Kirjoittaja Aihe: Viskit  (Luettu 400512 kertaa)

CoccoBill

  • Auktoriteetti
  • ****
  • Viestejä: 614
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #480 : 08.04.14 - klo:11:17 »
Ääni Caol Ilalle ja Laphroaigille. Nuoret (=halvat) Bowmoret ovat (no ok, mielestäni) pääosin valopetrolia. Lagavulin 16 on siinä mielessä riski, että sen jälkeen kaikki muut viskit ovat helposti pettymyksiä.

Jälkiviisas

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 3735
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #481 : 08.04.14 - klo:15:52 »
Suurin osa Suomen viskinjuojista on aloittanut Laphroaigilla, joten ei pidä perinteitä mennä rikkomaan!

Sen jälkeen jos savuisuus maittaa niin Lagavulinia tai Highland Parkin 18 vuotiasta.

Itselle tarttui mukaan reissusta japsiviskejä kun halvalla sai, hyvää tavaraa.
Tämä viesti ei sisällä satunnaista huutelua tai ylläpidon kritisoimista.

Farmer John

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1498
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #482 : 08.04.14 - klo:17:36 »
Suurin osa aloittanut Laphroaigilla? Olenko minä kaveripiireineni ainoa joka on harjoitellut Chivas Regalilla nuorena poikana? Se oli alkujaan ainoa tarpeaksi "pehmeä" (ja halpa) joka upposi.

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #483 : 08.04.14 - klo:18:28 »
Suurin osa aloittanut Laphroaigilla? Olenko minä kaveripiireineni ainoa joka on harjoitellut Chivas Regalilla nuorena poikana? Se oli alkujaan ainoa tarpeaksi "pehmeä" (ja halpa) joka upposi.

No toki se on omalla tavallaan pehmeä ja menee kurkusta alas kuin "hymniä hyräillen". (erästä toista lainatakseni) Mutta kannattaa myös muistaa, että siihen aikaan ei Suomessa ole oikeastaan edes paremmasta tiedetty, poislukien todella pienet piirit. Eli vielä parisenkymmentä vuotta sitten Chivas Regal oli Suomessa "vuorineuvostason" juoma. Sanotaanko nyt kuitenkin näin, että varmasti tuo kaikkien savuviskien äiti ja isä eli Laphroaigin kymppi on toiminut monelle ns. sisäänheittoviskinä todellisien huippuviskien (mitä Regal ei kuitenkaan ole) maailmaan ja se kelpaa kyllä ihan kovimmillekin harrastajille vähintäänkin talous- ja vierasviskinä.
Toki moni on ottanut elämänsä ensimmäiset maistiaiset ihan jostain muusta kuin Laphroaigista, mutta kyse ei varmastikaan ole ollut "orientoitumisesta" viskien maailmaan, vaan pikemminkin kännäämisestä. Näistä nuoruusvuosien "viski"kokeiluistahan monelle nimenomaan jää pahimmillaan se koko loppuelämän kestävä kammo viskiä kohtaan.
« Viimeksi muokattu: 08.04.14 - klo:18:36 kirjoittanut Tumppi$ »
VASTATUULEEN!

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #484 : 08.04.14 - klo:18:33 »
Jos Islayssä pysytään, niin Highland Park ei sitä ole (mitä kirjoittaja ei varmaan tarkoittanutkaan).

Laitetaan nyt vähän laajemmin omia näkemyksiä:

Laphroaig: Kuten todettu: tyyli kerralla tutuksi, kaikki islay-viskien perusominaisuudet turboahdettuna. Ja ei se pahaa ole. Suurin syy, etten lappista oikein jaksa kotiin ostaa on sokerikulöörillä läträily mitä firma harrastaa. Cask Strengthit ja Quarter Caskit peruslappista parempia.
Caol Ila: Hintalaatusuhteeltaan paras islay, eli tahtoo sanoa, että melkein yhtä hyvää kuin parhaat ja tunnetuimmat islayt, mutta huomattavasti halvempaa. Ei sokerikulööriä seassa.
Ardbeg 10: Perus islay. Kun pitää perus islay ominaisuuksien viskiä kotiin kantaa, se on tämä tai Caol Ila. Ei sokerikulööriä.
Lagavaulin 16: Nuorempana oli suosikki-islay viski pehmeän ei-terävän makunsa vuoksi, mutta nykyään tuntuu vähän nössöltä ja tuotetulta (juuh, kokeiltu on ja ei vaan enää oikein lähde). Sokerikulöörit pullossa lillumassa.
Bowmore: Eipä kannata enää juuri vaivautua tämän firman kanssa. Todella tuotettua sokerikulöörilitkua.

