yhtä pitkää pötköä koko kolmesataa sivua.
Juonen ydin taitaa olla jo jokaiselle tuttu tässä vaiheessa. Se mikä yllätti minut oli tavattoman pitkä aika minkä Crusoe saarellaan vietti. Olin ajatellut haaksirikkouden olleen vain rajatun lyhyen toven. Tähän pituuteen lukija herää yhtäkkiä sadannen sivun tienoilla kun ollaan oltu siellä jo useampi vuosi.
Kertomus on kuitenkin rakennettu itsensä päälle. Alussa Crusoella on vain vähän työkaluja käytettävissä ja niillä joutuu miettimään ensin ruoan ja juomisen saanti ja myöhemmin suuremmat asiat. Aikaa hänellä on käytettävissä, joten pöytää pystyy tekemään vaikka kuukauden.
Kertomuksesta on analysoitu erilaisia asioita uskonnosta, kadotukseen joutumisesta ja menneiden syntien sovittamisesta. Asenteiltaan tarina on oman aikakautensa tuotos. Nykyisellään kirja voisi sopia seikkailukertomukseksi esiteinille mikäli muutamat nykylukijaa häiritsevät asiat eivät haittaa.
Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.
My clothes began to decay too mightily: As to linnen, I had had none a good while, except some checquer'd shirts which I found in the chests of the other seamen, and which I carefully preserv'd, because many times I could bear no other clothes on but a shirt; and it was a very great help to me that I had among all the men's clothes of the ship almost three dozens of shirts. There were also several thick watch-coats of the seamen, which were left indeed, but they were too hot to wear; and tho' it is true, that the weather was so violent hot that there was no need of clothes, yet I could not go quite naked; no, tho' I had been inclined to it, which I was not, nor could not bide the thoughts of it, tho' I was all alone.
watchet:
"Ilmeisesti kieli ei ollut vielä kehittynyt moniulotteiseksi ilmaisun keinoksi mitä siitä tuli sata vuotta myöhemmin."
Tästä tietysti voidaan olla montaa mieltä mutta englanti oli melkoisen ilmeikästä jo paljon ennen Defoen aikaa:https://en.wikipedia.org/wiki/Shakespeare%27s_writing_style
Vaikkapa näin: "That trunk of humours, that bolting-hutch of beastliness, that swollen parcel of dropsies, that huge bombard of sack, that stuffed cloak-bag of guts, that roasted Manningtree ox with pudding in his belly, that reverend vice, that grey Iniquity, that father ruffian, that vanity in years?"
Henry IV Part 1 (Act 2, Scene 4)
Partasuti:
Raamattu
Kaipasin kesäksi kevyttä lukemista, joten tartuin tähän eepokseen. Pyhissä kirjoissa kannattaa lukea vanha teos, jotta teksti olisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä Sanaa. Alkuperäinen ajatus oli lukea isoäitini kansakouluraamattu 1920-luvulta, mutta teksti oli niin pientä pränttiä, ettei siitä enää tällä iällä saa selvää. Myös sivut pergamentinohuina tahtoivat tarttua toisiinsa. Kompromissina otin urakkaan vanhempieni vihkiraamatun 1970-luvulta. Teksti pohjautuu 1930-luvun käännökseen joskin kieliasu on nykyaikaistettu. Lisäksi nimi on ehtinyt vaihtua Bibliasta Raamatuksi.
Teos sisältää Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin. Vanha alkaa luomiskertomuksella samoin kuin Kalevala. Tekstissä esiintyvät kaikki tutut tapahtumat, joihin on vuosien myötä tutustunut. Arkki, vedenpaisumus, meren jakaminen, vuorelle kiipeäminen, syntiin lankeaminen. Silloin kun luin John Steinbeckin Eedenistä itään, mietin mistä teoksen nimi on kehitetty. Ajattelin sen vain kuvaavan henkilöiden asuinpaikkaa, joka ei ihan paratiisia ollut. Nyt tiedän, että Raamatusta nimi on otettu. Itään päin nimittäin Jumala karkotti Aatamin ja Eevan väärän omenan syömisestä. Enpä yllättyisi mikäli Vihan hedelmät olisi sekin otettu tästä kirjasta.
Juonessa huomion ensimmäisenä kiinni Vanhan Testamentin raakuus. Hurme kasteli tantereen koko ajan ja ihmiset tuntuivat vain etsivän syitä lahdata toisiaan. Ja silloin kun eivät sotineet, he parittelivat. Toisaalta täytyyhän maa kansoittaa jollain tavalla luonnollisen poistumankin takia. Tätä kirjaa ei kannata antaa lapsien luettavaksi.
Jumala hänkin on aika tuittupäinen. Mikäli erehtyy sapattina tekemään yhtään työn kaltaista, tulee käsky tappaa. Koska minä olen Herra, teidän Jumalanne. Teksti on nykylukijalle huonosti samaistuttava. Asera-karsikkoja ei saa istuttaa, hapanta leipää syödä ja ympärileikkaamaton olla. Nämä vaatimukset toistuvat koko ajan.
Kaikki muuttuu Uudessa Testamentissa. Kun aiemmin tuli Jumalalta käsky tappaa, niin nyt kehotetaan kääntämään toinen poski. Kouluista tuttu opetus pohjautuu eniten Uuteen Testamenttiin ja sen ymmärtää. Se on selvästi lapsiyhteensopivampi.
Uusi Testamentti alkaa neljällä Evankeliumilla neljän eri ihmisen mukaan ja tämä käytännössä kertoo mikä on tarinan pohja. En ole koskaan ajatellut asiaa, mutta näinhän se menee. Näistä ensimmäinen on Matteuksen evankeliumi ja se kertoo laajimmin Jeesuksen elämän syntymästä kuolemaan. Seuraavat kolme saman asian hieman eri näkökulmasta. Ainakin juoni tulee tutuksi, kun sen lukee neljään kertaan.
Raamatun ydin on pitkälti kertoa sama asia moneen kertaan. Monasti luvut ovat pitkiä, mutta niissä sanotaan vain vähän. Tietty irrallisuus myös vaivaa. Esimerkiksi Saarnaajan sanoma on, että kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Seuraavassa Korkeassa veisussa ydin on rakastavaisten lipertelyä toisilleen.
Kirjan luettua ymmärtää kuinka Vanhan Testamentin sanoma on vaarallista sellaiselle, joka lukee sitä kuin Raamattua. Tämä lienee yleistä vanhoillisissa piireissä. Uusi Testamentti olisi paljon parempi oppikirja elämälle.
Lopuksi pakollinen vaatekuvaus.
Ja Mooses otti voiteluöljyä ja verta, jota oli alttarilla, ja pirskotti sitä Aaronin ja hänen vaatteidensa päälle ja samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteidensa päälle ja pyhitti niin Aaronin ja hänen vaatteensa ynnä hänen poikansa ja heidän vaatteensa. - 3. Mooseksen kirja. 8:30
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta