Nyt kun ei nappaa keskittyä töihin yhtään heitän muutamans sanasen tähän käyntikorttikeskusteluun. Fonttivalinta ei ole mikään frisbeen heitto: typografiaa valitessa kannattaa aina miettiä sitä, minkä kuvan haluaa kortin vastaanottajalle antaa. Haluanko olla viileän asiallinen? Hienostunut? Dynaaminen? Nykyaikainen? Vanhahtava? Vakava? Huumorimies? Jne. Jne.
En lähtisi ohjeistamaan fonttia tapaan: valitse tämä, valitse tuo, vaan kehottaisin miettimään ensin yllä olevaa, tämän jälkeen vilkuilemaan kaverielta / tuttavilta / työkontakteilta jne saatuja kortteja.Huippulakimiehen käyntikortti on saletisti erilainen kuin IT-alan koodityöläisen. Jonka kortti puolestaan eroaa (toivottavasti) kuin yö ja päivä mainostoimiston luovan suunnittelijan kortista. Ja - vaihteeksi - niin edelleen.
Käyntikorttihommissa - kuten missään muussakaan graafisessa suunnittelussa - fontti ei ole koko totuus, vaikka onkin kortin elimellinen osa. Kokonaiseen vaikuttavat myös asettelu (vaakamuotoinen, pystymallinen, jne), värisyys (mustavalkoinen, nelivärinen, kaksivärinen jne), materiaali (kiiltävää kartonkia, mattakatonkia, balsaa..), kortin koko (standardi 90 x 50 mm vai jokin muu?), muoto (perus suorakaide, sama pyöristetyin kulmin, vai jokin aivan muu?) ja painatuksen erikoisefektit (preeglaus, stanssaus, aihiolakka tms). Kuten pukeutumisessa, kokonaisuus ratkaisee.
Toki on fontteja, joita - jo mainituista syistä - välttäisin kuin ruttoa. Typografian syöpää edustavat pahimmillaan
arial
comic sans
verdana
ja useat fee fonts -haun alta löytyvät harrastelijavoimin suunnitellut hassufontit.
Tämän enempää en viitsi luennoida - muuten pitää alkaa laskuttaa konsultoinnista.