Santsu, kieltämättä tietyllä tapaa osuva huomio. Semminkin kun kärkässanaisena kaverina koen kuuluvani kirjoituksesi kohdehenkilöihin. Todettakoon että itselläni karkaa näissä kirjoituksissa toisinaan mopo käsistä, niin tahallaan kuin vahingossa. Pukeudu-sivustoa koskevien kommenttieni osalta taisi käydä sekä että. Tästä huolimatta totean, että seison edelleen tähän keskustelusäikeeseen kirjoittamani sanojen takana, joskin kenties tahdon hieman moderoida ilmaisurekisteriäni tämän viestin avulla.
Toki on erinomaista, että Suomessakin kiinnostus tyyli- ja pukeutumisasioita kohtaan on nousussa, ja, että joku muukin kuin Ville lähtee yrittämään tämän varsin vaikean ja monta totuutta ja näkökulmaa sisältöävän elämänalueen parissa. Mutta. Kovasta yrityksestä huolimatta (ja ulkoasusta, joka sivustolla on ihan ok mielestäni ja se leimannäköinen logo/tunnus on ihan hyvä) soisin, että edes tietyt alkeelliset perusasiat olisivat hallussa ennen kuin lähtee esiintymään hyvän pukeutumisen
asiantuntijana. Mikäli pukeudu-sivuston kirjoittaj olisi lähtenyt liikkelle hieman vaatimattomammalla asenteella en välttämättä olisi puuttunut asiaan millän tavalla, todennut kenties vain että 'hyvä yritys, mutta xxx-alueesta vosi hankkia lisää tieto'. Jne. Itseä sivustossa risoi eri toten tietty itsensä asiantuntijaksi nostamisen asenne, semminkin kun tietomäärä alueelta on - no - jonkinomoinen, mutta ei mene pintaa syvemmälle. Ihan sama juttu omassa lämässä olisi esim. se, että nyt 5 kuukautta vm. 1953 rintamamamiestalossa asuneena ja sitä pikkuhiljaa remontoimaan opettelevana laittaisin pystyyn remntoi.fisivuston jossa jakaisin 'asiantuntevia' neuvoja vanhan talon remontoinnista. Minulla ei ole mitään ongelmaa innostuneiden harrastajien kirjoituksissa esiintyvien asiavirheiden kanssa (totta hitossa teen niitä myös itse, joka päivä), mutta pienellä tietomäärällä ei voi julistaa olevansa asiantuntija.
Myönnän myös, olen perusluonteeltani epäileväinen, ja - valitettavasti - elämässäni usein on ohjenuorana: 'jokainen on k--ipää kunnes toisin todistetaan'. Lisäksi olen ärhäkä kuin kymmenvuotias Jackrussellterrierini ts. käyn kiinni, ja heti. Kulkee suvussa: isäukko on ihan samanlainen. Tosin olen valmis myöntämään virheeni, kun siihen on aihetta. Suhtauduin aluksi Villenkin Keikari-blogiin erittäin epäilevästi (eihän tommonen nuori juippi nyt voi mitään tietää jne.. :D ), mutta blogin seuraaminen, ja sitä kautta havaittu innostus, asioista selvää ottamisen halu ja koko ajan kasvava asiantuntemus / tietomäärä ovat muuttaneet suhtautumiseni aivan toiseksi. Vaikka olenkin useista pukeutumis- / tyyliserikoista Villen kanssa varsin eri mieltä, totan silti arvostavani nuoren herra V:n työtä bloginsa ja tämän foorumin kanssa. Toivon toki, että pukeudu.fi alkaisi kehittyä samaan suuntaan.
Mitä tulee esiintymiseni 'eleganttina': en muistaakseni ole koskaan, en tällä foorumilla, tai oikeassa elämässä yrittänyt väittää olevani 'elegantti'. Pikemminkin, koen olevani ihan tavallinen kaveri, joka on kiinnostunut räteistä ja lumpuista jossainmäärin perus-reinoja enemmän ja joka on vannoutunut tietyn tyylisuunnan seuraaja, joka haluua levittää kyseisen tyylinäkemyksen ilosanomaa - toisnaan kärkkäästikin - myös muille. Eleganssin käsitehän on erittäin subjektiivinen ja suhteellinen. Itse asiassa en erityisesti piittaa koko käsitteestä. Se mikä itselle on hyvää tyyliä voi olla naapurille kauhistus (vrt- täällä käydyt weejun-g9-nahkatakit-jne-keskustelut). Lisäksi haluan hieman avautua myös herrasmiehen käsitteestä: tämä (viktoriaanis-)brittiläiseen luokkayhteiskuntaan juurensa juontava käsite ei elegantti-termin lailla kosketa itseäni juurikaan ts. en koe tavoittelevenai / enkä halua tavoitella englanitilaisen gentlemannin (oletettua) elämäntapaa, pukeutumisen tai muunkaan 'elämäntyyliajattelun' kautta. Olenpahan keski-ikään kasvanut (entinen) huligaani, joka haluaa pukeutua (omasta mielestä) hyvin. Siinä se.
Toki arvostan 'herrasmiesmäistä' ts. kohteliasta ja toiset huomioon ottavaa käytöstä ja (eritoten 'todellisessa elämässä') en voi sietää arrogantteja, käytöstavattomia tönkköääliöitä. Mutta tällähän ei ole
mitään tekemistä sen kanssa mitä jollain on päällään. Kohteliain, huomaavaisin ja parhaiten käyttäytyvä henkilö, jonka tunnen on vanha lapsuudenystäväni, parimetrinen, vain mustiin pukeutuva goottihenkinen heppu, jonka pitkä tukka ulottuu ristiselkään saakka. Siinä miessä useat pukutyypit ovat osoittautuneet varsinaisiksi öykkäreiksi (tällä en siis viittaa kehenkään tämän foorumin henkilöön vaan muutamaan vuosien varrella kohdattuun varsinaiseen neropattiin).
Mikäli haluat vaihtaa lisää ajatuksia aiheesta, laita privameiliä tai meilaa
[email protected]Mukavaa kevättä
ivyman
(koen edelleen oikedekseni esiintyä nimimerkillä tälläkin foorumilla)