^ & ^^ - Omien kokemuksien mukaan paras koulu kielitaidon osalta oli kaksi vuotta ulkomailla - Irlannissa. Vaikka siellä ei oikeasti se kielitaito kaikilla ollut ihan parasta, niin juurikin tuo smalltalk onnistuu huomattavasti paremmin.

Tosin pakko huomauttaa myös että suomalaiset, tai ainakin monet tuntemani henkilöt, tuntuu jännittävän niin paljon sitä että varmasti nyt ääntävät oikein & ovat filmaattisia että pienikin takaisku (sanojen unohtaminen yms) aiheuttaa aikamoisia jäätymisiä.

Itse pidän sitä hieman erikoisena, jos kielitaito on muuten ok, mutta ei hanskaa omien mielenkiinnon kohteidensa sanastoa englanniksi. Jos todella kielitaito tarkoittaa joko avuttomuutta tai äidinkieleen verrattavaa masterointia niin käsittääkseni on turha edes puhua enää vieraiden kielien osaamisesta. On vain kieliä, joita ei joko osaa tai puhuu äidinkielenään.

Jotenkin tuntuu, että tämä asenneongelma kieliin kommunikoinnin välineenä on suomalaisilla erityisen vahva.

Yleensä vaikkapa liikekokkareilla ja muissa vastaavissa tilanteissa olisi syytä hallita muiden mielenkiinnon kohteet ja niiden vaatima sanavarasto, mitä suomalaiset eivät tunnu ymmärtävän. Luullaan, että omien mielenkiinnon kohteiden tunteminen ja niihin liittyvä sanasto riittää. Tämä asenneongelma kieleen kommunikoinnin välineenä tuntuu olevan suomalaisilla erityisen vahva.

Tämän hetken kilpailukykyyn nähden suomen vienti on varsin heikkoa, kerrottiin talousuutissa viime viikolla En pitäisi mahdottomana, että itsetyytyväisyys omiin taitoihin ja kykyihin kansainväkisessä kanssakäymisessä olisi osasyy siihen.

Jos asuu ulkomailla pidempaan ja paasee hoitamaan kaiken asioinnin ja seurustelun endlanniksi, huomaa etta se oman mierlenkiinnon kohde mista ne sanat pitasisi osata on kaikki.

No entäpä kun se sama ongelma on natiivillakin edessä. Sanavarasto karttuu koko ajan kun törmää itselle vieraisiin sanoihin, etenkin niiden muiden mielenkiinnon kohteista keskustellessa.

Eli oikeastaan hyvää tasoa ei teidän logiikalla voi ollakaan ja natiivitkin on hätää kärsimässä. :)

Menee taas kikkailuksi (yllättäen).
Härmäläisten vieraiden kielen hallinta on kuitenkin aivan eri tasolla verrattuna planeetan muihin asukkaisiin poislukien Pohjoismaat ja Benelux-maat. Molemmat mainitutkin pääsevät lähinnä samalle tasolle. Benelux-maiden ranskankielinen väestö ei lähimaillekaan.
Vieraan kielen syviin nyansseihin painuminen on sitten jo yleensä harrastushommaa(ellei ole asunut ko. kielialueella pidempiä aikoja), ja sitä ei tämänkaltaisessa keskustelussa tulisi ihan kauheasti toitottaa.
Monet britit mainostavat kovasti puhuvansa ranskaa, mutta karu totuus iskee naamaan kuin pari tuntia uitettu hitsarinhanska hyvin pian kun kanaalin ylitys on tapahtunut.

Puhumaan oppii vain puhumalla, lukemaan lukemalla ja kirjoittamaan kirjoittamalla. Se kielikylpy -periaate on oikeasti ainoa toimiva. Englannin kieli on tässä mielessä helppo koska Suomessa on hyvin paljon duuneja joissa päivittäinen työkieli on englanti kv. yhteyksien ja monikansallisen henkilökunnan vuoksi. Itse esimerkiksi tein aikanaan kuusi vuotta duunia porukassa jossa oli edustettuna muistaakseni yksitoista kansallisuutta. Nuoruudessa tuli heitettyä soolona muutaman kuukauden seikkailukeikkoja mm. saksankielisessä Keski-Euroopassa ja Espanjassa. Voisi sanoa että puoli vuotta Itävallassa kartuttaa saksan kielen osaamista reippaasti enemmän kuin lukion kurssit.

Sanoisin että suomalaisten helmasynti tässä kielitaitoasiassa on turha arkuus, ei vaan uskalla avata suutaan. (No joo, toimii myös äidinkielellä...) Mutta niin kuin aluksi totesin, harjoitus tekee mestarin kieliasioissakin. Kyllä ne nyanssit sieltä luonnostaan tulevat esiin kun hommaa hioo riittävän pitkään natiivien kanssa.

(Tai sitten ne natiivit oppii suomea.)

^ Näinhän se juuri on.  Välttämättömimpään liikekommunikointiin, opiskelijabileisiin tai interreilille koulusivistyksen antama kielitaito ehkä juuri ja juuri riittää, mutta kun pitäisi illalla kokkareilla keskustella musiikista, kirjallisuudesta tai taiteesta, alkaa tulla ikävä parempaa sanavarastoa. Valitettevasti tämä on tullut selväksi kantapään kautta: luulin yo-kirjoituksissa saadun korkeimman arvosanan englannissa ja hyvin sujuneiden yliopiston kieliopintojen riittävän, mutta luulo oli täysin väärä.

Miten sinä näet että tuo toivomasi taso saataisiin koulutettua opintojen aikana valtaosalle opiskelijoista?

Tämän hetken kilpailukykyyn nähden suomen vienti on varsin heikkoa, kerrottiin talousuutissa viime viikolla En pitäisi mahdottomana, että itsetyytyväisyys omiin taitoihin ja kykyihin kansainväkisessä kanssakäymisessä olisi osasyy siihen.

IMHO suurin syy suomalaisten heikkoon menestykseen myynnissä ja markkinoinnissa on meidän asiakeskeinen kulttuurimme. Meillä kun on tapana uskoa että faktat puhuvat kaikkialla puolestaan ja siksi me lähetämme maailmalle liian usein puoliautistisia insinörttejä joilla on rautainen substanssi asiakysymyksissä mutta sosiaaliset vaistot täysin kehittymättömät. Kielitaito kun ei vielä riitä, pitäisi hallita retoriikkakin ja tähän taas tarvitaan ihan toisenlaista pelisilmää kuin mitä Suomessa arvostetaan.

Puhetaito on ihan jotain muuta kuin kielitaito ja myyntihommissa puhetaito on kaiken a ja o.

Miten sinä näet että tuo toivomasi taso saataisiin koulutettua opintojen aikana valtaosalle opiskelijoista?

Kysymys ei ollut minulle suunnattu mutta, ellet pane pahaksesi, vastaan kumminkin: Opiskelijavaihdon kautta. Suomalaisten opiskelijoitten kannattaa ehdottomasti, vaikka opintojen pitkittymisen uhalla, viettää vuosi-pari vaihto-oppilaana poissa Suomesta.

Nyt puhutaan insinööriosaamisen ja markkinointiosaamisen eroista, ei enää kielitaidosta.

Tietääkseni myyjät ovat oma ihmistyyppinsä, ja toteuttajat toisenlaisensa. Joskus tietenkin nämä tyypit yhdistyvät samassa henkilössä, ja tuloksena voi olla menestystarina.

... Pakkoruotsi on ex anus kuten me latinistit tapaamme leikkisästi sanoa....

Entinen mummo?

^I have been there - minulla on papu siellä.