Philip Ziegler: Mountbattenhttps://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Mountbatten,_1st_Earl_Mountbatten_of_BurmaSeuraavaksi jotain täysin erilaista.
Kun kuulin hiljattain 99-vuotiaana kuolleen prinssi Philipin sukunimen olleen Mountbatten, muistin perheen kirjahyllyssä olevan samannimisen kirjan. Olisiko peräti kyseessä sama mies? Ei, mutta samasta sukujuuresta on kyse.
Onneksi kirjan kansiaukeamalla on Brittein kuninkaallisten sukupuu, josta pystyy helposti katsomaan miten juuret leviävät. Lordi Mountbatten oli prinssi Philipille eno. Toisin sanoen Philip oli Mountbattenin sisaren lapsi. Ja toisesta suunnasta tarkastellen Mountbatten oli kuningatar Victorian tyttärentyttären poika. Tyylistään tunnettu prinssi Edward taas oli Mountbattenin serkku ja myös hyvä ystävä. Englannin kuningas George VI oli myös serkku Mountbattenille ja hänen tyttärensä on nykyinen kuningatar Elizabeth.
Samaan sukupuuhun kuuluu myös sellaisia nimiä kuten Wittelsbach, Romanoff, Habsburg ja Hohenzollern. Toisin sanoen Mountbatten oli niin siniverinen kuin vain voi olla. Käytän muuten yksinkertaisuuden vuoksi nimien englantilaisia versioita.
Wikipediassa on yksinkertaistettu sukupuu. Hieman alempana on House of Windsor ja siitä House of Hesse-Darmstadt on se, jossa Mountbatten on.
https://en.wikipedia.org/wiki/Family_tree_of_the_British_royal_familyTämä on niin sanotusti virallinen elämänkerta. Tekijä Philip Ziegler on saanut haastatella haluamiaan kuninkaallisen perheen jäseniä ja hänellä on ollut myös pääsy kuninkaallisiin kirjearkistoihin. Suurella tarmokkuudella onkin hän työn hoitanut. Kaksisataa haastattelua ja viisi vuotta on kirjan kirjoittaminen vaatinut. Lähdeviitteitä on monta kymmentä sivua lopussa ja viittaukset on merkitty sivuille virkkeen tarkkuudella.
Kirjan rungon muodostavat lähinnä Mountbattenin lähettämät kirjeet ja päiväkirjamerkinnät. Niiden perusteella kirjailija onkin saanut kattavan käsityksen miehen menoista ja mietteistä. Ziegler on verrannut ristiin eri lähteitä ja mainitsee myös jos kirjeen kirjoittaja antaa itsestään liian ystävällisen kuvan tai suoranaisesti valehtelee. Mountbatten oli hamstraaja, joka säästi lähes kaikki paperit, joita vuosien saatossa käsitteli. Ehkä tämän vuoksi myös kirjeet ovat säilyneet näihin päiviin asti.
Zieglerillä on omien sanojensa mukaan ollut vapaus päättää mitä kirjaan laittaa. Mountbattenin huonot puolet on myös tuotu esille, mutta pääsääntöisesti kirja on suopea kuvaus kohteesta. Kirja on ilmestynyt 1985. Ziegler aloitti kirjoittamisen jo vuosi Mountbattenin kuoleman jälkeen, ja on ilmeisesti edelleen elossa (syntynyt 1929).
Huomionarvoista on, että myös Wallis Simpson oli kirjan ilmestyessä vielä hengissä. Samoin Diana Spencer, tosin Charles tapasi hänet vasta Mountbattenin kuoleman jälkeen.
Prinssi Louis Battenberg syntyi vuonna 1900 - mikä helpottaa kovasti iän määrittämistä kirjassa vilisevien vuosilukujen viidakossa - ja kuoli 1979 IRA:n asettamaan venepommiin. Hän nousi nopeasti nuoresta upseerista Brittein laivaston ylimmäksi komentajaksi ja lopulta Englannin puolustuksen johtajaksi.