Noiden tunnetumpien ulkopuolelta:

Bunnahabhain 12: Etenkin alkosta saatava tynnyrivahvuinen versio lempi-viskejäni. Ei tyypillinen islay maultaan, eli jos haluaa sitä perus-islay makua, niin tämän voi unohtaa, mutta yksi tasapainoisimpia viskejä ylipäätään ja oikein maukas. Tunnistaa kuitenkin islay-viskiksi vaikkei savu ja turve hyökkääkkään naamalle. Ei sokerikulööriä.
Ardbeg Uigeadail: Myös erittäin maukas ja tasapainoinen täyteläinen viski, josta tosin löytyy myös se tyypillinen islayn turvesavunyrkki, joka lyö naamaan. Ehkä nerokkaimpia islay-viskejä tämä. Ei sokerikulööriä.

Farmer John

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1498
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #485 : 08.04.14 - klo:18:39 »
^^No tuossa olet täysin oikeassa. Itse kyllä ihan nautin (en vain kännännyt) Chivasista joskus 18-20v kieppeillä ja sitten viski jäi. Joskus 25v tienoilla Laphroaigh avasi toisen tulemisen ja nimenomaan "harrastuksen" viskien suuntaan.

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #486 : 08.04.14 - klo:19:16 »
Jos Islayssä pysytään, niin Highland Park ei sitä ole (mitä kirjoittaja ei varmaan tarkoittanutkaan).

Laitetaan nyt vähän laajemmin omia näkemyksiä:

Laphroaig: Kuten todettu: tyyli kerralla tutuksi, kaikki islay-viskien perusominaisuudet turboahdettuna. Ja ei se pahaa ole. Suurin syy, etten lappista oikein jaksa kotiin ostaa on sokerikulöörillä läträily mitä firma harrastaa. Cask Strengthit ja Quarter Caskit peruslappista parempia.
Caol Ila: Hintalaatusuhteeltaan paras islay, eli tahtoo sanoa, että melkein yhtä hyvää kuin parhaat ja tunnetuimmat islayt, mutta huomattavasti halvempaa. Ei sokerikulööriä seassa.
Ardbeg 10: Perus islay. Kun pitää perus islay ominaisuuksien viskiä kotiin kantaa, se on tämä tai Caol Ila. Ei sokerikulööriä.
Lagavaulin 16: Nuorempana oli suosikki-islay viski pehmeän ei-terävän makunsa vuoksi, mutta nykyään tuntuu vähän nössöltä ja tuotetulta (juuh, kokeiltu on ja ei vaan enää oikein lähde). Sokerikulöörit pullossa lillumassa.
Bowmore: Eipä kannata enää juuri vaivautua tämän firman kanssa. Todella tuotettua sokerikulöörilitkua.

Noiden tunnetumpien ulkopuolelta:

Bunnahabhain 12: Etenkin alkosta saatava tynnyrivahvuinen versio lempi-viskejäni. Ei tyypillinen islay maultaan, eli jos haluaa sitä perus-islay makua, niin tämän voi unohtaa, mutta yksi tasapainoisimpia viskejä ylipäätään ja oikein maukas. Tunnistaa kuitenkin islay-viskiksi vaikkei savu ja turve hyökkääkkään naamalle. Ei sokerikulööriä.
Ardbeg Uigeadail: Myös erittäin maukas ja tasapainoinen täyteläinen viski, josta tosin löytyy myös se tyypillinen islayn turvesavunyrkki, joka lyö naamaan. Ehkä nerokkaimpia islay-viskejä tämä. Ei sokerikulööriä.


