Jos Islayssä pysytään, niin Highland Park ei sitä ole (mitä kirjoittaja ei varmaan tarkoittanutkaan).
Laitetaan nyt vähän laajemmin omia näkemyksiä:
Laphroaig: Kuten todettu: tyyli kerralla tutuksi, kaikki islay-viskien perusominaisuudet turboahdettuna. Ja ei se pahaa ole. Suurin syy, etten lappista oikein jaksa kotiin ostaa on sokerikulöörillä läträily mitä firma harrastaa. Cask Strengthit ja Quarter Caskit peruslappista parempia.
Caol Ila: Hintalaatusuhteeltaan paras islay, eli tahtoo sanoa, että melkein yhtä hyvää kuin parhaat ja tunnetuimmat islayt, mutta huomattavasti halvempaa. Ei sokerikulööriä seassa.
Ardbeg 10: Perus islay. Kun pitää perus islay ominaisuuksien viskiä kotiin kantaa, se on tämä tai Caol Ila. Ei sokerikulööriä.
Lagavaulin 16: Nuorempana oli suosikki-islay viski pehmeän ei-terävän makunsa vuoksi, mutta nykyään tuntuu vähän nössöltä ja tuotetulta (juuh, kokeiltu on ja ei vaan enää oikein lähde). Sokerikulöörit pullossa lillumassa.
Bowmore: Eipä kannata enää juuri vaivautua tämän firman kanssa. Todella tuotettua sokerikulöörilitkua.
Noiden tunnetumpien ulkopuolelta:
Bunnahabhain 12: Etenkin alkosta saatava tynnyrivahvuinen versio lempi-viskejäni. Ei tyypillinen islay maultaan, eli jos haluaa sitä perus-islay makua, niin tämän voi unohtaa, mutta yksi tasapainoisimpia viskejä ylipäätään ja oikein maukas. Tunnistaa kuitenkin islay-viskiksi vaikkei savu ja turve hyökkääkkään naamalle. Ei sokerikulööriä.
Ardbeg Uigeadail: Myös erittäin maukas ja tasapainoinen täyteläinen viski, josta tosin löytyy myös se tyypillinen islayn turvesavunyrkki, joka lyö naamaan. Ehkä nerokkaimpia islay-viskejä tämä. Ei sokerikulööriä.
Mutta eihän se "sokerikulööri" ole käytännössä kuin tippa vettä ja poltettua sokeria.. Ja sitähän käytetään vain ja ainoastaan viskin "värjäämiseen". Ei sitä sieltä viskistä kukaan pysty edes maistamaan saati haistamaan. (sitähän laitetaan vain pari hassua tippaa per pottu)
Toki ihan hyviä pointteja muuten ja minunkin mielestäni nuo huippuviskit tai yleensäkin mallasviskit voisivat ihan hyvin olla sen sävyisiä kuin mitä aidosti ovat. Mutta toisaalta ei ole mitään syytä sulkea hyviä viskejä pois ainoastaan tuon värjäämisen vuoksi.
Ja tuonkin allekirjoitan täysin että Lagavulinin 16- vuotias on muuttunut erilaiseksi. Eikä muutosta voi oikein ylistää. Erittäin hyvää viskiä se ilman muuta vieläkin on, mutta ikävä kyllä, paljon pliisumpaa kuin ennen. Varsinkin kun miettii Alkon kovan hinnoittelupolitiikan Lagavulinin kanssa, on ennen suorastaan erinomainen viski muuttunut nykyään "vain" hyväksi.
Mutta mitä tulee tuohon Laphroaigiin, niin siitä olen eri mieltä. Eli ainakin meikäläiselle antaa noista kolmesta mainitsemastasi ylivoimaisesti eniten yhä tänäkin päivänä nimenomaan peruskymppi. 10v. Cask Strengthin alkoholit ovat mielestäni lähes tyrmäävät ja ne peittävät alleen valitettavan paljon. No sitten nuo Quarter Caskit ovat ihan Suomeksi sanottuna raakoja ja keskeneräisiä viskejä, jotka ovat mielestäni hype- ja rahankeruutuotteita. (lyhyet kypsytysajat, kova hinta+oikeanlainen markkinointi ja hype=maksimaalinen tuotto) Mutta tämä on toki vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Caol Ila on totta tosiaan mainio mutta selvästi aliarvostettu. Toki tämä voi olla ihan hyväkin juttu peruskuluttajaa ajatellen. Tislaamon peruspullote on yksi varmimmista tuotteista eikä petä koskaan. Aitoa ja loistavaa Islayta hieman kevyemmällä "savuverholla".
Puolestaan tuosta Ardbegin Uigeadailista sanoisin, että ei mikään helppo missään nimessä, mutta rohkenen väittää että kuuluu tänä päivänä maailman parhaimpien viskien joukkoon.
Itse nostaisin vielä esille upean Skye:n saaren ylpeyden (saaren maisemien ohella) eli Taliskerin. Esim. peruskymppi tarjoaa oikeastaan hyvin pitkälti samaa kuin moni Islayn tuote, mutta melkeinpä jopa paremmassa balanssissa. Ehdottomasti hinta-laatusuhteen kovinta kärkeä.