Prince Louis of Battenberg, the future Lord Mountbatten [was born as] 'a most vigorous baby who came kicking and shouting into the world'. Queen Victoria took a keen interest in this latest great-grandchild --- and urged that it should 'bear my name of whatever sex it may be'. The Battenbergs got as near as they could by including Victor among the baby's names, but the Queen then pressed for Albert to be added. --- [H]e was named Louis Francis Albert Victor Nicholas. With a perversity characteristic of the British upper classes at the time, the child was never called by any of these. A nickname was de rigueur and the Queen suggested Nicky. This served for a while but caused confusion amid the plethora of Nickies at the Russian court, and recourse was had to Dicky, or, more frequently, Dickie. Dickie he remained for the rest of his life.Mountbatten oli alkujaan Battenberg saksalaisen paikannimen mukaan, mutta silloinen Englannin kuningas antoi jossain välissä käskyn nimien englantilaistamisesta ja Battenbergistä tuli suoraan käännettynä Mountbatten. On vaikea kuvitella parempaa nimeä suurelle miehelle.
Laivojen ja laivaston käytännön johtamisessa Mountbatten oli keskinkertainen. Hän sai omalla itsepäisyydellä laivansa useaan otteeseen pinteeseen. Eräänä kertana hän ohjasti laivaa kovassa merenkäynnissä liian suurella vauhdilla ja kaksi merimiestä huuhtoutui aallokossa laidan ylitse. Toinen heistä hukkui ja toinen vain onnen kaupalla lennähti aallon mukana takaisin laivaan. Mountbatten myös vahingoitti toista laivaansa kahteen otteeseen, joista jälkimmäisellä laiva upposi ja Mountbatten pelastettiin veden varasta.
Tästä huolimatta Mountbatten sai nopeasti pestin uudelle Yhdysvalloissa rakennettavalle laivalle ja hän lähti meren yli tutustumaan siihen. Britannian pääministeri Winston Churchill kutsui Mountbattenin nopeasti takaisin sillä tarjolla oli uusi tehtävä. Mountbatten ei ollut kovin innostunut tästä sillä hän olisi paljon mieluummin halunnut päästä laivaa käskyttämään. Vielä Lontoossa hän anoi Churchilliltä, että saisi tehdä tämän. Churchill ei ollut suopea.
'You fool!' stormed Churchill. 'The best thing you can hope to do there is to repeat your last achievement and get yourself sunk.' Then he went on to expound the greatness of the task. --- [H]is main object was to be the invasion of France. For this he must create the machine, devise the appliances, find the bases, create the training areas, select the site for the assault.Itse Normandian hyökkäykseen Mountbatten ei enää osallistunut, hänet oli jo siinä vaiheessa nimitetty rauhoittamaan siirtomaalevottomuuksia Aasiassa. Ensin saada japanilaiset pois Burmasta ja lopulta Intialle itsenäisyys.
Ihmisten johtamisessa Mountbatten oli omassa lajissaan. Hänellä oli ulospäin suuntautunut sosiaalinen luonne ja luontainen kyky ihmistuntemukseen. Mountbatten paneutui kaikkeen suurella tarmokkuudella. Hän uudisti laivansa viestintäjärjestelmän, joka otettiin käyttöön muuallakin Brittein laivastossa. Myös poolonpeluun harrastukseensa hän paneutui äärimmäisellä kiinnostuksella.
Mountbattenin isä oli Britannian laivaston ylin komentaja (niin kuin Mountbatten myöhemmin myös), mutta joutui luopumaan pestistään ensimmäisessä maailmansodassa kun saksalaistaustaisiin suhtauduttiin Briteissä erittäin epäilevästi. Sota Saksaa vastaa oli henkisesti raskasta Mountbattenille. Hänen vanhempansa olivat sieltä kotoisin. Mountbatten oli myös viettänyt lapsuudessaan kesiä Saksassa sekä tunsi ystäviä sieltä. Kummallisesti kyllä tämä Saksan tausta ei tuntunut haittaavan Mountbattenin uraa. Mountbatten tosin itse oli englantilainen henkeen ja vereen taustastaan huolimatta.