Mutta eihän se "sokerikulööri" ole käytännössä kuin tippa vettä ja poltettua sokeria.. Ja sitähän käytetään vain ja ainoastaan viskin "värjäämiseen". Ei sitä sieltä viskistä kukaan pysty edes maistamaan saati haistamaan. (sitähän laitetaan vain pari hassua tippaa per pottu)

Toki ihan hyviä pointteja muuten ja minunkin mielestäni nuo huippuviskit tai yleensäkin mallasviskit voisivat ihan hyvin olla sen sävyisiä kuin mitä aidosti ovat. Mutta toisaalta ei ole mitään syytä sulkea hyviä viskejä pois ainoastaan tuon värjäämisen vuoksi.
Ja tuonkin allekirjoitan täysin että Lagavulinin 16- vuotias on muuttunut erilaiseksi. Eikä muutosta voi oikein ylistää. Erittäin hyvää viskiä se ilman muuta vieläkin on, mutta ikävä kyllä, paljon pliisumpaa kuin ennen. Varsinkin kun miettii Alkon kovan hinnoittelupolitiikan Lagavulinin kanssa, on ennen suorastaan erinomainen viski muuttunut nykyään "vain" hyväksi.
Mutta mitä tulee tuohon Laphroaigiin, niin siitä olen eri mieltä. Eli ainakin meikäläiselle antaa noista kolmesta mainitsemastasi ylivoimaisesti eniten yhä tänäkin päivänä nimenomaan peruskymppi. 10v. Cask Strengthin alkoholit ovat mielestäni lähes tyrmäävät ja ne peittävät alleen valitettavan paljon. No sitten nuo Quarter Caskit ovat ihan Suomeksi sanottuna raakoja ja keskeneräisiä viskejä, jotka ovat mielestäni hype- ja rahankeruutuotteita. (lyhyet kypsytysajat, kova hinta+oikeanlainen markkinointi ja hype=maksimaalinen tuotto) Mutta tämä on toki vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Caol Ila on totta tosiaan mainio mutta selvästi aliarvostettu. Toki tämä voi olla ihan hyväkin juttu peruskuluttajaa ajatellen. Tislaamon peruspullote on yksi varmimmista tuotteista eikä petä koskaan. Aitoa ja loistavaa Islayta hieman kevyemmällä "savuverholla".

Puolestaan tuosta Ardbegin Uigeadailista sanoisin, että ei mikään helppo missään nimessä, mutta rohkenen väittää että kuuluu tänä päivänä maailman parhaimpien viskien joukkoon.

Itse nostaisin vielä esille upean Skye:n saaren ylpeyden (saaren maisemien ohella) eli Taliskerin. Esim. peruskymppi tarjoaa oikeastaan hyvin pitkälti samaa kuin moni Islayn tuote, mutta melkeinpä jopa paremmassa balanssissa. Ehdottomasti hinta-laatusuhteen kovinta kärkeä.
VASTATUULEEN!

Tumppi$

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1698
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #487 : 08.04.14 - klo:19:21 »
^^No tuossa olet täysin oikeassa. Itse kyllä ihan nautin (en vain kännännyt) Chivasista joskus 18-20v kieppeillä ja sitten viski jäi. Joskus 25v tienoilla Laphroaigh avasi toisen tulemisen ja nimenomaan "harrastuksen" viskien suuntaan.

Juu, ja sehän on ilman muuta laskettava Chivasin eduksi, että blendinä se on tasalaatuista erästä toiseen ja menee tosiaan helposti alas. Eli en minäkään lasiin sylkäise, jos joku Chivasia tarjoaa tai joskus tuo esim. potun lahjaksi. Mutta nykyään en itse ostaisi.
VASTATUULEEN!

konda

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 8975
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #488 : 08.04.14 - klo:19:21 »

Mutta eihän se "sokerikulööri" ole käytännössä kuin tippa vettä ja poltettua sokeria.. Ja sitähän käytetään vain ja ainoastaan viskin "värjäämiseen". Ei sitä sieltä viskistä kukaan pysty edes maistamaan saati haistamaan. (sitähän laitetaan vain pari hassua tippaa per pottu)


Juuri näin. Tällä foorumilla ei ole ainuttakaan asiantuntijaa, joiden makuun sillä olisi mitään merkitystä.

