^ Opus on omalla tavallaan mitä mainioin, ja oli suhtautuminen kohdehenkilöön mitä vaan, niin tuon jälkeen saattaa monista asioista ajatella eri tavalla.
Mutta jatketaan sitten, kun kirja on plakkarissa.
Nyt kun kirja on luettu niin nain subjektiivisena näkemyksenä mielenkiintoinen ja miellyttävä lukukokemus. Itselleni kirja avautui paitsi Wahlroosin tarinana myös ajankuvana joka kiinnitti ainakin omassa mielessäni irrallaan kelluneet ihmiset ja tapahtumat osaksi 90-luvun talousuutisten piirtämää kuvaa. Kaltaiselleni papalle kun tuo 90-luku on itse koettua lähihistoriaa, melkein eilistä.
Kirjan päähenkilö tulee esiin hyvin monisärmäisenä ja ristiriitaisenakin persoonallisuutena, ylimielisyys ja itseriittoisuus taitaa olla se näkökulma jota yleisimmin tuodaan W:n yhteydessä esiin. Kirjassa aiheesta tilaa saaneet pehmeämmät puolet perheenisänä, mentorina, mesenaattina ja fiantrooppina jäävät valitettavasti vähemmälle: Kirjan luettuani kävin katsomassa mitä wikipedia kertoo "hemulista" ja tutut asiat sielläkin tulivat vastaan mutta jotenkin suodatetun makuisina.
Kirja herätti uteliaisuuttani sen verran että nappaan kiinni W:n omiin kirjallisiin tuotoksiin ihan kuullakseni miehen oman äänen.
Kirjoittajatiimille iso peukku. Tyyli on neutraalia ja tutkivan journalismin periaatteita noudattavaa. Lukijalle ei väännetä asioita rautalangasta eikä tyrkytetä valmiita arvolatautuneita tulkintoja vaan annetaan lukijan muodostaa omat mielipiteensä ja tulkintansa. (Tai sitten ne p*rut osaavat hommansa niin hyvin etten huomaa joutuneeni manipuloiduksi.)