Voidaan sanoa, että Mountbattenin elämä oli mielenkiintoinen. Hän nousi jo reilu 40-vuotiaana Englannin huippuvirkoihin. Jalosukuisuus, vauraus vaimonsa myötä, sosiaalinen ja ulospäinsuuntaunut luonne, ihmistuntemus ja komeus kieltämättä auttoivat asiassa. Hän eli myös sopivasti ajassa jolloin Euroopassa kuohui. Hän tapasi työnsä kautta monia maailman johtajia. Nasser Egyptissä, Tito Jugoslaviassa, Gandhi ja Nehru Intiassa, Roosevelt, Eisenhower ja MacArthur Yhdysvalloissa näin muutamia mainitakseni.
Mountbattenin toinen sisarista oli naimisissa kreikkalaisen prinssin kanssa, ja tästä avioliitosta syntyi prinssi Philip. Mountbatten piti itseään tärkeänä osallisena Philipin and Elizabethin yhteensaattamisessa. Kun he lopulta kihlautuivat, osoitti Mountbatten edelleen liian suurta kiinnostusta suhteeseen, joten prinssi Philip joutui hieman toppuuttelemaan:
I am not being rude, but it is apparent that you like the idea of being the General Manager of this little show, and I am rather afraid that she might not take to the idea quite as docily as I do.Toinen sisar oli taas naimisissa Ruotsin Kustaa VI:n kanssa ja heidän lapsensa on nykyinen kuningas Carl Gustaf. Hänenkin naimapuuhiin Mountbatten paneutui tosissaan. Hän esitteli tulevalle kuninkaalle englantilaisen Ladyn sekä yhden romanialaisen prinsessan. Carl Gustav ei kuitenkaan innostunut näistä vaan valitsi puolisokseen saksalaisen maallikon Silvia Sommerlathin.
Philip ja Elizabeth ovat muuten kaukaista sukua toisilleen. Molemmat ovat saaneet alkunsa kuningatar Victorian lapsista. Philip on Victorian tyttärentyttärentyttären poika ja Elizabeth Victorian pojanpojanpojan tytär. Näinhän siniveristen kuuluukin olla.
1950-luvun alussa Mountbattenillä alkoi olla jo ikää sen verran, että hänen tyttärensä ja vaimonsa yrittivät saada häntä luopumaan liian rasittavista harrastuksista. Poolonpeluun Mountbatten jätti aika suosiolla, mutta hän oli löytänyt sukelluksen uudeksi korvikkeeksi.
Eventually he was persuaded to go to a specialist who had been instructed by [Mountbatten's wife] Edwina to prohibit any further diving. Not only was this object not achieved, but the next thing Edwina knew was that the specialist was himself attending the diving-school.Tekstin tyyli on pääosin hyvää, joskin Ziegler toisinaan antautuu tarpeettoman hienoon kirjoitteluun niin kuin tässä kuvauksessa Mountbattenin tulevasta vaimosta:
A lesser girl might have been daunted by the sombre splendours of Brook House, but Edwina was indomitable. Highly intelligent without being intellectual, elegant and vital rather than conventionally beautiful, she blazed in London society with a fierce brilliance which alarmed some and dazzled almost all. Restless, egocentric, intolerant, she was rarely a comfortable person to be with yet, equally, was never boring. Her passion for the syncopated rhythms of the age reflected something deeper in her personality.Kirjassa paneudutaan paikoin hyvinkin yksityiskohtaisesti byrokraattiseen köydenvetoon eri osapuolten välillä. Kirjaa ei oikein kannata suositella satunnaiselle lukijalle vaan tähän täytyy paneutua päättäväisyydellä. En yleensä ole kiinnostunut elämänkerroista, mutta nykyhetken sidoksen vuoksi kirjaan tuli tartuttua ja onneksi näin tein. Lukukokemus oli raskas, mutta miellyttävä.