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #489 : 08.04.14 - klo:20:29 »

Mutta eihän se "sokerikulööri" ole käytännössä kuin tippa vettä ja poltettua sokeria.. Ja sitähän käytetään vain ja ainoastaan viskin "värjäämiseen". Ei sitä sieltä viskistä kukaan pysty edes maistamaan saati haistamaan. (sitähän laitetaan vain pari hassua tippaa per pottu)


Juuri näin. Tällä foorumilla ei ole ainuttakaan asiantuntijaa, joiden makuun sillä olisi mitään merkitystä.

En jaksa lähteä väittelemään siitä, voiko sokerikulöörin maistaa vai ei, molemmat osapuolet lienevät sen verran syvällä omissa poteroissaan, mutta otetaan nyt sitten vaikka sellainen kulma, että viskin väri itsessään on jo osa viskin nauttimisen kokonaisuutta, ja se, että joku nuori viski on värjätty tummemmaksi kuin mitä edes kolmekymppinen viski voisi luonnollisesti olla, saatika se, että viski on värjätty sellaisen väriseksi mitä mistään viskistä ei luonnollisilla menetelmillä saa, särähtää meikän esteettiseen silmään sen verran pahasti, että lopahtaa into samantien, eikä viskikokemus muodostu kovinkaan nautinnolliseksi, oli viski maultaan millaista tahansa.

Jos olet eri mieltä, niin joisitko mielelläsi mauttomalla väriaineella vaikkapa siniseksi värjättyä viskiä, kun eihän sillä olisi mitään merkitystä makuun?

konda

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 8975
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #490 : 08.04.14 - klo:20:52 »
RM sä nyt vaan et maista sitä E 150:a siinä viskissä. Ei oikeastaan edes kannata yrittää vaittää muuta jos ei ole John Ramsay tai Gordon Motion.

Sininen viski olisi todella jees koska se olisi Romulan Alea.

« Viimeksi muokattu: 08.04.14 - klo:21:10 kirjoittanut konda »

Richard Mutt

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 2025
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #491 : 08.04.14 - klo:20:59 »
RM sä nyt vaan et maista sitä E 150:a siinä viskissä. Ei oikeastaan edes kannata yrittää vaittää muuta jos ei ole Jim Murray.

En jaksa lähteä väittelemään siitä, voiko sokerikulöörin maistaa vai ei, molemmat osapuolet lienevät sen verran syvällä omissa poteroissaan

arviainen

  • Kisälli
  • Viestejä: 43
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #492 : 08.04.14 - klo:21:52 »
Asiasta kiinnostuneille ehkä arvostetuimpien viskiasiantuntijoiden testailua sokerivärin vaikutuksesta viskeihin.
Täällä

Itse en karsasta värjättyjä viskejä mutta ymmärrän kyllä hyvin puritaanien mielipahan arvojuoman sielun "tappamisesta" värjäämällä. Tuossa linkatussa jutussa on kuitenkin hyviä pointteja värjäyksen puolesta valmistajien näkövinkkelistä asiaa tarkasteltuna. Jonkin verran on itsekin tullut sokerivärin kanssa temppuiltua sokkomaistelun muodossa ja kyllä sen värin sieltä maistaa - tosin erittäin pientä vaikutusta sillä on ja ainoastaan rinnakkain maistellessa sen voi käytännössä erottaa. Suurempia eroja ihan perusviskienkin osalta voi löytää pelkästään eri erien välisestä vaihtelusta. Samaan päätyivät myös tuossa jutussakin.

Bordeaux

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 1744
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #493 : 08.04.14 - klo:21:57 »
Olen ymmärtänyt, että värjäyksen tarkoitus on vain tehdä tasalaatua. Ilman sitä väri vaihtelee tynnyristä toiseen. Minulle se nyt olisi ihan sama, vaihtelee tai ei.

Edit. Tai enpä tiedäkään onko ihan sama. Jos a-valinnan hyllyssä on rinnakkain kaksi pulloa muuten samaa tavaraa, mutta toinen on tummempi, kumman valitset?
« Viimeksi muokattu: 08.04.14 - klo:22:01 kirjoittanut Bordeaux »

konda

  • Legenda
  • *****
  • Viestejä: 8975
    • Profiili
Vs: Viskit
« Vastaus #494 : 08.04.14 - klo:21:58 »
^ juuri näin.
« Viimeksi muokattu: 08.04.14 - klo:22:01 kirjoittanut konda »