Papillon, taas kerran.

Yleensä romaaneista tehdyt elokuvat ovat huonoja mutta
Papillon on elokuvanakin hyvä.

Leffa pitäis kattoa ajatuksella, muutenkin The King of Coolin tuotantoa pitäis jaksaa selata läpi vähän enemmän. Naisen kanssa on kahlattu läpi noita leffamaailman "merkkiteoksia", tai sanotaanko että joitakin tietyllä tapaa kuuluisia filmejä - ekana ns. yhteisenä viikonloppuna, eli kun neiti oli yötä mun luona, katottiin romanttisesti Die Hard (se eka osa).

Mutta Bullitt, Papillon ja muut kulttileffat on listalla myös. Sekä Once Upon a Time in the West.

Luen täällä mökillä dekkareita ja viime viikon projektina oli Josephine Teyn tuotanto. Inspiraationa siihen oli lukuisat suositukset sekä alan foorumeilla että muutenkin. Myönnän mieluusti että hänen tunnetuin teoksensa Daughter of Time oli kuin olikin todella koukuttava ja mielenkiintoinen, kuten myös The Franchise Affair. Viimeksi lukemani To love and be wise oli loppukäänteeltään myöskin varsin palkitseva lukukokemus joskaan yhtä koukuttava ei kirja muuten ollut. Teyn englanninkieli on kuivakan hilpeää sanailua ja jo itsessään hauskaa luettavaa.

Antti Tuomainen: Parantaja

http://www.helsinkikirjat.fi/kirjat/parantaja

Yllättävän huono kirja. Myyty yli 20 maahan, siksi innostuin lukemaan.

Dekkari, jonka suurin ansio on tulevaisuuteen sijoittuvan Helsingin kuvaus.
Ja - myönnettäköön - ensimmäinen lukemani kirja, jonka jälkeen kuukkeloin "mites se nyt päättyikään".

En suosittele, ellei genre tai muut osa-alueet kiinnosta.

Ildefonso Falcones: Fatiman käsi.

Meren katedraali oli muistaakseni ihan ok, joten eiköhän tämänkin saa vielä loppuloman aikana kahlattua.

Meren katedraalissa vaivasi jonkinlainen hyssyttely eli asiat vaan soljuivat ja ihan kaikki käänteet eivät vakuuttaneet. Parasta oli toki vanhan Barcelonan kuvaus ja kai myös Fatiman käsi pitää lukea, mutta jotenkin keskiaika kuvattiin vähän turhan mukavaksi ajanjaksoksi...

Joo siis sehän oli sisällöllisesti aika köykäinen, mutta kaikkine puutteineenkin sellainen kivan vanhan ajan lukuromaani.

Cormac McCarthyn Blood Meridian. Ei todellakaan "kevyttä kesälukemista" sen enempää aiheen kuin kielenkään puolesta.

^ Kuinka sijoittuu kielellisesti suhteessa McCarthyn The Roadiin?

Sain juuri loppuun novellin In the Walls of Eryx, joka on HP Lovecraftin (Kenneth J. Sterlingin kanssa) kirjoittama pulp scifi-novelli. Ihan mielenkiintoista lukea HPL:lta myös science fictionia, ja kyllähän se kauhu on tässä mukana, joskin ehkä pikemminkin Edgar Allan Poen tyyliin (eli päähenkilö sahaa tietämättään oksaa altaan luottaessaan liian vahvasti omiin havaintoihinsa ja tulkintoihinsa todellisuudesta). Mutta enpä spoilaa enempää jos joku ei ole vielä lukenut ja aikoo lukea.

A Dance With Dragons tuli vihdoin saatua loppuun. Hopi hopi, George. Lisää.

Kiekkomaailma -kirjojen uusintakierros alkuperäiskielellä myös käynnissä. Jos minun pitäisi yksi suosikkikirjailija nimetä, kallistuisin varmaan Pratchettiin.

Todella noloa että vasta nyt mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan: ahmin parhaillaan Täällä Pohjantähden Alla:aa. Osuu maku- ja historianhermooni erinomaisesti!

Täällä pohjantähden alla aina noin kahden vuoden välein.
Ensimmäisen kerran noin kaksitoistavuotiaana.
Siinä on sellainen kirja (sarja) joka lukiessakin nostaa tunteita pintaan.
Kaikkien suomalaisten pitäisi lukea ajatuksella, millaista se oli silloin ennen.

Alan miehen muistelmat. �,,rsyttävän tavanomaiseen tapaan lopun parannuksenteko latistaa menoa. Pukeutumiseen ja muutenkin olemukseen panostetaan...

Pratchett oli multa vielä suorittamatta, joten aloitin Color of Magicista. Vaikuttaa siltä nyt, että luen loputkin kiekot...